Sosiaaliset syyt abortteihin ovat kadonneet hyvinvointivaltion kehityksen myötä. Käyttäjälle ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja monipuolinen sosiaaliturva ovat saaneet aikaan ennen näkemättömän laajalle levinneen ja korkean elintason.
Aikaisemmat sukupolvet eivät ole voineet kuvitellakaan nauttivansa tätä hyvinvointia. Eivät he edes todella köyhissä ja vaikeissa oloissa myöskään kuvitelleet abortteja voitavan tehtailla massamäärin ja ilmoitusasiana.
Jopa parjattu "sossun luukku" on yhteiskunnan viimekäden tuki niille, jotka ovat päätyneet taloudellisiin vaikeuksiin. Sossun luukku ei siten ole abortin syy, vaan syy jättää abortit tekemättä.
Synkistely ja tappiomielialan julistaminen nuorten keskuudessa on perusteetonta.
Aikaisemmat sukupolvet eivät ole voineet kuvitellakaan nauttivansa tätä hyvinvointia. Eivät he edes todella köyhissä ja vaikeissa oloissa myöskään kuvitelleet abortteja voitavan tehtailla massamäärin ja ilmoitusasiana.
Jopa parjattu "sossun luukku" on yhteiskunnan viimekäden tuki niille, jotka ovat päätyneet taloudellisiin vaikeuksiin. Sossun luukku ei siten ole abortin syy, vaan syy jättää abortit tekemättä.
Synkistely ja tappiomielialan julistaminen nuorten keskuudessa on perusteetonta.
Vastaukset 54
Vanhimmat
raha ei ole enää nykyään syy kuin hyvin harvassa tapauksessa. Siksi ihmettelen jos rahaa pitäisi syyttää abortista, kun perimmäinen syy on yksinkertaisesti se että lasta ei haluta kantaa ja synnyttää. Mikä tekee siitä syystä niin vaikean hyväksyä että sitä ei ole jo lakiin kirjattu? "en tahdo". Kun on jo todettu että naisella on täysi oikeus olla kantamatta ei-haluttua raskautta, miksi näitä tekosyitä täytyy yhä keksiä lain kirjaimen täyttymiseksi?
Hyvä on tietää että rahan vuoksi aborttia ei tarvitse tehdä. Niille jotka eivät aborttia halua mutta tutnevat sen pakoksi, tuon kertominen kannattaakin. Sille joka ei raskauttaan halua tai aio jatkaa, on aivan turha määkyä sossun luukun hyödyllisyydestä :D
Sosiaalinen tarkoittaa muutakin kuin rahaa.
***
Siksipä lapsilla on huonot olot kun yhä huonommista lähtökohdista kokonaan sossun varassa elävät, alkoholisoituneet, narkkarit ym syrjäytyneet saavat sieltä sossust tukee ja tekevät lapsia kuin jänikset. Yhn lapset voi kaikki olla eri isille. Ja kun on vain se huonosti voiva äiti "hoitamassa" joka ei anna isille mahdollisuutta osallistua lapsista tulee edelleen huonommin voivia kuin äitinsä ja ongelmat kärjistyvät. Kokemus 7v poika haluaa yhteishuoltajuudessa isille asumaan kun äidillä epävakaat olot ja paljon lapsia äiti ei anna lasta vaikka laps haluaa. Sossu vain sanoo ettei me voi siihen puuttua. Ja mix avioliitossa elävät naiset tekevät abortteja miehensä tietämättä? No sehän on selvä isä ei ole se alulle panija. Itse en ole missään näistä tilanteista mutta olen joutunut asioita hoitamaan.
Ennen elettiin koko suku lähestulkoon yhdessä, eli lapsista huolehtivat kaikki perheenjäsenet. Nykyään perheillä ei juurikaan ole turvaverkostoa ympärillä, kun mummut ja paapat, tädit ja sedät voivat asua satojen kilometrien päässä.
Talouden heikkous saattaa olla ihan oikea syy, jos olet pienipalkkaisessa työssä esim. netto 1200e - vuokrat, laskut yms. niin ei siitä oikeasti jää mitään käteen. Ja jos olet töissä, niin sossunkaan luukulta et saa pennin hyrrää.
Siihen syssyyn jos itse syöt vain näkkäriä ja makaroonia ei ole mitään itua tehdä lapsia, vai onko? No ei ole.
Ihmiset myös voivat tänä päivänä todella huonosti, on kiirettä, stressiä, korkeita tavoitteita, ja yhä useampi suomalainen kärsii jonkinlaisista mielenterveysongelmista, masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä tms.
Eli vanhat sosiaaliset syyt ovat tänä päivänä vain korvautuneet uusilla.
että semmoinen syy vielä lakitekstissä nököttää. Tulee kumma tunne tavalliselle keskiluokkaiselle aborttia hakevalle naiselle. Siksipä tekstiä on pikimmin muokattava asiallisemmaksi.
Sosiaaliset syyt = sosiaaliset syyt.
Ei niinkuin olet tulkinnut eli sosiaalinen sanana ei ole sama kuin taloudellinen. Mistä olet noin päätellyt, että sosiaaliset syyt poistuu kun taloudelliset ongelmat ovat poissa?
Tämä pyhä kolminaisuus mitä ihminen on; fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Koska meillä saa abortin tehdä jokaisesta elämänalueesta johtuen, sen saa myös sosiaalisesti vaikka terveys ei olisikaan uhattuna. Sosiaalinen syyhän ei ole selvä terveydellinen syy, vaan se on sosiaalinen (elinpiiristä riippuva). Ei sillä ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Olettanet myös että sosiaalitoimi on vain rahan antamista varten? Sosiaalitoimihan on kehitetty tukemaan ihmisen sosiaalista selviytymistä, sen tärkeimpiä osa-alueita on mm. päihde-, mielenterveys- ja lastensuojelutyö.
