Lestadiolaisuuden historiaa hyvin tuntevana olen pohdiskellut lestadiolaisen herätysliikkeen eri haarojen yhteneväisyyksiä ennen ja nyt. Nykyäänhän tunnetusti vanhoillislestadiolaisuus on se suurin haara. Kaikille lestadiolaisille haaroille yhdenmukaista on että ne ovat erittäin lakihenkisiä ja ahdasmielisiä!
Tämä ilmiö juontaa yhteisestä historiasta! Lars Levi Laestadius korosti kovasti kääntymiskokemuksen merkitystä tienä pelastukseen ja armon saamiseen! Jopa siinä määrin että tuohon aikaan ketään ei pidetty kristittynä jos hänellä ei ollut "oikeanlaisia" kokemuksia ns. armonjärjestyksessä. Pian kokemisesta tuli tärkeämpää kuin itse armosta! Kokemista vaadittiin eikä synninpäästöjä annettu jos ei ollut näkyviä ja tuntuvia kokemisia! Lisäksi näiden tuli olla oikeanlaisia, tarkoin määriteltyjä!
Laestadiuksella oli tapana saarnata kovin lakihenkisesti ja kuulijoitaan haukkuen. Tarkoitus saattoi olla hyvä mutta hän oli käsittääkseni itse ei-niin-selvillä evankeliumin luonteesta ja armon merkityksestä ettei olisi uskaltanut edes julistaa synninpäästöä ennenkuin asiaa oli tuskaisesti pohdittu yhdessä Raattamaan kanssa eräänä yönä! Tapa saarnata lakihenkisesti ja kuulijoita haukkuen kiehtoi yksinkertaisia maalais-ihmisiä ja Lasetadiuksen saarnatyyliä alettiin jäljitellä. Jotkut menivät niin pitkälle ymmärtämättömyydessään että kävivät evankeliumin asialle väkivalloin, mikä oli valitettava yksittäinen tapahtuma. Lestadiolaiskääntymystä kokemattomille saatettiin lähettää kitkeränmakuisia kirjeitä otsikoituna esim. "Jällivaaran mustille pakanoille!" tms.
Nykyään lestadiolaisuudessa ei enää kaikin osin käyyetä yhtä vahvaa kieltä mutta lakihenkisyys on säilynyt monin muin tavoin; esikoislestadiolaisuudessa monine ahdasmielisine pukeutumiskoodeineen, vanhoillislestadiolaisuudessa lukemattomine ulkonaista elämää rajoittavine sääntöineen jne. Uusi heräys-niminen haara syntyi aikoinaan vain vaatiakseen taas jotain... -Näin koko lestadiolaisuuden historia on täynnä lakihenkisyyttä, vaatimuksia ja ahdasmielisyyttä!
Lestadiolaisuudessa ei ole oikein koskaan ymmärretty mitä evankeliumi tarkoittaa! Sille on keksitty lukemattomia ehtoja suoraan ihmisen omasta päästä että voi saada armon!
Lestadiolaisuuden lakihenkisyys näkyy siinäkin että kaikista suomalaisista herätysliikkeistä sen historiassa on eniten repiviä hajaannuksia, riitoja ja peiteltyjä salaisuuksia joista ei mielellään puhuta julkisuudessa. Silloin tällöin asioita kuitenkin putkahtaa väkisinkin julkisuuteen joista hyvänä esimerkkinä voisi mainita Hannu Karpon 70-luvun vanhoillislestadiolaisuudesta kertova dokumenttiohjelma!
Koska Laestadius oli alunperinkin käsittänyt evankeliumin vain sekavasti ja puolittain, jäi lestadiolaisuuteen ikäänkuin tilaus ja valmis koodi vallanhaluisten saarnamiesten jatkaa lakihenistö ja ahdasmielistä perinnettä! Kun kuulijoita pidetään henkisellä uhkailulla ja pelottelulla aisoissa, se tarjoaa hedelmällisen maaperän monille kymmenille mieleltään ei-niin-kypsille saarnaajille HALLITA muita ikäänkuin alamaisia joille laaditaan sääntöjä yhteisissä saarnaajainkokouksissa ja vastaavissa tilaisuuksissa!
Sanoisin kaiken tiivistelmänä että lestadiolaisuus kokonaisuudessa sairastaa sitä samaa sairautta jota se on sairastanut alusta asti! Nyt liike ei enää ole yhtenäinen kuten alkuaikoina mutta mitään ei ole opittu isien teistä vaan pojat jatkavat samaa rataa kunnes sukupolvi sukupolvelta liike pirstoutuu yhä enemmän, hävitäkseen lopulta historian hämäriin kun tarpeeksi aikaa on kulunut!
Mikään yhteisö ei voi kestää pysyvänä ajan saatossa jos sitä hallitaan ylhäältäpäin hengellisellä pelolla ja uhkailulla. Ihmiset eivät loputtomiin ole valmiita nielemään kaikkea mitä vanhat miehet heille "totuutena" syöttävät! NOusee uusia sukupolvia jotka ajattelevat itse omilla aivoillaan eivätkä anna muiden laatia kehyksiä joiden sisällä heidän tulisi elää.
Nyt on jo tapahtunut paljon hajaannuksia ja jokainen haara väittää olevansa "se ainoa alkuperäinen oikea" -kiroten samalla muut helvetin tuleen... Liike on kymmeninä pirstaleina ja koko ajan haalistunut "säännöissään" mielenkiintoista on nähdä kumpi tapahtuu ensin; haalistuuko liike olemattomiin vain hajoaako se omiin riitoihinsa.
Kätevä tapa välttää ajattelemasta hajaanuksia, on aivopestä itsensä ajattelemaan että hajaannuksissa "meistä pois lähteneet olivat eksyneitä" ja "me olemme vielä niitä jäljellä olevia oikeita" jonka päätteeksi ajatellaan: "me jäljellä olevat olemme yksimielisiä"...
Tällaista illuusiota elätetään mm. vahvasti nykyään vanhoillislestadiolaisuudessa jonka tarkoitus on selittää nuorille kaikki "parhain päin" etteivät tulisi ajatelleeksi että illuusio "yksimielisyydestä" on vain saaraajien elättelemä kupla joka odottaa taas kerran uutta puhkeamista! Näitä puhkeamisia historia tuntee jo kymmenittäin lestadiolaisuuden menneisyydestä.
Osaavatkohan nuoret lestadiolaiset arvioida historiansa tapahtumia objektiivisesti?
