Oivaa nimipäivää

Sitä nykyajan aluepolitiikkaahan minä juuri seuraankin ja olen kertonut miten hyviä tuloksia sillä aivan viime vuosina on saavutettu. Maakuntakeskukset kukoistavat siinä kuin Helsingin seutukin.

Tätä ennen ollut aluepolitiikka, jota Lipponen ja Niinistö harjoittivat keskittyi tekemään pääkaupunkiseudusta eurooppalaisen metropolin jättäen käyttämättä hyväksi ne mahdollisuudet, mitä muu maa tarjosi.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kekityttiin perustavaa laatua olevaan työhön kehityalueiden nostamiseksi. Silloin rakennettiin koko maata käsittävä kunnollinen liikenneverkko, yliopistoja perustettiin eri puolille maata, rakennettiin vesi- ja atomivoimalaitosten verkko, sijoitettiin ympäri maata raskasta metsä-, metalli-, ja kemianteollisuutta. Luotiin pohja kehitysaluiden ja koko maan kukoistukselle.

Tässä politiikassa kuitenkin tuli jonkinasteinen väsähtäminen 80-ja 90-luvuilla, jolloin maakuntakeskukset alkoivat polkea paikallaan. Tämä osin johtui vain siitä aseteesta, että ei siellä landella mitään tule, vaan kaikki pitää keskittää pääkaupunkiseudulle. Nyt tällä vuosikymmenenä on muutettu asennoitumista ja tasapainoisempi kehitys on päässyt käyntiin. Se alkaa näkyä kaikessa uninimaiden parhaampiin kuuluvana talouskasvuna, kansan korkeana koulutustasona, työllisyyden paranemisena ja kilpailukyvyn kasvuna.

oivahärkönen kirjoitti:

Sitä nykyajan aluepolitiikkaahan minä juuri seuraankin ja olen kertonut miten hyviä tuloksia sillä aivan viime vuosina on saavutettu. Maakuntakeskukset kukoistavat siinä kuin Helsingin seutukin.

Tätä ennen ollut aluepolitiikka, jota Lipponen ja Niinistö harjoittivat keskittyi tekemään pääkaupunkiseudusta eurooppalaisen metropolin jättäen käyttämättä hyväksi ne mahdollisuudet, mitä muu maa tarjosi.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kekityttiin perustavaa laatua olevaan työhön kehityalueiden nostamiseksi. Silloin rakennettiin koko maata käsittävä kunnollinen liikenneverkko, yliopistoja perustettiin eri puolille maata, rakennettiin vesi- ja atomivoimalaitosten verkko, sijoitettiin ympäri maata raskasta metsä-, metalli-, ja kemianteollisuutta. Luotiin pohja kehitysaluiden ja koko maan kukoistukselle.

Tässä politiikassa kuitenkin tuli jonkinasteinen väsähtäminen 80-ja 90-luvuilla, jolloin maakuntakeskukset alkoivat polkea paikallaan. Tämä osin johtui vain siitä aseteesta, että ei siellä landella mitään tule, vaan kaikki pitää keskittää pääkaupunkiseudulle. Nyt tällä vuosikymmenenä on muutettu asennoitumista ja tasapainoisempi kehitys on päässyt käyntiin. Se alkaa näkyä kaikessa uninimaiden parhaampiin kuuluvana talouskasvuna, kansan korkeana koulutustasona, työllisyyden paranemisena ja kilpailukyvyn kasvuna.

Onnea vaan Oivalle Oivan päivän johdosta.

Historian tulkintasi on kyllä taas kerran sillä tavalla yksisilmäistä ettei se tunnusta kaikkia tosiasioita.

Sodanjälkeinen pakonsanelema asutuspolitiikka sitoi niin evakot kuin rintamamiehet turpeeseen, heidät hajasijoitettiin ympäri maata pienille rintamamiestiloille, jotka eivät kuitenkaan elättäneet enää suuria ikäluokkia niiden tultua työikään. Seurasi suuri muuttoaalto ennenkaikkea Ruotsiin mutta myös kotimaan kaupunkeihin.

