Eli epäilen että kärsin ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöstä. Kohtaukset alkaa äkkiarvaamatta...tulee esim. oikean käden ja kasvojen puutumista, huimaa ja on epätodellinen olo, sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tätä saattaa kestää muutama minsa tai monta tuntia. Sit se menee ohi mut ahdistus jää ja sitä kestää aina seuraavaan kohtaukseen asti....eli periaatteessa elän jatkuvassa pelkotilassa ja alan olla aivan lopussa. Neurologisesta sairaudesta ei varmaankaan ole kyse koska tutkimuksissa olen käynyt. Lääkärit tosin tutkivat vain fyysisen puolen....onko kellään mielipidettä / neuvoja kuinka saisin oloni paranemaan? kenelle pitää tarkkaan ottaen hakeutua hoitoon? Hoitoon hakeutuminenkin on työn ja tuskan takana. =(
paniikkihäiriö vai tulossa hulluksi?
-en kestä-
292401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ite kestin vuoden noita oireita kunnes tuli niin paha kohtaus että hakeuduin lääkärille. Siis ihan oman lääkärin juttusilla kävin ja selitin asian ja se määräsi mulle lääkkeitä..auttaa tarvittaessa, mutta suosittelen myös psykiatrilla käyntiä..tsemppiä sulle..tiedän ettei ole helppo vaiva..rohkeesti vain lääkärin juttusille!
moi
minkä nimisiä lääkkeitä te olette saaneet? mä olen ollut ilman lääkkeitä,mutta olokaan ei ole yhtään parantunut. koko kesä ollut ihan kuin unta ja ja olo epätodellinen.
onko teillä lääkitys auttanut?
Mulle tuli samanlaisia oireita, joiden sitten myöhemmin tajusin olevan paniikkikohtauksia, e-pillereistä, ensin DianeNovista ja sitten Jasmineista. Oireet loppui täysin jotain 3kk käytön lopettamisen jälkeen. Paniikkikohtaushan on oikeastaan itse itseään ruokkiva eli jos ajattelet niitä, niitä kyllä tulee. Toivottavasti löydät syyn ja hoidon jos viestistäni ei ole apua. Voimia!
Mielenterveysneuvolaan, sieltä saat varmasti apua.
Kyllä tuo paniikkihäiriöltä kuulostaa, mulla on samoja oireita. Mullaki oli vaikeuksia alottaa terapia, mutta viiden vuoden jälkeen sinne on kiva mennä, (mukavampihan ois jos sen vois lopettaa). Monesti puhuminen auttaa, juttele jonku läheisen kanssa. Saman kokeneita voi löytyä yllättävän läheltä, mää en tienny siskon paniikkikohtauksista ennen ku hän sai tietää mun ekasta kohtauksesta. Ja varmasti ystävät auttaa mielellään vaikka eivät tietäisi paniikkihäiriöstä mittään.
huomenna kerään rohkeuden ja soitan. hävettää vain niin kovasti kun vielä kaiken lisäksi oon terveysalalla töissä...jotenkin se tuntuu vaa niin "epäsopivalta". tänäänkin tuli puutumisoireita ja ahdistusta eli nyt on todellaki aika hakea apua. :/
hävetä ollenkaan. Tämä on aika yleistä, mutta ihmiset eivät siitä juuri viitsi kertoa vaan lukittautuvat neljän seinän sisälle. Monestihan voi olla helpottavaakin tietää, mikä itseä vaivaa. Se on sellainen noidankehä, kun jatkuvasti joutuu pelkäämään. Minä olen ajatellut, että joillakin ihmisillä on vaan herkempi mieli ja he suhtautuvat hieman herkemmin itseensä. Jotkut ihmiset mennä porskuttavat eteen päin liikoja miettimättä. Apua löytyy mielestäni hyvin (en ole itse muuta kuin täällä 'jutellut' ja erään ystäväni kanssa myös, jolla samoja ongelmia). Voimia sinulle!