Lestadiolaisuus ja lakihenki
30
2548
Vastaukset
- Erkki K
Joopa joo. En ole vanhollislestadiolainen, mutta senverran tunnen liikettä että tiedän sinun arviointisi menneen pielee ja pahasti. Se on nimenomaan evankeliumi mikä kuuluu kirkkaimmin lestadiolaisissa puheissa. Olen ollut VL laisten kanssa paljonkin tekemisissä ja henki on hyvä heidän piirissään.
- Kempelainen
Vanha errkki, jopa lohkaisit, mikä se evankeliumi sitten on, ja mitä sillä pitää tehdä, jos sen sinä ja SRK tietää, synti siellä on poääsia seuroissa, ja haukkuminen.
- helluntailaisella
Kempelainen kirjoitti:
Vanha errkki, jopa lohkaisit, mikä se evankeliumi sitten on, ja mitä sillä pitää tehdä, jos sen sinä ja SRK tietää, synti siellä on poääsia seuroissa, ja haukkuminen.
on olla päsmärinä vl-palstalla????
- Kempelainen
helluntailaisella kirjoitti:
on olla päsmärinä vl-palstalla????
miten sinä minua päsmäriksi sanot ja helluntailaiseksi, olenko joskus niin kirjoittanut. Olen tunnustutuva kristitty, Jeesuksen seuraaja.
Minä tuon teille vastavuoroisuutta seurakuntienne luomiin typeriin ihmislakeihin ja kerron, että Jeesus on myös kuollut teidänkin vuoksenne, vaikka osa teistä ei edes tiedä sitä, ei vain meidän, noin kahden miljardin kristityn. Evankeliumi ei ole sanoma tynnyrissä, se on ilosanoma vapaudessa vapauteen.
Muuten liittykö kommenttisi jotenkin aloittajan kysymykseen…. sitä en oikein ymmärtänyt, vaikka se oli porukalla laadittu.
Siunausta. - Erkki K
Kempelainen kirjoitti:
Vanha errkki, jopa lohkaisit, mikä se evankeliumi sitten on, ja mitä sillä pitää tehdä, jos sen sinä ja SRK tietää, synti siellä on poääsia seuroissa, ja haukkuminen.
No ei taatusti ole haukkuminen ja synti pääroolissa. Mutta sanoisin niin että laki ja evankeliumi tulee saarnoissa kuulua ja lakiakin kuuluu, mutta se ei ole pääosassa. Olen käynyt monet seurat jotan tiedän kyllä. Puhdasta evankeliumia olen kuullut paljon kun olen heidän seuroissaan käynyt.
- Kempelainen
Erkki K kirjoitti:
No ei taatusti ole haukkuminen ja synti pääroolissa. Mutta sanoisin niin että laki ja evankeliumi tulee saarnoissa kuulua ja lakiakin kuuluu, mutta se ei ole pääosassa. Olen käynyt monet seurat jotan tiedän kyllä. Puhdasta evankeliumia olen kuullut paljon kun olen heidän seuroissaan käynyt.
>>Mutta sanoisin niin että laki ja evankeliumi tulee saarnoissa kuulua ja lakiakin kuuluu,
Miksi, koska Jeesushan täytti lain.
Muuten, olet maltillinen kirjoituskumppani, Siunausta Erkki K
- kempele
VL-usko on hyvinkin Raamatun, alkukristillisyyden ja myös uskonpuhdistajamme Martti Lutherin käsityksen mukaista. Sinulla itselläsi taitaa olla se lakihenki, koska täällä tuomitset vl:iä. Lestadiolaisuuden historiasta sinulla näyttää olevan kovin yksisilmäinen näkemys. Onko se tutkimus hankittu tältä vl-harhapalstalta?
Lähde:Aulis Zidbeck, "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"
Rakkaudesta , saarnavirasta ja anteeksiantamuksesta
Luther:
"Sinun tulee rakastaa Jumalaa luoduissa; Hän ei tahdo, että rakastat Häntä Hänen majesteettisuudessaan. Jumala sanoo ihmiselle: Ihminen olen sinulle liian korkea, et voi minua tajuta, sen tähden olen antanut itseni sinulle lähimmäisessäsi. Rakasta häntä, niin olet samalla rakastava minua."
Raattamaa:
"Kristittyjen ei pitäisi kadottaa keskinäistä rakkautta, vaikka olisi monellakin heikkoutta opissa ja elämässä, mutta keskinäinen neuvominen pitäisi pysyä voimassa. --- Se suuri ilo ja autuuden tunteminen, jonka ylösnousemisen voima on myötänsä tuonut, antaa uskovaisille voiman kantamaan toistensa kuormaa ja heikkoutta; --- ja kukas on se hurskas, jonka heikkoutta ei tarvitse Ristinkantajan kantaa joka päivä."
"Raattamaa varoitti vuosien varrella saarnaajia ja yksityisiä uskovia Jeesuksen opetuksen mukaisesti anteeksiantamattomuudesta ja toistensa vikoilemisesta. Hän tiesi, että tämä henki valtaan päästessään hävittää elävän kristillisyyden ihmisten sydämistä."
"Raattamaa kirjoitti uskovien seurakunnasta kansankirkossa käsitellessään Kuopion piispan Gustaf Johanssonin esittämää arvostelua. "Hän kuuluu tuomitsevan lahkolaisiksi - luterilaisia seurakuntia ja heränneitä pappeja: vieläpä hän morkkaa Laestadiusta joukkoinensa, jolle seurakunnalle taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut itseltä Herralta Kristukselta, ja käytäntöön pantu jo Laestadiuksen aikana, joita taivaan valtakunnan avaimia pelkäävät suruttomat piispat ja papit, sillä se seurakunta, joka on Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut, ei anna avaimia (suruttomille) piispoille ja papeille, mutta yhdistettynä elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, saattavat kristityt piispat ja papit hoitaa taivaan valtakunnan avaimia, vielä saarnavirka elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, tarvitaan käyttää taivaan valtakunnan avaimia.."
Anteeksiantamuksesta
"Anteeksisaamisessa edellyttää, että ihmisessä on herännyt syntiensä tähden suru ja anteeksisaamisen tarve. Tätä katumusta ja vanhurskauttamisen tarvetta ei ihminen voi itse aikaansaada, vaan se on Jumalan Hengen työtä. Luther kirjoittaa oikein katumuksesta:
Tämä on oikean parannuksen alku, että sydän ensinnä syntinsä tähden pelkää Jumalan vihaa ja sydämestä halajaa päästä vapaaksi siitä. ----
Jos katumus on oikein sydämessä ja mielesi on paha, ettäs tähän asti olet Jumalaa vastaan syntiä tehnyt, on sinun mahdoton sellaiseen syntiin mieluisesti jälleen itsesi antaa. Mutta semmoista katumusta ei ihminen itse taida toimittaa itsellensä; se on Pyhän Hengen työ, jonka hän toimittaa meissä Jumalan sanan kautta, joka ensinnä ilmoittaa synnin ja myös näyttää synnin rangaistuksen, iankaikkisen kuoleman.
