Harry Potter ja Salaisuuksien kammio

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on hyvä elokuva. Se on hyvä elokuva millä tahansa mittarilla ja miten tahansa katsottuna. Vaikka Potterin maailma ärsyttäisi, niin siltikin elokuva toimii itsenäisenä teoksena ja jos Pottereista pitää, niin silloin tästäkin elokuvasta nauttii paljon.

En ole J.K. Rawlingin kirjoista lukenut kuin yhden, joten en osaa sanoa kuinka tarkkaan kirjan tapahtumat on elokuvaan saatu. Tapahtumia on varmasti karsittu ja tiivistetty, mistä johtuen elokuva on rytmiltään varsin kiihkeä ja tapahtumarikas. Suvantokohtia ei juuri ole, vaan tapahtumasta ja seikkailusta toiseen mennään indiana-jonesmaista tahtia. Tärkeintä on kuitenkin se, että kirjojen henki on saatu elokuvattua onnistuneesti.

Eräässä mielessä Potter-elokuvat pesee esimerkiksi Sormusten herran ja Tähtien sodat. Nimittäin näyttelijätyö on kauttaaltaan tasokasta ja roolivalinnat ovat onnistuneita. Etenkin opettajien osalta voisi sanoa, että näyttelijät tekee nappisuorituksia kautta linjan. Näyttelijät ovat sisäistäneet hahmonsa ja valinnat ovat osuneet siksi oikein, että näyttelijöiden vahvuus tulee jokaisessa roolissa hyvin esille. Robbie Coltrane on tästä hyvä esimerkki, en voisi kuvitellakaan että kukaan muu pystyisi hänen suorituksen tasolle ja tämä verrattuna kirjan hahmoon. Myös oppilaita esittävät lapsinäyttelijät tuntuvat kehittyneen ja onnistuvat tekemään roolihahmoistaan syvemmät ja uskottavammat.

Teknisesti Salaisuuksien kammio on tasokasta työtä. John Williamsin musiikki on uljasta kuultavaa, kameratyöskentely on edelleenkin korkeaa tasoa ja tehosteetkin toimivat, joita on luonnollisesti runsaasti taikuutta käsittelevässä elokuvassa. Chris Columbuksen ohjaus keskittyy tarinan eteenpäinviemiseen ja vaikka elokuva on kestoltaan pitkä, niin joutohetkiä ei juuri ole. Ehkä alussa vei hieman aikaa ennen kuin tarina alkoi viedä mukanaan, mutta sitten reilu kaksituntinen sujahtikin huomaamatta. Kun DVD:llä vielä oli poistettuja kohtauksia kosolti, niin niitä katsoessa olisi melkein toivonut että olisihan leffa saanut olla pitempikin.

Jos Salaisuuksien kammiota vertaa edelliseen Potter-elokuvaan, niin elokuvana tämä on parempi. Ensimmäisessä osassa vielä esiteltiin hahmoja ja J.K. Rawlingin luomaa maailmaa, Salaisuuksien kammiossa keskitytään pitkälti itse tarinaan ja vauhti on täten selvästi nopeampi. Voisiko sanoa, että Ohjaaja Columbus pisti isomman vaihteen silmään ja nosti vauhtia.

Elokuvan teemana on puhdasverisyys, joskin se saa olla tapahtumien alla tai taustalla. Eräät elokuvan hahmot haluavat velhojen olevan puhtaita verenperinnöltään eli velhojen jälkeläisiä. Tavallisten ihmisten jälkeläisiä he kutsuvat kuraverisiksi. Ilmeisesti tämä on eräs niistä aiheista, jotka ovat kirjassa paremmin esillä. Elokuvassa kysymys jää hieman taka-alalle, vaikka taistelu käydäänkin suvaitsevaisuuden puolesta.

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio on hyvä jännittävä koko perheen elokuva, jonka parissa viihtyy aikuinenkin. Tämä on vaikea elokuvan lajityyppi, sillä ei ole paljoa niitä elokuvia, joiden parissa viihtyy niin vanhemmat kuin lapsetkin. Totta kai Potterit ovat satuia ja viihdettä, mutta ne ovat hyvin tehtyä ja älykästä viihdettä ilman halpahintaisia ratkaisuja joissa sorrutaan turhaan väkivaltaan. Onneksi näitä tulee vielä lisää.

Arvosana: Elokuvalle 9 / DVD:lle 10