Eniten näyttää herättävän ihmetystä Korhosessa, mutta myös muutamissa muissa tämän saitin punikeissa, miten joku voi olla Keskustalainen.
Tarjotaan perimää äidinmaidosta, kottikasvatuksesta (pakotetaan) ym. Kodin perintö tietysti on suuressa osassa mukana, mutta niin se on kaikissa puolueissa. Mutta nyt minun tapaukseeni.
En syntynyt Keskustalaiseen kotiin, vaan siellä oli kahdenlaista ilmapiiriä. Silloin harvoin kun äitini äänesti, sanoi äänestäneensä Kokoomusta.
Isäni taas oli SKDL:än kannattajia ja valittiin jopa valtuustoon kommareiden ehdokkaana.
Koskaan en tiedä mitä eräässä valtuuston kokouksessa tapahtui, mutta aitini kertoman mukaan isäni oli tullut "sähköä" täynnä kotiin ja sanonut, -että nyt riitti änkyräpolitiikka hänelle.
Erosi Skdl;stä ja oli Vennamon miehiä lopun elämäänsä.
Itse en juuri politiikkaa harrastanut, enkä ollut kiinnostunut siitä ennen armeijaa. Siellä 12 sotillaan tuvassa oli monen mielistä ja varsinkin yksi kommunisti oli kova agiteeraamaan.
Siellä aloin kuunnella ja vähin kyselläkkin asioista. Saapumiserässä, missä minäkin saavuin Ouluun oli paljon Etelä-Pohjanmaan poikia. Nämä jäyhät harjasniskat osoittautuivat rehdeiksi ja mukaviksi kavereiksi, moneta tuli minulle "henkiystäviä".
Panin merkille, että jotka eniten purnasivat olemattomista asioista, olivat kommareita ja SDP:n kannattajia. Nämä Etelä-Pohjanmaan pojat saattoivat sanoa, kun oikein vastusti:-kestetähän poijaat tottajumalauta, kesti ne meirä vaariitkin soras.
Sieltä alkoi minun Keskustalaisuuteni ja on vain syventynyt elämän varsitiellä. Ja voitte uskoa että siinä elämässä on tapahtunut yhtä, jos toistakin.
Herra Korhonen voisi ajatella asiaa niinkin, että ovatko kaikki 700 000 kepua äänestänyttä hulluja?
Ja jos heidän lapsensa otetaan mukaan, on Keskustalaisia noin miljoona.
Mutta ennen Korhoselta loppuu ikä, ja koiralta kusi, ennen kuin Keskusta häviää Suomen kartalta.
Toivottavasti tämä saa olla saitilla jonkin aikaa, sillä tässä on paljon enemmän kepun politiikkaa, mitä JKK:n alla olevissa sepustuksissa.
Tarjotaan perimää äidinmaidosta, kottikasvatuksesta (pakotetaan) ym. Kodin perintö tietysti on suuressa osassa mukana, mutta niin se on kaikissa puolueissa. Mutta nyt minun tapaukseeni.
En syntynyt Keskustalaiseen kotiin, vaan siellä oli kahdenlaista ilmapiiriä. Silloin harvoin kun äitini äänesti, sanoi äänestäneensä Kokoomusta.
Isäni taas oli SKDL:än kannattajia ja valittiin jopa valtuustoon kommareiden ehdokkaana.
Koskaan en tiedä mitä eräässä valtuuston kokouksessa tapahtui, mutta aitini kertoman mukaan isäni oli tullut "sähköä" täynnä kotiin ja sanonut, -että nyt riitti änkyräpolitiikka hänelle.
Erosi Skdl;stä ja oli Vennamon miehiä lopun elämäänsä.
Itse en juuri politiikkaa harrastanut, enkä ollut kiinnostunut siitä ennen armeijaa. Siellä 12 sotillaan tuvassa oli monen mielistä ja varsinkin yksi kommunisti oli kova agiteeraamaan.
Siellä aloin kuunnella ja vähin kyselläkkin asioista. Saapumiserässä, missä minäkin saavuin Ouluun oli paljon Etelä-Pohjanmaan poikia. Nämä jäyhät harjasniskat osoittautuivat rehdeiksi ja mukaviksi kavereiksi, moneta tuli minulle "henkiystäviä".