Joo...itse olen kärsinyt paniikkihäiriöistä nyt
seitsemän vuotta. Itsellänikin oireet olivat aluksi tosi raskaita...jatkuvaa puutumista,hikoilua,vapinaa,epätavallinen olo,
tuntui jo välillä että silmien edessä olisi ollut jonkinlainen kalvo...näkökin sameni, kauheaa kuolemanpelkoa,tuntui todella että olen tulossa hulluksi!!!!!Menin ensin omalle terveyskeskuslääkärille, joka määräsi Rivatril
nimisen lääkkeen...se auttoi! Aikojen saatossa myös masennus valtasi minut kuten myöskin sosiaalisten tilanteiden pelko! Sitten olikin jo mentävä psykiatrille joka määräsi sopivat lääkkeet...olo on nykyisin melko tasaista...paniikkihäiriö on hävinnyt olemattomiin. Jutustelu auttaa myöskin...olipa se sitten kaveri,ammattiauttaja tai vaikkapa puolituttu! Asiaa ei kannata hävetä...se ei ole sinun omaa syytäsi!!!Alkukynnys mennä lääkäriin on tietenkin jännittävää ja kiusallista, mutta se kannattaa!!! kohtalotovereita meillä molemmilla on lukuisa määrä...tsemppiä!!!!
Toivottavasti saat avun nopeasti ongelmaasi...
Aurinkoista kesänodotusta! (:
meni myös vuosia ennenkuin hakeuduin MT:n jotenki hävetti koko asia ja ajattelin että jospa "tauti" häviäisi itsestään, mutta näinhän ei tietenkään käynyt. Aluksi menin terveyskeskuslääkärille joka oli todella ihana ihminen ja ymmärsi sairauteni. Alotin lääkkeiden syönnin ja olo parantu huomattavasti. Myöhemmin kävin terapiassa ja lopetin lääkkeetkin; tosin viime keväänä jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen koska oireet palasivat. Kait tämän kans vain on opittava elämään. Tsemppiä;)
Joo, on täysin totta että asian kanssa on opittava elämään. Minullakin lääkitystä välillä
vähennetty ja olen yrittänyt välillä olla ilmankin...mutta sieltä se kurja olo taas hiipii ja lääkitys on taas aloitettava. Tää on tällästä
noidankehässä olemista!!!! Voimia!
kuinka ihania ja kannustavia ihmisiä olettekaan. :) vihdoin tuntuu siltä että edes joku ymmärtää. sain ajan lääkärille huomiseksi....pitäkää peukkuja!
Moi. Jokos kävit lääkärillä...saitko avun?
Mull'on ollu varpaatkin pystyssä peukkujen kavereina! (: Laittele viestii miten voit
.......Kyllä se siitä!!!!!
aikaa piti siirtää maanantaiksi, omalääkäri sairaana...?! ahdistaa...nyt odottaa vaan sitä maanantaita ja tää viikonloppu tuntuu helvetillisen pitkältä. :( yritän tsempata parhaani mukaan ja olla reipas. onneksi on töitä koko vk-loppu niin saa muuta ajateltavaa.
MOI! Nyt jo varmaan jännittää...siis lääkäriin meno? Mene luottavaisin mielin, uskon että apu löytyy! Pidän peukkuja! (: Voimia!
lääkärissä ja ihan hyvin meni. tosin en saanut vielä lääkitystä vaan mut ohjattiin nyt ensiksi psykologille..keskiviikkona sinne aika. siellä sitten kartoitetaan että mitä hoitoa tarvitsen. eipä se nyt vielä hirmuisasti huojentanut mutta pääsi edes alkuun tämän jutun kanssa. sain toki vähän pyyhkeitä siitä etten ole aiemmin hakeutunu hoitoon. :/ mut tosi tsemppaava ja ymmärtäväinen oli tämä lääkäri. kerron sitten keskiviikkona lisää jos jotakuta kiinnostaa nämä mun valitukset. =D
Moi! Mukava kuulla että olet saanut asian vireille! Laita viestiä,kuis kävi? Alku aina hankalaa, lopussa KIITOS seisoo!!!!! (:
Aurinkoista kesää!
