Hei!
Onkos täällä miten nuoria tulevia mammoja kirjoittelemassa...itse sain kuulla odottavani pikkuista eilen päivällä ja kieltämättä tuntuu vieläkin aivan uskomattomalta asialta.Olen 18 vuotias ja isä on 19 vuotias opiskelija,olimme seurustelleet vähän päälle kuukauden jonka jälkeen hän jätti minut.Noh,nyt tässä sitä ollaan sitten perustamassa perhettä tosi nuorena ja tuleva isä oli oikein innoissaan eli ei ottanut hatkoja ja sanonut että kasvata lapsesi.Kuitenkin on aika haikeaa katsoa vierestä muttei koskettaa ihmistä josta todella välittää,se on niin sydäntä särkevää.En kuitenkaan halua riistää lapselta isää enkä muuta sellaista,se on vain pakko kestää.Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa..?Jos on ollut tai on niin miten olette selvinneet tilanteesta?
Onkos täällä miten nuoria tulevia mammoja kirjoittelemassa...itse sain kuulla odottavani pikkuista eilen päivällä ja kieltämättä tuntuu vieläkin aivan uskomattomalta asialta.Olen 18 vuotias ja isä on 19 vuotias opiskelija,olimme seurustelleet vähän päälle kuukauden jonka jälkeen hän jätti minut.Noh,nyt tässä sitä ollaan sitten perustamassa perhettä tosi nuorena ja tuleva isä oli oikein innoissaan eli ei ottanut hatkoja ja sanonut että kasvata lapsesi.Kuitenkin on aika haikeaa katsoa vierestä muttei koskettaa ihmistä josta todella välittää,se on niin sydäntä särkevää.En kuitenkaan halua riistää lapselta isää enkä muuta sellaista,se on vain pakko kestää.Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa..?Jos on ollut tai on niin miten olette selvinneet tilanteesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tosi rankkaa!! Oletko ihan varma, että haluat vielä äidiksi??? JOs olet niin ONNEA!
T. Nuori äiti myös
Älä kyseenalaista toisen päätöstä kun hän on sen selkeästi jo tehnyt. Häpeä. Vaikka sinulla on ollut rankkaa, ei se tarkoita että muilla olisi yhtä rankkaa. Onhan lapsen hoito vaativaa mutta siitä selviää ihan hyvin, oli sitten nuori tai vanha, yksin tai seurusteleva.
Alkuperäiselle ensinnäkin paljon onnea odotukseen. Ja vaikka nyt ette ole lapsen isän kanssa yhdessä, ettekä ehkä tule olemaankaan, niin lapsen odotus ja syntymä varmasti lähentää teitä toisiinne huomattavasti ja teillä on jotain yhteistä joka sitoo teidät ikuisiksi ajoiksi yhteen. Eikö sekin jo ole jotain? Toivottavasti pystytte pysymään hyvinä ystävinä ja puhumaan vaikeistakin asioista joita raskauden ja vanhemmuuden myötä varmasti tulee. Toisen vanhemman tuki on aina tärkeää ja hyvä jos lapsen isä kuitenkin jossain määrin on mukana! Minä uskon että pärjäätte loistavasti! Tsemppiä!
oletko miten pitkällä raskaudessa??? itse olen rv 11 6 eli huomen alkaa 12 viikko :) olen kanssa 18w.. miulla sama tilanne kuin siulla... olin seurustelllut miehn kanssa puolivuotta ja olen seurustellut ennenkin saman tyypin kaa mut palattiin yhteen syksyllä.... mies on jo mua vanhempi, 34w.. rakastin miestä ylikaiken... kerroin miesystävälleni että olen raskaana... hän ei voinut sulattaa asiaa... hän häipyi elmästäni 3 viikkoa sitten... hän soitti minulle viimeperjantaina ja sanoi että hän palaisi luokseni takaisin jos abortin tekisin! mutta en todella teee!! mies sanoi että hän ei kestäisi sitä että vauva itkisi päivät/yöt.. joten hän päätti paeta tilannetta.. hän katosi sanaa sanomatta... silloin kun se soitti pe. hän sanoi että hän ei ikinä tuu kattoo lastaan eikä maksa elatusmaksuja!! isyyden myönsi tulla tunnustaa syntymän jölkeen... kaipaan miestä edelleen silti ihan suunnattomasti sillä hän oli elmäni ensirakkaus enkä tiedä miten yli siitä pääsenn. en tavoita miestä mistään... hän vaihtoi puh.num. eikä hänellä ole omaa asuntoa.. hän kuitenkin periaatees tulee ikuisesti mus elää koska kannan hänen lastaan sisälläni...
Olen myös yksinodottaja, mutta sun ei kannata kyllä oottaa että se kiinnostuu lapsesta yhtään sen enempää jatkossakaan. Ainakaan mun kohdalla ei oo näin vielä käyny vaikka viimesiä viikkoja jo viedään. Ei olla puoleen vuoteen puhuttu juuri ollenkaan, enkä mä odota siltä ihmiseltä mitään.
Se ei oo sen miehen päätettävissä maksaako elatusmaksuja vai ei. Eri asia jos ei ole töissä eikä tuloja, mutta muuten joutuu kyllä maksamaan, niinkuin oman lapsenikin isä tulee palkastaan elarit maksamaan vaikka ei lasta halua nähdäkään. En minä yksin raskautunu, ja vastuu jakautuu joka tapauksessa. Jos haluaisi nähdä lastaan, se sopisi mulle mutta en ala lasta tyrkyttämään kellekkään.
kun ihmisten pitää olla nuin julmia ettei omaa lastaan halua nähdä kun lapsi kasvaa ja kehittyy :( meitä on niin moneen lähtöön...
Mutta ei pidä masentua ja jäädä tuleen makaamaan, mulla on parempi olla ilman sellasta kuspäätä ja niin on silloin lapsenkin. Se ihminen ei vaan tiedä mitä menettää, ja sillon kun tajuaa saattaa olla jo liian myöhäistä.
sitä sit jälkeenpäin mies tajuaa mitä menetti....sanoinkin sille et kun se soitti niin sanoin sille et älä sit tuu muutaman kuukauden päästä vonkuu takasi miun elämään.. tajuu tosissaan liian myähään mitä menettää....
V***u mitä luuseriporukkaa täällä pyörii... Varsinaiset "äidit"... Ollisitte oikeesti kasvanu vielä vähän aikaa...
Siinäkin yksi luuseri siis, tervetuloa joukkoon =) Hienoa että sinä olet aikuistunut jo noin varhaisessa vaiheessa, että on varaa sanoa noin. Ei sullakaan oo itsetunto kohdillaan, kannattaa jutella asiasta tarkemmin ammattiauttajan kanssa. Taidat vaan olla joku kateellinen, mutta purkamalla toisille sun pahaa oloa ei kyllä auta mitään, sillä mua ei ainakaan kiinnosta yhtään kuunnella.
mieltä kanssasi "yksinmyös"