Suomen Oikeusapulakimiehet ry:n kommenttipuheenvuorosta KD:n viime kevätseminaarista:
"Huolitutkimukset ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa viranomainen määrittelee avun tarpeen. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.
Sosiaalitoimen nykyiset työtavat ovat murroksessa, ne eivät vastaa nykypäivän
asiakaskunnan tarpeisiin. Tulisi kiireesti suunnitella ja toteuttaa sellaisia hankkeita, joilla voidaan vastata perheiden tarpeisiin. Kyse on loppujen lopuksi kovin yksinkertaisista,
vaikkakin syvälti yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä asioista.
Parasta avohuollon tukea on
lapselle pätevät opettajat, erityisopettajat, pienet luokat, koulunkäyntiavustajat,
murrosikäisille ns. valmentajat (vrt ADHD järjestöjen coach -toiminta), murrosikäisten
vanhemmille vanhempainohjausta, vanhempainkouluja, vertaisryhmiä, harrasterahaa,
virkistys- ja lomatoimintaa.
Esitämme todellisen ja vakavan huolen siitä kulttuurista, jossa sosiaalitoimi elää.
Lastensuojelun asiakas joutuu usein uhkailun, alistamisen ja ihmisarvoa loukkaavan
käytöksen kohteeksi. Näin ei pidä menetellä oikeusvaltiossa. Yhteiskunnassamme on jokin
pahasti vialla, kun kansalainen tarvitsee lakimiestä asioidessaan opettajan, lääkärin tai sosiaalityöntekijän luona. "
"Huolitutkimukset ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa viranomainen määrittelee avun tarpeen. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.
Sosiaalitoimen nykyiset työtavat ovat murroksessa, ne eivät vastaa nykypäivän
asiakaskunnan tarpeisiin. Tulisi kiireesti suunnitella ja toteuttaa sellaisia hankkeita, joilla voidaan vastata perheiden tarpeisiin. Kyse on loppujen lopuksi kovin yksinkertaisista,
vaikkakin syvälti yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä asioista.
Parasta avohuollon tukea on
lapselle pätevät opettajat, erityisopettajat, pienet luokat, koulunkäyntiavustajat,
murrosikäisille ns. valmentajat (vrt ADHD järjestöjen coach -toiminta), murrosikäisten
vanhemmille vanhempainohjausta, vanhempainkouluja, vertaisryhmiä, harrasterahaa,
virkistys- ja lomatoimintaa.
Esitämme todellisen ja vakavan huolen siitä kulttuurista, jossa sosiaalitoimi elää.
Lastensuojelun asiakas joutuu usein uhkailun, alistamisen ja ihmisarvoa loukkaavan
käytöksen kohteeksi. Näin ei pidä menetellä oikeusvaltiossa. Yhteiskunnassamme on jokin
pahasti vialla, kun kansalainen tarvitsee lakimiestä asioidessaan opettajan, lääkärin tai sosiaalityöntekijän luona. "
Vastaukset 26
Vanhimmat
huolitutkimuksen syvyyttä ja kaikkia
hienoja ja viisaita aspektejakaan ns. mutuiluja...
johan se nyt on vähintäänkin omituista
että joku lakimiehen planttu
edes yrittää tai uskaltaa
asettua vastahankaan
niinkin kaikkitietävää ja suurta viisautta omaavaa vastaan kuin suomalainen sosiaaliviranomainen
lastensuojelussa.
ja lastensuojelullahan ei ole sitten mitään tekemistä lakiasioiden kanssa...
lastensuojelussahan tehdään ja toimitaan
vain suomen lainsäädännön pohjalta ja mukaisesti
ja sitähän tekevät vain kunnan ja kaupungin lastensuojeluviranomaiset...
On teodella syytä olla huolissaan, jos asioiminen koulun tai sosiaalitoimiston kanssa tarkoittaa sitä, että on varauduttava lakimiehen käyttöön.