Vielä esimerkki varmasti yleisimmästä sosiaalisesta syystä tehdä abortti:
Isä ei tahdo lasta.
Tämä syy ei ole naisesta riippuva, vaan hänen sosiaalisen ympäristönsä aiheuttama.
Toinen esimerkki:
Koulu on kesken
Tämäkään ei ole naisesta itsestään johtuva syy, vaan hänen elinpiiristään johtuva. Vanhemmat, koulukaverit, opettajat, omat odotukset jne painostavat naista käymään koulun loppuun ennen lapsen tekoa.
"...Olettanet myös että sosiaalitoimi on vain rahan antamista varten? Sosiaalitoimihan on kehitetty tukemaan ihmisen sosiaalista selviytymistä, sen tärkeimpiä osa-alueita on mm. päihde-, mielenterveys- ja lastensuojelutyö."
Juuri näin. Sosiaalipalvelut ovat monipuoliset. Jokainen haluava saa monipuolista apua niin taloudellisiin ongelmiiin kuin muihinkin sosiaalisiin syihin. Näin on järjestetty juuri siksi, ettei ihmisten tarvitse päätyä epätoivoisiin ratkaisuihin, kuten lapsiensa abortointeihin. Lisäksi on koulutusta, terveydenhuoltoa, kulttuuria...
Olen kanssasi samaa mieltä ja viestisi vain vahvistaa alkuperäistä käsitystä siitä, ettei todellisia sosiaalisia syitä aborteille enää ole.
Sosiaaliset syyt ovat pelkkä vanhentunut veruke sille, "ettei huvita" tai "ettei haluta" kantaa vastuuta omita tekemisistä ja omista lapsista.
Luulen, että aika vähissä on ihmiset, joiden abortin syy on esim. "ei huvita" tai "en halua"
Tässä muutamia syitä
1) Äidin nuoruus ja vastuuttomuus (Lapsellisuus)
2) Isä ei halua lasta
3) Psyykkiset ongelmat (masennus tms.)
4) Fyysiset ongelmat (oma sairaus, esim. ms-tauti)
5) Heikko taloudellinen tilanne (opinnot, työttömyys)
6) Turvaverkoston puuttuminen, äidin yksinäisyys
7) Päihderiippuvuudet
8) Raskaaksi tuleminen raiskauksesta tai väkivaltaisesta, traumaattisesta seksistä.
9) Lapsen tulevan isän mielenterveydelliset ongelmat ( masennus, väkivaltaisuus...)
10) Lapsen tulevan isän päihdeongelmat
Yms. yms.
Mainitsemasi lista elämän ogelmista on juuri sellainen, jonka ratkaisemisessa hyvinvointivaltio auttaa monin tavoin.
MIKÄÄN esittämistäsi syistä ei ole pätevä syy lapsen surmaamiseen abortissa.
Ei ole lapsen vika jos äiti on lapsellinen tai isä sairas. On äidin ja isän oma velvollisuus hoitaa asiansa kuntoon. Ei lapsellisuutta tai aikuiten ongelmia pidä ratkaista lapsia abortoimalla.
Onko sinulla mitään käsitystä esimerkiksi siitä, missä kunnossa mielenterveyspalvelut nykypäivänä TODELLISUUDESSA monin paikoin ovat?
Itsemurhan partaalla olevalle epätoivoiselle ja sairaalla ihmiselle sanotaan, että "joo, meillä on nyt jonoa useampi kuukausi, mutta kun tilanteesi näyttää noin vakavalta, ehkä saadaan vastaanottoaika järjestettyä jo kuukauden päähän.". Sitten jätetään IHAN OMAN ONNENSA NOJAAN odottelemaan sitä aikaa. Ehkä, jos hyvä tuuri käy, lykätään odotusajaksi lääkepurkki kouraan (sopivaa lisämateriaalia sitä itsemurhaa varten...).
Paljon on kauniita sanoja siitä, miten palvelut on kunnossa tässä hyvinvointivaltiossa, ja elämä niin auvoisaa. Itse mielenterveyspotilaana olen saanut tuskallisen selvästi kokea ettei näin ole. Diagnosoituja, vaikeista ja laaja-alaisista mielenterveysongelmia riittää vaikka muille jakaa, silti kunnollisen hoidon saamisesta saa tapella kynsin hampain. Mikä on tällaisessa tilanteessa oleville ihmisille aivan kohtuutonta, kun voimat ei tahdo riittää edes elämiseen.
Luojan kiitos en sentään ole tullut raskaaksi tässä muutenkin helvetillisessä elämäntilanteessani.
KOhdassa 2 vain isä ei halua lasta? Missä on kohta "äiti ei halua lasta"?
Loppujen lopuksi se on kaikkein painavin syy.
luulen, että "en halua" on se pääasiallinen syy suurimmassa osassa abortteja. Nämä luetellut syyt ovat varmasti ne useinmiten mainitut, mikä taas johtuu siitä, ettei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa kuin "en halua".
"1) Äidin nuoruus ja vastuuttomuus"
Moni nuori abortin tekijä varmasti kokee olevansa liian nuori ja liian haluton kantamaan vastuuta lapsesta. He eivät halua luopua nuoruudestaan ja vastuuttomuudestaan vielä. Tämä käytännössä minusta tarkoittaa "en halua lasta vielä".
"2) Isä ei halua lasta"
Niin, syyksi ei yksinään kelpaa sekään, ettei se äitikään haluaisi. Toisaalta minua pelottaa se määrä täälläkin kirjoittavia naisia, jotka sanovat, että minä haluaisin lapsen mutta kun isä ei, niinpä sitten päädyttiin aborttiin. Mielestäni sen ÄIDIN halun pitäisi olla ratkaiseva tekijä.
