Tiesin molempien taustoja jonkin verran, hänen kuultuna, sinun luettuna. Molempien ystäväpiiristä oli jonkinlainen kuva. Kumpaankin oli varovaista kiinnostusta, jota en ulospäin oikein uskaltanut näyttää, kun tavallaan työkalut sosiaalisissa tilanteissa etenkin tyttöjen/naisten kanssa on aika vähissä ja vastakkaiselta sukupuolelta saatu huomio on tullut melkein pelkästään vanhoilta mammoilta ja humalaisilta keski-ikäisiltä naisilta.
Hän oli siitä "maailmasta", jossa virallisesti elin/yritin elää. Sinä olet maailmasta, jota monilta yritin/yritän pitää salassa, mutta se on se maailma, jossa todellisuudessa elän. Ongelma: Elääkö tavalla, jota multa odotetaan, mutta mikä hyvistä puolistaan huolimatta sulkee pois mahdollisuuksia, joita en ehkä käytä, mutta jotka haluaisin pitää avoimina? Vai elääkö tavalla, jossa voin hengittää vapaammin ja pitää mahdollisuudet avoimina, mutta mikä saattaa johtaa suuriinkin mielipide-eroihin(jopa konflikteihin), perheeni ja sukuni kanssa sekä mahdollisiin ongelmiin, kun miettii tulevaa ammattiani ja maailmaa, joka määrää sen, mistä voidaan rankaista tai tuomita ja mistä ei?
Kun pohdin, miten olotilani ja käytökseni poikkeaisi sinun ja hän ja kaveripiirienne välillä, niin tunsin, että seurassasi voisin olla enemmän itseni(mielipiteet, käytös, oma "erilaisuus" ehkä hyväksytympää). Hänen seurassaan olisin/joutuisin olemaan enemmän"muotissa", koska ennen kotoa muuttamista yläasteesta asti olin yrittänyt sopia muottiin pienellä paikkakunnalla, mutta tutusta ympäristöstä huolimatta löysin itseni aina useammin neljän seinän sisältä.
Olen tuntenut menettäneeni kasvoni sekä sinun että hänen silmissä, mutta eri tavoin. Kuitenkin häpeästä, kyvyttömyyden ja epäonnistumisen tunteesta sekä kasvojen menettämisen tunteesta huolimatta mut hyväksyttiin, vaikka tunsin toimineeni ja ryssineeni niin, ettei tulevaisuus tuntunut kovin kaksiselta.
Hänelle tunsin antaneeni sellaisen itsestäni, että olen kone joka auttaa ja pystyy tekemään tiettyjä asioita, mutta ei pysty osallistumaan kunnolla keskusteluun, kun satunnaisilla kommenteilla. Suurempi porukka teki musta patsaan. Jos tunnen, etten kykene osallistumaan ja olemaan osa porukkaa niin tunnen, etten ansaiste paikkaani. Takaisin teini-ikään...
Sinun ja "kaltaisteni" silmissä taas tunsin antaneeni itsestäni kuvan mykkänä poikana, joka osaa vain päihtyä, istuu hiljaa tai liikuskelee päämäärättömästi, kunnes sekavalla kunnollaan ja örveltämisellään muuttuu yleiseksi vitsiksi tai pilaa muiden illan. Kun jo valmiiksi on kainompi ja on epävarmuuteen taipuvainen, niin yrittää antaa itsestään edes hyväkäytöksisen mielikuvan, että muut muistaisivat edes hiukan positiivisessa mielessä(tai muistaisivat olleen läsnä). Sitten kun pilaa senkin mahdollisuuden ja tosi hävettävällä tavalla, niin omanarvontunto menee aika alas. Kun ensin tapahtui jotain pientä hyvää ja pian sen perään oksentaa tajuttomuuden rajamailla ties miten kauan. Vaikka sinäänsä tilanne ei ihan tavaton ollutkaan, niin haisevana ja itsesäälin alhossa haluaisi vain muuttua näkymättömäksi, ettei edes itseään peilistä näkisi. Sitten mun kasvot nähtiin, silmätkin vilaukselta ja vajosin tuolilta lattian alle.... Mutta se valkoinen tussattu paita on vielä tallella ja ehkä se nyt jo vähän naurattaakin.