Ongelmathan ovat sitten asia erikseen.
kun valmistellaan pitempiaikaista huostaanottoa. Huostaanotot pitäisi meilläkin saada perhetuomioistuimien päätettäviksi. Sosiaaliviranomaiset voisivat hätätapauksissa tehdä lyhyitä korkeintaan muutaman päivän pituisia huostaanottoja. Pitempiaikaisiin tulisi saada tuomioistuimen päätös.
Uudessa laissa sanotaan asiasta näin:
"Huostaanoton edellytyksenä ei ole kaikkien ehdotetun lastensuojelulain 7 luvun mukaisten tukitoimien kokeileminen, vaan ainoastaan niiden, joiden on arvioitu asiakassuunnitelman mukaisesti soveltuvan kyseisen lapsen tai perheen tukemiseen.
Joissakin tilanteissa myös muilla perheelle tai lapselle tarjotuilla tai järjestetyillä palveluilla tai tukitoimilla voi olla merkitystä arvioitaessa huostaanoton edellytyksiä. Tämä koskee esimerkiksi kansanterveyslain tai erikoissairaanhoitolain perusteella järjestettäviä palveluita silloin, kun niillä on tarkoitus asiakassuunnitelman mukaisesti vastata lapsen tai perheen ongelmiin ja tuen tarpeeseen. Esimerkiksi psyykkisesti sairaan lapsen hoito tulee järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon viranomaisten toimesta. Huostaanottoon voidaan ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun hoito yksinään ei turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä. "
...ensisijaisesti terveydenhuollon viranomaisten toimesta...
Tarkoittaako se huostaanoton kieltämistä, PAITSI jos huoltaja ei suostu viemään lasta hoitoon tai kun hoito yksinään jne...
Tuo sana 'ensisijaisesti' nyppii. Siinäkö se porsaanreikä on, josta livahdetaan tekemään hoidollisia huostia jatkossakin, koska eihän tässä maailmassa nyt ihmeitä sentään tapahdu, että lasten psykiatrinen hoito olisi äkkiä oikealla mallillaan. Kun terveydenhoito ei voi ensisijaisesti järjestää lapselle sairaalahoitoa, järjestetään se toissijaisesti lastensuojelulaitoksessa. Tilanne sama kuin ennenkin.
viranomainen määrää ja päättää mikä on sitä "oikeaa" hoitoa lapselle. Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsista, ja vanhempien valinnanvapautta saattaa lapsensa parhaaksi katsomaansa hoitoon pitää kunnioittaa.
Olen nähnyt omin silmin huostapaperit, missä syynä oli nimenomaan se, että sossut ja julkisen terveydenhuollon viranomainen olivat eri mieltä, mikä olisi lapselle parasta hoitoa. Vanhemmat ja lapsi olisivat halunneet lapsen yksityiselle psykoterapeutille, mutta sossut ottivat huostaan ja veivät väkisin lapsen (N.12 v) lastenpsykiatriselle Aurooraan. Ihan sairasta toimintaa.
"Lastensuojelun asiakkaina voi olla tänä päivänä jokainen perhe taustoistaan riippumatta.
Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan
monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat
hakeneet lapselleen apua.
Koulu on merkittävä ja tärkeä asia lapsen ja perheen elämässä. Tiedossa on, että kuntien
panostus perusopetukseen ja sen laatuun ovat hyvinkin erilaisia eri kunnissa, niin myös
koulujen tapa toimia (vrt STAKES / oppilashuoltoa koskevat tutkimukset). Erityinen riski joutua lastensuojelun asiakkaaksi on oppimisongelmaisella lapsella (mm. ADHD -,
Asperger-lapset, lukihäiriöstä kärsivät, dysfaatikot ym.). Kuntien ongelmana on, ettei
päteviä erityisopettajia ole saatavilla, epäpätevät taasen voivat käyttää opetus- ja
kasvatusmenetelmiä, jotka saavat aikaan lapsessa huonoa käytöstä. Yläluokkien
aineopettajakoulutuksessa on ilmeisiä puutteita pedagogisen valmiuden osalta. Erilaiselle
oppijalle olisi usein paras tuki rauhallinen ja pieni luokka.