"3) Psyykkiset ongelmat"
Ensinnäkin mielestäni psyykkisten ongelmien pitäisi kuulua terveydellisiin syihin, ei sosiaalisiin. Olettaisin valtaosan esim. masennuspotilaista ajattelevan suunnilleen niin, että elämäni on niin vaikeaa ilmankin tätä raskautta, etten todellakaan halua vielä lastakin tämän kaiken muun paskan lisäksi.
"4) Fyysiset ongelmat"
Naisen fyysiset sairaudet usein ovatkin terveydellisiä syitä. Muistaakseni tässä viestiketjussa puhuttiin sosiaalisista syistä...?
"5) Heikko taloudellinen tilanne"
Totuus on se, että Suomessa ei suoraan nälkää jätetä ketään näkemään, jos itse viitsii ja jaksaa apua hakea. Näissä syissä taustalla lienee se, ettei haluta lasta niin heikoilla resursseilla. Se halutaan (jos halutaan) vasta kun elämä ja talous ovat edes suurin piirtein tasapainossa.
"6) Turvaverkoston puuttuminen"
Tämä on varmaan ihan oikea ongelma monelle. Varmasti ainakin jo ennästään lapsia omaava tajuaa tällaisen asian ihan konkreettisesti. Jos lähiomaiset asuvat kaukana, muuhun sukuun ei ole juuri yhteyttä ja ystävätkin jäivät lapsuuden paikkakunnalle, niin ihminen on todellakin kovin yksin. Henkilökohtaisesti toivon kuitenkin, ettei kukaan, joka todellakin lapsensa haluaisi, tekisi aborttia vain tästä syystä. Ihmiselle joka lapsensa olisi halunnut, se lapsi olisi taatusti tuonut mukanaan lohtua yksinäisyyteen.
"7) Päihderiippuvuudet"
Ymmärtääkseni nämä ainakin joissain tapauksissa menevät vielä terveydellisiin perusteisiin. Lisäksi ongelmana mielestäni on pikemminkin ne päihderiippuvaiset naiset, jotka haluavat pitää sekä lapsensa että päihteensä. Suomessakin syntyy nykyään paljon enemmän kuin ennen äidin päihteiden käytön seurauksena enemmän tai vähemmän sairaita ja ongelmaisia lapsia.
"8) Raskaaksi tuleminen raiskauksesta tai väkivaltaisesta, traumaattisesta seksistä."
En henkilökohtaisesti osaa kuvitella, että monikin raiskauksesta raskaaksi tullut ja abortin tehnyt olisi itse oikeasti halunnut raskauttaan jatkaa. Tämä on mielestäni kaikkein selvimmin näistä esimerkeistä syy "en halua".
"9) Lapsen tulevan isän mielenterveydelliset ongelmat (masennus, väkivaltaisuus...)"
Luulen, että valtaosa niistä naisista, jotka todellakin haluavat lapsensa näistä ongelmista huolimatta, pitävät sen lapsensa myös. Sen verran tässäkin maassa on lapsiperheitä, joissa on masentunut tai väkivaltainen isä. Olettaisin, että valtaosaasa tästä syystä tehtyjä abortteja on taustalla se, ettei nainen itse halua lasta sellaiseen suhteeseen ja sellaiselle miehelle.
"10) Lapsen tulevan isän päihdeongelmat"
Sanon saman kuin kohdassa 9.
Minä luulen siis, että nämä yllä olevat kymmenen kohtaa ovat vain mahdollisia perusteita sille, miksi ei halua lasta. "En halua lasta tässä elämäntilanteessa, näissä olosuhteissa", olisi siis se pääasiallinen syy jokaiseen. Lisäksi on olemassa naisia, jotka eivät vain halua lapsia, oli elämäntilanne millainen hyvänsä. Näistä syistä mielestäni ehdottomasti pitäisi vaihtoehtoisista sosiaalisista syistä löytyä myöskin pykälä "en halua".
Kiitos samoin. Synnytksen jälkeinen masennus ei ole kunnassa hoitoperuste eikä loppuun uupuneelle äidille ole tarjolla tasan minkäänlaista apua, heheh, että oikein kulttuuriakin oli ap tarjoamassa... *räkättää* ensimmäinen aste olisi saada sille äidille mahdollisuus nukkua yli neljä tuntia vuorokaudessa :D
Puhetta kyllä riittää. "apua saa kun vain pyytää" on hevonpaskaa alusta loppuun. Rahallinen apu on se jota saa kun tarpeeksi huonosti menee, lastensuojelullinen apu on... well, no se on huostaanotto siinä vaiheessa kun peli on jo menetetty. Todella hyödyllistöä etenkin lapsille päästää tilanne sinne asti? Toki...
Hyviä tarkoituksia, kyllä, mutta resursseja avun toteuttamiseen ei vain ole. Se on surullinen tosiasia. Ilman vapaaehtoista työvoimaa
(tahtooko joku hei ihan oikeasti Estää abortin?) apua ei tarvitseville saada.
***
Niin, et ole edes ollut raskaana ja olet siis synkistelemässä ja edistämässä abortteja ehkä periaattellisista syistä?
Liittyykö toimintasi esille tuomaasi sairauteen?
Kummallisille vesille purjehditaan kun jopa mielisairauksia ja niiden hoitojärjestelmää käytetään aborttien perustelemiseen. Sairaudet ovat vakava ja ikävä asia. Eivät ne kuitenkaan ole lapsien surmaamisen syy.
No niin, täällä jälleen lapsia ja lapsiaan rakastava ja abortteja estämään pyrkivä nimimerkkimme oikein hytisee kiihtymyksestä, kun mielenterveyspotilas kaivelee periaattellisia perusteita lapsen abortointiin hoitojärjestelmän puutteista.
Nimimerkkimme antaa epäsuorasti mutta alleviivaten ymmärtää, että "uupuneen äidin" on yhteiskunnan vääryyksien vuoksi parasta teettää lapselleen a.....i.
