tulin juuri alkuraskauden ultrasta, ja niinhän siinä taas kävi, ettei siellä ollut mitään nähtävää, hyvin pieni alkio tjtn. Lääkäri nyt ei osannut sanoa oikein juuta eikä jaata, totesi vain etteivät lasketut viikot(7 5)ja alkion koko natsaa yksi yhteen. Siispä kävin taas verikokeessa ja huomen aamulla vasta kuulen tulokset, onko raskaushormonia veressä ja minkä verran, ja onko raskaus mahdollisesti mennyt kesken.
Ei jaksaisi taas uutta menetystä :´(
Ei jaksaisi taas uutta menetystä :´(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi, kirjoteltiin jo edelliskertasi yhteydessä tuolla km-palstalla... olen todella pahoillani puolestasi - MIKÄLI tässä nyt käy kuten pelkäät. Ainahan on se mahdollisuus, että hedelmöitys on tapahtunut laskettua myöhemmin mutta valitettavasti omalla kohdallani tuo ei ole koskaan pitänyt paikkansa. Sinun kohdalla taas pidän peukkuja pystyssä, että kaikki olisi kuitenkin hyvin. Voihan kiertosi ja ovulaatiosi vielä heitellä edellisen km:n jäljiltä. Sekin on täysin mahdollista.
En siis heittäisi vielä kirvestä kaivoon, mutta toki tuossa tilanteessa on ehkä syytä kuitenkin varautua pahimpaan. Enkä nyt tässä viestissä kuulostanut yhtään tsemppaavalta, mutta usko pois, myötätuntoa riittää 4 km:n jäljiltä ja tiedän tarkalleen kuinka paha olla sulla nyt on. Eipä tuollaista toivoisi pahimmalle vihamiehellekään, eikä varsinkaan sinulle, joka olet näiden palstojen asiallisimpia persoonia.
Voimia ja pidetään ne peukut vielä pystyssä! Kunpa huomenna saisit ilouutiset, toivotaan parasta!! Tulethan kertomaan sitten miten kävi..?
Tsemppiä!! =)
olenkin monasti ajatellut sinua, katosit jonnekin sen edellisen keskustelumme jälkeen ja tavallaan jäin vähän kaipailemaan sinua ja positiivisuuttasi jota et ole hukannut omien rankkojen kokemustesi jälkeen :) Olet ihana ihminen, kiitos siitä!
Tulen kertoilemaan kuulumisia kunhan tiedän kuinka tässä lopulta käy, toivottavasti minun ei tarvitse siirtyä pysyvästi km-palstalle...:(
Heh, minä "asun" jo keskenmenopalstalla mutten ole jaksanut pahemmin kirjotella. Toivo elää aina vaan vaikkei tärppejä ole ollut enää viime syksyn jälkeen. Kestää iäisyyden että tärppää ja sittenkin kun tärppää, menee kesken tai jotain muuta vastaavaa. Mutta parempi elää toivossa kuin masentua tai kokonaan luopua toivosta. Elämässä on paljon hyvää ja varsinkin näin kesän kynnyksellä kannattaa vaan rentoutua ja nauttia elämästä. (Vaikkakin helpommin sanottu kuin tehty... ajatuksethan eivät mihinkään kuitenkaan häviä, eikä suru menetyksistä...)
Mekin siis otamme jälleen kerran yhden kesän iisimmin ja syksyllä katsomme tilannetta uudestaan.
Sinulle toivon edelleenkin parasta. Olin äärettömän iloinen kun luin muutama viikko sitten plussauksestasi, valitettavasti en koskaan ehtinyt (muistaakseni) onnittelemaan. Oli tosi harmi törmätä tämänpäiväiseen uutiseen osaltasi, mutta eipähän nyt vielä nuolasta... palataan huomenna. Siihen asti pärjäilemisiä ja yritä levätä!!
Voi harmi ettei näkynyt. Mulla ens viikolla ja pelkään kanssa kovin samaa. Oliko sulla minkälaisia raskauoireita, vuotoja tai vastaavaa. Voihan olla että pieni on vielä niin kovin pieni ettei vaan oikeesti vielä näy.
yhä edelleen yökötyttää päivittäin (itseasiassa tälläkin hetkellä!), rinnat ovat tosi kipeät ja arat, eikä vuotoja ole ollut minkäänlaisia. Muistelen että viime km:ssa oireet katosivat jossain vaiheessa täysin, ja pianhan sainkin sitten kuulla suru-uutisen.Toivon itsekin tuota, että pieni olisi tosiaankin vielä niin pieni ettei näy.
