hei!
olen kokenut keskenmenon hiljattain ja mielessä pyörii monenlaista asiaa.Haluaisinkin muilta kokemuksia,että kuinka ihmeessä uskalsitte yrittää uudestaan??Tällä hetkellä ajatus tuntuu melko mahdottomalta,mutta jonkinlainen toivonkipinä kuitenkin sisälläni on.Tosin tämänkin "tekemiseen" meni nelisen vuotta,joten aika taitaa loppua kesken,jos seuraavaa edes harkitsee.Laittakaa ihmeessä omia kokemuksianne,jospa niistä minä ja muutkin saisivat uskoa tulevaan. Toivotan kaikille hyvää kesää,ja onnea elämään.
olen kokenut keskenmenon hiljattain ja mielessä pyörii monenlaista asiaa.Haluaisinkin muilta kokemuksia,että kuinka ihmeessä uskalsitte yrittää uudestaan??Tällä hetkellä ajatus tuntuu melko mahdottomalta,mutta jonkinlainen toivonkipinä kuitenkin sisälläni on.Tosin tämänkin "tekemiseen" meni nelisen vuotta,joten aika taitaa loppua kesken,jos seuraavaa edes harkitsee.Laittakaa ihmeessä omia kokemuksianne,jospa niistä minä ja muutkin saisivat uskoa tulevaan. Toivotan kaikille hyvää kesää,ja onnea elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin koin keskenmenon 9/06 yli kymmenenvuoden yrittämisen jälkeen. Lisäksi löysivät hieman kasvaimia kohdustani siinä keikassa. (3kpl) Lisäksi äitini kuoli pitkän kaavan mukaan rintasyöpään 11/06, ja samaan aikaan olinkin tullut uudestaan raskaaksi, eli ilman yksiäkään menkkuja siinä välissä. Huh. No nyt on jo 28 rv! Kasvaimetkin ovat näyttäneet ultrassa surkastuneen kohdun seinän venyttäessä niiden kasvualustaa. Ainakaan vielä eivät ole alkaneet vuotamaan/aiheuttamaan hallaa.
Kovasti poika potkii jo! Toden sanoakseni murheet on unohtuneet aikalailla tässä odottaessa, ja hössöttäessä uutta vauvaa.
Voi se paistaa risukasaankin, ja elämä voittaa!
Toivottavasti Sinullekkin. Uskalla yrittää!
Tiedän että kovaa voi olla, ja elämä ei anna kellekkään takuita onnistumisesta/onnesta, mutta siltikkin maksaa vaivan yrittää koska yrittäessään elää täyttä elämää. Jaksamista Sinulle.
hei,kiitos toivoa valavista sanoistasi! Tässä surussaan kun räpistelee,unohtuu liian helposti,että en ole ainut ja että toisillakin on ne omat "henkilökohtaiset helvettinsä" läpikäytävinään.Nyt kun olen asiaa päässäni pyöritellyt,tuntuu kuin olisi jotenkin pettämistä olla yrittämättä uudelleen.Toisaalta taas pettymys ja tuska kuristaa sydäntä niin,että tuntuu hullulta edes ajatella laittavansa itsensä uudestaan tähän helvettiin.Ehkäpä aika on kuitenkin tässäkin paras lääke,ajatukset kun vielä ovat niin sekavat.
Toivon sydämestäni sinulle onnea ja hyvyyttä tähän elämään.Kiitos vielä,annoit valonpilkahduksen päivääni!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=694&posting=22000000026642614&view_mode=flat_threaded
Olen ollut työssä sairaanhoitajana synnytysosastolla n. vuoden. Yllätyin kuinka moni synnyttämään tullut äiti oli jossain vaiheessa kokenut keskenmenon.
Keskenmeno (8vk:lla) sattui myös omalle kohdalleni, eikä siitä ollut helppo päästä yli. Ensimmäinen kuukausi oli pahin, sitten alkoi vähitellen helpottaa. Siitä on jo kaksi vuotta, mutta vieläkään en asiaa ole unohtanut - tuskin koskaan unohdan. Keskenmenon jälkeen alkaneen raskauden alussa (5 kk keskenmenosta) kyllä pitkään jännitin ja pelkäsin, miten käy, mutta hyvin meni -poika on nyt reilun vuoden ikäinen!
Anna elimistöllesi ja mielellesi aikaa toipua. Olet kuitenkin tullut jo kerran raskaaksi, niin varmaan tulet raskaaksi toisenkin kerran!
Onnea yritykselle sitten kun sen aika on!