Oireeni alkoivat n. kolme viikkoa sitten kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Katselin televisiota ja yhtäkkiä vain tunsin että nyt ei kaikki ole hyvin. Tuli ikäänkuin hätä käteen että mitä tapahtuu, syke nousi, alkoi heikottaa ja huimasi. Soitin tyttöystäväni paikalle. Tämän jälkeen vielä oksensin (ei sinänsä ollut huono olo, tuntui vain että oksennus auttaa) ja tärisin. Seuraavana päivänä kävin työterveydenhoitajalla ja "vatsataudista" kaksi päivää vapaata.
Kesti noin viikon verran ettei ollut ongelmia, pientä outoa oloa siellä täällä, muttei pahempaa. Virheen kuitenkin tein kun lähdin sitten kaverin kanssa ryypiskelemään. Ei se ilta, eikä aamu, vaan juuri kun krapulan olin täysin potenut, niin tämä kauhea olo iski jälleen. Siihen lopetin tupakoinnin ja alkoholiinkaan en ole koskenut.
Pari päivää meni taas kiikun kaakun, eli jotenkuten, kunnes eräänä perjantai-iltana tuli taas outo olo. Huimasi ja heikotti jotka havaittuani aloin pelkäämään ja sen mukana sitten tuli tärinät ja paniikkia.
Tästä menimme päivystykseen, jossa otettiin seuraavana aamuna verikokeet joissa ei näkynyt mitään ja päivystävän lääkärin diagnoosina paniikkihäiriö, lääkkeet puoleksi vuodeksi ja turvallista matkaa.
Lääkkeistä tuli sitten aivan hirveä olo, olin täysin sekava ja heikko.. Ohjeissa luki, että mikäli sekavuutta ja lihasheikkoutta ilmenee - mene lääkäriin. Ja näin tein, menin tällä kertaa yksityiselle, joka käski lopettamaan lääkityksen heti ja lähetti pän magneettikuvauksiin, sekä otti liudan verikokeita lisää.
Magnettikuvat ok (poskiontelossa olevaa kystaa lukuunottamatta - kuulemma vaaraton), verikokeetkin ok, joskin esim. keliakian ja jonkun vatsabakteerin tulokset vielä tulematta.
Olin huomannut että tähän oloon auttoi ainakin hetkeksi mobilat niskaan ja särkylääke. Sainkin lähetteen fysioterapiaan jossa olen ehtinyt käymään vasta kerran, hän ei kuitenkaan osannut sanoa niskassani/hartioissani olevan mitään suurempaa vikaa (niskassa ihan selkärangassa tms kiinni olevat lihakset olivat hieman jumissa). Sain kuitenkin niskan alueelle jotain hierontaa sekä ultra-lämpögeeliä, joka auttoi kyseiseksi päiväksi - oloni oli jopa mainio. Seuraavana päivänä (eli tätä kirjoittaessa eilen) oireet alkoivat kuitenkin palaamaan.
Tänä aamuna kun heräsin, oli oloni jotenkin sekava. Ei juurikaan huimannut, vaan olo oli outo. Yhtään ei ollut nälkä, vaan tuntui hieman jopa oksettavan. Tämä säikytti jälleen ja aloin pelkäämään, joka aiheutti taasen tärinää.
Nyt olen koko päivän seikkaillut kuin sumuverhon takana ikään. Päässäkin tuntuu painetta ja olo on huono. Jalat tuntuvat heikoilta sekä alaselässäni tuntuu hieman kipua ( kipu on tuntunut jo pidempään, mutta välillä katoaa). Kädet tärisevät hieman, mutta siitähän se varmasti johtuu että pelkään.
Herään joka yö mitä ihmeellisempiin aikoihin aivan itsestään, esim edellisenä yönä heräsin kello viisi (vaikka kävin kahdelta nukkumaan) ja luulin että kello on 17:00 päivällä. Vähän ajan päästä nukahdin, ja heräsin taas kello yhdeksän pirteänä, hetken hereilläolon jälkeen taas unille ja heräsin kello 12 tämän oudon olon kanssa.
Olen aloittanut kolmivuorotyön n. kaksi kuukautta sitten, ja mietityttää että voisikohan sillä olla tämän kanssa tekemistä.. en tiedä. Mutta hulluksi tulen ellei tämä ala helpottaa, tai siltä ainakin tuntuu nyt.
Kesti noin viikon verran ettei ollut ongelmia, pientä outoa oloa siellä täällä, muttei pahempaa. Virheen kuitenkin tein kun lähdin sitten kaverin kanssa ryypiskelemään. Ei se ilta, eikä aamu, vaan juuri kun krapulan olin täysin potenut, niin tämä kauhea olo iski jälleen. Siihen lopetin tupakoinnin ja alkoholiinkaan en ole koskenut.