Aluepolitiikan ensimmäiset virheet tehtiin tuolloin, maaseudun saattohoito erilaisin julkissektorivetoisin ja ylhäältä alaspäin ohjattuin toimin ei tuonut maaseudulle uutta teollista tuotantoa joka olisi pysäyttänyt maa- ja metsätalouden työpaikkojen vähenemisen vapauttaman muuttovirran. Vain kuntasektorin työpaikat moninkertaistuivat ja pitivät alueet hengissä. Silloinen valtionosuusjärjestelmä, kepun ja demareiden luomus sekin, kannusti kuntia tuhlailevaisuuteen kun tietty %-osuus menoista tuli aina automaattisesti valtion pussista. Vasta Ahon hallitus pakon edessä uudisti järjestelmän, koko karmeus paljastui ja kepukuntien talous romahti.

Toki Kekkosen ajatuksiin perustuen valtionyhtiöt sijoittivat teollisuuslaitoksia ympäri maata, mm. Kemijärvelle saatiin metsäteollisuutta ja Tornioon terästehdas. Menestyneimmät teollisuuspaikkakunnat ovat kuitenkin syntyneet yksityisen teollisuuden ansiosta, vaikkapa Varkaus tai Jämsän seutu esimerkkeinä. Monet näistä Kekkosen ajalla luoduista uusista teollisuuslaitoksista ovatkin nyt vapaan kilpailun ja globalisaatoin oloissa ajautuneet vaikeuksiin. Jos jo tuolloin olisi ymmärretty vapaan talouden lainalaisuudet, maaseutumme olisi paljon nykyistä monimuotoisempi ja vahvempi.

Aluepolitiikan pitäisi perustua eri seutujen ja paikkakuntien mahdollisuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen, ei vastikkeettomaan tukijärjestelmään mitä kepun hellimä systeemi pahimmillaan on. Paikallisen erikoistumisen,
erityisosaamisen ja sosiaalisen pääoman merkitys pitää tunnistaa ja tunnustaa ja toimia sen mukaan. Kasvukeskuksia ei pidä asettaa vastakkain taantuvien alueiden kanssa kuten Kepu, ja sinä siitä oivana esimerkkinä, niin kovin herkästi tekee. Kehärata ei ole Äänekosken tiehankkeiden kilpailija vaikka Pekkarinen sillä pekkaroi. Satsaus kasvukeskuksiin luo sitä kokonaisuuden kasvua joilla syrjäseutujenkin infraa ylläpidetään.

Tarvitsemmekin entistä vahvemmin
erilaistuvaa aluepolitiikkaa eli alueellisen kehittämisen entistä vahvempaa erilaistamista kunkin alueen tai seutukunnan erityispiirteiden mukaisesti.

yksi kylähullu kirjoitti:

Onnea vaan Oivalle Oivan päivän johdosta.

Historian tulkintasi on kyllä taas kerran sillä tavalla yksisilmäistä ettei se tunnusta kaikkia tosiasioita.

Sodanjälkeinen pakonsanelema asutuspolitiikka sitoi niin evakot kuin rintamamiehet turpeeseen, heidät hajasijoitettiin ympäri maata pienille rintamamiestiloille, jotka eivät kuitenkaan elättäneet enää suuria ikäluokkia niiden tultua työikään. Seurasi suuri muuttoaalto ennenkaikkea Ruotsiin mutta myös kotimaan kaupunkeihin.

Aluepolitiikan ensimmäiset virheet tehtiin tuolloin, maaseudun saattohoito erilaisin julkissektorivetoisin ja ylhäältä alaspäin ohjattuin toimin ei tuonut maaseudulle uutta teollista tuotantoa joka olisi pysäyttänyt maa- ja metsätalouden työpaikkojen vähenemisen vapauttaman muuttovirran. Vain kuntasektorin työpaikat moninkertaistuivat ja pitivät alueet hengissä. Silloinen valtionosuusjärjestelmä, kepun ja demareiden luomus sekin, kannusti kuntia tuhlailevaisuuteen kun tietty %-osuus menoista tuli aina automaattisesti valtion pussista. Vasta Ahon hallitus pakon edessä uudisti järjestelmän, koko karmeus paljastui ja kepukuntien talous romahti.