moi
Mulla ollu kanssa oikeestaan jo usean vuoden että jännitän kaikkea esiintymistä luokalle, ruokailua yleisillä paikoilla yms. oireita mulla ollu sydämmentykytys, hikoilu, punastuminen ja epämääräinen olo, ns.poissaoleva tunne. Nyt kuukausi sitten sain paniikkikohtauksen jonka jälkeen mulle jäänyt pysyväksi tämä epämääräinen olo. Kaikki tuntuu unelta, en osaa hahmottaa aikaa,päivät tuntuvat tosi pitkiltä. Kaikki läheiset ihmiset tuntuvat myös vierailta. Oon käynyt keskustelemassa psykiatrisella osastolla ja lääkkeeksi sain mirtazapineita joiden avulla saan nukuttua. Tuntuu kuitenkin että olo vain pahenee koko ajan. Lääkärit ei puhu mulle mitään,kirjoittavat vain asoita lehtiöihinsä. Onko kukaan kokenu samaa, vai oonko vain jotenkin tulossa hulluksi? itse epäilen paniikkihäiriötä ja sitä että mulle jäänyt joku pysyvä kohtauksen jälkitila? vastausta kaivaten, skorppioni84
hei taas kaikille! tänään taas olin lääkärillä..sain rauhoittavat näin aluksi että saa tuon unirytmin tasoitettua ja olon rauhottumaan. on kyllä helpottanu tosi paljo kun on saanu puhua jonkun kanssa. :) vieläkin oireita ajoittain tulee, melkein päivittäin mutta parempaan ollaan menossa. maanantaina taas seuraava lääkäriaika, silloin kartoitetaan kunnolla tämä homma, oikea lääkitys ja terapian tarve ym. pitkästä aikaa tuntuu siltä että tästä elämisestä tuleekin jotain. innolla maanantaita odottaen. ilmoittelen taas kuinka tilanne kehittyy. kiitos kaikille jotka olette jaksaneet välittää ja antaa hyviä neuvoja..annoitte sen rohkaisevan potkun peppuun . :D
sulla on?
mulla on sellanen olo nyt ollu jo kuukauden että en tunne mitään tunteita ketään ihmistä kohtaan,en poikaystävään yms. sen takia olo tuntuu myös epätodelliselta.
tuntuu myös että mun kunto ois huonontunut vaikka joka päivä oon käyny kävelemässä.
ymmärtääköhän kukaan miltä musta tuntuu?
hyvä että sulla jo parempi olo, mulle ne kanssa määräs sellasta lääkettä mikä auttaa saamaan unta, mutta en tiiä oisinko myös mun lääkkeen tarpeessa?
mulla seuraava aika vasta ens maanantaina.
tsemppiä:)
heti keskustelun ensimmäisessä viestissä. :) onhan tämä olo alkanut helpottaa...toki välillä noi mielialat heilahtelee aika paljonkin. uskon silti että tää tilanne vielä rauhottuu...hope so.
tosiaan niinpä kerroitkin. mä oon ite nyt kiinnittäny huomiota että oon ollu juomatta mitään kofeiini pitosta juomaa,kahvia tai teetä ja mulla olo ollu ehkä vähän parempi. join tässä välillä teetä ja aloin huomaamaan,että olo ois ollu levottomampi. oon ilmeisesti sitten tosi herkkä kofeiinille:)
joo,päivä kerrallaan tässä pitää vaan mennä. mulla ei nyt koulua eikä töitäkään ja päivät tuntuu pitkiltä ja myös alkaa turhauttaa kun mietin saanko mistä töitä..ite oon terveydenhoitoalalla.
mutta tsemppiä ja voimia:)
et päivä kerrallaan pitää porskuttaa.
oon itekin terveydenhoitoalalla...tuli vain mieleen. :D etköhän sinä töitä tältä alalta löydä..älä ota stressiä.
nyt mua on viime päivinä alkanut vaivaamaan unettomuus, tällä viikolla oon nukkunut keskimäärin 3-4 tunnin yöunia ja yksi yö meni niin etten silmiäni ummistanu. vielä pitää jaksaa töissä siihen maanantaihin asti..voi voi.
