Sain lapsen joulukuussa, lapsi oli vahinko joka tuli yhdenyön jutusta. Tämän miehen kanssa meillä kyllä jatkui ns. seksisuhde muutaman kuukauden, mutta mitään sen enempää hän ei koskaan halunnutkaan.
Lapsi sitten syntyi, mies on käynyt kaksi kertaa katsomassa lastaan, siinä se. Isyyden tunnustaminenkin vaati huomauttelua ja lopulta hän vaati dna-testejä ja vaivalla sain hänet maksamaan elatusta. Ristiäisissä ei miestä näkynyt.
Nyt hän on kihloissa tyttöystävänsä kanssa ja he saavat lapsen myös loppuvuodesta. Tässä hän on ihan mukana.
Jokakerta kun näen heidät kaupungilla tai jossain niin vihlaisee, en kestä tätä uutta naista.
Mutta toisaalta, pitäisikö minun joskus jos näen naisen niin mennä vaikka juttelemaan, onhan tuleva lapsi omani sisar.?
Olo on niin yksinäinen, ei miestä, kaveritkin kaikonneet, äitini kanssa ainoastaan käyn joskus jossain..
Muita?
Lapsi sitten syntyi, mies on käynyt kaksi kertaa katsomassa lastaan, siinä se. Isyyden tunnustaminenkin vaati huomauttelua ja lopulta hän vaati dna-testejä ja vaivalla sain hänet maksamaan elatusta. Ristiäisissä ei miestä näkynyt.
Nyt hän on kihloissa tyttöystävänsä kanssa ja he saavat lapsen myös loppuvuodesta. Tässä hän on ihan mukana.
Jokakerta kun näen heidät kaupungilla tai jossain niin vihlaisee, en kestä tätä uutta naista.
Mutta toisaalta, pitäisikö minun joskus jos näen naisen niin mennä vaikka juttelemaan, onhan tuleva lapsi omani sisar.?
Olo on niin yksinäinen, ei miestä, kaveritkin kaikonneet, äitini kanssa ainoastaan käyn joskus jossain..
Muita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta..
Tai no mä vielä odottelen lastani. Ja lapsi sai alkunsa yhdenillanjutusta mutta entisen poikaystävän kanssa. Mikä onkin hassua, kun pidin häntä tuona aikana aina semmoisena joka kantaisi vastuunsa jos jotain tällaista tapahtuisi. Mekin myöskin tapailtiin, mutta ei hänestäkään sitten ollut muuhun kun siihen yhteen asiaan...
Lapsesta ei ole kysynyt sanallakaan ja jotain kun yritin kertoa ni hiljaisuudella vastattiin.. En jaksa enää edes yrittää.
Olo on kieltämättä nyt jo yksinäinen ja olen hirveästi miettinyt että mitä se on sitten lapsen synnyttyä, tuskin tulee täälläkään nuo asiat menemään helpolla. Miehen sukulaisista ja kavereista ei ainakaan kukaan tiedä että olen edes raskaana..
Ja on tä vaikeeta kun toisaalta haluaisi että toinenkin olisi mukana ja en tiedä haluisinko että olisimme onnellisesti taas yhdessä mutta edes pientä välittämistä. On näköjään joskus liikaa pyydetty..
Tietääkö se toinen tyttö että teillä on yhteinen lapsi? Olisihan se kiva kun sisarpuolet voisivat tavata, ainakin jossain vaiheessa.. oisko miehen kautta mahdotonta yrittää?
Mä toivon paljon voimia sulle!!
on varmasti kurja tilanne sinulla.
Miksi ihmeessä kaverisi ovat kaikonneet?
Voisit vaikka laittaa neuvolasi seinälle ilmoitustaululle hakevasi ystäviä/juttuseuraa vaikka odottavista tai lapsekkaista, tai mikä vielä parempaa, sinun kanssasi saman tilanteen kanssa painiskelevista.
Yksi hyvä on myös vaikka mennä ostoskeskuksen vaipanvaihtohuoneeseen ( jos lähelläsi on sellaista ) ja siellä ruveta juttelemaan muiden mammojen kanssa. Näinkin voi syntyä hyvin syviäkin ystävyyssuhteita.
Voimia sinulle. : )
Niin olet yksin,sa ihminen,yksin keskellä kaiken,yksin syntynyt oot,yksin sa lähtevä oot,yksin erheesi kätket ja yksin kyynelees itket.Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.(V.A.Koskenniemi)
Eihän sitä ikinä tiedä vaikka mies joku päivä vielä kiinnostuisi ensimmäisestä lapsestaan. Harmittavahan tuollainen tilanne lapselle on. Miesten ajatusmaailma on välillä ihan kummallinen. Oikeassa tilanteessa esim. puistossa (sitten kun sisar on sen ikäinen) voisin (sinun tilanteessasi) mennä tutustumaan.
Minä eilen juuri mietin tätä mun elämää, että mikä luuseri musta tulikin. Tiedän kyllä miltä tuntuu kun ei ole ystäviä. Minä siis olen joutunut muuttamaan kauas kotoa ja ei ne kaverisuhteet kovin montaa vuotta pysyneet yllä puheluilla. En ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka saa aikuisena yhtä hyviä ystäviä kuin mitä nuoruuden ystävät ovat olleet. Tietenkään ei auta jos on itse tuppisuu.. Mulla on siis mies ja vauva.
Miksi et huolehtinut ehkäisystä? Katumuspilleritkin on keksitty. Vastaus on yksinkertanen: Mies ei välitä sinusta yhtään, eikä millään tavalla.
kannatan sitä, että menet juttelee tämän tyttöystävän kanssa, kosk aheidän lapsi on omasi sisar ja hyvähän se on olla tekemississä sillä taholla.
Moikka! Minulla vähän vastaavanlainen tilanne, lapsi syntyy 2 kk:n kuluttua toivottuna, mutta miehen kiinnostus hiipunut ja kalja ja kaverit maistuvat paremmin kuin isyys, työnteko ja VASTUU!... :(
Olo on tois surullinen, koska tahtoisin NAUTTIA raskaudestani... :(
Jos joku tahtoo kirjoitella, vastailkaa viestiin :)
Asun pk- seudulla, olen "nuorekas" 37 vuotias :)
....niin kirjoitelkaahan ihmeessä :)
osoitteeni on: [email protected]