Oppimisen ongelmat johtavat usein käytöshäiriöihin. Perusopetuslain mukaan koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä lapsen asioissa. Mikäli koulun toimintatapana on
perusopetuslain säännösten vastainen menettely, aletaan vanhempien tietämättä ja
heidät sivuuttaen neuvotella lapsen asiasta oppilashuoltoryhmissä. Sen sijaan, että lasta
tuetaan oppimisessa, opettaja tekeekin lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Murrosiässä
käytöshäiriöt voivat lisääntyä, mikäli oppimisen ongelmia ei ole hoidettu. Murrosikäisen
perhe pääseekin helposti lastensuojelun asiakkaaksi. Erityisenä ryhmänä mainittakoon
adoptiolapset ja maahanmuuttajien lapset.
Viranomaisella ei ole useinkaan ole tietoa
erityisryhmistä eikä myöskään halua ottaa tietoa vastaan. Adoptiolasten murrosikä voi olla
kovin hankala lapsen yhä uudelleen kerratessa hylkäämiskokemustaan. Hän voi päätyä
näpistelyyn, karkailuun, epäsosiaaliseen seuraan. Viranomaisen ratkaisu asiaan on
huostaanotto ja vanhempien syyllistäminen kasvatustyön epäonnistumisesta. Pahimmassa
tapauksessa viranomainen asettuu vanhempiaan vastaan kapinoivan murrosikäisen
puolelle lapsen vanhempia vastaan.
Sekä kouluissa että sosiaalitoimessa on havaittavissa vanhempien syyllistämisen kulttuuri.
Lapsen ongelmat ovat vanhempien syytä ja aiheuttamia, vaikka kyse voi olla
neurologisesta vammasta tai siitä, ettei lapsen oppimisympäristöä ole osattu järjestää
kuntoon ja asianmukaiseksi. Kuntien päättäjien ja opetusalan ammattilaisten tulisi tutkia,
onko kaikki tehty lapsen kohdalla. Murrosiässä vaikeudet voivat johtaa rikollisuuteen ja
päihteiden pariin. Ratkaisua haetaan huostaanotosta, mutta valitettavan usein lapsi jatkaa ”laillisesti” laitoksessa epäsosiaalista käytöstään. "
Mikään laki nykyisessä lainsäädännössä ei anna viranomaisille lupaa huostaanottoon, kun vanhemmat ovat kerran aktiivisesti hakeneet lapselle apua!
psykiatrisen avun tarpeessa, niin lastensuojelulaitos ei koskaan, ei koskaan, pysty korvaamaan sairaalapaikkaa.
On täyttä satua puhe hyvätasoisista hoidollisista osastoista ja laitoksista. Kun katsotaan pelkästään henkilökunnan ammattijakaumaa ls-laitoksissa, asian pitäisi olla niin selvä, että siitä ei tarvitse edes keskustella.
Mielettömät rahat maksetaan noihin hoidollisiin laitoksiin, eikä hoitotuloksia ole koskaan tutkinut kukaan. Sitä vastoin kyllä löytyy tutkimustulosta "huostaanotettujen lasten riskistä kuolla" nuorena joko itsemurhan kautta tai tapaturmaisesti. Eivätkö päättäjät oikeasti välitä, mitä nuorille tapahtuu?
on selitettävissä seuraava tilanne:
Psykiatrian yksikkö kielsi lapseltani neurologiset tutkimukset ja hänelle kirjoitettiin sairaalapaikkojen puutteen takia lähete lastenkodin hoidolliselle osastolle psykiatrisen hoidon saamiseksi.