=/ jotenki on silti positiivisempi olo..johtuuko se sitten siitä että on saanu alkuun tämän "paranemisprosessin". tai sitten se johtuu siitä että oon korviani myöten ihastunut yhteen tyyppiin..hihi. :D
mulla alko siihen menemään kanssa etten saanu enää nukuttua ja menin sillon lääkäriin ja sieltä sain mielialalääkkeen joka auttaa nukkkumiseen,muuta vaikutusta sillä ei ole ollukaan.
mustakin tuntuu että mun olo alkaa kanssa tasaantumaan,tosin tunteita en tunne ketään ihmistä kohtaan.
onko lääkärit sulle kertonu että mitä ne epäilee?mulle ne ei oo puhunu mitään ja kirjottavat vaan asioita ylös,aattelin ens viikolla siis maanataina kysyä että epäileekö mulla masennusta vai paniikkihäiriötä,ite epäilen tota jälkimmäistä.
mä oon huomannu että mulle apua kun oon saanu käydä keskustelemassa ja sitten kun täällä oon kertonu kuulumisia:)
varmasti sekin sua piristää kun oot tavannu ihanan ihmisen,mä ostelin tänään vaatteita ja toivon sen piristävän mua:)
mutta mä luulen että terveydenhoito allalla olevat ihmiset ovat niin tunnollisia ja vastuullisia työssään että heillä riski "sairastua".
mutta voimia ja tsemppiä ja onnea ja nauti ihanasta ihastumisen tunteesta:
MOI! Kiva kuulla,että asiat ovat alkaneet rullata! Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin...sanonta, pitää sinun tapauksessasi paikkansa,...niinkuin minunkin!
TSEMPPIÄ...toivottavasti olet jo saanut parempaa tietoa lääkäriltäsi! Lämmintä kesää sinulle toivotellen!!!!!!!!!!!
mul myös vaikee askel lääkäriin meno.Koitin vaan elää paniikkieni kanssa. Nyt onnex lääkitys. Kai ne vähä auttaa.Myös mulla epätodellisuuden tunne,ihan kun olis tulos hullux. Tärinä ja tuskanhiki. Kuolemanpelko myös vahva.Kannattaa hakeutua lääkärille. Tiedän,että paniikkihäiriöiden kanssa on sietämätöntä.Mulla myös sosiaalisten tilojen pelko. En oikein pysty olemaan paikassa missä paljon ihmisiä.Saatika että pitäisi sanoa jotain kaikkien nähden. Eli vaikeaa lähteä ylipäätään mihinkään.Lääkityksen avulla paremmin mutta jotenkin sitä vieläkin aristelee.Kai tää jostain lapsuudesta juontaa juurensa tämä panikointi ja itsetunnon puute.
mulla kanssa samoja oireita, jospa mäkin saisin jotain lääkettä ja diagnoosia tähän.
mulla ollu aina kauheen jännitys kaikkeen sosiaalisiin tilanteisiin yms. sydän tykyttäny,punastuminen yms.
on niin helpottavaa kuulla että myös muilla samoja oireita.
onneksi ympärillä myös ihmisiä jotka tukevat,tietenkään he eivät tiedä millaista sairastaaaa kun heillä ei kokemusta:(
mutta tuki on tarpeen ja kannustus,tsemppiä:)
jännittää huominen lääkärille meno...mulle annettiin viime viikolla täytettäväksi tämmönen BDI-lomake...joku mielialaa ja tunteita analysoiva pistehommeli. lisäks saan tietää mitä verikokeet sanoo. toivottavasti saa tähän asiaan nyt varmuuden. jännittää vaan aiva hirveenä eikä kyl unikaan varmaan tänään tule. :( kerron sitte huomenissa miten käynti meni...pitäkää peukkuja pystyssä!
moi
miten sun lääkäri meni,saitko mitään uutta tietoa?
mulla on nyt ollut taukoa keskusteluista kun tulin kipeeksi ja nyt kesällä työntekijät lomalla.
mutta toivottavasti sulle kuuluu jo parempaa:)
kyllä lääkkeistä hyötyä on;luottamus onkin niihin kasvaa ajan myötä.Ei toki sovi unohtaa että ensisijainen luottamus eli puhuminen oman lääkärin kanssa olisi ensimmäinen askel
Kyllä se sitä on ja olisi itse mentävä psykiatrille samojen oireiden takia. Sainoi jo sairaanhoirajaettä pitäisi olla sairaspäivärähällä eikä työttömänä työnhakiajana.