NOniin elikkäs, minua kiinnostais tietää, että miten te anorektikot olette saaneet itsenne niin laihaan kuntoon? tai miten teille on tullut anoreksia? miten ootte syöny/liikkunu?
Valistakaas nyt mua vähä! =)
Valistakaas nyt mua vähä! =)
huomio anorektikot!
jjennnnii
4971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lopettanu syömisen ja liikkunu enemmän kuin tarvis..
Kuulehan Jenni. Ensiksikin käyttäisin anorektikon tilalla sanaa "anoreksiaa sairastavat", sillä anoreksia on erittäin vakava sairaus. Sen kuolleisuusprosentti on n. 10 ( eli enemmän kuin missään muussa nuorten mielenterveyteen liittyvissä sairauksissa). Miksi haluat tietää, kuinka sellaisen taudin saa? Oletko kiinnostunut yleensäkin vaikeista mielenterveysongelmista vai kiinnostaako sinua esim. kuinka joku "on saanut" keuhkosyövän tai aivohalvauksen. Ennenkuin alat kysellä, miten joku on saanut itsensä niin "laihaan" kuntoon, toivon että ottaisit selvää minkälainen sairaus anoreksia on. Oma lapseni sairastaa tätä tautia ja sydämestäni toivon, että kaikki laihduttamista suunnittelevat ja ihannoivat nuoret välttyisivät siltä tuskalta, mitä sairaus tuo tullessaan. Jos olet ylipainoinen ja haluat laihtua, sinun kannattaa etsiä tietoa muualta. Jos olet pelkästään utelias, niin häpeä. Minä en ainakaan sinua valista.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi yksäiti. Olen itse sairastunut anoreksiaan viime talven aikana, eikä kyseistä tautia mitenkään "saada". Siihen joutuu, ei sitä kukaan alunperin valitse!! Painon laskiessa ihmisen psyyke tuhoutuu. Minua on useita kertoja huomautettu, että mikäli vielä laihdun, on sairaalahoito ainoa keino. Jotenkin pysyn punnituspäivänä painorajan yläpuolella, mutta en itseni takia, vaan siksi, etten kestäisi ajatella, mitä läheiseni joutuisivat kokemaan jos päätyisin sairaalahoitoon. Itselleni on aivan sama, vaikka makaisin letkuissa loppuelämäni. Ei se minusta miltään tunnu, mutta läheisistäni varmaan tuntuisi ja siksi en sitä halua. Mitään elämäniloa anoreksia ja alipainoisuus ei siis tuo. Olen aina ollut hoikka, mutta nimen omaan muiden henkisten ongelmien kautta sairastuin anoreksiaan, ja nyt sairaus määritteleekin koko elämäni. Henkisesti tämä sairastaminen on hyvin raskasta, koska koko elämä pyörii ruuan ympärillä (tai lähinnä siinä, miten sitä voisi vältellä mahdollisimman paljon). Itseinho, alhainen itsetunto jne. ovat kaikki päivittäin tuttuja tunteita. Itselläni sairaus ei kulminoidu siihen, että näkisin itseni lihavana. Kyllä anorektikko näkee törröttävät luut, eikä se näytä välttämättä omissakaan silmissä kauniilta. Näen itseni vääristyneesti siten, etten koe sopivani mihinkään, koko yhteiskuntaan millekään paikalle. En laihtumisella pyri kauneuteen tms. vaan siihen, että tulisin mahdollisimman pieneksi, olisin näkymättömämpi. Tätä tilaa en toivo kenellekään!!! Jos teillä on todella tarvetta laihtua, tehkää se nimenomaan terveellisesti ja muistakaa, ettei nyky-yhteiskunnan naisihanne ole lähelläkään normaalipainoa. Alipainoon ei kannata pyrkiä ja laihdutuskierteestä on vaikea päästä pois.
Voi, kuinka tunnenkaan myötätuntoa sinua kohtaan.Oma tyttöni on päässyt sairaalahoitoon ja olen äitinä siitä tosi onnellinen, vaikka aluksi tietysti tuntui pahalta.Hän tarvitsi todellakin täydellistä lepoa ja huolenpitoa ilman kiirettä ja stressiä. Parantumista tapahtuu pikkuhiljaa ja tämä aika on ollut kaikessa kauheudessaan koko perheelle kasvun paikka. Uskon, että tyttärelläni on mahdollisuus kasvaa ihan eri ihmiseksi kuin mihin hän oli menossa.Toivottavasti sinäkin saat terapiaa tai ymmärtävää hoitoa. Vaadi sitä ..olet sen arvoinen.