Toki Kekkosen ajatuksiin perustuen valtionyhtiöt sijoittivat teollisuuslaitoksia ympäri maata, mm. Kemijärvelle saatiin metsäteollisuutta ja Tornioon terästehdas. Menestyneimmät teollisuuspaikkakunnat ovat kuitenkin syntyneet yksityisen teollisuuden ansiosta, vaikkapa Varkaus tai Jämsän seutu esimerkkeinä. Monet näistä Kekkosen ajalla luoduista uusista teollisuuslaitoksista ovatkin nyt vapaan kilpailun ja globalisaatoin oloissa ajautuneet vaikeuksiin. Jos jo tuolloin olisi ymmärretty vapaan talouden lainalaisuudet, maaseutumme olisi paljon nykyistä monimuotoisempi ja vahvempi.

Aluepolitiikan pitäisi perustua eri seutujen ja paikkakuntien mahdollisuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen, ei vastikkeettomaan tukijärjestelmään mitä kepun hellimä systeemi pahimmillaan on. Paikallisen erikoistumisen,
erityisosaamisen ja sosiaalisen pääoman merkitys pitää tunnistaa ja tunnustaa ja toimia sen mukaan. Kasvukeskuksia ei pidä asettaa vastakkain taantuvien alueiden kanssa kuten Kepu, ja sinä siitä oivana esimerkkinä, niin kovin herkästi tekee. Kehärata ei ole Äänekosken tiehankkeiden kilpailija vaikka Pekkarinen sillä pekkaroi. Satsaus kasvukeskuksiin luo sitä kokonaisuuden kasvua joilla syrjäseutujenkin infraa ylläpidetään.

Tarvitsemmekin entistä vahvemmin
erilaistuvaa aluepolitiikkaa eli alueellisen kehittämisen entistä vahvempaa erilaistamista kunkin alueen tai seutukunnan erityispiirteiden mukaisesti.

oivahärkönen kirjoitti:

Sodanjälkeinen asutustoiminta oli pakonsanelemaa ja ihan oikein. 60-luvulle tultaessa olisi kuitenkin pitänyt löytää lääkkeet rakennemuutokseen, siihen meillä ei ollut varauduttu kun päähallituspuolue Maalaisliitto keskittyi vain maatalouden etujen vaalimiseen ja teollistumiseen johtavan muutoksen jarrutukseen. Kekkonen oli ainoita maalaisliittolaisia joka edes pyrki luomaan teollisia työpaikkoja, nekin yksioikoisesti valtion yrityksiin koska Moskovan pelotteli Kekkosta länsiyritysten päästämisestä Suomeen ja Suomen sitomisesta lännen vaikutuspiiriin.

Suomalaiset pakenivat siis työttömyyttä Ruotsiin. Toisenlaisella politiikalla Ruotsin teollisuus olisi perustanut tehtaita tänne. Olimme silloin vielä halpatyövoiman maa Ruotsiin verrattuna ja he olisivat mielellään siirtäneet tuotantoa tänne, mutta edellä kuvattu esisuomettuminen esti sen.

Viestini pointti olikin juuri tuossa. Kepun 60- ja 70-lukujen kultakaudella niin maassamuutto kuin maastamuutto oli ennätyksellistä, hakaten tullen mennen niin Lipposen kuin Vanhasen hallitusten aikaiset muuttovirrat. Maaseudun elinvoima imettiin jo silloin ja maaseutua alettiin saattohoitaa vastikkeettomalla tukien jakamisella.

