moikka...
minulla on suht rankka dilemma:)
olen parikymppinen nainen,raskaana,laskettu aika kuukauden päästä. lapsen isä on mies,jonka kanssa minulla oli yhden yön suhde.sillon tunsimme toisemme vaan koulun kautta...
no,suhteesta ei sen enempää sillon kehittynyt,vaikka olisin halunnut. sitten selvis että olen raskaana.hän tahto abortin,minä en. no,vähän aikaa hän kiukutteli,sitten päätimme että teemme tämän yhdessä,mutta ei parina(hänen tahto).
no raskausaikana on ollut aikamoista vuoristorataa,minä olen rakastunut häneen,ja hän kyllä on siitä tietoinen.välillemme on kehittynyt hyvä ystävyyssuhde(näemme paljon,puhelinyhteyttä joka päivä jnp.)
mutta ei ole tapahtunut mitään seksuaalista.
no nyt viimeaikoina olemme yöpyneet toistemme luona satunnaisesti.
kummiskin ei ole tapahtunut mitään,ollaan kyllä nukuttu yhdessä.
no viime kerralla se sitten yhtäkkiä tapahtui... emme olleet yhdynnässä,mutta hän niin sanotusti tyydytti minua aika lailla:)hän ei ollut juonut mitään.
sen jälkeen kaikki on jatkunut tavalliseen malliin...ei olla nähty sen jälkeen,paitsi seuraavana päivänä,ja sillon kaikki oli kuten ennen:)(asumme eri paikkakunnilla tilapäisesti)
emme ole keskustelleet tapahtumasta.
nyt haluaisin vaan tietää,että mitäköhän oikein ajatteli?onko hän yhtäkkiä enemmän kiinnostunut?
sekavaa tekstii,mut niin outo tilanne.
mun on vaan vaikeeta kuvitella että hän olisi ollut vaan seksin perään...ja se olisi todella törkeetä.en kyllä vielä haluaisi häneltäkään kysyä,kun pelkään että hän sitten ahdistuu ja ottaa askeleen taaksepäin...
mielipiteitä:)?
minulla on suht rankka dilemma:)
olen parikymppinen nainen,raskaana,laskettu aika kuukauden päästä. lapsen isä on mies,jonka kanssa minulla oli yhden yön suhde.sillon tunsimme toisemme vaan koulun kautta...
no,suhteesta ei sen enempää sillon kehittynyt,vaikka olisin halunnut. sitten selvis että olen raskaana.hän tahto abortin,minä en. no,vähän aikaa hän kiukutteli,sitten päätimme että teemme tämän yhdessä,mutta ei parina(hänen tahto).
no raskausaikana on ollut aikamoista vuoristorataa,minä olen rakastunut häneen,ja hän kyllä on siitä tietoinen.välillemme on kehittynyt hyvä ystävyyssuhde(näemme paljon,puhelinyhteyttä joka päivä jnp.)
mutta ei ole tapahtunut mitään seksuaalista.
no nyt viimeaikoina olemme yöpyneet toistemme luona satunnaisesti.
kummiskin ei ole tapahtunut mitään,ollaan kyllä nukuttu yhdessä.
no viime kerralla se sitten yhtäkkiä tapahtui... emme olleet yhdynnässä,mutta hän niin sanotusti tyydytti minua aika lailla:)hän ei ollut juonut mitään.
sen jälkeen kaikki on jatkunut tavalliseen malliin...ei olla nähty sen jälkeen,paitsi seuraavana päivänä,ja sillon kaikki oli kuten ennen:)(asumme eri paikkakunnilla tilapäisesti)
emme ole keskustelleet tapahtumasta.
nyt haluaisin vaan tietää,että mitäköhän oikein ajatteli?onko hän yhtäkkiä enemmän kiinnostunut?
sekavaa tekstii,mut niin outo tilanne.
mun on vaan vaikeeta kuvitella että hän olisi ollut vaan seksin perään...ja se olisi todella törkeetä.en kyllä vielä haluaisi häneltäkään kysyä,kun pelkään että hän sitten ahdistuu ja ottaa askeleen taaksepäin...
mielipiteitä:)?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"mun on vaan vaikeeta kuvitella että hän olisi ollut vaan seksin perään...ja se olisi todella törkeetä.en kyllä vielä haluaisi häneltäkään kysyä,kun pelkään että hän sitten ahdistuu ja ottaa askeleen taaksepäin...
mielipiteitä:)?"
moni mies on seksin perässä naimassa vaikka mummoaan..
että sellasta.
HERÄÄ PAHVI!
Mietippä tuolta kirjoittamaltas pohjalta että jos mies haluaa olla kaveri ja sinä olet rakastunut. Miehelle ne yhteiset yöt ei ehkä merkkaa mitään ja joku päivä hän voi vain ilmoittaa että nyt olen löytänyt itselleni elämäni naisen jonka kanssa alan seurustella. Hoida sinä lapses kun niin kovasti sitä halusit. Ite olen nainen ja suunittelin aikoinani että teen lapsen jonkun kanssa ihan ilman tarkoitusta ottaa lapselle isää, mutta sitten tuli järkiini lapsi tarvii isää ja äitiä. Nyt sitten on isä ja äiti mutta lapsia ei kun sekään ei aina ole itsestään selvyys. Toivotaan että mies muuttaa mieltään ja saat lapselle isän.