Luther opettaa, että armolla ja anteeksiantamuksella tulee lohduttaa sellaista ihmistä, jonka sydämessä Jumala on saanut synnyttää katumusta ja vanhurskauden nälkää. "Syntiä nuhtelee Kristus niissä, jotka eivät syntiänsä tunne ja erinomattain niissä, jotka eivät tahdo syntisiä olla, vaan luulevat pyhiä olevansa, niin kuin fariseukset. Synnit antaa Hän anteeksi niille, jotka syntinsä tuntevat ja anteeksi pyytävät.”
Anteeksiantamus ei suinkaan merkitse lupaa synnin tekemiseen. Luther kohdistaa varoittavat sanansa niille, jotka luulevat armon ja anteeksiannon heille kuuluvan, vaikka elävätkin jatkuvasti synnissä. "Synnissä pysyä, eikä siitä eritä ja kuitenkin anteeksi pyytää, on julkinen Jumalan pilkka.
Murhe synnistä ja armon ikävöiminen johtavat Jumalan vaikuttamana anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Luther ei opeta, että herännyt ihminen (esimerkiksi temppelissä rukoileva publikaani) olisi jo vanhurskas. "Syntisi eivät sen tähden tule sinulle anteeksi annetuiksi, että panet niitä pahaksesi. Vaan siihen tarvitaan, että syntisen vaimo (tai mies) paran kanssa juokset Herran Kristuksen luokse etsien Häneltä syntien anteeksiantamusta. Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.
Mistä herännyt ihminen löytää Kristuksen? Tässä olemme tulleet Lutherin vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppien liittymäkohtaan.
””Pyhän Paavalin opin mukaan on maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, Jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki eläväksi tekemisen ja pyhityksen kautta, jokapäiväisen syntien poishiomisen elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää.””
Syntiä anteeksiantavana Kristus on siis löydettävissä seurakunnassaan, ei missään ulkopuolella.
””Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää Neitsyt Maria s .o. seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovaisensa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotain Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä siltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiveä, vaan se on joukko kristinuskovaisia ihmisiä; (Pyhän Hengen yhteydessä olevia) Heihin sinun tulee pitäytyä ja katsoa, kuinka he uskovat, elävät ja opettavat, sillä heillä on totisesti Kristus luonaan. Mutta ulkopuolella Kristuksen seurakuntaa ei ole mitään totuutta, ei mitään Kristusta, eikä mitään autuutta, vaan ainoastaan rottia, hiiriä, kyykäärmeitä ja heidän myrkyllisiä oppejaan.””
Ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi yksinäisyydessä ja välittömästi, vaan pyhä Henki käyttää tähän välikappaleenaan seurakuntaa, Jumalan ihmisiä. "Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi.--- Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."
Yhä uusin sanoin Luther vakuuttaa, että kristitylle on jätetty valta pidättää ja antaa anteeksi syntejä Herran nimessä:
"”Tämä voima on Herralta Kristukselta alkunsa saanut ja sitten meille ihmisille jäänyt, erinomattain niille, jotka ovat virassa ja kutsutut evankeliumia saarnaamaan, s. o. parannusta ja syntienn anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen julistamaan. Tämä valta on jokaisella kristityllä, koska Kristus on meidät tehnyt osallisiksi voimastaan ja vallastaan. Tämä valta koskee omiatuntoja, niin että minä Jumalan sanan voimassa voin lausua tuomion, joka omantunnon sitoo, ja jota ei yksikään luontokappale pysty muuttamaan tai purkamaan, ei synti, ei maailma, eikä perkele; tämä on kristityn oikea valta. Tämä valta on meillä hänen jälkeensä jättämässään sanassa ja aivan yhtä voimakkaana meidän niitä lausuessamme, kuin jos hän itse vaeltaisi maan päällä ja lausuisi ne siinä majesteettisuudessa ja kunnian loistossa, joka hänellä nyt on. ja tämä on se voima, joka meillä on hänen ylösnousemisestaan ja taivaaseenastumisestaan. Tässä antaa hän meille vallan kuolettaa ja eläväksi tehdä, antaa perkeleelle ja ottaa perkeleeltä. --- Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä. Kuitenkaan ei se saa, eikä voi ulottua kauemmaksi kuin ainoastaan siihen Mikä Jumalan edessä sanotaan synniksi, niin että missä synti alkaa tai muuttuu toiseksi, siinä pitää tämän hallituksen alkaman ja muuttuman. Ja tälle hallitukselle alamaisia tulee kaiken olla, mikä maan päällä elää ja sanotaan ihmiseksi, olkoon suuri tai pieni, ei yksikään erotettuna. Sillä sen tähden hän sanoo, joille ”te annatte synnit anteeksi”. Näin ei siis kenenkään pidä pääsemän taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, ellei hän saa sitä teiltä, s. o. teidän virkanne kautta."”
””Kristus ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä. --- Vaan näin hän sanoo: Kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa.. --- Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat Yhdet ja samat avaimet, eikä kaksi eri avainta ---. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme.””
Koska se päästösana lausutaan ihmisen kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti. --- Juuri ne SAMAT AVAIMET, jotka on Kristuksella eikä kellään muulla, juuri NE hän antaa Pietarille., ikää kuin hän sanoisi: Mitä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen ”jättänyt ne alas maan päälle”.
Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itsensä, nimittäin, kuinka muka ihminen voisi antaa anteeksi syntejä. --- Pysy sinä KRISTUKSEN SANOISSA ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen SANAN kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä SANASSA., niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niin kuin he sanovat sisällistä anteeksiantamusta. ”- hannestapani
Eivätkä kaikki vl:t ole oikein uskomassa. Viimeisellä tuomiolla Jumala ei kysy sitä, kuuluitko muodollisesti vl:een. Jumala kysyy kunkin sydämen tilaa. Sitä, ovatko synnit Jeesuksen nimessä ja veressä pestyt ja oma tunto puhdas. Jos ei ole, on edessä kadotus.
Missä luulet sielunvihollisen eniten riehuvan? Sielläkö, missä hänen omansa ovat? Vaiko siellä, missä ovat Jumalan omat? Eikö sielunvihollisen tarkoitus ole eksyttää Jumalasta kaikki? Siksi taistelu sieluista on julminta Jumalan lasten joukossa. Voi sitä seurakuntaa, joka ei ole valvonut ja joka on päästänyt saarnatuoliin ja alttarille omavanhurskaita. Nämä repivät yksitellen hajalle koko seurakunnan. Tästä yksinkertaisuudesta on kyse, jota Sinä et ole oivaltanut. - vaivaa?