On se niin väärin, ja on se niin oikein, Eikös niin?
Tässäpä ollaan kierretty kehä umpeen.
Darakin väittää, ettei sosiaalisa syitä aborttiin ole. On vain "haluamisia" ja "ei-haluamisia".
Samalla on kierretty umpeen kulttuurinen ja eettinen keskuselu. Abortin olemukseen kuuluu se, että toista ihmistä - oma lasta - pidetään esineenä, ei ihmisenä.
Abortin tekijälle muut ihmiset ovat välineitä oman haluamisen ja tuntemuksen palveluksessa. Jos asia tai esine ei tuota mielihyvää eli "ei huvita", sellaisen asian saa sivuuttaa, poistaa jopa tuhota ja surmata.
Katsomme abortissa ihmisyyden ja elämän konkurssia.
Katsomme abortissa elämän arvon täydellistä häpäisyä ja tuhoamista.
Puhuinko minä viestissäni mitään aborteista tai niiden edistämisestä? Otinko mitenkään kantaa aborttiin puolesta tai vastaan? Sanoinko edes, että olisin itse tekemässä abortin, jos tässä tilanteessani tulisin raskaaksi, niin vaikea kuin tilanteeni onkin?
Tuolla ylempänä joku listasi asioita, miksi jotkut ehkä päätyvät aborttiin, psyykkiset ongelmat olivat sillä listalla.
Sinä vastasit siihen, että asiat järjestyvät, ja että kyseisellä listalla mainittujen ongelmien ratkaisemisessa hyvinvointivaltio auttaa monin tavoin.
Siksi minä kirjoitin oman vastaukseni. Korjasin väitettäsi siitä, että täällä meidän "hyvinvointivaltiossamme" kaikki olisi hyvin, ja apua ongelmiin saatavilla. Kaikista kauniista puheista huolimatta se kun ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Resursseja on aivan liian vähän ja apua tarvitsevia aivan liian paljon.
Pystyn kyllä hyvin ymmärtämään, miksi joku vastaavassa tilanteessa oleva, vakavasti sairas mutta silti ilman hoitoa ja apua jätetty, kokee tilanteensa niin huonoksi ja epätoivoiseksi, että odottamatta raskaaksi tultuaan valitsee abortin. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin, ja vaikuttavat naisen kykyyn selviytyä raskausajasta ja äitiyden vaatimuksista.
Ja ei, minun sairauteni ei vaikuta mielipiteeseeni abortista. Enkä tiennyt, ettei tälle palstalla saa kirjoittaa, jos ei itse ole ollut raskaana.
"Abortin olemukseen kuuluu se, että toista ihmistä - oma lasta - pidetään esineenä, ei ihmisenä."
Tässä olet jäljillä - paitsi että tuskin kukaan pitää abortoitavaa alkiota "esineenä". Mutta on totta, että ihmisenä sitä ei myöskään pidetä. Onneksi olkoon tästä oivalluksesta. Kaikkien mielestä alkio ei todellakaan ole sama kuin ihminen tai oma lapsi.
"Abortin tekijälle muut ihmiset ovat välineitä oman haluamisen ja tuntemuksen palveluksessa."
Höpö höpö. Yrität yleistää oman elämänkatsomuksesi normiksi ja teet sen perusteella lennokkaita johtopäätöksiä. Ei toimi.
"Katsomme abortissa ihmisyyden ja elämän konkurssia. Katsomme abortissa elämän arvon täydellistä häpäisyä ja tuhoamista."
Korjaus: SINÄ katsot.
Niinkö sinä asian näet? Että minusta, koska mielenterveyspalvelut eivät ole läheskään sitä mitä ylioptimistisen lässyttäjät antavat ymmärtää, pitäisi tottakai uupuneen äidin tehdä abortti?
Oletpa hassu.
Rautalanka loppuu kesken sinun kanssasi; mikäli se uupunut äiti haluaa abortin koska ei halua lasta, toki hänelle sellainen on annettava. Tietenkin. Jos taas uupunut äiti kokee lapsen tuovan mielekkyyttä elämäänsä ja haluaa lapsen uupumuksestaan huolimatta, kuka hitto hänelle silloin on aborttia tyrkyttämässä? Minäkö? Vähänpä olet suosikkiparjattavasi viestejä lukenut :D
Ihmisen ahdinko ei muutu yhtään sen vähäisemmäksi jos sinä sanot ettei sitä ole olemassa. Minun sanani eivät muutu toisiksi vain siksi että sinä haluat ne sellaisina nähdä.
***
Tässä ne perusteet, jotka laista löytyvät. Eipä siinä mielestäni mainita mitään epäonnistuneista ihmissuhteista (jollei raiskauksia lasketa sellaisiksi)
1) kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus;
3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 17 luvun 22 §:ssä taikka 20 luvun 1–3 tai 5 §:ssä, 6 §:n 3 momentissa tai 7 §:ssä; (24.7.1998/572)
4) kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;
5) kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai
6) kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.
"2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; "
Syy miksi tehdään sosiaalinen abortti! Eli ei puhettakaan rahasta tai heikosta taloudellisesta tilanteesta!!!
Mielestäsi mielenterveys- päihde tai lastensuojelulliset ongelmat lakkaavat olemasta koska meillä on sosiaalitoimi?
No? Miksi niitä edelleen on, vaikka meillä on sosiaalitoimi?
muut syyt, esim. yksinhuoltajuus.
Monet abortin tehneet naiset vetoavat sosiaalisiin syihin paitsi taloudellisesti MYÖS sillä, että tietävät jäävänsä yksinhuoltajiksi.
Parempi vaihtoehto yksinhuoltajuudelle on kahden vanhemman perheet.