Ahon hallituksen päättämässä valtionosuusjärjestelmän uudistutuksessa siirrytttiin tehtäväsidonnaisesta ja kustannusperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmään ja poistettiin kantokykyluokitus. Se koitui monen kepukunnan kompastukseksi, kuluja oli lisätty todellisista kunnallisveron tuottoa enemmän helpon rahan sokaisemana ja niinpä nyt ei kyetä edes peruspalvelujen tuottamiseen jotta se vähäkin väki siellä pysyisi.

oivahärkönen kirjoitti:

Sitä nykyajan aluepolitiikkaahan minä juuri seuraankin ja olen kertonut miten hyviä tuloksia sillä aivan viime vuosina on saavutettu. Maakuntakeskukset kukoistavat siinä kuin Helsingin seutukin.

Tätä ennen ollut aluepolitiikka, jota Lipponen ja Niinistö harjoittivat keskittyi tekemään pääkaupunkiseudusta eurooppalaisen metropolin jättäen käyttämättä hyväksi ne mahdollisuudet, mitä muu maa tarjosi.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kekityttiin perustavaa laatua olevaan työhön kehityalueiden nostamiseksi. Silloin rakennettiin koko maata käsittävä kunnollinen liikenneverkko, yliopistoja perustettiin eri puolille maata, rakennettiin vesi- ja atomivoimalaitosten verkko, sijoitettiin ympäri maata raskasta metsä-, metalli-, ja kemianteollisuutta. Luotiin pohja kehitysaluiden ja koko maan kukoistukselle.

Tässä politiikassa kuitenkin tuli jonkinasteinen väsähtäminen 80-ja 90-luvuilla, jolloin maakuntakeskukset alkoivat polkea paikallaan. Tämä osin johtui vain siitä aseteesta, että ei siellä landella mitään tule, vaan kaikki pitää keskittää pääkaupunkiseudulle. Nyt tällä vuosikymmenenä on muutettu asennoitumista ja tasapainoisempi kehitys on päässyt käyntiin. Se alkaa näkyä kaikessa uninimaiden parhaampiin kuuluvana talouskasvuna, kansan korkeana koulutustasona, työllisyyden paranemisena ja kilpailukyvyn kasvuna.

Jatka linjallasi, vaikket oikeassa olekaan.

Pääasia, ettet sorru muiden haukkumiseen.

yksi kylähullu kirjoitti:

Sodanjälkeinen asutustoiminta oli pakonsanelemaa ja ihan oikein. 60-luvulle tultaessa olisi kuitenkin pitänyt löytää lääkkeet rakennemuutokseen, siihen meillä ei ollut varauduttu kun päähallituspuolue Maalaisliitto keskittyi vain maatalouden etujen vaalimiseen ja teollistumiseen johtavan muutoksen jarrutukseen. Kekkonen oli ainoita maalaisliittolaisia joka edes pyrki luomaan teollisia työpaikkoja, nekin yksioikoisesti valtion yrityksiin koska Moskovan pelotteli Kekkosta länsiyritysten päästämisestä Suomeen ja Suomen sitomisesta lännen vaikutuspiiriin.

Suomalaiset pakenivat siis työttömyyttä Ruotsiin. Toisenlaisella politiikalla Ruotsin teollisuus olisi perustanut tehtaita tänne. Olimme silloin vielä halpatyövoiman maa Ruotsiin verrattuna ja he olisivat mielellään siirtäneet tuotantoa tänne, mutta edellä kuvattu esisuomettuminen esti sen.

Viestini pointti olikin juuri tuossa. Kepun 60- ja 70-lukujen kultakaudella niin maassamuutto kuin maastamuutto oli ennätyksellistä, hakaten tullen mennen niin Lipposen kuin Vanhasen hallitusten aikaiset muuttovirrat. Maaseudun elinvoima imettiin jo silloin ja maaseutua alettiin saattohoitaa vastikkeettomalla tukien jakamisella.