Kokonaisen vl-saarnanko kirjoitit tänne?
- tarkoituksesi?
Kierrärät Lutheria Aulis Zidbeckin kautta, mutta kaikki tuo Luther löytyy Tunnustuskirjoista. Näyttää kuitenkin siltä, että Lutheriakin poimitaan Tunnustuskirjoista omaan vl-korvasyyhyyn tukemaan vl-oppia.
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html
Etsihän huviksesi Tunnustuskirjoista Lutherin tekstit suoraan ilman Zidbeckin 'seurakuntaa'! - Marekissu
hannestapani kirjoitti:
Eivätkä kaikki vl:t ole oikein uskomassa. Viimeisellä tuomiolla Jumala ei kysy sitä, kuuluitko muodollisesti vl:een. Jumala kysyy kunkin sydämen tilaa. Sitä, ovatko synnit Jeesuksen nimessä ja veressä pestyt ja oma tunto puhdas. Jos ei ole, on edessä kadotus.
Missä luulet sielunvihollisen eniten riehuvan? Sielläkö, missä hänen omansa ovat? Vaiko siellä, missä ovat Jumalan omat? Eikö sielunvihollisen tarkoitus ole eksyttää Jumalasta kaikki? Siksi taistelu sieluista on julminta Jumalan lasten joukossa. Voi sitä seurakuntaa, joka ei ole valvonut ja joka on päästänyt saarnatuoliin ja alttarille omavanhurskaita. Nämä repivät yksitellen hajalle koko seurakunnan. Tästä yksinkertaisuudesta on kyse, jota Sinä et ole oivaltanut...oikeitakin uskovia. Lue M. Kinnusen artikkeli kalevasta tai Lohen kirjoituksia, niissä on oikea vapaa henki.
- että sillei.
tarkoituksesi? kirjoitti:
Kierrärät Lutheria Aulis Zidbeckin kautta, mutta kaikki tuo Luther löytyy Tunnustuskirjoista. Näyttää kuitenkin siltä, että Lutheriakin poimitaan Tunnustuskirjoista omaan vl-korvasyyhyyn tukemaan vl-oppia.
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html
Etsihän huviksesi Tunnustuskirjoista Lutherin tekstit suoraan ilman Zidbeckin 'seurakuntaa'!idiootti
- Millä ei
että sillei. kirjoitti:
idiootti
tarkoiteta lestadiolaisia?
- Leena Huovinen
tarkoituksesi? kirjoitti:
Kierrärät Lutheria Aulis Zidbeckin kautta, mutta kaikki tuo Luther löytyy Tunnustuskirjoista. Näyttää kuitenkin siltä, että Lutheriakin poimitaan Tunnustuskirjoista omaan vl-korvasyyhyyn tukemaan vl-oppia.
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html
Etsihän huviksesi Tunnustuskirjoista Lutherin tekstit suoraan ilman Zidbeckin 'seurakuntaa'!saattavat olla peräisin hänen esikoismenneisyydestään.
- tietoa
Leena Huovinen kirjoitti:
saattavat olla peräisin hänen esikoismenneisyydestään.
Löysin haulla tältä palstalta jotain tietoa A.Zidbeckistä. Esikoisuustausta on ja parannuksen armon saanut v-lestadiolaisuuteen 1981. Kirjoitti tuon kirjan, josta pitkä lainaus, vuonna 1985. Lainausta käytetty monta kertaa palstalla.
Siinäpä se. - Leena Huovinen
tietoa kirjoitti:
Löysin haulla tältä palstalta jotain tietoa A.Zidbeckistä. Esikoisuustausta on ja parannuksen armon saanut v-lestadiolaisuuteen 1981. Kirjoitti tuon kirjan, josta pitkä lainaus, vuonna 1985. Lainausta käytetty monta kertaa palstalla.
Siinäpä se.v-lestadiolaisuuteen ei kuitenkaan estänyt A.Zidbeckiä pitämästä Jumalan lapsina muitakin kuin ry-lestadiolaisia. Tämän kuulin häneltä itseltään.
- tuota
Leena Huovinen kirjoitti:
v-lestadiolaisuuteen ei kuitenkaan estänyt A.Zidbeckiä pitämästä Jumalan lapsina muitakin kuin ry-lestadiolaisia. Tämän kuulin häneltä itseltään.
Jumalan lapsina pitämistä ei ole tuotu julki, en ainakaan ole huomannut. Vl:t laajemminkin varmasti sen tietänevät, mutta ovat hiljaa.
Sinulla tuntuu olevan laaja vl-piiri, kun tunnet A.Z:kinkin. - mitä Lutherin
tarkoituksesi? kirjoitti:
Kierrärät Lutheria Aulis Zidbeckin kautta, mutta kaikki tuo Luther löytyy Tunnustuskirjoista. Näyttää kuitenkin siltä, että Lutheriakin poimitaan Tunnustuskirjoista omaan vl-korvasyyhyyn tukemaan vl-oppia.
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html
Etsihän huviksesi Tunnustuskirjoista Lutherin tekstit suoraan ilman Zidbeckin 'seurakuntaa'!tekstejä kenenkin korvasyyhyynn luetaan. Luetaanko aikaisempia hänen kirjoittamiaan vai uskoontulonsa jälkeen kirjoitettuja.
>>>>>Etsihän huviksesi Tunnustuskirjoista Lutherin tekstit suoraan ilman Zidbeckin 'seurakuntaa'! >>>>
Kas tässä, kokosin huvikseni jo aiemmin otsikoiden alle toisesta tämän foorumin viestistä Lutheria ilman Zidbeckiä:
MAAILMASSA TE OLETTE MUTTA ETTE MAAILMASTA
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. (Room. 12:2)
Meidän on välttämättä varottava seuraamasta niin maailman tapaa kuin omaa järkeämmekin.
Maailma ei voi saada kyllikseen elämästä, kristitty sen sijaan ei voi kyllin pian saada eroa tästä elämästä.
Mitä maailma etsii, sitä kristitty pakenee ja mitä maailma pakenee, sitä kristitty etsii.”
EVANKELIUMIIN USKOMINEN, VOIMAKSI JA PELASTUKSEKSI
”Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi. (Room. 1:6)
Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Tämä on hänen valtakuntansa. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan.
Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.
Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksi antamusta sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta. (Valitut teokset 1 s.423)”
SYNNINPÄÄSTÖ
”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksi saamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1) Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23) Sillä sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen omat tikapuut taivaaseen rakentaa. Hän tahtoo yksin olla ainoa rakentaja. (Huone-Postilla 19)”
LUTHER ISOSSA KATEKISMUKSESSA:
PYHÄ HENKI KUTSUU, KOKOAA JA VALAISEE
”Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luo.
Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näet, et sinä, enkä minä, totisesti Kristuksesta voi mitään tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.
Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.”
EI OMIN VOIMIN JA TEOIN
2Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna. (Joh. 6:65)
Teidän täytyy uskoa. Kuullessanne siis uskoa kysyttävän te heti sanotte: Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan.
Näin te luulette uskon olevan omaa tekoanne, kykyänne ja tekemistänne.
Te käytte mielestäni liian ravakasti työhön. Sinun täytyy jättää kaikki Kristuksen tehtäväksi eikä uskoa itseesi.
Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja Jumalallinen voima. Näin yksin hänelle annetaan kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaa omasta voimastaan.
Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta. (Luuk. 10:21) ”
EI OMASSA VIISAUDESSA
”Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan. Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.
Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.
Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla.
Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.
Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.
Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.
Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.
Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka paholainen paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin paholaisen nimessä järkeilivät. Tämä viisaus on yhä vieläkin painonamme niskoillamme.
Syntiä tosin aina on, ja hurskaat tuntevat sen, mutta se on peitetty, eikä sitä lueta meille Kristuksen tähden. Hänet uskolla käsittäessämme ei ainoakaan synti ole synti.
Mutta siellä, missä ei Kristusta eikä uskoa ole, ei ole myöskään päästöä synneistä, eikä niitä peitetä, vaan synnit luetaan, ja kadotus on edessä.”
TYYTYKÄÄMME HÄNEN TAHTOONSA
”Ilo ja suru, rauha ja rauhattomuus, kuolema ja elämä ovat täydellisesti Jumalan kädessä.
Siksi on parasta, että opimme kukin kohdallamme kiittäen käyttämään itse kullakin nyt olevia lahjoja ja tavaroita niin kuin Jumala niitä tällä haavaa antaa ja että annamme Jumalan hallita.
Jos Jumala antaa sinulle omaisuutta, iloa, rauhaa ja hyvää mieltä, niin ota se vastaan, jos hän ottaa ne pois sinulta jälleen, niin alistu kärsivällisesti Jumalan tahtoon.
Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra. Jumala on Herra.
OI KATSOHAN LINTUA OKSALLA PUUN….
”Tehkää kuten näette lastenne tekevän! Ne asettuvat illalla levolle ja nukkuvat ilman mitään huolia. Ne eivät vähintäkään ole huolissaan siitä, mistä ne huomenna saavat keittonsa tai leivänpalasensa, sillä ne tietävät, että isä ja äiti kyllä huolehtivat siitä asiasta.
SYNNINTUNTO
”Mutta tahdon sanoa sinulle ilman leikinlaskua: Jos et enää tunne syntiä, olet varmaan synneissäsi vallan kuollut, ja se on jo liian suuri synti, kun ei sinulla ole minkäänlaista hätää eikä halua sakramenttiin, kun et välitä Jumalan Sanasta, unohdat Kristuksen kärsimisen ja täynnä kiittämättömyyttä panet alulle kaikenlaista hengellistä ilkityötä.”
YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN
”Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi.
Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niin kuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden.
Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin hirmuvallan alaisia. ”Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla.
Hurmahenkisten ihmisten ainoana päämääränä on voittaa arvonantoa ja kiitosta enemmän kuin muut.
Sellaiset oman kunnian himoitsijat eivät kerskaa Jumalasta, vaan he kerskuvat urhoollisina ja rohkeina rahvaan heitä kehuessa, jollaista kerskumista he hankkivat itselleen koukuillaan ja kujeillaan, sillä he osaavat sanoin, käytöksin ja kirjoituksin asettua miten milloinkin.
Ilman ihmisten kiitosta he ovat peräti pelkureita, sillä he vihaavat ja pakenevat Kristuksen ristiä ja vainoa.
Mutta siellä missä heillä on puolellaan suosiotaan osoittava ihmisparvi, ei kukaan ole niin röyhkeä kuin he.
Niin juonia täynnä on siis tuo peto, jonka nimi on liha, ettei se mistään muusta syystä niin luovu oikealta radalta, niin tärvele ja turmele oikeata oppia ja hajoita sovintoa seurakunnassa kuin kirotun, turhan kunnianpynnön takia.”
JUMALAN RAKKAUS IHMISTÄ KOHTAAN
VALITSEMMEKO ELÄMÄN VAI KUOLEMAN?
”Meidän Herramme ei sano, että helvetin tuli on valmistettu ihmisille, sillä vaikka he ovatkin kaikki syntisiä ja syypäitä iankaikkiseen kuolemaan, on Jumala halunnut pelastaa heidät tästä vaivasta siten, että hän on antanut Poikansa meidän puolestamme kuolemaan.
Sen tähden Hän on myös ilmoittanut pyhän tahtonsa, että tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä palvellessamme Jumalaa ja halutessamme elää Hänen tahtonsa mukaan.
Meidän rakas Isämme on siis mielellään halunnut saattaa meidät autuudesta osallisiksi ja valmistanut meille tämän takia ikuisen tulen sijasta taivaan ja iankaikkisen elämän.
Mutta ollessamme sinne matkalla me pidämmekin syntien anteeksiantamusta Kristuksen vähäpätöisenä lahjana. Rahan ja tavaran omistaminen olisi mielestämme paljon tärkeämpää.
Jumalan käskyjen noudattamiseen ja hänen palvelemiseensa ei meillä sitävastoin ole lainkaan halua.
Tästä täytyy olla seurauksena, koskapa me pyrimme kilpailemaan itsensä perkeleen kanssa ja noudattamaan hänen tahtoaan mieluummin kuin Herran meidän Jumalamme sanaa, että me myös joudumme samasta tuomiosta osallisiksi; olemmehan sen omin voimin valmistaneet.
Asiat voisivat olla kyllä toisinkin, mutta emme itse halua omistaa parempaa osaa.”
SYNTISI ANNETAAN SINULLE ANTEEKSI
”Jumalan hyväksyminen eli hyväksilukeminen on varsin välttämätöntä ensiksikin siitä syystä, että me emme ole läpikotaisin vanhurskaita, tässä elämässä kun synti vielä on lihaan piintyneenä.
Jumala perkaa pois lihassamme jäljelläolevaa syntiä.
Edelleen Pyhä Henki joskus jättää meidät, ja me lankeamme synteihin, niinkuin Pietari, Daavid ja muut pyhät.