Myös usein käy niin, että vahinko sai alkunsa ns. epämääräisissä lyhytaikaisissa suhteissa jotka eivät ole oikein vakaalla pohjalla niin, että molemmat osapuolet haluavat vakaasti yhteisestä sopimuksesta hankkia lapsia. Voi käydä niin, että vain toinen osapuoli(nainen) haluaisi pitää lapsen mutta toinen(mies) ei halua, syntyy ristiriitoja jotka vaikeuttavat päätöksentekoa.
Voin kertoa omasta puolestani, että muutama vuosi sitten tultuani vahingossa raskaaksi, selvisi, että lapsen isä ei ollut halukas viettämään kanssamme perhe-elämää. Selitti rehellisesti syyksi sen, ettei rakastanut minua niin, että on valmis muuttamaan elämäänsä ryhtymällä isäksi lapselle ja viettämään perhe-elämää. Minulla oli ennestään yksi lapsi joka oli silloin 8-vuotias. Olen elänyt kahdestaan lapsen kanssa hänen syntymästä asti ja pärjännyt vaihtelevalla menestyksellä riippuen olinko töissä vai työttömänä. (pätkätyöt)
Pointti on se, että en halunnut synnyttää lasta joka ei ollut rakkauden hedelmä. Vanhempien suhde on lapsen koti, sanotaan, siksi minun ei ollut vaikea tehdä päätöstä : abortti. Se teki kipeää, todellakin koska olisin halunnut toisen lapsen, olinhan reilusti yli kolmekymppinen ja haaveillut vuosia uudesta miehestä jonka kanssa viettäisin perhe-elämää synnyttämällä yhteinen lapsi...
Mutta en halua tyytyä vähempään. Miksi synnyttää lapsi tieten tahtoen yksinhuoltajana kun lapsen isä loistaa poissaolollaan.. tai tapailee lasta silloin kun huvittaa. Ei puhetta vakaasta perhe-elämästä johon jokaisella lapsella on oikeus.
Näin sanon omasta kokemuksestani kun itse vartuin ehjässä ydinperheessä joten vertailupohjaa on vietettyäni tähänastisessa elämässäni yksinhuoltajana 12-vuotta täyttäneen lapsen kanssa.
Jos voisin valita, odotan mieluummin kohtaavani miehen joka haluaa samoja asioita kuin minä: Perheen jossa on toisiaan rakastavat vanhemmat myötä- ja vastoinkäymisissä.
Yksinhuoltajuus on riittävän hyvä ja vahva peruste abortille koska se on paitsi taloudellisesti myös henkisesti raskasta kun ei ole miestä/isää läsnä perheessä.
Näin olen kokenut ja koen edelleen yksinhuoltajana. Tulin kerran yksinhuoltajaksi mutta en halua tulla tois-ta-mi-seen yksinhuoltajaksi kun ansaitsen parempaa ja enemmän eli miehen ja perheen.
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta.
Voit kyllä odottaa tähän perääni sitä tämän palstan vakiotekstiä mm. "ei ole riittävä syys tahrata käsiänsä lapsensa vereen" yms.
Minusta sinun kirjoitus ja tapa ajatella asioita osoittaa suurta kypsyyttä. Tällä en tarkoita etteikö yksinhuoltajan perheessä lapsella olisi hyvä olla.
Toivotan sinulle ja lapsellesi ihanaa kesää = )
Minä, minä, minä...
Etkö huomaa, ettei kyse ole sinusta. Abortissa on kyse lapsesta - lapsestasi. Abortoit lapsesi haaveidesi lumeessa.
Kirjoitus edustaa suurta sekä typerää itsekkyyttä ja näköalattomuutta elämän edessä.
Ps. Eikö kesä olisi ollut ihanaa jälkimmmäisellekin lapselle?
Mikä kenenkin syy on on jokaisen henkilö kohtainen asia.
Itse tein keskeytyksen huomattuani olevani raskaana kun olin juuri eronnut lapsen isästä. Olin nuori (aikuinen iällisesti kuitenkin) ja niin lapsellinen, että parempaa ratkaisua sen lapsen kohdalle ei olisi voinut tulla.
En mitenkään olisi pystynyt tarjoamaan lapselle suotuista kasvu ympäristöä ja takaamaan mahdollisuutta kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi.
Vuosien takainen tekoni ei kuulu kenellekään muulle ja asia ei minua vaivaa tai ahdista. Yleensä abortin vastustajat ovat joko Jeesustelijoita tai ihmisiä jotka itse eivät saa lapsia ja siksi eivät kestä ajatusta toisten keskeytyksistä.
Jokaisella naisella oikeus päättää omasta raskaudestaan. Keskittykää elämään omaa elämeenne ja antakaa ahdasmielisten nipottajien ajatusten olla omassa arvossaan.(uskon tulisi olla vapauttava eikä ahdistava asia, joten en ymmärrä tääläkin tapahtuvaa Jeesuksen nimissä tehtävää tuomitsemista)
Luojamme ei ole pikkusieluinen, nurkkakuntainen nihilisti.
Terveisin 3 pojan onnellinen äiti
Joku muu sille olisi voinut kaiken hyvän antaa.
Vai ei tää asia sua vaivaa..kuitenki oot näköjään miettiny ja jopa siinä määrin että tulit tänne tilittäneeks tekosistas..?
En tilittänyt, kerroin vain mielipiteeni ja oman kokemukseni. Ja koko juttu tais tulla mieleen, kun eksyin tänne keskustelualueelle. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien ihmisten ei kuulukaan saada lapsia. Kuten ei minunkaan silloin.
Olisin jumissa hirveässä tilanteessa ja MINÄ, kyllä, mutta myös LAPSI kärsii ja aistii vanhempiensa tuskan ja pahan olon.
Mutta voi voi, se ei ollut lapsi eikä ihminen, koskapa se lois-olio parka ei pystynyt elämään itsellisesti, minusta riippumatta. Eli sillä ei ollut omaa elämää, minulla oli. Joten mitään ei siltä otettu pois, minulta ehkä, mutta en koe sitä niin.
