Voisiko pieni kuntoutusjakso olla vaihtoehto? Tää lähti itämään ja alkoi kasvamaan loistavasti, mutta mun väärinkäsitys vastapuolesta tunnekuohun keskellä johti siihen, että mun itsetunto ja itseluottamus romahti aika alas samoin kuin luotto omaan kykyyn tulkita näitä viestejä, kun sain aika rankkaa arvostelua omaa todellisuudentajua ja toimintaa kohtaan(aiheestakin), mut silloinkin sanoin, että myönnän ja hyväksyn olleeni väärässä, jos se on ehdoton totuus, mutta yrittäkää jättää mieleenne se pieni tila vaihtoehdolle mitä, jos sittenkin... Oma ylpeys oli tosi rusennuksessa, mut missään vaiheessa en myöntänyt olleeni kokonaan väärässä, koska kaikki tuntui täysin todelliselta. Viikon ajan vapaa-ajalla makasin vain sängyssä ja yritin irtautua koko asiasta, mut mä en pysty sammuttamaan itseäni mistään katkaisijasta. Vaikka muuten usein olenkin muita myötäilevä ja mua voi olla hankalaakin saada täysin vakuuttuneeksi jostain asiasta esim.joku imartelu lämmittää hetken, vaikken oikeasti uskoisi sanaakaan. Kun sit viimein alan tosissani uskomaan johonkin niin oon valmis taistelemaan sen puolesta, kunnes ei ole enää mitään puolustettavaa jäljellä ja kaikki on menetetty. Joku vois sanoa tästä, että haluan aina olla oikeassa. Suostun kyllä myönnytyksiin ja muokkaamaan kantaani, mutta vastapuoli on täysin oikeassa vasta sitten, kun on todistanut, että olen todella täysin väärässä. Keskustelu ja väittely toimii ja on tarpeellista, mutta riitely ja epäsopu vetää mun mielen tosi matalaksi, koska tosi konfliktissa häviän aina. Mielummin kärsin haavoista kuin loukkaan toista. Olen itseni pahin tuomari. Satutan ja vihaan aina itseäni sanoessani toiselle pahasti. Vain todella verinen loukkaus tai pitkäaikainen häijy kohtelu voi saada mut sinne, mistä tekee todella kipeää. Siihen tilanteeseen joutumista yritän vältää viimeiseen asti. Rakastan rauhaa ja harmoniaa, mutta liika tasaisuus on vain olemista ei elämistä.
Nää ihmeelliset kiemurat on satuttanu ja kuluttanu molempia, eikä tässä ole todellisia syyllisiä, vaikka uhreja onkin. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Mun väärinkäsitys johti siihen, että tunsit itses aiheesta väärinkohdelluksi ja hylätyksi, mikä voi olla tosi tuhoisaa. Mä taas tunsin tulleeni samalla huijatuksi ja itseni pettämäksi. Tää vyyhti on nyt selvinny aika paljon, mut turhat haavat vielä kirvelee tilanne on aika arka eikä mulla ainakaan oo niin paksua nahkaa ja eheää itseluottamusta, että kestäisin kovin monta puraisua tai raapaisua. Kerran tää menetettiin. Pahinta olis, jos kaikki takaisinsaatu romuttuis heti uudestaan. Hiukan aikaa kavereiden seuraa, jääpussia ja pari jäätä juoman joukkon?
Nää ihmeelliset kiemurat on satuttanu ja kuluttanu molempia, eikä tässä ole todellisia syyllisiä, vaikka uhreja onkin. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Mun väärinkäsitys johti siihen, että tunsit itses aiheesta väärinkohdelluksi ja hylätyksi, mikä voi olla tosi tuhoisaa. Mä taas tunsin tulleeni samalla huijatuksi ja itseni pettämäksi. Tää vyyhti on nyt selvinny aika paljon, mut turhat haavat vielä kirvelee tilanne on aika arka eikä mulla ainakaan oo niin paksua nahkaa ja eheää itseluottamusta, että kestäisin kovin monta puraisua tai raapaisua. Kerran tää menetettiin. Pahinta olis, jos kaikki takaisinsaatu romuttuis heti uudestaan. Hiukan aikaa kavereiden seuraa, jääpussia ja pari jäätä juoman joukkon?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin minkäslainen oli se meidän tiimin managerin kanssa myös tervehdys kannatus hengen nostatus ja mitä kaikkea muuta se nyt on , viholainen uhkaa jättä minut yksin , apuanne kaivattaisiin miten kuvailisi tuota sanoilla . onhan tunnustusta myös teillä asiasta joten olette puhaltaneet hyvin hiiliin . moi T.
Ainakin mun osalta.
Jos olet se keneksi sua luulen (tosin voihan tää koskea montaa muutakin ihmistä), niin mä ymmärrän sun pointtis tästä jutusta.
Voisko tää olla jonkunlainen "anteekspyyntö"??
Siis niiltä osin joihin mä en ollut mitenkään osallinen, mut joista sain kuitenkin kärsiä.
Jos oli, niin anteeksipyyntö on hyväksytty.
Jos ei ollut, niin ei voi mitään.
Mä olen myöskin rauhaa rakastava ja sotaa viimeiseen asti karttava, mutta joskus tulee eteen sellasii asioita et sotaa ei voi vaan välttää.
Onneks sotatila ei kestänyt loputtomiin?