Mulla ei mee kovinkaan hyvin! Jouluhan on ilon ja
rauhan juhla ja se on kovaa vauhtia lähenemässä.
Silti mitä lähemmäs joulua mennään kaikki menee
päin...
Onko ihan normaalia että saan herätä joka aamu
klo 6 siihen että äitini ja "isäpuoleni" riitelee
ja olettaa että mä nukun vielä sillon. Onhan
siinä touhussa menny jo mun mukikin rikki kun
äiti heitti sen seinään kun ne taas tappeli.
Viime yönä heräsin kahelta siihen taas ja kaiken
huipuksi äiti lähti pihalle ovet paukkuen. Ne
luulee että mä olen täysin tietämätön asiasta ja
mä en edes haluaisi nähdä niitä... haluaisin olla
vaan rauhassa, mutta joka sana minkä äiti
suustaan päästää on vaan valittamista ja
huutamista... en kestä enää tätä tilannetta.
Mun isä ja äiti eros joskus viis vuotta sitten
sen takia että isä löysi uuden akan. Se aika oli
vaikeeta ja nyt tulee kaikki mieleen siltä
ajalta.
Mitä mä voin tehdä kun kaveritkin tuntuu olevan
masentuneita, eli en viitti huolestuttaa niitä
jatkuvilla huolillani, kun niillä on niitä
itelläkin. Tää tilanne on sietämätön joten
kertokaa miten saan ton jatkuvan huutamisen
loppumaan. Älkääkä vaan ehdottako että mee
sanomaan sille/niille että voisitteko pitää
turpanne kiinni, sillä siihen mä en pysty. Miten
tän jatkuvan pahan olon saa pois?
rauhan juhla ja se on kovaa vauhtia lähenemässä.
Silti mitä lähemmäs joulua mennään kaikki menee
päin...
Onko ihan normaalia että saan herätä joka aamu
klo 6 siihen että äitini ja "isäpuoleni" riitelee
ja olettaa että mä nukun vielä sillon. Onhan
siinä touhussa menny jo mun mukikin rikki kun
äiti heitti sen seinään kun ne taas tappeli.
Viime yönä heräsin kahelta siihen taas ja kaiken
huipuksi äiti lähti pihalle ovet paukkuen. Ne
luulee että mä olen täysin tietämätön asiasta ja
mä en edes haluaisi nähdä niitä... haluaisin olla
vaan rauhassa, mutta joka sana minkä äiti
suustaan päästää on vaan valittamista ja
huutamista... en kestä enää tätä tilannetta.
Mun isä ja äiti eros joskus viis vuotta sitten
sen takia että isä löysi uuden akan. Se aika oli
vaikeeta ja nyt tulee kaikki mieleen siltä
ajalta.
Mitä mä voin tehdä kun kaveritkin tuntuu olevan
masentuneita, eli en viitti huolestuttaa niitä
jatkuvilla huolillani, kun niillä on niitä
itelläkin. Tää tilanne on sietämätön joten
kertokaa miten saan ton jatkuvan huutamisen
loppumaan. Älkääkä vaan ehdottako että mee
sanomaan sille/niille että voisitteko pitää
turpanne kiinni, sillä siihen mä en pysty. Miten
tän jatkuvan pahan olon saa pois?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun pitää kylläpuhua jollekkii jos ei sitten
kavereille jotka olis kyllä varmaan paras
vaihtoehto niin sitten vaikka koulun
terkalle.ootko minkäikänen?että pystytkö
muuttamaan asumaan itekses?
mulla oli kanssa samanlaista kun asuin kotona
mutta nyt aun jo omillani ja välit kotiinkii on
jo loistavat!auttaa kun ei tartte koko ajan
kuunnella niitä ja nähä toisen lärviä.entäs jos
alkasit harrastamaan jotain?käyt vaikka lenkillä
tai jossain muussa kodinulkopuolisessa
harrastuksessa niin saat olla rauhassa.
jos et kehtaa puhua tästä kavereillesi niin
oletko aatellu ottaa kirjekaverin?mulla on yks
ulkomailla ja sille on helppo puhua kun tietää
ettei sitä tartte välttämättä nähä ikinä naamasta
naamaan.
by the way:lenkkeily ja harrastus auttaa myös
silleen että sillon ei tuu mietittyä koko ajan
sitä mitä on kotona menossa.
yritähhän jaksaa ja parempaa joulun odotusta
sulle!
mitähän harrastuksia tässä nyt keksis... oon
lukion ekalla ja mulla on kyllä jo yks kerta
viikossa yks harrastus ja koeviikko puskee taas
ja pitäs lukee ihan himona...
viestitä vanhemmillesi, mitä ajattelet. sanaton viesintä voi olla tehokasta.
Jos ne taas riitelee, niin hiippaile ovelle ja tuijota vaan heitä, kunnes he havahtuvat ja huomaavat. Tuijota vielä hetki, pyörittele ehkä hieman päätä tai jotain ja poistu vaivihkaa.
Psykologien vaikutus voi olla jopa tehokasta, se laittaa miettimään ehkä paremmin, kuin jos heille vaikka karjuisi valittaisi suoraan.