No, olen pahoillani, jos joku kärsii siksi, mutta globaali omatunto on perseestä ;)
Katsos, vaikka sulla olis kuinka paljon tuskaa ei ne tehdyt teot muutu muuksi.
Kanavoikaa tämä abortin vastustus oikeiksi teoiksi ja auttakaa ELÄVIÄ ihmisiä. Käykää vaikka vanhainkodissa tapaamassa niitä, joita kukaan muu ai käy katsomassa.
Tuo ilmiselvä syyllisyyden taakka laittaa mitätöimään ja vähättelemään alkioikäistä lasta 'lois-olioksi jolla ei ollut edes elämää'. Etkö näe omaa läpinäkyvyyttäsi? Kirjoituksesi on taas yksi loistoesimerkki abortintehneestä joka ei halua nähdä koko totuutta koska se on liian rumaa katsottavaa.
Abortissa kun on aina kyse on tietynikäisistä ihmisistä joiden elämä on alkanut hedelmöitymishetkellä. Myönnäthän sen itsekin aiemmassa lauseessa: "ei pystynyt elämään itsellisesti, minusta riippumatta". Se siis todella eli niin kauan kunnes annoit repiä sen irti.
Mutta yhdessä kohtaa olet aivan oikeassa. Kaikkien ihmisten ei kuuluisi saada lapsia. Kuten sellaisten jotka jo yhdestä tarjotusta ovat mitä karmeimmalla tavalla luopuneet.
"... Olin nuori (aikuinen iällisesti kuitenkin) ja niin lapsellinen, että parempaa ratkaisua sen lapsen kohdalle ei olisi voinut tulla.
En mitenkään olisi pystynyt tarjoamaan lapselle suotuista kasvu ympäristöä ja takaamaan mahdollisuutta kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi."
Tässäpä jälleen esimerkki selkeän ajattelun katkoksista.
Abortin teettäjän mukaan lapselle oli parasta kuolema, koska abortin teettäjä epäili kykyjään vanhempana. Ts. hän teetti lapselle pahimman mahdollisen, kun ei sanonut arvostavasa omia kykyjään ja halujaan (paitsi haluaan lapsen abortointiin).
Merkittävää on, että kirjoittaja pitää itseään aikuisena.
Kirjoittajan kanssa on varmasti jokainen saamaa mieltä siitä, ettei (tämäkään) abortin teettäjä ole millään lailla mielenkiintoinen tai kirjotuksen arvoinen. Hänen on tosin mahdoton käsittää sitä, että muut ihmiset saattavat sääliä hänen hylkäämäänsä lasta lapsena ja ihmisenä, joka joutui ilman syytään raaimman väkivallan kohteeksi. Egoisti ei ymmärrä, etteivät kaikkien ajatukset kohdistuisi juuri häneen. Sille emme mahda mitään.
Minulla ei ole syyllisyyksiä vaikka Freudilaisena epäonnistujana yritätkin niin uskotella itsellesi.
Työskentelen myös vastasyntyneiden teho-osastolla ja samasta syystä voin todeta, että keskonen ei ole valmis vauva kuten ei siis abortoitu sikiökään. Joskus naisen tuska saada lapsi menee lapsen edun edelle ja ohittaa lapsen oikeuden terveyteen ja tasapainoiseen elämään. Se on itsekästä.
Olen pahoillani, mutta toiveesi ei ole toteutunut, koska minulla on 3 ihanaa tervettä lasta keskeytyksestäni huolimatta. Lisääkin tulisi, ellei pitäisi huolta ettei tule. Toiset vain eivät saa ja luonto on aina ollut sellainen.
Siis käyttäkää aikanne ja energianne oikeiden/elävien ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen.
Eli sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta se ei tarkoita sinun olevan oikeassa. Jos tulisit ulos ahdasmielisestä ja synkeästä sisäänpäin kääntyneisyydestäsi, voisit nähdä maailman.
Viimeinen kommenttini asiaan, koska kiivas keskustelunne minua huvittaa ja säälittää.
Sanoin :"iältäni aikuinen". Sanoinko olleeni aikuinen?
Aikuinen on kypsä ja vastuuntuntoinen ihminen, joka osaa asettaa toisen onnen omansa edelle. En, en sanonut, koskapa en ollut aikuinen.
Elämän tilanteeni oli toinen ja minä henkilönäkin erilainen kuin esimerkiksi nyt.
En tiedä tekisinkö keskeytystä nyt, jos huomaisin olevani raskaana. Mutta en ole raskaana, joten ihan sama mitä nyt sanon.
Nyt minulla toki on lasteni isä rinnallani ja lapsi olisi saanut alkunsa rakkaudesta, joten se varmaan suunnittelemattomanakin olisi toivottu ja tervetullut.
Ja kyllä, ihmisen elämässä hänen ratkaisuistaan suurin osa on itsekkäitä ja tapahtuu itsekkäistä syistä.
Silti en ala katumaan tai suremaan tekoani, koskapa samalla se tarkoittaisi minun haluavan luopua kaikesta mitä minulla nyt on. ja lapsistani en luopuisi, mutta ilman tuota keskeytystä ei minulla heitä tai heidän isäänsä olisi.
"Olen pahoillani, mutta toiveesi ei ole toteutunut, koska minulla on 3 ihanaa tervettä lasta keskeytyksestäni huolimatta."
..ainakin vielä...Elämä opettaa, aina jollainlailla.
"mutta ilman tuota keskeytystä ei minulla heitä tai heidän isäänsä olisi."
..tuo suhde tuntuu olevan jos miestä et ois saanu aiemman lapsen kera...
ihan siltä kuin toivoisit toisen menettävän lapsensa...?