Panin merkille, että jotka eniten purnasivat olemattomista asioista, olivat kommareita ja SDP:n kannattajia. Nämä Etelä-Pohjanmaan pojat saattoivat sanoa, kun oikein vastusti:-kestetähän poijaat tottajumalauta, kesti ne meirä vaariitkin soras.
Sieltä alkoi minun Keskustalaisuuteni ja on vain syventynyt elämän varsitiellä. Ja voitte uskoa että siinä elämässä on tapahtunut yhtä, jos toistakin.
Herra Korhonen voisi ajatella asiaa niinkin, että ovatko kaikki 700 000 kepua äänestänyttä hulluja?
Ja jos heidän lapsensa otetaan mukaan, on Keskustalaisia noin miljoona.
Mutta ennen Korhoselta loppuu ikä, ja koiralta kusi, ennen kuin Keskusta häviää Suomen kartalta.
Toivottavasti tämä saa olla saitilla jonkin aikaa, sillä tässä on paljon enemmän kepun politiikkaa, mitä JKK:n alla olevissa sepustuksissa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
porukkaa.
Tuolla tavalla kuvattuna näkyy selvästi, että iso osa keskustaa on kaukana kokoomuksen oikealla puolella.
Keskusta on laajan kirjon puolue.
En olisi uskonut, että Sonnimies kirjoitti noin kauniisti armeija kavereistaan. Muistele joskus lisää.
Kenen lie armeijamuistoja luettelee. Ja Reetta-Siskohan se on Sonniääliö itse :)
Rukissa ollessani huomasin, että siellä ei juuri vasureihin törmännyt. Isänmaallista porukkaa on upseeriaines, sanon minä.
Sinä kannatat Kepua kahdesta syystä: Kepu mahdollistaa tukiaisilla loisimisen ja Kepussa on hyväksytyintä sekaantua eläimiin.
...olen kertonut monet kerrat syistä, joiden vuoksi en voi keskustaa kannattaa. Syyt ovat sekä historiallisia että kepun nykypolitiikkaan kuuluvia. Nykypolitiikan osalta oikeastaan riittäisi selitykseksi se, että olen helsinkiläinen.
Minun suhtautumiseni politiikkaan on niin perin toisenlainen kuin sinun ja kaikkien saitin kepulaisten. Te olette hirttäneet itsenne kiinni tiettyyn puolueeseen ja pysytte sen mukana vaikka puolue uppoaisi meren pohjaan. Siksi teidän täytyy niin kovin uhota puolueenne elinvoimaa ja erinomaisuutta.
Minulle puolue mikä tahansa on vain välikappale toivomieni tulosten saavuttamiseksi, ja siksi on helppoa vaihtaa puoluekannatustaan, jos näen tilanteen sitä edellyttävän. Kuten olen tehnyt hyvin monissa vaaleissa, viimeksi viime vaaleissa, kun sdp ei enää ollut sitä, mitä oli Lipposen pitkän kauden ajan.
Samalla kuittaan tuon lisäyksesi:
>> Rukissa ollessani huomasin, että siellä ei juuri vasureihin törmännyt. Isänmaallista porukkaa on upseeriaines, sanon minä.
Ei tulos ole mikään yllätys. Kun valintoja tehnyt upseeristo oli hyvin oikeistolaista, miksi olisi valittu vasemmistolaisesti tai kriittisesti ajattelevia. Omalta kohdaltani kokemus oli sellainen, että upseeristo suhtautui minuun aikoinaan varusmiespalvelusta suorittaessani varoen. Juristikoulutukseni ja kriittiset havaintoni saivat heidät varpailleen kuten eräiden muidenkin kohdalla kävi. Se oli sinänsä yllättävä kokemus, kun huomasi, että ammatissa toimiva kokenut upseerikin hieman - pelkäsi on väärä sana, mutten nyt keksi osuvampaakaan - varusmiespojannulikkaa. Pahinta oli, että samaan varuskuntaan osui useampi tällainen piru. Tälle joukolle tosin suotiin minut mukaanlukien yllättäviä vapauksia, joista muut eivät päässeet nauttimaan.
Vaikken itse ja eräät muut verbaalisesti aktiiviset esittäneet mitään poliittisia näkemyksiä, vaan suhtautuivat vain oloihin ja systeemeihin kriittisesti, meidät todennäköisesti leimattiin vasemmistolaisiksi. Puhutteluissa tämä tuli sitten esille esim. siinä muodossa, että "teitä ei varmaan tämä upseerikoulutus kiinnosta". Ei sitten monia tällaisessa ilmapiirissä kiinnostanutkaan. Upseeriainekseen valikoitui siten helpommin niitä, jotka hyväksyivät systeemin hiljaisesti.