Ajattelin laittaa jotain omista kokemuksista jos lohduttaisi yhtään. Minä menin viikolla 7 ekan kerran ultraan. Siellä sanottiin, että se mitä näkyy ei vastaa viikkoja. Oli selvästi pienempi, hyvä kun saatiin ylipäätään mitään näkyville. Sykkeestäkään ei pystynyt sanomaan yhtään mitään. Ihmettelin tuota, koska olin varma ovulaatiosta (minulla tulee niitä niin harvoin, ehkä enintään joka 3. kuukausi) eli hedelmöitysaika oli hyvinkin varmasti tiedossa. Sain uuden ajan parin viikon päähän, viikolle 9 (jonka siis tuon ultran jälkeen ajattelin olevan viikko 8). Siellä sitten näkyikin voimakkaasti sykkivä sydän ja viikot pompsahtivat takaisin siihen minkä ovulaation perusteella tiesin. Nyt olen jo viikolla 20 eli kohta puolessavälissä. Että ei se ultra tuossa vaiheessa välttämättä vielä ihan varma ole. Parin viikon päästä voi tilanne näyttää ihan erilaiselta. Toivon koko sydämestäni, että raskautesi jatkuu, oireiden jatkuminen on varmaan hyvä merkki.
ja aina on toivoa niin kauan, kunnes saadaan varmuus. Toivon tosiaankin, että minullakin olisi olleet keskenmenon jälkeen hormonit vähän sekaisin ja siitä johtuen tuo raskauskin olisi alkanut oletettua myöhemmin. Mutta tämä tietämättömyys ja odotus on yhtä tuskaa :(
Voi jospa voisin sinulle voimia antaa;
Poistaisin pilvet taivaalta,
ja kutsuisin kaikki maailman tuulet
puhaltamaan pois surun ja huolen.
Jaksamista ja voimia!
osanotostasi :)
Voi harmi, toivotaan että kyse on vain siitä ettei alkio vain vastaa viikkoja. Huomenna selviää sitten jo jotain, yritä jaksaa.
Onneksi kaikki on niin yksilöllistä. Ei pidä verrata miten muilla on ollut koska elämä voi yllättää, niin hyvässä kuin pahassa.
Toivon koko sydämestäni että sinulla ja pienellä alkiolla olisi kaikki hyvin.
Olen niin samaa mieltä nimimerkillä Myötätuntoisen kanssa.
Mutta voimia tulevaan. Tiedän ettet enää jaksaisi jos kyseessä on keskenmeno mutta asia on sellainen ettet voi sille mitään. Et voi syyllistää itseäsi millään lailla, et ole tehnyt mitään väärää. En toivoisi sinulle enää ainuttakaan vastoinkäymistä, olisi niin ihanaa toivoa sinulle nyt jo helpomaa aikaa. Asioilla on tapana kääntyä parhainpäin, elämä koettelee silti aina.
Tavallaan on hieman positiivita koska lääkäri ei ole pystynyt sanomaan juuta eikä jaata. Mutta se selviää sitten.
HcG-arvot ainoastaan 2000, ja lääkärin mukaan pahalta näyttää. Uusi aika ultraan kahden viikon päähän jos sitä ennen ei vuoto ala. Että näin tässä sitten taas kävi...
Harmi, en muuta voi sanoa. Eihän nuo hcg-arvot nyt hyvältä vaikuta mutta kurjinta on varmaankin tuo odotus sinne uuteen ultraan. Pieni toivo kun elää varmasti kokoajan eikä tapahtunutta konkreettisesti usko todeksi ennen kuin se kirkossa kuulutetaan. =(
Olen pahoillani, en oikein osaa muuta sanoa. Tiedän ettei tuossa vaiheessa mitkään lohduttelut edes auta. Muista kuitenkin, että meitä on monia näin henkisesti tukenasi ja jälleen kerran kehotan keskittymään elämäsi hyviin asioihin, kuten lapsiisi - vaikkakaan mikään ei tietenkään korvaa menetettyä, tiedän. Mutta ehkä jo hetken päästä löydät jälleen valoa tunnelin päästä. Ja varmasti löydätkin, kunhan ensin toivut tästä rauhassa. =)
Voimia ja kuitenkin aurinkoista kesänalkua!