Jos mies haluaisi sinua ihan tosissaan,te olisitte onnellisesti yhdessä.Tuollainen epäröinti ja kertomasi jutut,mies ei halua seurustella kanssasi.Ihan oma vika että oot nainu sen kaa ilman ehkäisyä.tottakai se halus että teet abortin,koska se ei varmasti olis halunnu lasta semmoisen kans,kenenkaa ei halua olla edes.Ja kuka nyt semmoista naista edes tosissaan ottaa,joka on pilluansa tarjoamassa heti ekana yötä.hyvät hyssykät sentään.Se mies pitää todennäköisesti sinua vain huvina,haluaa olla ystäväsi,koska ei halua sinusta naista itselleen.jos se olis suhun ihastunu/rakastunu,niin eiköhän se sen olis sinulle sanonu jos sinua tavottais.
no ihan tällee tiedoks: käytimme kyllä ehkäsyä.
ja kyllä hän on lapselle isä jo nyt(ihan omasta tahdostaan),vaikka ei vielä ole syntynytkään.
se nyt vaan on meidän kahden suhde joka on vähän outo.ku ei olla vaan ystäviä,mutta ei olla yhdessäkään.
olisin vaan tarvinnut neuvoja miten edetä asian kanssa,että en nyt kauheesti pelottelis häntä.
koko raskausajan suhteemme on edistynyt hitaasti,mutta vaan parempaan suuntaan.
mutta HARVOIN kestää sellainen suhde,missä samana iltana tehdään jo lapsi.en usko että kovin romanttinen suhde edes tulee,koska ette ole koskaan kahdestaan voineet keskittyä toisiinne.ette voi edes kunnolla tunteakkaan toisia.mutta omapahan on asianne.itse olen onneksi onnellisessa parisuhteessa ja nautimme toisistamme vain.lapsien aika on onneksi myöhemmin.
olet hölmö tekisit abortin ja jättäisit sen mihen rauhaan.
en todellakaan usko että olet muka käytänyt ehkäisyä!!!!!!!!!!!!
miten parempaan suuntaan on mennyt jos hän säälistä tyydyttää sinua hei herääää
hmm... Minä tapasin nykyisen mieheni kun asuimme eri paikkakunnilla ja tapasimme viikonloppuina. Jo kuukauden päästä ensitapaamisesta päätimme tehdä lapsen. Tärppäsi heti. Kolme kuukautta ennen laskettua aikaa muutimme yhteen. Nyt olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta ja meillä on kaksi lasta. Paitsi että rakastamme toisiamme onnistumme välillä myös rakastumaan toisiimme uudelleen.
Tuttavani oli seurustellut poikaystävänsä kanssa kolmevuotta, hankkivat koiran, menivät naimisiin, ostivat talon, saivat lapsen ja erosivat.
Hyvä ystäväni seurusteli jo viidettä vuotta poikaystävänsä kanssa asuen omissa asunnoissa, kuitenkin viettäen välillä pitkiäkin ajanjaksoja toistensa luona, tullessaan vahingossa raskaaksi. Ystäväni nauttii omasta vapaudestaan ja itsenäisyydestään eikä halunnut muuttaa yhteen. Nyt heillä on jo neljä lasta, joista ei yksikään harkittu, mutta kaikki kyllä rakastettuja ja haluttuja kun vahinko on tullut ilmi. Edelleenkin asuvat eri osoitteissa ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Näitä tarinoita riittää. Pointtini on, että ei ole taattua formaattia millä nää asiat pitää hoitaa. Yleisellä tasolla joku systeemi on ehkä toimivampi kuin toinen, mutta yksilön pitää aina tiedostaa oma tilanteensa ja toimia kuten itse parhaaksi näkee.
Alkuperäisen kirjoitajan tekstistä tulee mielestäni hyvin esille se, että ilmeisesti nuori mies on saanut ymmärrettävän vastareaktion, mutta alkaa pikkuhiljaa tottumaan tilanteeseen ja nähdä siinä myös jotain positiivista.
Alkuperäiseselle sanoisin: älä odota mitään. Valmistaudu henkisesti yksinhuoltajuuteen ja siihen, ettei teille ikinä tule muuta yhdistävää sidettä 'kuin' lapsi. Kaikki mikä tulee sen päälle on sitten plussaa josta voit vilpittömästi iloita, etkä aseta miehellekkään turhia paineita. Sitten jos mies selvästi (eli niin selvästi, että sinun ei tarvitse tulla miettimään sitä tänne) osoittaa haluvansa kuulua jonkin muotoiseen perheeseen, silloin keskustele hänen kanssaan selvästi teidän molempien odotuksista. Toisaalta tämän keskustelunhan voit käydä jo nyt siinä muodossa, että kyselet häneltä hänen toiveistaan ja odotuksistaan ilmaisten selvästi, että sinä et odota mitään häneltä.
Voimia epävarmaan tilanteeseen ja iloa raskauteen!