Purkuasiakirjassa sanotaan: "Äiti on 2.5.2006 vienyt X:n Lasten- ja nuortensairaalan päivystykseen voimakkaan oireilun takia.... X:n edun mukaista on jatkaa asumista kotona. Näin ollen huostaanotto voidaan lopettaa tarpeettomana toimenpiteenä."
Lastenkodin psykiatrinen hoito oli sitä luokkaa, että vein lapsen kotilomalla sairaalan päivystykseen. Tulos oli harvinainen siinä mielessä, että sossu tajusi purkaa huostaanoton. Muussa tapauksessa en rohkene edes arvailla, missä kunnossa lapsi olisi tällä hetkellä.
Myöhemmin vein hänet yksityisen puolen tutkimuksiin, josta varmistui se diagnoosi, jota olin epäillyt jo vuosia, mutta julkisen puolen psykiatrit eivät nähneet tarpeelliseksi lähetteen kirjoittamista laajaan neurologiseen arvioon.
Lapsen toipuminen huostaanoton järkytyksistä on kestänyt ainakin vuoden.
kieltää kokonaan, muuta kuin siinä tapauksessa, että vanhemmat eivät ollenkaan vie lasta mihinkään hoitoon. Vanhempien ja lääkärien erimielisyys diagnoosista/hoidosta ei saa olla huostaanoton peruste. Vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita.
Jos lapsi käyttäytyy oudosti hänet kannattaa aina ensiksi käyttää neurologisissa tutkimuksissa, vaikka päiväkoti tai koulu suosittelisi kasvatusneuvolaa/psykiatrista tutkimusta. Kokemukseni mukaan neuvola- tai koululääkäri kyllä kirjoittaa lähetteen neurologisiin tutkimuksiin, jos vanhemmat sitä tarmokkaasti vaativat. Tässähän on kysymys neurologisten ongelmien poissulkemisesta.
Psyykkiset ongelmat lapsilla ovat harvinaisia ja ohimeneviä, valtaosa lasten oireiluista johtuu neurologisista häiriöistä. Lisäksi on muistettava, että tavallisessa normaalissa perheissä kasvaneilla lapsilla ei yleensä ole mitään psykiatrisia ongelmia.
psykiatriset ongelmat ovat harvinaisia!
Mutta kokemukseni mukaan julkisella puolella ei pääse neurologisiin tutkimuksiin kuin lähetteellä. Ja vaikka lähetteeseen olisi merkitty kuinka vahva AS-epäily tahansa, lapsen tie kulkee ensin psykiatrian klinikan kautta.
Miksi ihmeessä?
Monella paikkakunnalla on tosihyvää neuropsykiatrista ymmärrystä olemassa, mutta ei kaikilla. Ja juuri nuo 50 v ajastaan jäljessä laahaavat psykiatrian yksiköt ovat niitä, joista näitä hoidollisia huostaanottoja kirjoitetaan.
Ihmisoikeuksien vastaista toimintaa lasta kohtaan!
on kuin pistäisi päänsä ampiaispesään
kun alkaa sosiaalipuolen sotkuja selvittelemään
ja oikomaan niitä ajan tasalle ja ihmismäisiksi.
J.P. Rooshan on esittänyt näkemyksiään, asiallisuuksia ja parannuksia viranomaistyönä tehtävään lastensuojeluun
(hänhän on sentäään professorikin vielä, että jotain painoarvoa pitäisi hänenkin näkemyksillään olla...).
No hetihän siellä on ollut herhiläisparvi Roosin kimpussa
ja selittelemässä ettei Roos voi mitenkään lastensuojeluasioista mitään ymmärtää,
Roosihan ei ole ollut edes käytännön tasolla työtä tekemässä....