Ahon hallituksen päättämässä valtionosuusjärjestelmän uudistutuksessa siirrytttiin tehtäväsidonnaisesta ja kustannusperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmään ja poistettiin kantokykyluokitus. Se koitui monen kepukunnan kompastukseksi, kuluja oli lisätty todellisista kunnallisveron tuottoa enemmän helpon rahan sokaisemana ja niinpä nyt ei kyetä edes peruspalvelujen tuottamiseen jotta se vähäkin väki siellä pysyisi.

Jos kaikki muutkin keskustelisivat politiikasta niin kuin te kaksi, niin tämä palsta olisi hyvin mielenkiintoinen ja nautittava ajanvietteen ympäristö.

yksi kylähullu kirjoitti:

Sodanjälkeinen asutustoiminta oli pakonsanelemaa ja ihan oikein. 60-luvulle tultaessa olisi kuitenkin pitänyt löytää lääkkeet rakennemuutokseen, siihen meillä ei ollut varauduttu kun päähallituspuolue Maalaisliitto keskittyi vain maatalouden etujen vaalimiseen ja teollistumiseen johtavan muutoksen jarrutukseen. Kekkonen oli ainoita maalaisliittolaisia joka edes pyrki luomaan teollisia työpaikkoja, nekin yksioikoisesti valtion yrityksiin koska Moskovan pelotteli Kekkosta länsiyritysten päästämisestä Suomeen ja Suomen sitomisesta lännen vaikutuspiiriin.

Suomalaiset pakenivat siis työttömyyttä Ruotsiin. Toisenlaisella politiikalla Ruotsin teollisuus olisi perustanut tehtaita tänne. Olimme silloin vielä halpatyövoiman maa Ruotsiin verrattuna ja he olisivat mielellään siirtäneet tuotantoa tänne, mutta edellä kuvattu esisuomettuminen esti sen.

Viestini pointti olikin juuri tuossa. Kepun 60- ja 70-lukujen kultakaudella niin maassamuutto kuin maastamuutto oli ennätyksellistä, hakaten tullen mennen niin Lipposen kuin Vanhasen hallitusten aikaiset muuttovirrat. Maaseudun elinvoima imettiin jo silloin ja maaseutua alettiin saattohoitaa vastikkeettomalla tukien jakamisella.

Ahon hallituksen päättämässä valtionosuusjärjestelmän uudistutuksessa siirrytttiin tehtäväsidonnaisesta ja kustannusperusteisesta järjestelmästä laskennalliseen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmään ja poistettiin kantokykyluokitus. Se koitui monen kepukunnan kompastukseksi, kuluja oli lisätty todellisista kunnallisveron tuottoa enemmän helpon rahan sokaisemana ja niinpä nyt ei kyetä edes peruspalvelujen tuottamiseen jotta se vähäkin väki siellä pysyisi.

... mitenkään erikoisesti estetty silloinkaan. Siihen aikaan ei vain koko maailmassa ollut sellaista käytäntöä, että yritykset olisivat nykyiseen tapaan investoineet ulkomaille. Ei tänne neukkuetupiiriin kuuluvaan Suomeen ollut ainakaan pyrkyä.

Maalaisliitto ajoi voimaperäisesti teollistamista, mutta maan yksityinen pääoma ei pystynyt kovin suuriin perusteollisuuden invastointeihin. Niinpä perustettin valtionyhtiöitä. Monet niistä ovat myöhemmin kokonaan tai osittain yksityistyneet, ne tekivät aikanaan tehtävänsä.

Ruotsinkaan tehtaat eivät tosian olleet innokkaita tänne suomettuneeseen maahan laajentumaan, saivathan ne täältä kuitenkin työvoimaa. Suomettumisen syyt eivät olleet meidän valintamme, mutta se oli meidän sen seurausten etevä lievittämiskeino.

Maaseutua ei olla koskaan saattohoidettu vastikkeettomilla tuilla. Maataloustukiaiset olivat kansainvällinen ilmiö, jossa meidänkin oli pakko olla mukana. Muu tukeminen oli silloin niin kuin nytkin tarkan vastikkeen vaativaa ja tehdään vian silloin, että siitä saatava yhteikunnallinen hyöty vastaa yhteikunnan panostuksia.