..parempi olla jossain muualla, inhimillisten ja epäitsekkäiden ihmisten luona, pois tuollaisten sisaruksia tappaneiden ihmishirviöiden ulottuvilta!!!
Jos olisin pitänyt lapsen se olisi samalla tarkoittanut lapsen isän "pitämistä", koska hänelläkin vanhempana olisi ollut oikeuksia. En olisi voinut tehdä hänelle sitä, että olisin pitänyt lapsen yksin. Hän rakasti, minä en.
Niin juu. Ei muuten ollut sisarus, vain 50% geeneistä samoja...
Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Jos sinä et saa lapsia, ei se ole minun vikani. Toiset hedelmöittyy aivastuksestakin, valitettavasti kuulun heihin. Se ei tarkoita että minulla pitäisi olla 19 lasta.
Iloksesi voin kertoa, että oletettavasti voin tehdä enää vain yhden, sikäli mikäli haluan.
"En olisi voinut tehdä hänelle sitä, että olisin pitänyt lapsen yksin."
Eipä kai, teit kuitenkin jotain -sekä miehen että lapsen kannalta- pahempaa.
Lapsi sen miehen olisi "pitänyt", et sinä.
ja kun vain 50% geeneistä oli omiasi ja loput ei toivottuja niin se ei ollu sulle laps eikä mikään, rakkaudesta puhumattakaan!
"Jos sinä et saa lapsia, ei se ole minun vikani."
Miksi aina oletetaan että aborttia vastustaa vain katkerien lapsettomien joukko? Ja toisaalta miksei heillä olisi siihen oikeutta ja hyvää syytä..
"Harmiksesi"(?) ja onnekseni voin kertoa etten omalta osaltani kuulu heihin. Tämäkään ei silti tarkoita sitä ettenkö haluaisi tai voisi ottaa adoptiolapsiakin omien lisäksi.
Ja minun olisi pitänyt lapsen vuoksi jakaa elämäni hänen kanssaan? Ei h....tti...
Se mies olisi jäänyt ilman lastakin. Ja keskeytyksen jälkeenkin. Se oli minulle se paikka, jossa tehtiin päätös kaikki tai ei mitään.
Hän ei ollut "se oikea". Nykyinen on. Siksi minulla on perhe hänen kanssaan.
Toisekseen elin elämässäni vaihetta, jolloin olin varma, että en tee koskaan lapsia. Kuinka väärässä olinkaan.
Haluaisin vain tietää, miksi joku saisi siitä mieletöntä tyydytystä, että jokainen keskeytyksen tehnyt julistaisi katuvansa ja kituvansa?
Eikö elämä ole liian lyhyt ja kaunis moiseen? Minä olen tilini selvittänyt ja lopullisen tuomion antaa joku muu. Syntini ovat anteeksi annetut.
Lupasin jo toisaalla, että annan asian olla, mutta kun tämä menee niin herkulliseksi.. en voi itselleni mitään ;)
Siis ihminen puhuu aina sillä tiedolla joka hänellä sillä hetkellä on.
Eli kun katsot omaa elämääsi taaksepäin olisitko tehnyt jonkun asian samoin, jos sinulla olisi se tieto mikä sinulla nyt on.. Moni asia olisi mennyt toisin, joka väistämättä tarkoittaa myös sitä ettet olisi se ihminen joka nyt olet eikä elämäsi olisi sitä mitä se nyt on.
Koska olen onnellinen siinä mitä minulla nyt on, en muuttaisi elämässäni mitään. Moni kauniskin asia olisi toisin.
Minä myös voisin rakastaa toisenkin lasta ja voisin antaa kodin adoptio lapsellekin. Mutta se ihminen, joka olin silloin ei olisi antanut kotia yhdellekään lapselle. Ei omalle eikä ostetulle.
Ihmisyyteen kuuluu osana väistämättä kasvu ja kehitys, mutta riipivä syyllisyys ja katumus ei ole kehitystä. En edes tarkkaan muista mikä vuosi oli kun keskeytys tehtiin.. 94-95-96? Se on tehty ja se oli ainoa oikea ratkaisu silloin.
En tiedä, kuten jo alussa sanoin ratkaisut tehdään silloisella tiedolla, olisinko rakastanut lasta jos se olisi syntynyt. Nykyisen tietoni pohjalta luultavasti, mutta olsisinko elänyt kokemaan sen? En tiedä. Ne olivat elämäni pisimmät 3 viikkoa ja ainoa kerta kun olen miettinyt oman elämäni riistämistä. Jos jostakin syystä en olisi saanut keskeytystä, olisin varmaan tehnyt jotain sellaista, että molemmat elämät olisivat keskeytyneet. Taas, en voi tietää, koska ratkaisuni oli toinen. Silloin kuitenkin vahvasti tuntui siltä.
Siksi on helppo arvostella ja tuomita toisia, kun ei ole omakohtaista kokemusta heidän tilanteestaan. Siitähän tässä on kyse, sinä et voi tietää millainen äiti olen lapsilleni vain sillä perusteella, että olen tehnyt keskeytyksen. Minäkään en voi tietää oletko sinä hyvä äiti lapsillesi, koska et ole tehnyt keskeytystä. Voi, kun elämä olisikin yksinkertaista ja ihminen kaikkitietävä.
olet ilkeä ja pahansuopa ihminen, kun toivot pahaa ihmiselle jota et tunne. Ja oletat hänen olevan huono äiti lapsilleen.
Miten kukaan voi nimitellä ihmishirviöksi tuntematonta ihmistä, jonka elämästä ei mitään tiedä...
on jo tiedosssa.
exäni ollut se oikea mutta en minä silti lapsen henkeä riistänyt. Kuitenkaan en ole joutunut tämän miehen kanssa elämääni jakamaan.
"Syntini ovat anteeksi annetut."
Aina sitä voi pikku päässään kaikenlaiseen hihhulointiin tuudittautua.
