Nyt en enää tiedä mitä teen! Olen saanut monta keskenmenoa ja nyt sitten talvella tulin raskaaksi!No joo kävin niskaturvotuksessa ja kaikki näytti olevan ok! Mutta nyt kun kävin rakenneultrassa niin huomattiin että vauvalla on paha sydänvika! Lääkäri sano että lapsi ei jää eloon vaikka jatkaisin raskauden loppuun saakka vaan elis korkeintaan pari kolme tuntia! Mitä mä teen rv on jo 21 ja liikketkin tuntuvat! miten minä pystyn synnyttää hänet nyt ja katsoa kun hän kuolee? mutta sitten mietin että miten minä voisin häntä kantaa vielä monta kuukautta ja sitten kuitenkin käydä sama asia läpi? Please joku ?
kohtalotovereita!
pakkoabortti?
101197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen todella pahoillani tilanteestasi, ei kenekään kuuluisi olla tuossa tilanteessa. Keskeyttäminen tuossa vaiheessa on tosi vaikeaa, vauvahan on jo aika iso.Jos synnytät pikkuisesi ja hän voi elää pikku hetken, ja voit viettää sen hänen kanssaan. Hän ehtii saamaan kasteen sairaalassa.Luopuminen ei ole koskaan helppoa, mutta sinun täytyy päättää mikä on helpompaa sinulle, keskeyttää raskautesi nyt vai jatkaa odotustasi ja sitten kun aika on hänestä tulee sinun oma suojelusenkelisi. Juttele vielä lääkärien kanssa hänen sydämen tilastaan, sillä tuttavani sai pari vuotta sitten pojan, jolla oli paha sydänvika, mutta kiitos TYKS:n henkilökunnan poika selvisi. Älä vielöä heitä toivoa pois, juttele vaikka toisenkin lääkärin kanssa. Voimia sinulle!
ja varmasti voidaan tehdä sydänleikkaus lapsellesi jos se on tarpeen , jopa sikiöille on tehty onnistuneita leikkauksia! Rohkeutta, rukoilen puolestasi, Jeesus voi auttaa kun pyyät vaan apua!
mutta eihän se olis ensimmäinen kerta jos lääkäri on väärässä? Kai kannattaa kysyä useemman lääkärin mielipidettä? Tai oisko mahdollista operoida heti syntymän jälkeen?
Minä pitkittäisin lapsesta luopumista mahdollisimman pitkään. En siis abortoisi nyt. Synnyttäisin ajallaan ja katsoisin, mitä sitten tapahtuu. Nykytekniikalla pystytään hoitamaan todella vaikeitakin sydänvikoja. En pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa, että JOS lapsi oltaisiin sittenkin voitu pelastaa... Päätös on sinun joka tapauksessa. Voimia!
Sinuna selvittäisin tilannetta lisää. Miten varma sydänvika on? Onko vastaavaa tilaa korjattu missään päin maailmaa? Jos lapsi jääkin henkiin niin mitä sitten? Odotettavissa oleva eliaika? Elämänlaatu? Henkinen kehitys? Kustannukset?
Siinä tapauksessa, että vastauksena on ettei lapsi voi mitenkään elää, vikaa ei voida korjata tai että lapsen muutamat elin tunnit olisivat kärsimystä, ajattelisin vain lapsen parasta. Onko parempi syntyä kolmeksi tunniksi kärsimään, kuin kuolla ennen kipuaistimusta välittävän hermoston kehittymistä valmiiksi.
Olimme vajaat kaksi vuotta sitten samassa tilanteessa. Jouduimme tekemään elämämme raskaimman päätöksen. Tietoa haimme ja saimme, ja niiden perusteella päädyimme raskain mielin keskeytykseen. Keskeytystä en kadu koska teimme sen rakkaudesta lapseen, mutta suren edelleen -ja koko loppuelämäni.
Asian läpi käyneenä suosittelisin että ne joilla ei ole asiasta kokemusta (omakohtaista tai lähipiiristä) pidättäytyisivät kovin fanaattisista kannanotoista. Ap on nyt tilanteessa jossa hän on henkisesti vereslihalla, ja monet hyvää tarkoittavista sanoista muuttuvat helposti kuulijan korvissa syytöksiksi. Ap:lle toivotan voimia, voimia ja voimia. Olet ajatuksissani.