Siihenhän todellakin vaaditaan käytännön kokemusta ymmärtämään sellainenkin seikka
että kun lukee nettisivuilta esimerkiksi huostattujen mielenterveysongelmaisten nuorten hoitopaikkojen henkilökunnan ammattiesittelystä
niin johan siellä on ainakin
½ mielenterveys ammattilainen
kerran viikossa
nuorten käytössä ja tavattavissa........
suurin osa henkilökunnasta onkin sitten ihan jotain muuta.
toisella julkisuudessa, se kuuluu asiaan heillä!
Todellisuudessa joka ikinen ihminen koulutukseen katsomatta, joka on perehtynyt huostaanottoihin vaikka tukihenkilötoiminnalla tai seuraamalla muutaman tuttavaperheen huostaanottoasian alusta loppuun vierestä, ON PÄTEVÄ NÄKEMÄÄN sossun toimien ontuvuus ja laittomuus perhettä kohtaan.
Mutta kaikkien huostaanottoja sokeasti puolustavien suosikkimantroihin kuuluu esim. Roosin kohdalla tuo hokema, että hän ei tee kenttätyötä, eikä näin ollen "ymmärrä asioista yhtään mitään". Laittomuuksia eivät näe ne, jotka eivät halua niitä nähdä tai eivät tiedä todellisuudessa asioista yhtään mitään.
pitkälle, kuten yksi sijari kirjoituksessaan haukkui jopa huostaanottoäitien asianajajatkin, kun ei parempaa enää keksinyt. Juu-u, luit ihan oikein: nimenomaan äitien ja asianajajat.
jos tämä osaa esittää asiansa kunnolla. Esim aspergerin syndrooman oireet tulevat esiin jo 3-4 vuotiaana ja ovat useimmiten niin selkeitä, että maallikkokin pystyy tekemään diagnoosin, jos vain on selvillä oireista.
Minua helpotti as-oireiden havaitsemisessa se, että pojallamme todettiin kolmevuotiaana neuvolassa selvä motorinen viivästymä, vaikka lapsi oli esimerkiksi oppinut kävelemään jo kahdeksankuisena ja kehittynyt muutenkin vauvana motorisesti hyvin nopeasti. Kaikilla as-lapsilla ei tällaista oiretta kuitenkaan ole.
Ainakin meillä neuvolalääkäri kirjoitti pyynnöstäni heti lähetteen tutkimuksiin Lastenlinnan autismiosastolle, jonne jouduimme jonottamaan puoli vuotta.
Poikani sai diagnoosin 5-vuotiaana. Hän pääsi ns EVY-luokalle, jossa on kymmenen poikaa (oppilasta). Koulu on mennyt hyvin, eikä meillä ole ollut vaikeuksia hänen kanssaan enää muutenkaan, koska tunnemme hänet ja tiedämme miten häntä pitää käsitellä. Saa nähdä, mitä murrosikä tuo tullessaan.
Neurologisista sairauksista kärsivä, varsinkaan autisti ei hyödy psykiatrisesta hoidosta mitään. Siksi on aina parasta mennä ensin neurologisiin tutkimuksiin. Jos neuvola- tai terveyskeskuslääkäri ei suostu kirjoittamaan lähetettä, on käännyttävä yksityislääkärin puoleen. Yksistyislääkäri kirjoittaa kyllä tällaisen lähetteen pyydettäessä. Pitäkää pintanne vanhemmat!
lähetteen suoraan neurologian puolelle!
Kiva tietysti joskus kuulla jotain myönteistäkin! Mutta kyllä kohdallenne on täytynyt sattua neuvolalääkäri, joka on jotenkin erityisesti sattunut perehtymään myös neurologisiin ongelmiin.
Kun oman lapseni kohdalla tuo olisi ollut lastenneuvolassa ajankohtaista, ei autismioireiden tunnistamisesta ollut tietoakaan. Sain lapsen ensimmäisiin psykiatrian puolen tutkimuksiin 2-vuotiaana ja neurologiset ongelmat kiellettiin jyrkästi. Tosin tästä on aikaa jo liki 9 vuotta ja silloin sanottiin, että tarkempia neurologian tutkimuksia ei voi tehdä alle 5-vuotiaalle.