Hän oli siitä "maailmasta", jossa virallisesti elin/yritin elää. Sinä olet maailmasta, jota monilta yritin/yritän pitää salassa, mutta se on se maailma, jossa todellisuudessa elän. Ongelma: Elääkö tavalla, jota multa odotetaan, mutta mikä hyvistä puolistaan huolimatta sulkee pois mahdollisuuksia, joita en ehkä käytä, mutta jotka haluaisin pitää avoimina? Vai elääkö tavalla, jossa voin hengittää vapaammin ja pitää mahdollisuudet avoimina, mutta mikä saattaa johtaa suuriinkin mielipide-eroihin(jopa konflikteihin), perheeni ja sukuni kanssa sekä mahdollisiin ongelmiin, kun miettii tulevaa ammattiani ja maailmaa, joka määrää sen, mistä voidaan rankaista tai tuomita ja mistä ei?
Kun pohdin, miten olotilani ja käytökseni poikkeaisi sinun ja hän ja kaveripiirienne välillä, niin tunsin, että seurassasi voisin olla enemmän itseni(mielipiteet, käytös, oma "erilaisuus" ehkä hyväksytympää). Hänen seurassaan olisin/joutuisin olemaan enemmän"muotissa", koska ennen kotoa muuttamista yläasteesta asti olin yrittänyt sopia muottiin pienellä paikkakunnalla, mutta tutusta ympäristöstä huolimatta löysin itseni aina useammin neljän seinän sisältä.
Olen tuntenut menettäneeni kasvoni sekä sinun että hänen silmissä, mutta eri tavoin. Kuitenkin häpeästä, kyvyttömyyden ja epäonnistumisen tunteesta sekä kasvojen menettämisen tunteesta huolimatta mut hyväksyttiin, vaikka tunsin toimineeni ja ryssineeni niin, ettei tulevaisuus tuntunut kovin kaksiselta.
Hänelle tunsin antaneeni sellaisen itsestäni, että olen kone joka auttaa ja pystyy tekemään tiettyjä asioita, mutta ei pysty osallistumaan kunnolla keskusteluun, kun satunnaisilla kommenteilla. Suurempi porukka teki musta patsaan. Jos tunnen, etten kykene osallistumaan ja olemaan osa porukkaa niin tunnen, etten ansaiste paikkaani. Takaisin teini-ikään...
Sinun ja "kaltaisteni" silmissä taas tunsin antaneeni itsestäni kuvan mykkänä poikana, joka osaa vain päihtyä, istuu hiljaa tai liikuskelee päämäärättömästi, kunnes sekavalla kunnollaan ja örveltämisellään muuttuu yleiseksi vitsiksi tai pilaa muiden illan. Kun jo valmiiksi on kainompi ja on epävarmuuteen taipuvainen, niin yrittää antaa itsestään edes hyväkäytöksisen mielikuvan, että muut muistaisivat edes hiukan positiivisessa mielessä(tai muistaisivat olleen läsnä). Sitten kun pilaa senkin mahdollisuuden ja tosi hävettävällä tavalla, niin omanarvontunto menee aika alas. Kun ensin tapahtui jotain pientä hyvää ja pian sen perään oksentaa tajuttomuuden rajamailla ties miten kauan. Vaikka sinäänsä tilanne ei ihan tavaton ollutkaan, niin haisevana ja itsesäälin alhossa haluaisi vain muuttua näkymättömäksi, ettei edes itseään peilistä näkisi. Sitten mun kasvot nähtiin, silmätkin vilaukselta ja vajosin tuolilta lattian alle.... Mutta se valkoinen tussattu paita on vielä tallella ja ehkä se nyt jo vähän naurattaakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
valintoja pelon vallassa. Valitse mitä haluat.