Yhtä hyvin voi sanoa, että NL:ssa upseerikoulutettaviin ja "isänmaallisiin" valikoitui vain niitä, jotka tunnustivat oikeaa uskoa eli kommunismia. Kriittisesti kommunisminn suhtautuvilta katkesi upseerin tie. Meillä oli vielä sotien jälkeen sellainen tilanne, että eräisiin ammatteihinkin oli käytännössä edellytksenä suojeluskuntaan kuuluminen. Vähäinenkin epäily vasemmmistolaisuudesta tarkoitti virkakieltojärjestelmää. Oma isänikin joutui tällaisen kohtelun alaiseksi, mutta pääsi valtion virkaan, kun eräs hänen virassa ollut tuttunsa valehteli esimiehille isäni kuuluneen suojeluskuntaan.
Epäilemättä tilanne on muuttunut niistä ajoista, jolloin suoritin asepalveluksen. Silloin tilanne oli kuitenkin mikä oli ja upseeristosta osa oli aatteellisesti lähellä jopa fasisteja, mikä oli suorstaan kuvottava havaita. Vähemmistönä he olivat, mutta heidä sallittiin silti olla ja esittää esim. varusmieskoulutuksessa selkeän fasistisia näkemyksiä.
että muissakin asioissa olet tosi katkera ja vainoharhainen. Ymmärrän, että demarina et voi vapautua olemaan tavallinen ihminen. Ja jos olet vielä ivallinen, et menesty joukossa.
Minun ainakin on kovin vaikea tunnistaa tuollaista ”todellisuutta” omien kokemusteni perusteella. Tuntuu siltä, että olisimme palvelleet ihan eri armeijoissa. On pakko taas kertoa itsestään ja kokemuksistaan, ja voit uskoa, että puhun varmasti totta:
Jäin suoraan varusmiehestä – varusmieskersantista – armeijan palvelukseen ”kesäkersantiksi” 15.5.1956, kun aikomukseni oli mennä opiskelemaan ihan muulle alalle sitten syksyllä. Mutta kun tapasin pian naisen, jonka kanssa aloin seurustella ja pian hän rupesi odottamaan lasta, niin ei siitä mihinkään opiskelemaan lähdetty, kun olin jotenkin leivän syrjässä kiinni; naimisiin vaan. Väliaikaisena palvelukseen otettavien taustoja ei kovin tarkkaan selvitetty, mutta ennen vakinaiseksi nimittämistä kyllä.
Olen varma, että minunkin taustani selvitettiin, varsinkin, kun olin lähtöisin Rautavaaran kommunistipitäjästä. Ja niistä taustoista kyllä löytyi kommunistejakin, vaikka minut kasvattanut isoisäni oli kai aina sosialidemokraatti. Mutta ei se estänyt pääsemistäni peruskurssille ja nimittämistäni vakinaiseen, jopa kersantti yp:n toimeen.
Tulin jo peruskurssilla esimiesteni tuntemaksi suorasukaisen kriittisenä silloin, kun siihen aihetta oli, mutta ei se estänyt kurssimenestystäni. Santahaminan varuskunnassa kaikki – myös esimieheni – tiesivät minun vasemmistolaissävytteiset mielipiteeni, mutta eivät ne estäneet minua edistymästä urallani aina ensimmäisten joukossa. Ylivääpelinä ollessani olin kuntavaaliehdokkaana demarien listoilla, mutta pian sen jälkeen minut ylennettiin sotilasmestariksi, kun mestarikurssin olin jo käynyt. Ja kun toimiupseeristo tuli, pääsin ensimmäiselle luutnanttikurssille, ja ylenin aina ensimmäisessä erässä luutnantiksi, yliluutnantiksi ja kapteeniksikin yhtenä neljästä ensimmäisestä. Ja minun kriittisyyteni sekä vasemmistolaissävytteiset mielipiteeni olivat todellakin erittäin hyvin palvelustovereitteni kuin esimiestenikin tiedossa.