Miksi käyttää kaikki tukitoimet jos lapsella on toinen vanhempi joka on kykenevä huolehtimaan lapsesta ilman tukitoimia? Täällä ainakin viimeseen tappiin tuetaan sitä yhta jolla kaikki päin ptä ja isä saattaa usein olla töissä käyvä ja jo uudessa suhteessa johon mahtuisi ne lapset. Lapset saisi kuitenkin tavata äitinsä milloin tahtoo. Mutta kun äiti manipuloi lapset isää vastaan kun isällä on kaikki hyvin niin eipäs siin muuta tarvita! En ole yh tai edes perheellinen. Sivusta seurannut useampaa tapausta ja hävettää olla nainen.
järkevä kannanotto, niin, miksei ? Viimeinen lauseesi paljastaa, missä syy (yleensä) on, naisissa tietysti. Naiselle ei saisi antaa valtaa, eikä päättämään asioista, varsinkaan lasten. Nainen on julma , jonka kyllä näyttää saadessaan tilaisuuden.
kykyä vanhemmuuteen. Se näkyy:
-huostaanotoissa
-huoltajuuden määräämisessä
-adoptiovanhemmuutta arvioitaessa
-samoin sijaisvanhempien valinnassa
Kyllä niitä huostaanottojakin jätetään purkamatta sellaisessa tilanteessa, että äiti on työssä käyvä, uudessa suhteessa ja pitää huolta uuden suhteen lapsista (samoin kuin on pitänyt edellisistäkin).
Ja sitten on paljon isiä, jotka eivät välitä olla lastensa kanssa missään tekemisissä, vaikka saisivat.
Ja niitä isiä, jotka vielä perheessä asuessaan yrittivät manipuloida lapsia äitiä vastaan, mutta lapset olivat niin isoja, että pystyivät arvioimaan tilanteen.
P...n jauhantaa muka hävetä olla nainen! Enemmän minua hävettää noiden isien puolesta, jotka aiheetta mustamaalaavat lastensa äitejä ja siinä sivussa vielä kaikkia muitakin naisia näillä palstoilla.
tilastoja, mitä tulee alkoholin käyttöön, väkivaltaan, vankilatuomioihin, murhiin, tappoihin. Eiköhän se mies kuitenkin se julmempi ja vastuuntunnottomampi ole ihan rehellisesti asioita tarkasteltuna.
aina vahvempi. On täysin järjetöntä tuo naisten yleistävä haukkuminen, koska jos yleistetään, niin nimenomaan nainen on se, joka kautta aikain on viime kädessä pitänyt lapsista hyvin huolta ja hyvin on pitänytkin.
Samaa ei voi sanoa miehistä. Ei vielä tänäkään päivänä.
määrätä jo alussa sille vanhemmalle, joka on kykenevämpi huoltaja, eikä aina automaattisesti äidille. Jos eronneella lähivanhemmalla on vaikeuksia, voitaisiin kysyä, voiko toinen vanhempi ottaa lapset luokseen joko tilapäsesti tai siihen asti kun he aikuistuvat. Minäkin tiedän tapauksesen, jossa lapsi, murrosikäinen poika oli juopolla äidillä, vaikka isä oli aivan kunnollinen ihminen ja olisi voinut ottaa pojan lähihuoltoon.
Kuuskosken pahoinpitelytuomiosta lainvoimainen
1.6.2007 10:44 (Päivitetty 1.6.2007 10:55)
Korkein oikeus hylkäsi perjantaina Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteerin Eeva Kuuskosken valituslupahakemuksen.
Kuuskosken tuomio pahoinpitelystä on nyt lainvoimainen.
