Eli oon kärsiny vuodesta 2001 paniikkihäiriöistä. Kukaan ei aluksi tuntunu ottavan sitä todesta ja vasta 2004 alotin Fevarin 100mg. Lopetin sen syömisen sit aikanaan ja oloki tuntu ihan hyvältä. Nyt täs pikkuhiljaa on tullu sellanen tunne et reagoin hirviän herkästi jokaiseen tunteeseen mitä tuntee kehos. Ja etenki hengittämistä oon jostaki syystä ruvennu ajatteleen mahdottoman paljo ja siks tuntuu melki koko aika ettei saa henkiä ja tukehtuu. Psykologilla oon käyny ja määräs nyt sepram 20 mg:tä jota oon ny viikon syöyny. Tiedän että menee paljon kauemmin että alkaa vaikuttaa mutta voiko lääke korjata tätä ajatusmaailmaa? On niin ikävä aamulla herätä töihin ku ensimmäisenä tulee mieleen hengitys. Hyperventiloinu oon tän takia ja saanu paniikkikohtauksia.
Hypokondriasta
kärsivä-79
5465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten otsikko liittyy tekstiin? Hypokondria tarkoittaa luulotautia.
sairauksien pelkäämistä ja sitä että alkaa tarkkailla kehoaan liian tarkasti. Kuten esim. hengitystään, sykettään jne.
Itse kärsin hypokondriasta. Pelkään pienintäkin oiretta, jonka itsestäni löydän. Pelkään, että saan jonkun äkillisen kohtauksen ja kuolen siihen paikkaan. Välillä alan panikoida pelkojeni takia ja tuntuu, etten saa henkeä tai että pyörryn.
Oireesi eivät ole hypokondriaa, jonka ensimmäinen tuossa selvensikin. Paniikkihäiriöön liittyy monenlaisia tuntemuksia, myös ja etenkin sinun mainitsemasi. Hypokondria ei välttämättä edes näy fyysisinä oireina, vaan voi olla lähinnä ajattelun tuotosta...kuten itseasiassa paniikkihäiriökin.
Ihmismieli on kummallinen. Lainaa kirjastosta kirja "hyväksy itsesi, uskalla elää", Wayne W. Dyer ja lue ihan ajatuksen kanssa. Suosittelen muillekin kasvunsa kanssa kipuileville. Lähes jokaisella on mahdollisuus normaaliin tai normaalia parempaan elämään. Kroonikot ovat asia erikseen.
sitten kroonikoille?
Kroonikkohan ei parane, joten jos lukutaitoa ja -tahtoa on jäljellä, suosittelen mitä tahansa keventävää tai mistä tule hyvä mieli. He, jotka ovat vielä uteliaita omien ongelmiensa suhteen tai tiedostavat paranemishalunsa ja -mahdollisuutensa, saattavat hyötyä ko.aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Itsehoito voi olla monelle se ainoa mahdollisuus laajentaa näkemystä ja oppia uusia käyttäytymismalleja, etenkin jos on arka hakemaan apua tai pelkää murtuvansa.
Esim.skitsofreniadiagnoosin saaneista kroonistuu n. joka kolmas, toinen kolmannes pärjää normaalielämässä lääkityksen turvin ja kolmannes paranee täysin.