Mutta me saamme kuitenkin aina palata tähän oppiin: syntimme ovat peitetyt, ja Jumala ei niitä halua viaksemme lukea (Room. 4:7); ei niin ajatellen, että syntiä ei olisi olemassa,
(Sofistit ovat opettaneet: hyviä tekoja on tehtävä, kunnes emme enää ole tietoisia ainoastaan synnistä)
vaan niin, että synti tosiasiallisesti on olemassa ja että pyhät sen tuntevat, mutta että se Jumalan puolelta on unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja hänet uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä.
Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi.
Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä.
Emme siis määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tahi joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue.
Tämä oppi antaa omilletunnoille voimakkaan lohdutuksen keskellä todellista pelkoa. Senpä tähden emme syyttä suotta niin usein ja niin ahkerasti teroita mieliin syntien anteeksiantamusta ja Kristuksen tähden hyväksemme luettavaa vanhurskautta.”
LUTHER :AVAIMISTA
”Mutta nuo ajatukset kahdenlaisista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia.
Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille (Matt. 16:19). Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?
Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olen jättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä ne olen pannut.
Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita enkä tiedäkään mistään muista: mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty, aivan kuin ei olisi ketään muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä.
Jos mahdollisesti onkin useampia tai muita avaimia olivatpa ne sitten taivaassa, maan päällä tai vaikka helvetissä, niin ne eivät ollenkaan koske minua. Minä en tiedä mitään niistä. Mitä ne sitovat ja päästävät siitä en minä välitä. Älä siis sinäkään välitä niistä äläkä anna johtaa itseäsi harhaan.
Minä katson vain sitä, mitä Pietarini sitoo ja päästää, siitä minä pidän kiinni, ja pidä sinäkin siitä kiinni, niin olet samalla minun edessäni sidottu ja päästetty. Sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Kas tämä on oikeaa ajatusta ja puhetta avaimista. ”
”Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle -»nouse» jne, ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.»
Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään.
Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.”
ARMO, RAKKAUS , RISTI
ETTÄ MEILLÄ RAUHA OLISI
”Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä. Kristus on ainoa ykkönen, kaikkien lukujen alku, olivatpa ne kuinka suuria tahansa. Kristillisen uskomme tärkein uskonkappale on Kristus itse. Hän on keskus. Mutta hänet löytää vain nälkäinen ja janoinen sielu.
Jumala on niin ihmeellinen, että hän on valmistanut rauhan kaikkien koettelemusten keskelle. Maailmassa on rauha vain jos mikään ei häiritse sitä. Mutta Jumala antaa rauhan, jossa ihminen levottomuuksissakin suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja tuntee kaiken keskellä syvää turvallisuutta.
Minä kehotan ja varoitan jokaista, ettei mietteissään liitele liian korkealle, vaan pysyy alhaalla Kristuksen seimen ja ristin äärellä. Siellä asuu jumaluuden koko täyteys todellisena.
Voi, älkää ajatelko kuinka tulisitte suuriksi. Se tapahtuu itsestään kun olette tulleet pieniksi.
Kun Kristuksen herruus astuu elämääsi, sitä seuraa pian risti.
Koko Raamattu on yhtä ristin julistusta ja kehotusta ristin kuuliaiseen kantamiseen.”
JUMALAN SANA, TURVAMME, KALLIOMME
”Ihmisoppi on epävarma tie. Sillä liukastelee, kunnes jalka ja niska murtuvat. Siksi emme tahdo perustaa uskoamme ihmisten varaan, vaan Jumalan sanaan, ainoaan kallioon.
Pyhä Kirja on peräti yksinkertainen. Jumalallinen sana ei keikaile koristeellisin sanakääntein. Siksi monet loukkaantuvat siihen, koska se on niin koruton.
Jumalan sanalla ei pidä leikkiä. Jos et ymmärrä sitä, nosta sille hattua.” - Myös asiasta tietävä
Leena Huovinen kirjoitti:
saattavat olla peräisin hänen esikoismenneisyydestään.
Zidbeck edusti kirkkomme älymystöä. Hän tuli raamatuntun ja Lutherin syvällisen tuntemuksen seurauksena vl-lestadiolaisuuteen. Hän oli kauan ennen -80 lukua, jo -30 luvulla tutkinut lestadiolaisuutta ja ymmärtänyt lestadiolaisuuden luonteen. Hän ei tehnyt parannustaan tunne pohjalta eikä syntielämän vaivan tähden, vaan tietämyksensä perusteella. Hän löysi lestadiolaisuudesta sen herran kansan joka Lutherin tunnustuksen mukaan on löydettävissä kirkon sisältä.
Esikoislestadiolaisuudessa Zidbeck oli ollut mukana kaun mutta havaitsi lopulta sen liian kireäksi ja lakihenkiseksi. Vanhoillisuudessa hän tutustui persooniin joista sanoi "että he jopa nauroivat" ja tämä oli hänelle uskonvapauden merkki.
Zidbeck ei ollut perillä mm. vl-liikkeen sisäisten puhdistusten luonteesta eikä yksityisiin kristittyihin kohdistuneista vainoista, jos hän olisi ne tiennyt olisi hänen näkökantansa saattanut olla erillainen.
Zidbeck tuli vl-parannuksen kautta mukaan vasta yli kahdeksankymmentä vuotiaana vanhuksena eikä tiennyt käytännössä mitä vl-liike oli juuri edeltäneenä vuosikymmenenä ollut kun hän kirjoitti kirjansa.
Zidbeckin kirja on tosin paras kirja mitä vl-liike on tuottanut ja se on täysin kirjoittajan ansiota. Hänellä oli etäisyyttä tapahtumiin, hän ei ollut lapsuuden kristityn silmälasien läpi katsova vaan kirkkohistorian ja teologian tiedemies. - hengessä
Leena Huovinen kirjoitti:
v-lestadiolaisuuteen ei kuitenkaan estänyt A.Zidbeckiä pitämästä Jumalan lapsina muitakin kuin ry-lestadiolaisia. Tämän kuulin häneltä itseltään.
saman puun juuresta elävät ovat Jumalan lapsia.
- painotuksista myös
Myös asiasta tietävä kirjoitti:
Zidbeck edusti kirkkomme älymystöä. Hän tuli raamatuntun ja Lutherin syvällisen tuntemuksen seurauksena vl-lestadiolaisuuteen. Hän oli kauan ennen -80 lukua, jo -30 luvulla tutkinut lestadiolaisuutta ja ymmärtänyt lestadiolaisuuden luonteen. Hän ei tehnyt parannustaan tunne pohjalta eikä syntielämän vaivan tähden, vaan tietämyksensä perusteella. Hän löysi lestadiolaisuudesta sen herran kansan joka Lutherin tunnustuksen mukaan on löydettävissä kirkon sisältä.