Helsingin hovioikeus tuomitsi 31. tammikuuta Kuuskosken sakkoihin Mannerheimin Lastensuojeluliiton entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin pahoinpitelystä. Pääsihteeri on koko ajan kiistänyt töytäisseensä Molanderia.
Korkein oikeus hylkäsi myös Molanderin valituslupahakemuksen.
Eeva Kuuskoski pitää asiasta tiedotustilaisuuden kello 13.00 Helsingissä.
yleistyksinä näistä asioista ollenkaan.
Jos viranomaisten virheitä pidetään yleistyksinä, niin yhtä hyvin minäkin voin kertoa "tietäväni tapauksen", jossa lapset määrättiin juopon ja luonnevammaisen isän lähihuoltajuuteen.
Mutta vastaavasti tiedän naapurista myös ihanan äidin selviytymistarinan tapauksesta, jossa äiti jäi neljän alle kymmenvuotiaan kanssa kun isä kyllästyi perhe-elämän raskauteen lasten takia. Pari ensimmäistä vuotta äiti vain itki masennustaan vaikeassa elämän tilanteessa, mutta sinnitteli ja nousi masennuksesta. Apua en tiedä hänen saaneen muuta kuin yhden kesälomaviikon sossulta pian isän lähdön jälkeen.
Äiti kuskasi yleisillä kulkuneuvoilla lapsia isän tapaamiseen, joka olisi pystynyt tulla hakemaan lapsen luokseen omalla autolla - jos olisi halunnut. Siitä huolimatta äijä nokkaili sossuun päin pienimmästäkin 10 minuutin myöhästymisestä lasten tuontiajoissa. Kiusa se on pienikin kiusa tietysti luonnevammaisen turjakkeen mielestä.
Ja yksi muutama kysymys:
Kuinka moni noista äitien haukkujista ajaa sellaisia asioita, jotka helpottaisivat lapsiperheiden arkea ja saattaisivat auttaa perheiden yhdessä pysymistä? Kuinka moni heistä olisi ollut valmis tekemään kaikkensa, että eroa ei olisi tullut? Kuinka moni vaatii pakollista sovittelua ennen avioeroa? Kuinka moni olisi lähtenyt perheterapiaan? En ole kenenkään heistä nähnyt puhuvan tällaisten asioiden puolesta.
olemaan vaikeuksia.
Eikö äiti saa olla eron jälkeen masentunut? Eikö hän saa surra suhteen loppumista ihmiseen, jota hän ehkä on kovastikin rakastanut tai rakastaa?
Ei kovin moni hankkiudu tietoisesti yksinhuoltajaksi, kyllä ne lapset on yhteistuumin hankittu ja suunniteltu heidät myös yhdessä kasvattaa. Jos kuitenkin isä näkee paremmaksi lähteä perheestä ilman sen kummempia perheterapioita ja muuta asian selvittelyä, niin minun mielestäni äiti olisi aika omituinen tunne-elämältään, jos hän ei reagoisi lasten kanssa yksin jäämiseen.
Voi seurata vaikeakin masennus, joku voi turvautua väliaikaisesti pulloon, jokainen selviää omalla tavallaan. Mutta useimmilla taistelutahto nousee ajan myötä ja äiti selviää lastensa kanssa. Kumpi vanhemmista toimi moraalisesti oikein? Ei liene vaikea vastata, että äiti ilman muuta.
Miehen on tietysti helppo hakea siinä tilanteessa vaikka uusi suhde, jolloin ukon uusi vaimo pääsee kirjoittelemaan palstoille, että "kun lapset annettiin juopolle äidille, miksi ei hyvälle isälle".
ei koskaan naista lyö, vaikka oli 69 puukoniskua vaimossa. Kyllä nuo sairaiden turjakkeiden jorinat tiedetään.
vanhemmat.comista niitä löytyy ihan riittävästi. En yhtään ihmettele, että lapsia ei ole annettu tuollaisille psykopaateille.