"sinä et voi tietää millainen äiti olen lapsilleni vain sillä perusteella, että olen tehnyt keskeytyksen."
Osuva tekstinpätkä tuolta jostain aiemmin:
*Kyllä abortin tekeminen kertoo paljonkin kyseisen naisen arvomaailmasta,
empatiavajeesta ja inhimillisistä kyvyistä (eli kyvyttömyydestä)
ajatella toista ihmistä (omaa lastaan!) ja hänen elämäänsä. On
huolestuttavaa että näille tunneköyhille julmureille tulee usein
myöhemmin/on jo ennestään lapsia joita eivät ansaitse eivätkä kylminä
tappajina kykene heitä aidosti rakastamaan.*
Se mies ei olisi kestänyt elämäänsä, jos olisin pitänyt lapsen yksin.. Vaikea ymmärtää?? Se ratkaisu ei ollut pelkästään joo en pidä tyyppinen.
Toisekseen olin EHDOTTOMAN varma, että en KOSKAAN tee lapsia. No, en vain ymmärrä miksi minun ratkaisujeni pitäisi olla yhteneviä omiesi kanssa. Meissä on varmaan muitakin eroja.
Silti tiedät minusta vain yhden asian, jonka perusteella et pysty kertomaan minusta tai elämästäni mitään.
En missään nimessä sano, että mielestäni abortti on ainoa oikea vaihtoehto. Ei, se on kuitenkin joskus vaihtoehto. Ja joskus se on oikea ratkaisu, vaikka sinä et sitä kykenekään ymmärtämään.
Toisekseen en ole hihhuli, mutta usko on silti aina ollut tärkeä osa elämääni. Mutta se on minun henkilökohtainen ristini, enkä siitä puhu ja tuputa (en edes puolisoni kanssa). Joten siitä voit sitten päätellä miten helppoja päätöksiä kaikki joskus ovat..
Elämä muuttuu. Jokaista ratkaisua seuraa jokin lopputulos, joka johtaa seuraavaan elämän vaiheeseen. Erilaiset ratkaisut tuovat erilaisen elämän. Koska elämäni on tasapainoista ja onnellista ei ole syytä katua menneitä tekoja, koska se tarkoittaisi sitä että haluaisin elämäni erilaiseksi.
Mitä hyötyä olisi pohtia olisiko se lapsi ollut terve? olisiko raskaus kestänyt? Olisinko silloin kyennyt synnyttämään? Olisiko se ollut tyttö vai poika? vai peräti kaksoset? Olisiko lapsi menestynyt koulussa? Tms tms. Aivan turhaa energian tuhlausta, koska niitä asioita en voi tietää. Ja en edes haluaisi tietää.
Ainoa asia, jonka tiedän varmaksi on se : elämäni olisi täysin erilaista, jos tuo lapsi olisi syntynyt. Minulla ei olisi nyt 3 lastani, oletettavasti asuisin toisella paikkakunnalla, minulla olisi eri ystävät (koska en olisi tavannut nykyisiä), minulla olisi kaukaisemmat välit omaisiini (johtuen välimatkasta), olisin eri ammatissa, en olisi koskaan tavannut nykyistä miestäni..
Katkaisisin käteni (ja jalkani, siis irti poikki), ennen kuin luopuisin lapsistani. Silti silloin joskus se oli OIKEA ratkaisu.
Oi vitsi oi vitsi ( nauraa tikahtuakseen)....
Edelleen. Ratkaisu - muutos elämässä - henkinen kasvu - elämän kokemus- eri tilanteet - erilaiset ratkaisut.... No kurjaa ajtella, että sinä aiot aina pysyä samanlaisena ja ajatuksesi ja tietosi eivät matkan varrella muutu/kasva.
Edelleen silloisella tiedolla ja elämän tilanteella keskeytys oli oikea vaihtoehto. Tässä elämän tilanteessa ja tiedolla se ei ehkä olisi edes vaihtoehto. Silti ei maksa vaivaa sen ratkaisun takia yöuniaan menettää. Se on jo tehty, eikö niin? Mitä hyödyttäisi sureminen, paitsi elämästä tulisi surkeaa..
En enää ihmettele psyykeongelmaisia tai mieliala lääkitysten suurta tarvetta... Vähemmästäkin narut katkeaa, jos kaikkea on surkuteltava ja kaduttava vuosikausia.
Nyt kyllä menette keskustelemaan lääkityksenne kuntoon, tämä ei enää ole edes hauskaa, ei hulluille saa nauraa.... Mikä ihmeen avohoidon kokoontumisajo tämä palsta on olevinaan??
sen lapsen sit sille? Vai paremminko mies kesti sen tappamisen?
Tottakai se olis nyt erilaista..parempaa, kenties? Todennäköisesti jos lapsi olisi niin et voisi käsittääkään kuinka joskus edes harkitsit hänen abortoimistaan.
Mutta johan sä yhdestä lapsesta oot luopunu, sirkkeli pärisee jo?
Voi voi, oih tikahduttaa....
Muista mieliala lääkkees... Kai 08 ja 20 on otto ajat..
Lue edelliset uudelleen ja opettele sisäluku taito, se auttaa usein elämässä. Hauskaa kesää!
nauttii.. hienoohan se on jos tää aihe sua noin kovin naurattaa:
http://www.crescent.edu.sg/pbl/2ksec1/1c2(3)/Pics.htm
Kesä pelastettu?
"...Katkaisisin käteni (ja jalkani, siis irti poikki), ennen kuin luopuisin lapsistani. Silti silloin joskus se oli OIKEA ratkaisu..."
Mitä arviot lapsesi käsille ja jaloille tapahtuneen kun hän joutui luopumaan äidistään ja elämästään? Ilmeisesti et kykene ajattelmaan asiaa edesmenneen lapsesi kannalta.