Alatiesynnytys ja vanha sektioarpi

mä synnytin sektioilla viime vuoden tammikuussa ja haavan paraneminen kesti 2 kuukautta. Uusi raskaus alkoi miltei heti ja nyt tämä nuorin tulokas syntyi tammikuussa-07.
Alateitse synnytin ja muuten kaikki meni ok mutta sektiohaavan kohdalla tuntui viiltävää ja kovaa kipua,ja koitin välttää ponnistamista kun sen aika oli. Ponnistettavahan jo kuitenkin oli mutta kippun en saanut muuta apua kuin epiduraali ja se ei auttanut ollenkaan.

Mulla ei ollut mitään seurantalaitteita eikä lääkäriä paikalla,vain kätilö ja lastenhoitaja.
Sektiohaavan arvethan eivät anna periksi mikä voi kipua aiheuttaa.
Mutta kun synnytys oli ohi..olin niiiiin huojentunut ja ajattelin että "nyt ei enään lapsia,kiitos"
3 lasta olen synnyttänyt, 2 alateitse ja yhden sektiolla ja tämä oli kaikista pahin kokemus.

Ensimmäisen lapaseni syntyi hätäsektiolla, koska vauvan sydänäänet alkoivat huomattavasti heiketä.

Toinen vauva syntyi vuoden ja yhdeksän kuukauden päästä,
ja syntyi alateitse, tosin imukupilla avustettuna...

Kolmas lapsi syntyi myös alateitse noin kahden ja puolen vuoden kuluttua, ja tämä oli edellistä synnytystä huomattavasti nopeampi ja helpompi.

Tästä kahden vuoden kuluttua syntyi kaksoset.
Varsinkin raskauden loppupuolella pohdittiin kovasti sitä, olisiko sektio alatiesynnytystä parempi vaihtoehto.
Ja ihan vaan sen vuoksi, ettei sektiohaavaa ole hyvä venyttää.
Joskus lääkäri taas sanoi, että annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä ja kaksosten syntyä luonnollisesti,
siis alateitse.

Niinpä synnytys käynnistettiin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, ja synnytin normaalisti.
Kaikki meni hyvin, ja varsinkin a-vauvan synnytys sujui nopeasti. B-vauvan ollessa vuorossa supistukset loppuivat, mutta pullahtihan hänkin sitten kovan ponnistuksen jälkeen ihmisten ilmoille :)

Sektiohaava ei ole koskaan vaivannut minua missään tilanteessa.

Mulla oli eka sektio ja toka normaali synnytys.
Tokalla kertaa toivoin kovastikkin normaalisynnytystä, sillä halusin tietää miltä lapsen syntymä normaalilla tavalla tuntuu.
Maksoi vaivan, se oli ihanaa.

Ilokaasu vei kivut ja synnytys jouduttiin käynnistämään reippaasti, kun alkoi hyytymään supistukset.
Epiduraali ei tuntunut ja pikkuisen mitättömän pikkuisen ompelu tuntui. itse välilihan leikkausta en tuntenut ollenkaan.

Olin onnellinen kun sain huutaa kuin elokuvissa ponnistaessani jotta sain lapsen ulos.
En siis huutanut kivusta vaan kerätystä voimasta ja sisusta koska lapsi ei meinannut mahtua ulos, mutta ei sattunut yhtään.

Olo oli kuin olisi saanut valtavan kakan ja helpotus oli mahtava.
Sitten sieltä tulikin äärettömän pieni hurmaava kaunis kökkö tyttö.
Voi että olin onnellinen, äärettömän onnellinen.

Synnytyksen jälkeen nautin ihanan aamiaisen ja menin suihkuun, jonka jälkeen kävelin osastolleni mieheni tukemana.

Mahtavaa, todella mahtavaa itse koen että se on kaunein hetki elämässäni.
Toki ensimmäinenkin synnytys oli mahtava ja lapsi yhtä ihana.
Niin ovat kumpikin syntyneet omalle luonteeleen sopivalla tavalla ja kauniisti.

Esikoinen syntyi alakautta, toinen sektiolla, ja kolmas muutama viikko sitten alakautta.
Tämä kolmas oli ehdottomasti paras kokemus!

Painemittarin anturi ujutettiin kohtuun sisälle vauvan ohitse. Ei juurikaan sattunut.
Synnytyksen aikana ei ollut muita kuin kätilö paikalla, lääkäri kävi antamassa epiduraalin.
Ponnistusvaiheessa ei ollut mitään erikoista, minulla se kesti vain 12 min, ja oli mielestäni helppo.
Ennen epiduraalin saamista kivut oli kovat, mutta vanha arpi ei vaivannut. Epiduraali vei kivut pois.

Koko synnytys kesti vajaat 4 tuntia, ja oli mielestäni helppo, rauhallinen ja kaunis tapahtuma.
Ihanaa, että sain vielä tämänkin kokea, kaksi edellistä synnytystä oli kaikkea muuta...

enkä halua pelotella, mutta itselläni ensimmäinen syntyi ahtaan lantion vuoksi kiireellisellä sektiolla. Toista synnytystä yritettiin käynnistää pari vrk, ei käynnistynyt. Leikkaukseen mentiin taas, onni onnettomuudessa. Kohtu oli vanhan arven kohdalta ohentunut niin, ettei olisi alatiesynnytystä enää todennäköisesti kestänyt ja sain varoituksen, ettei ehkä kannata hankkia lapsia enempää, korkeintaan suurella ikäerolla ja sittenkin enää vain yksi.