Olisin kysynyt seuraavaa. Mä suunnittelen mieheni kanssa vauvan tekoa ja olisinkin kysynyt niiltä epiäideiltä joilla on Deprakine lääkkeenä että miten teidän raskaudet on edistyny? Olisi kivaa tietää muiden kokemuksia raskudesta ja synnytyksestä. Mä syön tällä hetkellä sitä foolihappoa eikä siitä ole tullut minkäänlaista sivuvaikutuksia. Ja näyttää siltä että mun täytyy syödä tätä deprakinea raskauden aikana kun neurologi ei ole mitään sanonut lääkkeen vaihdosta. Tietääkö kukaan että vaikuttaako deprakine mitenkään sikiöön? kiitos etukäteen :) toivottavasti joku vastaa mulle.
raskaus ja deprakine
hanttu82
294923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mulla on ihan sama tilanne kun sullakin. Syön foolihappoa deprakinen seurana ja mullekaan lääkäri ei ole ehdottanut lääkkeen vaihtoa. Se on sinänsä aika harmi kun on lukenut noista deprakinen haittavaikutuksista sikiöön. Kaikennäköisiä kehityshäiriöitä voi tulla, mm. huulihalkiota ym. sellaisiakin, jotka huomataan vasta lapsen myöhemmässä kehitysvaiheessa. Nyt ei sitten oikeen tiedä uskaltaako sitä lasta hankkia näiden pillereiden kanssa...mikä sun vuorokausiannos on?
Mä otan foolihappoa kerran päivässä ja sen foolihapon nimi on Folvite ja deprakinea mä syön aamulla ja illalla.
Sain ainoan lapseni 13 vuotta sitten, lääkityksenä oli Deprakine. Annostus oli siihen aikaan 3x100mg/vrk, jos nyt yhtään muistan oikein. Raskauden aikana annostusta nostettiin 5x100mg/vrk ja tietysti foolihappoa.
Olin tietysti saanut neurologiltani valistusta, että Deprakine voi aiheuttaa epämuodostumia. Kävin ultrassa 12 vkolta lähtien joka viikko ja kaikki mahdolliset testit tehtiin.
Onnekseni kaikki oli kuitenkin niinkuin pitääkin ja maaliskuussa 1994 syntyi terve poika. Myöhemminkään, kouluiässä, ei ole ilmennyt mitään mitä voisi pitää valproaattisyndrooman aiheuttamana. Koulu sujuu ja sosiaaliset suhteet toimivat.
aina kokeilla jos pystyy vähentämään
lääkepitoisuuksia
oliko se deprakine sama kuin absenor
jos oli niin siinä on sitä paha
maineista valpoaattia jota ei nyky-
aikana suositella raskaana oleville
mutta jos ei muu käy niin ei voi mitään
Älä loukkaannu ethän, mutta on ihan pakko huomauttaa: Se on siis valproaatti eikä valpoaatti.. ;) (On vaan muutamassa sun kirjoituksessa pistänyt silmään...)
monesti huomaan jonkun kirjoitus-
virheen mutta olen jo kerennyt
lähettää viestin.
ja ajatus kulkee nopeampaa kuin
sormet niin tulee virheitä.
Mulla epilepsia puhkesi kolmannen raskauden aikana ja silloin lääkityksenä aloitettiin deprakine. Vauva syntyi terveenä ja on tänä päivänä melkein 3-vuotias terhakka pikku-ukko. Käsittääkseni deprakine on vanha lääke ja niitähän suositellaan käytettäväksi raskauden aikana, jos mahdollista.
vanhat lääkkeet on vaarallisempia
kuin uudet.
valpoaatti ja karbamatsebiini äh
tuoki on varmaan väärin kirjoitettu
mutta olkoon.
te jotka laitoitte vain negatiivista palautetta niin te voisitte mennä itse hoitoon!! mä mielummin tottelen mun neurologia noissa lääke asioissa kun teitä joilta sain ikäviä viestejä eli tämä viesti on vain niille jotka sano että mun pitäis mennä hoitoon. Neurologi kyllä tietää mitä pitää tehdä ja mä luotan häneen sataprosenttisesti. Mä en ymmärrä miten jotkut voi hakkua deprakine lääkettä! deprakine on hyvä lääke ja se on pitänyt mun kohtaukset 6 vuotta kurissa ja se on todella pitkä aika.
