Minkälaista se on ja onko mielestänne auttanut ?
Lähimmäiseni tapauksessa (hyväkuntoinen) ei tehdä mitään ja kuukausia on kulunut, pari palikkatestiä, siinä kaikki.
Sairis jatkuu ja jatkuu...ja se aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mistä saisi oikeaa apua ???
Lähimmäiseni tapauksessa (hyväkuntoinen) ei tehdä mitään ja kuukausia on kulunut, pari palikkatestiä, siinä kaikki.
Sairis jatkuu ja jatkuu...ja se aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mistä saisi oikeaa apua ???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et maininnut minkälaisesta vammasta/sairaudesta on kyse, mutta neurologille olisi syytä mennä. Pyytäkää sieltä lähete neuropsykologin vastaanotolle, sieltä varmaan löytyy apu.
Ainakin aviomieheni on saanut apua neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Sitä on nyt kestänyt 3 kk, joka viikko yksi käynti. Eikä kyseessä ole ns. palikkatestit vaan ihan asialliset ja mielestäni todella vaativat aivo-jumppatehtävät, tiettyä osaa hänen aivoistaan on "vaivattu" normaalia enemmän. Hän on edistynyt vauhdilla sekä fyysisesti (liikuntaa joka päivä) että psyykkisesti. Arvioiva neuropsykologi on samaa mieltä. Mies tähtää takaisin normaaliin (todella vaativaan) työhönsä.
Nyt tarvitsette lähetetteen neuropsykologisiin testeihin. Huolehtikaa (jos vain jaksatte)joka päivä kuntoilusta sekä yrittäkää lisätä mielenkiintoisia tapahtumia arkeen. Myöskin kirjojen lukeminen on osa kuntoutusta.
Ollaan nyt odotettu sitä neurologista kuntoutusta muutama kuukausi ja läheiseni on päässyt siihen, palikkatestehin !!
Vaikka hän on 95% normaali, eli hyvin parantunut.
Hän sai vakavat aivoruhjeet, on parantnut kuin ihmeen kautta melko hyvin.
Hän on herännyt tajuamaan asioitaan ja niitten seurauksia, ja suuressa henkisessä hädässä, johon minulla ei ammattitaitoa auttaakseni häntä, vaikka kaiken tietysti yritän tehdä ja olen lukenut kaiken saatavissa olevan enkä ole ennestäänkään tyhmä.
Voin ymmärtää "sielullisia ja aivovaurioita" ja tuen kaikin tavoin.
Tuntuu kohtuuttomalta, että kun soitan hoitavalle lääkärille, josko ihmiselle saisi apua, kun minulla ei ole "ammattiauktoriteettia" selittää asioita, lääkäri vastaa:
"Valitettavasti neurologinen poliklinikka on kiinni koko kesän !"
Joillekin potilaille se merkitsi samaa kuin ei leikata, annetaan kuolla, "koska osasto on kiinni !".
Omainen, jonka pitää pystyä käymään töissäki, jää ihan yksin asian kanssa. Kyllä minä "taistellen" pärjäisin, jos saisin vain apua läheiselleni. En saa.
enkä voi ymmärtää tätä "politiikkaa". Yksityislääkärille kai pakko menna, koska se luvattu neurologinen kuntoutus näyttää olevan ihan olematonta - ehkä lomien jälkeen - jos potilas ja minä olemme hengissä vielä.
Mies saa myös kerran viikossa neuropsykologista kuntoutusta. Taso tehtävissä aivoverenkiertohäiriön jälkeen on eskarilaistten tasoa. Ne kuten edellä sanottiin elvyttävät aivojen osia toimimaan ja siten väsyttävät tosi paljon. Kuntoutusta ei niiden palikkatestien jälkeen voi yleensä aloittaa, jos potilas on laitoshoidossa, mikäli olisi ostettava ulkopuoliselta psykologilta. Palikkatesteillä mitataan esim. hahmottamiskykyä.
Jos itse kaipaatte omaisena vertaistukea löytyy sitä erilaisilta keskustelufoorumeilta ko. sairauksien nimellä tai sitten voit tulla meidän sairastuneiden läheisille ja omaishoitajille tarkoitetulle sivustolle osoitteessa www.omaishoitaja.fi.
Omasta mielestäni minäkin sairastan nyt miehellä todettuja tauteja, sillä joudun kantamaan avh:n jälkeen vastuun lääkehoidosta ja kaikista perheemme asioista. Itsesäälissä en aio rypeä, mutta parhaimman ymmärryksen saan muilta samantapaisten ongelmien kanssa kamppailevilta. Käyn töissä normaalisti ja hoidan miestäni vapaa-aikoina. En siis saa omaishoidontukea tällä hetkellä.