Enkä ole ainoa tapaus. Palveli Lahden varuskunnassa – varmaan myöhemmin muuallakin – kadettiupseerina tunnetun kommunistisen poliitikon poika, jolla itselläänkin oli tausta SKDL:n nuorisojärjestöissä. Ja hyvä toimiupseerikaverini, joka palveli Porkkalan varuskunnassa, toimi monta vaalikautta Kirkkonummen kunnanvaltuustossa demarien listoilla, lopuksi valtuuston puheenjohtajanakin, ja kapteeniksi hänkin yleni.
Kyllä minun kokemusteni mukaan puolustusvoimat ovat ainakin viimeiset 50 vuotta olleet aidosti puolueeton poliittisesti, ja miehen menestyminen siellä on ollut kiinni vain hänen kyvyistään, ei poliittisista katsomuksistaan.
Tietysti on selvää, että ei upseeri, aliupseeri, toimiupseeri – mikään palkkasotilas – saanut politikoida työssään, sillä silloin armeija ei enää olisi epäpoliittinen, jos niin saisi tehdä.
Isänmaallisuus ei ole kiinni poliittisesta katsannosta. Ihan varmasti Väinö Tanner, Paavo Lipponen ja mielestäni jopa Aarne Saarinenkin ovat olleet isänmaallisia siinä kuin ketkä tahansa porvaripoliitikot, paljon enemmänkin kuin monet noista. Samoin on laita myös tavallisen kansalaisen; eivät ammattitaitoiset sotilasjohtajat pidä isänmaallisesti epäkelpona alaistaan, jonka tietävät vasemmistolaiseksi, jos tämä on kunnon sotilas. Eikä kiihkeinkään porvari ole heidän silmissään hyvä sotilas, jos hän ei sitä sotilaana ole.
lähentelee sairautta. Kepun nykypolitiikka on hyväää. Mitähän änkyrä-Lipponen olisi tehnyt paremmin.
Ja perusteltu? Mielipidepankki taitaa sittenkin olla oikeassa mielipiteissään, vaikka juuri äsken ne kyseenalaistin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000026712023
En kylläkään usko, että minun kurssillani RUK:ssa tuollaisilla asenteilla olisi kukaan kovin hyvin pärjännyt, maitojuna häntä olisi saattanut odottaa.
Kokemukseni ovat tietysti kapeat eivätkä siten yleistettävissä. Tuli kuitenkin törmättyä sen verran usein näihin ennakkoasenteisiin, että siinä ympäristössä ne olivat totisinta totta.
En nyt ihan ymmärrä, kun aluksi olit samaa mieltä sonnimiehen kanssa, että RYK.ssa ei vasureihin törmännyt ja nyt sitten kerrotkin, että poliittiset mielipiteet eivät liity sotilaskoulutukseen ym. Kumpaa mieltä siis varsinaisesti olet?
...Sonnimiehen tuota sanontaa, vaan kiinnitin huomiota mielestäni oleellisempaan, eli että upseeriaines oli (on) isänmaallista porukkaa. Eikä isänmaallisuus ole kiinni puoluepoliittisista asenteista, sitä halusin itse korostaa.
En tosin muista RUK:ssa käydyn minun ympäristössäni yhden yhtä poliittista keskustelua, joten mistäpä kunkin puoluepoliittiset asenteen olisin tietämään tullutkaan. Ja mikään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hieman epäuskottavana pidän Sonnimiehen kertomusta.
Sitä paitsi minun RUK-kurssini aikoihin, 1963-64, elimme vielä sortuneen Honka-liiton jälkeisiä aikoja, ja niin RUK:ssa kuin myös puolustusvoimien henkilökunnan keskuudessa demarius olisi todennäköisesti ollut parempi todistus isänmaallisuudesta kuin kepulaisuus - tuolloin vielä maalaisliittolaisuus!
Se ettei akananamme vasemmistolaisia RUK:ssa tunnistanut, johtui yksinkertaisesti siitä, ettei heitä sinne lähetetty. Kantahenkilöstö karsi ehdokkaista aktiiviset tyypit ja ne vasemmistolaiset joita siellä oli, eivät olleet politikoivia tyyppejä ja näin ollen heitä oli vaikea tunnistaa.
Tämä henkilö sinun, JKK, pitäisi tunnistaa, kun oli kanssasi samaa saapumiserää JP2:ssa. Kaveri istuu kuvassa keskellä.
http://www.geocities.com/alabasters_archive/israeli_violations_2.html
Leo petasi asiansa siihen malliin, ettei RUK tai edes AUK olleet mahdollisia. Tukikomppanian kirjuri ja sattumakorpraali hänestä kuitenkin tuli ja myöhemmin siviilissä eteni kaupunginjohtajaksi ja kansanedustajaksi Demarien listalta.