yritin käydä läpi viestiketjun
enkä löytänyt ketään joka olisi
käskenyt sinun mennä hoitoo.
ainoa asia mistä oli puhe niin
on tuo lääke.
kaikille ei käy kaikki lääkkeet
mulle on kokeiltu ainakin kuutta
eikä mikään ole tepsinyt
ole tosiaankin onnellinen että on
joku lääke joka vaikuttaa
mulla on kaksi tervettä poikaa
ekan kans söin tegretolia ja
toisen absenoria ja tegretolia
pienemmällä on pikkurilli koukussa
se on ainoa ns.vika joka ei vaikuta
kirjoittamiseen muuten kaikki on ok.
tsemppiä ja muista fooli
Käytin itse Absenoria raskausden aikana estolääkityksenä neurologini suosituksesta. Annos 1500. Söin lisäksi foolihappoa. En tiennyt haittavaikutuksista tarpeeksi. Ikävä kyllä! Kaiken lisäksi lääkitys ei edes auttanut migreeniin, vaan minulla oli aivan mielettömät säryt yötä päivää...
Lapsellani todettiin valproaattisyndrooma, motorisen kehityksen viive ja puheenkehityksen viive. Nämä hän on onnneksi kuronut kiinni :) .
En missään tapauksessa olisi syönyt tätä, jos olisin tiennyt asiasta tarpeeksi!!!
Mieti sinäkin; mahdollisuus on saada terve lapsi, tai sitten ei. Ikäväkseni minulla on hidas aineenvaihdunta, se kuulema on syy siihen, että toiset valproaattia käyttäneet saavat terveen lapsen, ja toisten lapsilla todetaan valproaattisyndrooma.
Satunnaisesti palstaa seuranneena, lapsettomana epiläisenä, ihmettelen suuresti ihmisten itsekästä halua ottaa riskejä raskautensa kanssa. En voi ymmärtää halua tunkea lapsi maailmaan tietoisten riskien saattelemana; maailmassa kun kuolee ihmisiä vuosittain nälkään.
On ne epämuodostumariskit; paljon suuremmat kuin normaalisti, se lapsi on sitten varmaan kiitollinen koko loppuelämänsä. Yeah, jollakin on terve lapsi, jollakin ei. Riski epiläisellä on aina suurempi, ei raskautta suunnitteleva ajattele muita kuin itseään
niin terveilläkin ihmisillä
"tulee" sairaita lapsia.
kukaan ei voi ikinä sanoa varmana
että mulle tulee terve lapsi.
se että afrikassa ym.maailmassa
kuolee lapsia nälkään ei ole
suomalaisten syy.
jos ajatellaan että me suomalaiset
ei tehtäisi lapsia niin ei se
nälänhätä maailmasta lopu.
jotenkin tuntuu että voisit käydä
muissakin tutkimuksissa kuin neurolla
ei millään pahalla
onhan kaikilla omat mielipiteensä ja
niitä pitäisi kunnioittaa mutta tuo
oli niin kummallista
no.olkoon ettei
tule kirjoitettua mitä sattuu
Ihan älytöntä tunkea maailmaan lapsia, jotka mahdollisesti tulevat maksamaan kaikille osapuolille maltaita! Itse toivon, että en olisi syntynyt, koska epini puhkesi synnytyksessä äitini saatua kohtauksen. Että siinä teille, jotka niin hurskaasti ajattelette "oman perheen" perustamista. Joskus täytyy vain myöntää, että jutska on näin.
Nykyään maailma on todellakin globaali. Siis ajattelu, että Afrikassa kärsitään, mut ei meillä, on ihan käsittämätön.
Ajattelumallisi on järjellisesti pohdittuna oikein, mutta mihin se kärjistettynä voikaan johtaa. Sterilisaatioihin ja abortteihin, kovin kaukana ei ole se aika jolloin epileptikot eivät saaneet lain mukaan lisääntyä. Ja jos lapsi on kielletty epileptikoilta, mihin raja vedetään. Sairauteen, vammaan, uskontoon, ihonväriin tai omaisuuteen...