Esikoislestadiolaisuudessa Zidbeck oli ollut mukana kaun mutta havaitsi lopulta sen liian kireäksi ja lakihenkiseksi. Vanhoillisuudessa hän tutustui persooniin joista sanoi "että he jopa nauroivat" ja tämä oli hänelle uskonvapauden merkki.
Zidbeck ei ollut perillä mm. vl-liikkeen sisäisten puhdistusten luonteesta eikä yksityisiin kristittyihin kohdistuneista vainoista, jos hän olisi ne tiennyt olisi hänen näkökantansa saattanut olla erillainen.
Zidbeck tuli vl-parannuksen kautta mukaan vasta yli kahdeksankymmentä vuotiaana vanhuksena eikä tiennyt käytännössä mitä vl-liike oli juuri edeltäneenä vuosikymmenenä ollut kun hän kirjoitti kirjansa.
Zidbeckin kirja on tosin paras kirja mitä vl-liike on tuottanut ja se on täysin kirjoittajan ansiota. Hänellä oli etäisyyttä tapahtumiin, hän ei ollut lapsuuden kristityn silmälasien läpi katsova vaan kirkkohistorian ja teologian tiedemies.Zidbeckillä oli paljon teologista tietämystä ja paljon tutkimustietoa lestadiolaisuudesta.
Hän oli teologian tohtori, toimi Turun klassisen lyseon vanhempana lehtorina, pappina, kirkkoherrana, sekä Raattamaan ja lestadiolaisuuden tutkijana, kirjailijana.
Hän oli myös pappissukua sekä isänsä, että äitinsä puolelta. Vaimonsakin oli pappissukua.
Otteita Zidbeckin kirjasta:
"Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"
”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”
”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin."
”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”
"Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi."
"Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”
”PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”
”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta."
"Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)"
"Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”
Zidbeck sai parannuksen armon v.1981
Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta
Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”
...........................................
>>>>>Hän ei tehnyt parannustaan tunne pohjalta eikä syntielämän vaivan tähden, vaan tietämyksensä perusteella.>>>>
Kyllä Zidbeckille tuli omantunnonhätääkin. Luepa edellinen teksti.
................................................
>>>>Zidbeck ei ollut perillä mm. vl-liikkeen sisäisten puhdistusten luonteesta eikä yksityisiin kristittyihin kohdistuneista vainoista, jos hän olisi ne tiennyt olisi hänen näkökantansa saattanut olla erillainen.
Zidbeck tuli vl-parannuksen kautta mukaan vasta yli kahdeksankymmentä vuotiaana vanhuksena eikä tiennyt käytännössä mitä vl-liike oli juuri edeltäneenä vuosikymmenenä ollut kun hän kirjoitti kirjansa. >>>>
Kyllä Zidbeckillä oli varmasti tietoa asioista.
Se tulee selvästi ilmi hänen seuraavasta kirjoituksestaan tässä samaisessa kirjassaan. Hän ei varmasti vanhuuttaan ollut tietämätön asioista. Hänhän seuraili vielä tarkasti lehtiä ym.
................................................
"Syksystä 1979 lähtien sanomalehdet julkaisivat melkein viikottain uusia paljastuksia ja sisunpurkauksia vanhoillislestadiolaisuutta vastaan. Olin siksi paljon saanut matkani varrella vaikutteita tästä herätysliikkeestä, että nämä usein perin yksipuoliset ja väritetyt syytökset ja kivittämiset haavoittivat ja suututtivat minua." - lopulta kävi?
painotuksista myös kirjoitti:
Zidbeckillä oli paljon teologista tietämystä ja paljon tutkimustietoa lestadiolaisuudesta.
Hän oli teologian tohtori, toimi Turun klassisen lyseon vanhempana lehtorina, pappina, kirkkoherrana, sekä Raattamaan ja lestadiolaisuuden tutkijana, kirjailijana.
Hän oli myös pappissukua sekä isänsä, että äitinsä puolelta. Vaimonsakin oli pappissukua.
Otteita Zidbeckin kirjasta:
"Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"
”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”
”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin."
”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”
"Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi."
"Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”
”PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”
”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta."
"Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)"
"Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”
Zidbeck sai parannuksen armon v.1981
Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta
Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”
...........................................
>>>>>Hän ei tehnyt parannustaan tunne pohjalta eikä syntielämän vaivan tähden, vaan tietämyksensä perusteella.>>>>
Kyllä Zidbeckille tuli omantunnonhätääkin. Luepa edellinen teksti.
................................................
>>>>Zidbeck ei ollut perillä mm. vl-liikkeen sisäisten puhdistusten luonteesta eikä yksityisiin kristittyihin kohdistuneista vainoista, jos hän olisi ne tiennyt olisi hänen näkökantansa saattanut olla erillainen.
Zidbeck tuli vl-parannuksen kautta mukaan vasta yli kahdeksankymmentä vuotiaana vanhuksena eikä tiennyt käytännössä mitä vl-liike oli juuri edeltäneenä vuosikymmenenä ollut kun hän kirjoitti kirjansa. >>>>
Kyllä Zidbeckillä oli varmasti tietoa asioista.
Se tulee selvästi ilmi hänen seuraavasta kirjoituksestaan tässä samaisessa kirjassaan. Hän ei varmasti vanhuuttaan ollut tietämätön asioista. Hänhän seuraili vielä tarkasti lehtiä ym.
................................................
"Syksystä 1979 lähtien sanomalehdet julkaisivat melkein viikottain uusia paljastuksia ja sisunpurkauksia vanhoillislestadiolaisuutta vastaan. Olin siksi paljon saanut matkani varrella vaikutteita tästä herätysliikkeestä, että nämä usein perin yksipuoliset ja väritetyt syytökset ja kivittämiset haavoittivat ja suututtivat minua."Mikä oli Zidbäckin ja SRK:n suhde asianomaisen viimeisinä aikoina? Kuoliko Z. vl-uskossa?
- ämmä
Leena Huovinen kirjoitti:
v-lestadiolaisuuteen ei kuitenkaan estänyt A.Zidbeckiä pitämästä Jumalan lapsina muitakin kuin ry-lestadiolaisia. Tämän kuulin häneltä itseltään.
sydämen uskoa. Eivät kaikki ole järjestäytyneitä.Raamatun mukaan kuitenkin usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Ja vielä, että, jos he teitä kuulevat he minua kuulevat, sanoi Jeesus opetuslspsilleen.
- myös asiasta tietävä
painotuksista myös kirjoitti:
Zidbeckillä oli paljon teologista tietämystä ja paljon tutkimustietoa lestadiolaisuudesta.
Hän oli teologian tohtori, toimi Turun klassisen lyseon vanhempana lehtorina, pappina, kirkkoherrana, sekä Raattamaan ja lestadiolaisuuden tutkijana, kirjailijana.