Laskennallinen kantokykylyokitus on käytännössä sama asia kuin "laskennallinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä", jossa otetaan huomioon kunnan verotulopohja per asukas.

Monet muuttotappioalueiden kunnat menettivät verotulojaan, kun sen veronmaksukykyisin väki Lipposen hallitusten toimin houkuteltiin muuttamaan pois samalla kun valtio lisäsi kuntien velvotteita. Helsingin seudun kunnat köyhtyivät lisävelvotteista sekä muuttovyöryn tuomista velvotteista. Kaikki kunnat kärsivät Lipposen ja Niinistön vähennettyä valtionosuuksia. Nyt nämä asiat on saatu hallintaan, ja jos valtio lisää kuntien menoja, se maksaa ne lisäämällä valtionosuuksia.

oivahärkönen kirjoitti:

... mitenkään erikoisesti estetty silloinkaan. Siihen aikaan ei vain koko maailmassa ollut sellaista käytäntöä, että yritykset olisivat nykyiseen tapaan investoineet ulkomaille. Ei tänne neukkuetupiiriin kuuluvaan Suomeen ollut ainakaan pyrkyä.

Maalaisliitto ajoi voimaperäisesti teollistamista, mutta maan yksityinen pääoma ei pystynyt kovin suuriin perusteollisuuden invastointeihin. Niinpä perustettin valtionyhtiöitä. Monet niistä ovat myöhemmin kokonaan tai osittain yksityistyneet, ne tekivät aikanaan tehtävänsä.

Ruotsinkaan tehtaat eivät tosian olleet innokkaita tänne suomettuneeseen maahan laajentumaan, saivathan ne täältä kuitenkin työvoimaa. Suomettumisen syyt eivät olleet meidän valintamme, mutta se oli meidän sen seurausten etevä lievittämiskeino.

Maaseutua ei olla koskaan saattohoidettu vastikkeettomilla tuilla. Maataloustukiaiset olivat kansainvällinen ilmiö, jossa meidänkin oli pakko olla mukana. Muu tukeminen oli silloin niin kuin nytkin tarkan vastikkeen vaativaa ja tehdään vian silloin, että siitä saatava yhteikunnallinen hyöty vastaa yhteikunnan panostuksia.

Laskennallinen kantokykylyokitus on käytännössä sama asia kuin "laskennallinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä", jossa otetaan huomioon kunnan verotulopohja per asukas.

Monet muuttotappioalueiden kunnat menettivät verotulojaan, kun sen veronmaksukykyisin väki Lipposen hallitusten toimin houkuteltiin muuttamaan pois samalla kun valtio lisäsi kuntien velvotteita. Helsingin seudun kunnat köyhtyivät lisävelvotteista sekä muuttovyöryn tuomista velvotteista. Kaikki kunnat kärsivät Lipposen ja Niinistön vähennettyä valtionosuuksia. Nyt nämä asiat on saatu hallintaan, ja jos valtio lisää kuntien menoja, se maksaa ne lisäämällä valtionosuuksia.

....Lipponen ja Niinistö. Eihän noita varsin merkittäviä keskustalaisia olekaan saitilla mainittu varmaan vuorokauteen (juuri niin pitkään aikaan kun insinööri härkönen on ollut poissa...)!!

oivahärkönen kirjoitti:

... mitenkään erikoisesti estetty silloinkaan. Siihen aikaan ei vain koko maailmassa ollut sellaista käytäntöä, että yritykset olisivat nykyiseen tapaan investoineet ulkomaille. Ei tänne neukkuetupiiriin kuuluvaan Suomeen ollut ainakaan pyrkyä.

Maalaisliitto ajoi voimaperäisesti teollistamista, mutta maan yksityinen pääoma ei pystynyt kovin suuriin perusteollisuuden invastointeihin. Niinpä perustettin valtionyhtiöitä. Monet niistä ovat myöhemmin kokonaan tai osittain yksityistyneet, ne tekivät aikanaan tehtävänsä.