...mutta jos oli, niin ihmeellisesti minä sellaiselta ja sellaisen näkemiseltäkin koko sotilasurani ajan varjelluin! En kyllä koskaan kuullut varusmiesjoukossa juuri politikoitavankaan. Enkä tiedä yhtään tapausta, että varusmies olisi joutunut vaikeuksiin poliittisten mielipiteittensä vuoksi, vaan kyllä syyt ovat olleet muut, jos joku sellaisiin on joutunut.
Eikä politikoitu henkilökunnankaan keskuudessa. Suomen puolustusvoimat eivät ole mikään etelä-amerikkalaisen maan armeija. Eikä varmaan yhtäkään ammattisotilasta ole pois potkittu poliittisten mielipiteittensä vuoksi, vaikka varsinkin 1960-luvulla monen sotilaan ura katkaistiinkin. Syy useimmiten alkoholi, joskus myös muu sopimaton käyttäytyminen, palvelusrikkomukset ja jossain tapauksessa rikoskin, josta tuli tuomio.
Muistini on ainakin sikäli selektiivinen, että en tunnista tuosta kuvasta yhtään henkilöä. Kuka Leo mahtoi olla kyseessä?
Keskustalaisuuteen kääntymisesi on hyvä kuva ja esimerkki keskustalaisuudesta yleensäkin.
Sinäkin käännyi kepu-uskoon toisten johdattelemana, pohjanmaan inttikavereiden vanavedessä. Heillehän kepulaisuus on äidinmaidosta saatua ja he ovat uskossaan vahvoja. Ja miksipä eivät olisi, ovathan he ainoita joille kepusta jotain hyötyä on. Sinäkään et siis käyttänyt omaa ajattelua, omaa harkintaa, vaan sait hurmoksen jota sitten olet ylläpitänyt tupa-iltojen turvallisessa ilmapiirissä kaukana kavalasta maailmasta.
Kaltaisiasi on kepussa paljon, niitä jotka papukaijan tavoin kritiikittömästi toistaa aatteensa ihanuutta ollen sokea kaikelle muulle, ja ennenkaikkea kyvytön ajattelemaan. Kepulaisuudessa turvaudutaan aina johonkin olemassa olevaan, koettuun ja turvalliseen. Siitä puuttuu täysin avoin uuden luominen, tulevaisuuteen suuntauneisuus. Tulevaisuudessa kun on se huono puoli että se pitää itse tehdä, sitä ei ole vielä olemassa, ja sellainen pelottaa liiaksi kepulaista.
Minä en ole keskustalainen juuri tuosta syytä, puolue on menneisyytensä vanki, sillä ei ole selkää visiota tulevaisuudesta. Samasta syystä vasemmisto on vielä huononpi vaihtoehto, se on jämähtänyt 70-lukuun näemmä ikiajoiksi.
Keskusta rakentaa taas tulevaisuutta koko Suomen kansalle. Näin on.
Ei tuohon ole mitään lisäämistä.
edellisen kirjoittaja?
Ja mitkä perustelut.
Tuollaisiin kykynee vain kepulainen
Jaba, Invidi, Kapikorhonen ja kaikki muut kepukaunaiset yhdessä olemme tuon viestin laatineet salaseurassamme.
Onhan niitä muitakin puoleisiin sitoutumattomia antikepulaisia.
Edellinen maistuu enemmän Korhosen tyyliltä.
Tuon porukan luulis jo valistuneen nykyään,muttako ei.Kuntapäättäjien toilailuissa sen näkee vieläkin,miten menneisyyden vankeja ovat edelleen.
Julkisuuteen lavastetaan vääränlainen mielikuva keskustasta,joka on edelleen käytännössä vielä kierompi,kuin -70 luvulla.
Hyvä kysymys. Ihmettelisin minäkin, jos olisin keskustalainen. Annappas kun arvaan: tyhmyyttäsi? Niin kuin niin monet muut keskustalaiset. Siinä oikea vastaus.
Tosi "sotaherroja" joka puolueesta.
Johonkin (mihin tahansa) puolueseen sitoutuminen noin vahvalla tunnetasolla kertoo ihmisestä yleensä vain sen, että hän on lakannut seuraamasta politiikkaa avoimin mielin, asia kerrallaan.