Itselläni on neljä lasta, yksi biologinen ja kolme adoptoitua, Kiinasta, Kolumbiasta ja Venäjältä. Jokainen heistä on kiihkeästi odotettu ja jokaista heistä on suuresti rakastettu.
Maailma on todellakin globaali nykyään, ja kärsimys on meille kaikille yhteistä. Se, mikä kärsimystä aiheuttaa, vaihtelee. Toiselle se on lapsettomuus ja toiselle katkeruus syntymästään. Syntymässään voi saada niin monenlaisia lahjoja, oma poikani kärsii lukihäiriöstä, mutta on myös lahjakas koulussa, keskiarvo 9.4. Kysyin häneltä kumman hän antaisi pois, lahjakkuutensa vai dysfasia, hän ei osannut valita. Molemmat olivat antaneet hänelle jotain, arvokasta tai ei, mutta hänelle tärkeää.
Oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin nyt on sattunut tänne syntymään, on alku hyvälle elämälle. Meistä jokainen löytää jotain sellaista itsestään, mitä on ollut vaikea hyväksyä. Varsinkin ne meistä joilla on normaalista poikkeavia ominaisuuksia.
Itselläni on ollut epilepsia 13-vuotiaasta asti, liikenneonnettomuuden seurauksena. Se on kulkenut mukanani koko aikuisikäni ja vien sen aikanani mukanani hautaan. En kuitenkaan ole tästä katkera, sillä se ei ole estänyt tekemästä ja kokemasta haluamiani asioita.
Sairaus, oli se mikä tahansa, ei saa olla elämässä pääasia, se estää elämästä.
Niin kauniisti kirjoitit, että tuli ihan kyynel silmäklmaan.. :´)
Sinun kannattaa ehdottomasti hankkia pian apua mikäli toivot ettet olisi koskaan syntynyt!!!
Vaikka täällä epäkohtia onkin pilvin pimein, niin kyllä maailma ihan oikeasti on elämisen arvoinen paikka.
Terveet saavat myös kehitysvammaisia
lapsia ja monesti itse lääkärit
ja kätilöt mokaavat synnytyksessä
jolloin tuloksena on ei terve vauva.
Oletpa katkera ihminen.
Asia ei minulle millään tavalla kuulu mutta tämän (ja monta muuta raskausaiheista) ketjun luettuani kummastuttaa tietyt asiat ja mie. Kiva tietysti kuulla, että valproaatti-lapsia on ihan terveitäkin syntynyt mutta kyllä musta teksti siitä lääkkeestä oli sitä luokkaa etten itse suuhuni pistäisi, jos raskaaksi tuleminen olisi mielessä (jos vertailee muihin lääkkeisiin). En myöskään tajua, miksei neurologi ole ottanut mitään kantaa? Itse ottaisin puheeksi vielä toisen ja kolmannenkin kerran ennenkuin hyväksyisin. Jos niin ikävästi on, että valproaatti on ainoa toimiva lääke niin sitten nostan tassut pystyyn.
Deprakinestä kävisin lukemassa esim. lääkelaitoksen sivuilta:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/322577.shtml
Ja jos ei ole aikaisemmin tullut luettua niin vaikkapa epi-liiton sivuilta "nainen ja epilepsia" -julkaisun.
Tsemppiä kuitenkin!
Söin koko raskauden ajan ja sen
jälkeen sekä oli joku muukin
lääke rinnalla.
Nyt poika jo 12v. ei mitään haittaa
Deprakinesta ollut meille.
Onnea teille =)
kiitoksia paljon tuo helpotti mun taakkaa sunnattoman paljon. Sen sitten näkee myöhemmin että mitä se neurologi meinaa näiden mun lääkkeitten kanssa ja hän on kuitenkin ammattilainen. Mä kyllä sitten ilmoitan teille kun vauva kasvaa mahassa ja ilmoitan muutenkin miten on mennyt :)
Teratologisesta tietopalvelusta (jo paikan nimi kertoo millaisesta paikasta on kyse!!), puh. 09- 471 765 00, avoinna arkisin 9-12, palvelu maksutonta.