Ruotsinkaan tehtaat eivät tosian olleet innokkaita tänne suomettuneeseen maahan laajentumaan, saivathan ne täältä kuitenkin työvoimaa. Suomettumisen syyt eivät olleet meidän valintamme, mutta se oli meidän sen seurausten etevä lievittämiskeino.

Maaseutua ei olla koskaan saattohoidettu vastikkeettomilla tuilla. Maataloustukiaiset olivat kansainvällinen ilmiö, jossa meidänkin oli pakko olla mukana. Muu tukeminen oli silloin niin kuin nytkin tarkan vastikkeen vaativaa ja tehdään vian silloin, että siitä saatava yhteikunnallinen hyöty vastaa yhteikunnan panostuksia.

Laskennallinen kantokykylyokitus on käytännössä sama asia kuin "laskennallinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä", jossa otetaan huomioon kunnan verotulopohja per asukas.

Monet muuttotappioalueiden kunnat menettivät verotulojaan, kun sen veronmaksukykyisin väki Lipposen hallitusten toimin houkuteltiin muuttamaan pois samalla kun valtio lisäsi kuntien velvotteita. Helsingin seudun kunnat köyhtyivät lisävelvotteista sekä muuttovyöryn tuomista velvotteista. Kaikki kunnat kärsivät Lipposen ja Niinistön vähennettyä valtionosuuksia. Nyt nämä asiat on saatu hallintaan, ja jos valtio lisää kuntien menoja, se maksaa ne lisäämällä valtionosuuksia.

Suomeen ei ollut tosiankaan pyrkyä lännestä.

Sanotaan vaikka niin, että länsiyritykset luokittelivat Suomen maariskin (=poliittinen sitoutuminen Neuvostoliittoon) niin suureksi etteivät investoineet tänne vaikka täällä olisi vielä 60- ja 70-luvuilla ollut edullista toimia.

Jo silloi niin amerikkalaiset kuin länsieurooppalaiset yritykset toimivat samoin kuin vaikkapa Elqotec tänään, hakivat edullisen kustannustason maita tuotannolleen. Espanjan autotellisuus syntyi juuri noin, maassa alettiin koota saksalaisia ja italialaisia autoja, nyt esim Seat on merkittävä toimija Euroopan markkinoilla osana VW konsernia. Ja paljon muitakin autoja kootaan Espanjassa. Skotlanti oli Iso-Britannian periferiaa, sinne haalittiin amerikkalaisia yrityksiä verohelpotuksin. Vieläkin alue nauttii tuon politiikan hedelmistä omien perinteiden, kuten viskin, siivittämänä.

Meillä olisi voinut olla samanlainen kehitys Ruotsin naapurina, mutta nöyristelevä idänpolitiikka esti sen ja ajoi sadattuhannet ihmiset elintasopakolaisiksi Ruotsiin. Idänkauppa toki pelasti osaltaan, mutta bilateraalijärjestelmän kilpailun puute rämetti kilpailukykyämme jota ylläpidettiin vain devalvaatioiden luomalla hintailluusiolla. Kostamus-rakennusprojektin ruotsalaiskilpailijan poisostaminen lienee sinullekin tuttu tuon ajan epäeettisistä menettelyistä kilpailun kitkemiseksi.

Suomettuminen oli meidän oma valintamme, meille sen aivopesi Kekkonen yhdessä aikakauden yleisen yhteiskunnan vasemmistolaistumisen kanssa, ilmiön joka sekin oli Moskovasta (KGB) johdettua kuten Kekkosen toimetkin. Yle ja muu media meni mukaan "ystävyyspolitiikkaan" ja kumarsi liian syvään itään, samalla länteen pyllistäen. 90-luvun lama purki raskaasti tuon vääristymän, nyt olemme taas normaaleissa oloissa, nyt tarvitaan uusia eteenpäin katsovia ajatuksia. Siihen kepulla on nyt tilaisuus, onko siitä tilaisuuteen tarttujaksi jää nähtäväksi

Paavo Niinistö kirjoitti:

....Lipponen ja Niinistö. Eihän noita varsin merkittäviä keskustalaisia olekaan saitilla mainittu varmaan vuorokauteen (juuri niin pitkään aikaan kun insinööri härkönen on ollut poissa...)!!