Juttuhan on niin, ettei yhtä ainoata hyvää, joka asiassa oikeassa olevaa puoluetta ole olemassakaan, jokaisessa on omat piirteensä ja politiikan tekotyylinsä, joiden perusteella järkeään käyttävät kansalaiset pudottavat ensin mahdottomat pois ja sitten valitsevat 2-3 vähiten huonon puolueen välillä ja joskus puoluetta vaihtaenkin.
Tämä järjen käyttö näkyy nyt selvästi, kun kokoomus ja SDP ovat vaihtaneet paikkaa puluekentässä gallup-kannatusten valossa ja keskusta pysyy kakkosena hienoisesti kannatustaan koko ajan persuille menettäen.
Maltillinen, markkinataloutta vastuullisesti hyödyntävä, kaikkien kansalaisten hyvinvointia tasapouolisesti rakentava keskustaoikeistolaisuus puree nyt. Vanhakantainen työväenaate on out, eikä aitovierien siltarumpupolitiikka ja elinkelvottomien pikkukuntien tekohengittäminenkään ketään liikkuvaa äänestäjää kiinnosta.
Vihreiden, rkp:n ja etenkin persujen kannatuksen kasvu kertoo kouttomasti, että myös sdp:n ja keskustan on uudistuttava markkinatalouspuolueiksi kokoomuksen tapaan, sillä muuten ne jäävät vain sitoutuneiden puolueuskovaisten varaan kannatuksissaan, mikä ei enää riitä, kun järkeään käyttävät sitoutumattomat ratkaisevat, kuka maata johtaa.
Nyt se on kokoomus, keskustan kaupunkiliberaalimman (ja järkevän) siiven hyvällä tuella.
vaatimatonta avaustani kohtaan, En ole joutanut juuri saitilla olemaan, kun on naisystävä kylässä ja paljon, todella paljon hommaa puutarhassa.
Notta tietysti kepuloinen, ei sinusta muuhun ole;-))))))) Hoh,hoh,hoooooooooo
Eivät muualle huolineet?
Moni kysyi samaa itseltään äskeisissä vaaleissa ja tuli siihen tulokseen, että vitut minä mikään kepulainen ole! Näin on näreet?
Koska se koira on oppinut Sonnari tavoille?
Sonnari "hirvimetsällä"
http://img168.imageshack.us/img168/3037/att2122156.jpg
Laittakaap kehiin se Sonnarin RUK -kurssijuttu, jonka Korhonen "paljasti"
KePu -saitilla kävi niin, että eräs siellä riehuva, todellinen sontalinko, varomattomasti heitti RUK -kurssinumeronsa ja Kapi-Korhonen otti RUK-matrikkelin käteensä ja kirjoitti ne noin 20 nimeä esille ja muut sitten tunnisti miehen sen aiempien kertomusten perusteella. Sattuuhan sitä. Ei silti että minua henkilöt kiinnostaisi, mutta sattumalta vaan huomasin tällaisen jutun:
"Olin nimittäin RUK:n kurssilla 116 3. komppanian 1. joukkuee miehiä."
Tuota kysymystä kannattaa hokea, on se sen verran ihme!
Olet syötävän ihana;-))))))))
Miksi minua hävettää olla kepuloinen? Siinä olisi oikea kysymys sinulle avaukseksi!
Totta, että Sonnarin faija oli SKDL:n edustaja kunnanvaltuustossa, kuten hän kertoi. Myös paljon muutakin, mutta eipä ole asiani kertoilla. Sitten alkoi "loikat" tepsuihin ja muihin, niin himmeni politiikan tähti. Ihmettelen kuinka köykäisesti Sonnarista on tullut kepulainen. omapahan on asiansa.
Minäkin kysyn tuota itseltäni lakkaamatta ja en oikeastaan tiedä, voi olla maidosta tai sitten muuten vaan ajauduin. Sinulla on tästäkin asiasta selvä näkemys, rakas ystävä.
Jäykät harjasniskat on ihania ja ihastuin niin kovasti armeijassa. Hoh,hoh,hooooo ei ymmärrä punikit poikarakkaudesta mitään.
Sinua miehet kiihoitti keskustalaiseksi?
Onko kepujen lestadiolaispiireissä pedofiiliys pikkujuttu?