Sieltä ne neurologit (kuin myöskin muiden alojen lääk.) kysyvät näitä lääkeasioita. Se on kaikkein paras paikka mitä tulee raskauden-ja imetyksen aikaiseen lääkitykseen.
soitin muutama kuukausi sitten niin
selvittivät kaikki perusteellisesti
mitään kaunistelematta.
ja olin ihan yllättynyt kun hän joka
vastas ei tiennyt jotain minun
kysymystä niin lääkäri soitti tunnin
kuluttua
ei parempaa palvelua löydy mistään
Pidä meidät ajan tasalla ja
toivottavasti saamme vain
hyviä uutisia =))
Mulla oli käytössä Deprakine reilusti yli kymmenen vuotta, molempien lasten aikana. Odotukset ja synnytykset meni hyvin, odotusajaksi annostusta vähän laskettiin. Ehdin syödä lääkkeitä viitisen vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää ilman mitään sivuvaikutuksia, mutta synnytyksen jälkeen hormonitoiminta muuttui niin, että sivuvaikutuksia tuli roppakaupalla.
Lueppa joskus laatikon mukana tuleva lista kaikista mahdollisista vaikutuksista, mitä voi tulla - kaikki tuli. Ja ehti olla aika kauan, ennenkuin tajusin, mistä johtuu, ja mitä ylipäätään ovat.
Että lapselle eivät ole haitallisia, mutta tarkkaile itseäsi synnytyksen jälkeen! Vaikuttavat lääkärin mukaan tosi paljon yhdessä hormonitoiminnan muutoksen kanssa.
Et sinulle olisi tullut kaikki deprakinesta havaitut sivuvaikutukset.Tietenkin mielikuvituksessaan voi tunteilla mitä vain.
Ja miltähän vuosikurssilta lienet valmistunut neurologiksi? Kun noin tarkkaan tiedät tuonkin sanoa, et voi millään tietään toisten olosta. Epilepsia on meillä jokaisella erilainen, ja toiselle tulee huono olo siitä mikä parantaa toisen oloa.
Itselläni on Deprakinesta pelkkää hyvää sanottavaa, vaikka en sitä enää käytäkään.
Tulin yllättäen raskaaksi noin vuosi sitten. Söin deprakine 300mg, 2 1. Raskauteni oli yllätys ja aloitin syömään foliren foolihappoa. Minua ultrattiin, mitään ei löytynyt.
Lähdin normaalisti rakenneultraan 22 3. Sairauksia lueteltiin kuin liukuhihnalta. Vauva, pieni tyttövauvani oli todella sairas. Siinäpäs teille miettimistä Deprakinesta.
Nyt mietin uutta raskautta, pelkään deprakinea. Olen yrittänyt vaihtaa Lamictaliin, olo oli aivan hirveä, nyt vuorossa Keppra. Tietenkin päällekkäin Deprakinen kanssa. Olo ihan hirveä. Soitin päivystävälle lääkärille, käski lopettaa. Minun neurologi puhuu toista. Tietoa tulee niin monenlaista. Haluan vain tietää pidänkö deprakinen ja yritän sillä uudestaan. Pelkään!!!
Minulla on yksi terve tytär, jonka jälkeen minulle puhkesi epilepsia. Olen tietenkin onnellinen, että minulla on yksi terve tytär.
PS. ja kun myös neurologilla puhutaan, että epilepsia ei ole perinnöllistä. Täysin väärin sanoa niin, koska minulla on yksi iso ja pikkuveli joilla on epilepsia. Tutkisivat asioita, eivätkä puhuisivat mitä sattuu. Tietenkin ymmärrän, että epilepsiaa tutkitaan koko ajan, mutta eivät saisi antaa väärää tietoa ja turhaa toivoa.
Ikävää, että lapsesi oli sairas. Saattoi tietenkin johtua muustakin kuin lääkityksestä.
Epilepsian perinnöllisyydestä sen verran, että epilepsioita on lukuisia eri tyyppejä. Osa niistä on perinnöllisiä ja osa ei. Oma epilepsiani esimerkiksi on aiheutunut kovasta iskusta päähän lapsena. Puhkesi tosin vasta teininä.