... usein muistuttaa noista kahdesta miehestä varoittavana esimerkkinä.

yksi kylähullu kirjoitti:

Suomeen ei ollut tosiankaan pyrkyä lännestä.

Sanotaan vaikka niin, että länsiyritykset luokittelivat Suomen maariskin (=poliittinen sitoutuminen Neuvostoliittoon) niin suureksi etteivät investoineet tänne vaikka täällä olisi vielä 60- ja 70-luvuilla ollut edullista toimia.

Jo silloi niin amerikkalaiset kuin länsieurooppalaiset yritykset toimivat samoin kuin vaikkapa Elqotec tänään, hakivat edullisen kustannustason maita tuotannolleen. Espanjan autotellisuus syntyi juuri noin, maassa alettiin koota saksalaisia ja italialaisia autoja, nyt esim Seat on merkittävä toimija Euroopan markkinoilla osana VW konsernia. Ja paljon muitakin autoja kootaan Espanjassa. Skotlanti oli Iso-Britannian periferiaa, sinne haalittiin amerikkalaisia yrityksiä verohelpotuksin. Vieläkin alue nauttii tuon politiikan hedelmistä omien perinteiden, kuten viskin, siivittämänä.

Meillä olisi voinut olla samanlainen kehitys Ruotsin naapurina, mutta nöyristelevä idänpolitiikka esti sen ja ajoi sadattuhannet ihmiset elintasopakolaisiksi Ruotsiin. Idänkauppa toki pelasti osaltaan, mutta bilateraalijärjestelmän kilpailun puute rämetti kilpailukykyämme jota ylläpidettiin vain devalvaatioiden luomalla hintailluusiolla. Kostamus-rakennusprojektin ruotsalaiskilpailijan poisostaminen lienee sinullekin tuttu tuon ajan epäeettisistä menettelyistä kilpailun kitkemiseksi.

Suomettuminen oli meidän oma valintamme, meille sen aivopesi Kekkonen yhdessä aikakauden yleisen yhteiskunnan vasemmistolaistumisen kanssa, ilmiön joka sekin oli Moskovasta (KGB) johdettua kuten Kekkosen toimetkin. Yle ja muu media meni mukaan "ystävyyspolitiikkaan" ja kumarsi liian syvään itään, samalla länteen pyllistäen. 90-luvun lama purki raskaasti tuon vääristymän, nyt olemme taas normaaleissa oloissa, nyt tarvitaan uusia eteenpäin katsovia ajatuksia. Siihen kepulla on nyt tilaisuus, onko siitä tilaisuuteen tarttujaksi jää nähtäväksi

... etevä valintamme. Se saattoi estää jonkin sijoittajan, mutta kuitenkin sen suojassa pystyimme rakentamaan myös meille elintärkeät taloudelliset ja poliittisetkin suhteemme integroituvaan länteen. Jos olisimme toimineet Tannerin, Junnilan, Ehrrootin, Vennamon hengessä, olisi kohtalomme voinut olla muiden itä-eurooppalaisten satelliittien tapainen.

oivahärkönen kirjoitti:

... usein muistuttaa noista kahdesta miehestä varoittavana esimerkkinä.

Sulla on selvästi joku paha trauma noista herrasmiehistä (jotka kumpainenkin ovat nauttineet ja toinen nauttii yhä valtakunnan toiseksi tärkeimmän statusta).
Ei se heidän poliittisia saavutuksiaan himmennä että sinä et kaunaisessa mielessäsi heistä pidä.