Hän oli myös pappissukua sekä isänsä, että äitinsä puolelta. Vaimonsakin oli pappissukua.
Otteita Zidbeckin kirjasta:
"Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"
”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”
”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin."
”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”
"Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi."
"Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”
”PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”
”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta."
"Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)"
"Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”
Zidbeck sai parannuksen armon v.1981
Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta
Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”
...........................................
>>>>>Hän ei tehnyt parannustaan tunne pohjalta eikä syntielämän vaivan tähden, vaan tietämyksensä perusteella.>>>>
Kyllä Zidbeckille tuli omantunnonhätääkin. Luepa edellinen teksti.
................................................
>>>>Zidbeck ei ollut perillä mm. vl-liikkeen sisäisten puhdistusten luonteesta eikä yksityisiin kristittyihin kohdistuneista vainoista, jos hän olisi ne tiennyt olisi hänen näkökantansa saattanut olla erillainen.
Zidbeck tuli vl-parannuksen kautta mukaan vasta yli kahdeksankymmentä vuotiaana vanhuksena eikä tiennyt käytännössä mitä vl-liike oli juuri edeltäneenä vuosikymmenenä ollut kun hän kirjoitti kirjansa. >>>>
Kyllä Zidbeckillä oli varmasti tietoa asioista.
Se tulee selvästi ilmi hänen seuraavasta kirjoituksestaan tässä samaisessa kirjassaan. Hän ei varmasti vanhuuttaan ollut tietämätön asioista. Hänhän seuraili vielä tarkasti lehtiä ym.
................................................
"Syksystä 1979 lähtien sanomalehdet julkaisivat melkein viikottain uusia paljastuksia ja sisunpurkauksia vanhoillislestadiolaisuutta vastaan. Olin siksi paljon saanut matkani varrella vaikutteita tästä herätysliikkeestä, että nämä usein perin yksipuoliset ja väritetyt syytökset ja kivittämiset haavoittivat ja suututtivat minua."Zidbeck oli ulkopuolisen informaation varassa suhteessa vl-liikkeen harhaoppeihin ja konkreettisiin käytännön tilanteisiin hoitokokouksissa.
Jos Zidbeck olisi viety esim. Kiimingin rauhanyhdistykselle kun SRK:n pääsihteeri E.L hoitaa Kiimingin siionia olisi Zidbeck varmaan myöntänyt sanomalehtien kirjoittavan tottakin.
- lukemine
"Lestadiolaisuudessa ei ole oikein koskaan ymmärretty mitä evankeliumi tarkoittaa!
Sille on keksitty lukemattomia ehtoja suoraan ihmisen omasta päästä että voi saada armon!"
Lyhyt perustelu, kiitos?- uusinta
Jos viitsit lukea viestin loppuun, löytyy sieltä pitkät perustelut!
- tulee olla
aivan ehdottoman, muutoin evankeliumi ei mikään evankeliumi olekaan. Ja yksinomaan Jumalan armo tekee evankeliumista ehdottoman.
Toisaalta. Miten yksikään ihminen voi pyytää armahdusta (synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta) jos hän ei tule tuntemaan totuutta? Ja miten kukaan voi tulla tuntemaan totuutta, ellei sitä hänelle kerrota? Ja miten kukaan voi totuutta ilmoittaa, jos sitä ei ole Jumalalta saanut?
Evankeliumin on Jumalasta kotoisin. Niinpä sitä enkelitkin nähdä himoitsevat. - on tietää
tulee olla kirjoitti:
aivan ehdottoman, muutoin evankeliumi ei mikään evankeliumi olekaan. Ja yksinomaan Jumalan armo tekee evankeliumista ehdottoman.
Toisaalta. Miten yksikään ihminen voi pyytää armahdusta (synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta) jos hän ei tule tuntemaan totuutta? Ja miten kukaan voi tulla tuntemaan totuutta, ellei sitä hänelle kerrota? Ja miten kukaan voi totuutta ilmoittaa, jos sitä ei ole Jumalalta saanut?
Evankeliumin on Jumalasta kotoisin. Niinpä sitä enkelitkin nähdä himoitsevat.että se on.
Täysin ehdoitta omistettavissa.
Toisaalta, se on niiltä peitetty, jotka kadotetaan.
- sinun lakihenkisyys
ja kiivailu toisia kohtaan.
Se joka on löytänyt ja saanut armon, luottaa Jumalan antamaan yksinkertaiseen lupaukseen, ettei siltä tieltä tyhminkään eksy. Kuuliaisuuteen äidin neuvoille sisältyy siunaus. - Anonyymi
Suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu nimimerkki Tutkija10
Kirjoitit mielenkiintoisen kirjoituksen ja sallinet että Jumalan armosta tutkimma kirjoitustasi
Kirjoitit että kaikki Lestadiolaishaarat ovat erittäin ahdasmielisiä ja lakihenkisiä ??
Sinä kuitenkin kirjoitit mitä sylki suuhun tuo nimittäin Rovasti Laestadius on saarnannut Pyhän Hengen voimassa ja hänellä on ollut elävä usko . Sentähden meille on jäänyt kallista selvitettyä Jumalan sanaa jonka edessä kristityt koettelevat itseänsä . Sentähden rukoilemma Profeetan kanssa tutki minua Jumalani jos olen väärällä tiellä kurita minua täällä ja säästä siellä ja johdata minut pyhälle vuorellesi se on Sionin vuori . Muistappas ystäväni mitä Laestadius saarnaa : Kristitty saa autuuden yksin armosta eikä ansion mukaan . Jumalan sanassa on myös kirjoitettu armonjärjestyksestä jonka jokaisen kristityn häätyy kokea ja joka tulee kristittyjen koeteltavaksi . Katsomme nyt mikä on oikea kristillisyys ja rukoilemma ensin suurta ristinkantajaa että hän antaisi tähän oikeaa ymmärrystä .
Oikea kristillisyys ei ole tyhjissä sanoissa tai että minun uskontunnuksessani on yksi kirjain enemmän . Kristillisyyttä ei ole sidottu johdonkin määrättyyn uskontunnustukseen vaan kristillisyys on vapaa . Se ei kuitenkaan tarkoita lihallista vapautta juoda kirota tanssia viettää aikaa teattereissa ja Jumalan pyhä päivänä urheilukilpailuissa itseään maalata ja ripustaa korvarenkaita .
Kysymys on sydänmen sisäisestä elämästä jonka vaikuttaa Kristuksen sovintoarmo . Sentähden uskomme että esikoislestadiolaisen seurakunnan alla saarnataan edelleen oikea armonjärjestys .
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.354209Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1141566Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2481526Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.2041343Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲1321052Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ851046- 261028
Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain461020Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht254998- 62974