ONKO OLEMASSA STRESSITÖNTÄ

sen itse ottaa ja ajattelee. Toki pientä ressiä mullakin matkassa ollut, sattuneista syistä, mutta eipä muutoin hirveestikään. Olen asian ajatellut niin että tulee millainen on tullakseen ja milloin tullakseen.

Tuntuu vaan et kaikki muut ottaa enemmän tästä ressiä kuin mä. Yksin kun lastani venailen, niin naapurit ja sukulaiset ja tutut jatkuvasti kyselemässä, et mites sitten kun synnytys tulee jne. MITÄ SITTEN kun SYNNYTYS TULEE??? Se tulee jokatapauksessa tavalla tai toisella en jaksa asiaa miettiä sen enempää. Millä oot aatellu mennä laitokselle??? VOI HEINÄ, vaikka omalla autolla jos ei muuta, ambulanssi on keksitty jne... Ja kaikkea muuta älytöntä.

ite taas olin paljon stressaantuneempi ennen raskautta, nyt on jotenki paljon tasaisempi olo, enkä jaksa isommin stressata mistään. Nautin vaan tästä raskaudesta, nyt kun on pahoinvointikin hieman helittäny.

Toisaalta sillä on varmaan paljon tekemistä asian kans et valmistuin koulusta vähä ennen ku tulin raskaaksi, joten papereiden saannin jälkeen ei oo ollu enää mitään stressattavaa.

Musta raskaana on just sen takia niin ihana olla, kun voi vaan olla ja nauttia olostaan. Ei tartte stressata pikku jutuista, kun sisällä kasvaa pieni ihme. Olen oppinut rentoutumaankin paljon paremmin. Sitä pystyy miettimään pitkiäkin aikoja kaikenlaisia juttuja ihan itsekseen samalla vauvamahaa silitellen. :)

on saanut aika viilipytty-meiningeissä kulkea. Lasta yritettiin jonkin aikaa ja kun lopulta tärppäsi, oltiin vaan "okei siinä se nyt on se plussa, jep jep". Ja samoissa tunnelmissa on menty nyt rv.11 asti eli toki tosi iloisia ollaan, mutta stressiä tai muuta hömpötys-fiilistä ei oikein saa aikaiseksi tekemälläkään. Kait sitä ehtii stressata sitten sen nappulan kanssa lopun ikänsä ihan riittävästi ;)

Ei muuta kuin ajatuksen parhaan kykysi mukaan muualle ja kesästä nauttimaan, mansikoiden ja muiden (slurps) herkkujen parissa!