Kävin tänään iltapäivällä äippäpolilla keskustelemassa asiasta ja nyt olemme myös keskustelleet eri lääkärin kanssa! Ja onneksi keskustelin! Minä sain paljon tietoa vauvan sydän viasta ja siitä mitä asialle vois tehdä,kävin lääkärin kanssa pitkän keskustelun tulevasta synnytyksestä ja siitä mitä voitais tehdä vauvan pelastamisesta.Jos raskaus jatkuu "normaalisti" suurinpirtein viikolle 38 asti niin sen jälkeen varataan aika sectiolle! lääkäri kerto tässä vaiheessa sen verran että heti kun vauva on ulkona mahasta niin hänet viedään teholle ja sitten suunnitellaan sydänleikkaus!(näin ultrassa pienen pojan=) )NYt vaan toivon ja rukoilen että kaikki menee hyvin!En pystyis keskeyttämään vaan haluan antaa lapselleni mahdollisuuden!Kiitos kaikkille viesteistä ja tuesta...
elikkä mä itken pelosta ja onnesta! pelkään sitä että kaikki menee huonosti ja itken myös siitä kun minulla on pieni poika sydämmeni alla=) rakastan häntä ja en halua menettää mun vauvaa
kukaan ei pakota sinua aborttiin. ota selvää ja vaadi lääkäreitä kertomaan kaikki vauvasi terveyteen liittyvät seikat. tee se mikä itsestäsi ja miehestäsi tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. selvitä voisiko sydän vikaa hoitaa kun vauva syntyy.
eivät lääkärit välttämättä voi täysin varmaksi sanoa vauvan tulevaisuutta. tässä on linkkejä mistä voit saada tukea ja apua.
http://www.enkelisivut.net/
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:1998-11-27,104:2:20078,1:0:0:0:0:0:
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=hoi27050
Meidän pienokaisella oli vakavat kehityshäiriöt, olin viikolla 21. lääkäri sanoi ettei eläisi kohdussa enää kauaa. Päätöksen teimme heti, raskauden keskeytyksen, lääkäri ei edes ehdottanut muuta. Jälkeenpäin ei ole kaduttanut, mutta vihastuttanut, että miksi näin piti käydä. Viikon päästä menemme kuulemaan sikiön tutkimustulokset, samalla kun on jälkitarkastus.
Päätös oli oikea, koska elämää vauva ei olisi nähnyt ja olisi ollut raskaampaa ihan varmasti.
Keskeytysprosessi oli raskas, synnytys helpotti, koska synnytyskivut olivat kauheat. Mitään palkintoa, kun ei saanut. Vasta kotiin päästyä ymmärsi täysin tilanteen, koska siihen asti vauva oli vatsassa ja tuntui siellä.
Synnytyksessä pyysin, ettei vauvaa näytetä, koska pelkäsin kamalasti, että jos vauva on hyvin kamalan näköinen, jää siitä ikuiset painajaiset. Vauvasta otettiin kuitenkin kuva, että mahdollisuus on vauva joskus nähdä jos haluaa. Tuska oli ensimmäisellä viikolla kauhea!
Nyt tapahtuneesta on kulunut vasta viisi viikkoa, suruprosessi on hyvällä mallilla. Suru ja ikävä ei katoa ikinä, mutta olo on parempi, vaikka vaikeampia päiviä tulee edelleen. Ja eivät varmasti katoa koskaan.
Lasta yritimme 8kk ja oli erittäin odotettu. Ensimmäinen lapsi, minulle rakas tyttöni Iina.
Nyt käyn Iinan haudalla, joka on muistolehdossa, mutta sydämessä hän on ikuisesti.
Vaihdan mielelläni ajatuksia. Tiedän kuinka raskasta sinulla on. Ja jos päätät raskauden keskeyttää, voit kysyä mitä tahansa. Asiasta on jo helpompi puhua. täällä minäkin jaoin jo aiemmin suruani ja sain todella paljon apua.