Miten pärjäätte töissä yksinäiset? Mä olen myyjänä tavaratalossa ja suurin osa työkavereista on nuoria, iloisia ja meneväisiä. Minä olen masentunut, yksinäinen ja hyvin harvoin iloinen. Harmittaa, kun pilaan muiden tunnelman ikävällä olemuksellani, mutta tekoiloisuus vie kaikki voimat. Miespuolisten työntekijöiden kanssa en osaa jutella mitään, lähinnä olen lukossa. Naispuolisten kanssa jauhan jotain muka tekemistäni jutuista. Ei oikein voi muuta kuin jauhaa "paskaa", koska vapaa-ajalla istun vain koneella. Oikeastaan inhoan asiakaspalvelutyötä ja vituttaa asiakkaatkin. Paitsi herttaiset ja kiltinoloiset:) Mulle oikea paikka olisi varmasti pimeä tehdas, missä saisin olla ilman sosiaalisia kontakteja, mutta sellaiset työt on aika kiven alla. Syksyllä pitäisi opiskeluja jatkaa, onneksi ne ovat pääasiassa vain luentoja. Tykkään olla yksin, mutta huomaan vaan töissä olevani täysin ulkopuolinen kaikissa jutuissa.
YKSINÄINEN TÖISSÄ
Mustainen
51029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meitä ulkopuolisia on paljon.. yleensä myö painutaan hiljaa maan alle.. siellä on hyvä elellä.
Jos kärsit masennuksesta niin käy lääkärissä juttelemassa. Saat jotakin lääkkeitä jotka helpottavat oloasi ja tunnet itsesi ilmoisemmaksi. Et itsekään varmaan tykkää tuosta olotilasta joten varmaan haluaisit tehdä jotakin sen poistamiseksi?
Kerran olin yhdessä metallifirmassa töissä. otin alussa sen periaatteen että esittelen itseni ensimmäisenä päivänä kaikille hymyillen kuin hangon keksi. Eipä sillä, ujona jäin heti rinkien ulkopuolelle enkä kahvitaukoa pitänyt muiden kanssa samaan aikaan. Jotenkin se oli vaan helvetin raskasta olla tavallaan omassa kuplassaan pitkin päivää.
Yksi heebo oli hyvä, yritin puhu sille jotain nii nse oli hiljaa, ja kun kysyin jotain se vain virnisti ja heilautti päätään johonkin suuntaan. Ehkä minulla vain on jokin mystinen kyky päätyä hylkiöksi ajasta ja paikasta riippumatta.
Työyhteisön kanssa toimeen tuleminen voi muodostua isoksikin ongelmaksi. On vaikeaa yrittää selittää vapaa-aikaansa tai puhua siitä, jos ei silloin tee mitään erikoisempia tai ole kuten normaalit ihmiset ja käy joka viikko juomassa jossakin.
Yleesnä vapaa-aika on paljon tärkeämmässä roolissa keskusteluissa kuin itse työkuviot. Jos siitä jää ulkopuolelle niin voi jäädä ulkopuolelle muustakin työyhteisöstä.
Jotkut ihmiset eivät osaa oikein reagoida muihin ihmisiin ja jos sinua pidettiin jo valmiiksi "erikoisena tapauksena" niin todennäköisesti tuo tyyppikään ei halunnut olla erityisemmässä kanssakäymisessä kanssasi.
Toisilla on myös taipumus joutua porukan ulkopuolelle aivan itsestään tai sitten silmätikuksi. Ei siinä tarvitse sanoakaan mitään. Se tapahtuu pelkästään luonteen/liikkeiden/eleiden kautta.
vinkki: älkää kertoko mitään henk. koht. asioita töissä. ei ainakaan joudu silmätikuksi. parempi vaan morottaa ilosesti kaikkia vastaankäveleviä ja jauhaa kaikkee hyvää päivää kirvesvartta kaunis ilma tänään. Tuntuu tosi tyhmältä esittää väkisin reipasta jos on ujo, mut se kannattaa, ni ei ainakaan joudu haukutuksi.
terv. joskus töissä pahastikin haukuttu likka