Pari päivää meni taas kiikun kaakun, eli jotenkuten, kunnes eräänä perjantai-iltana tuli taas outo olo. Huimasi ja heikotti jotka havaittuani aloin pelkäämään ja sen mukana sitten tuli tärinät ja paniikkia.
Tästä menimme päivystykseen, jossa otettiin seuraavana aamuna verikokeet joissa ei näkynyt mitään ja päivystävän lääkärin diagnoosina paniikkihäiriö, lääkkeet puoleksi vuodeksi ja turvallista matkaa.
Lääkkeistä tuli sitten aivan hirveä olo, olin täysin sekava ja heikko.. Ohjeissa luki, että mikäli sekavuutta ja lihasheikkoutta ilmenee - mene lääkäriin. Ja näin tein, menin tällä kertaa yksityiselle, joka käski lopettamaan lääkityksen heti ja lähetti pän magneettikuvauksiin, sekä otti liudan verikokeita lisää.
Magnettikuvat ok (poskiontelossa olevaa kystaa lukuunottamatta - kuulemma vaaraton), verikokeetkin ok, joskin esim. keliakian ja jonkun vatsabakteerin tulokset vielä tulematta.
Olin huomannut että tähän oloon auttoi ainakin hetkeksi mobilat niskaan ja särkylääke. Sainkin lähetteen fysioterapiaan jossa olen ehtinyt käymään vasta kerran, hän ei kuitenkaan osannut sanoa niskassani/hartioissani olevan mitään suurempaa vikaa (niskassa ihan selkärangassa tms kiinni olevat lihakset olivat hieman jumissa). Sain kuitenkin niskan alueelle jotain hierontaa sekä ultra-lämpögeeliä, joka auttoi kyseiseksi päiväksi - oloni oli jopa mainio. Seuraavana päivänä (eli tätä kirjoittaessa eilen) oireet alkoivat kuitenkin palaamaan.
Tänä aamuna kun heräsin, oli oloni jotenkin sekava. Ei juurikaan huimannut, vaan olo oli outo. Yhtään ei ollut nälkä, vaan tuntui hieman jopa oksettavan. Tämä säikytti jälleen ja aloin pelkäämään, joka aiheutti taasen tärinää.
Nyt olen koko päivän seikkaillut kuin sumuverhon takana ikään. Päässäkin tuntuu painetta ja olo on huono. Jalat tuntuvat heikoilta sekä alaselässäni tuntuu hieman kipua ( kipu on tuntunut jo pidempään, mutta välillä katoaa). Kädet tärisevät hieman, mutta siitähän se varmasti johtuu että pelkään.
Herään joka yö mitä ihmeellisempiin aikoihin aivan itsestään, esim edellisenä yönä heräsin kello viisi (vaikka kävin kahdelta nukkumaan) ja luulin että kello on 17:00 päivällä. Vähän ajan päästä nukahdin, ja heräsin taas kello yhdeksän pirteänä, hetken hereilläolon jälkeen taas unille ja heräsin kello 12 tämän oudon olon kanssa.
Olen aloittanut kolmivuorotyön n. kaksi kuukautta sitten, ja mietityttää että voisikohan sillä olla tämän kanssa tekemistä.. en tiedä. Mutta hulluksi tulen ellei tämä ala helpottaa, tai siltä ainakin tuntuu nyt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On paniikkihäiriötä tai ahdistuneisuutta, takuu varmasti !
moi
mulla oli ihan sama juttu. kyl se paniikkia ja ahdistusta on. kannattaa hoitaa homma kuntoon.. apua löytyy... tsemppia
mikä auttaa parhaiten paniikkiin?psykiatri vai lääkitys?alkaa pikku hiljaan ottaa kupoliin tämä tauti
Kuulostaa kyllä paniikkihäiriöltä,itselläni alkoi samalla tavalla ja kävin kaikki kokeet läpi,aivojen tutkimukset ynnä muut. Kannattaisi kyllä aloittaa esim.estolääkitys,itselläni on Sepram ja se auttaa,aluksi voi olla pahoja sivuoireita mutta ainakin mulla meni ohi pian.Toivottavasti saat apua.
saakos tuon sepram reseptin peruslääkäriltä vai pitääkö mennä erikoislääkärin juttusille
peruslääkäriltä.
Sorruinpa tänään tupakoimaan. Olin yli kaksi viikkoa tupakoimatta oireiden alkamisesta ja tänään ajattelin kokeilla että mitäpä jos..
Tupakka on tehnyt minulle aina "hälläväliä" olon, ja täytyy myöntää, että nyt pari tuntia tupakoinnin jälkeen oloni on parempi mitä moneen päivään.
En kuitenkaan suostu uskomaan että tämä on ollut vain vieroitusoiretta, ensimmäiset oireethan alkoivat vielä kun tupakoin (joskin olin vähentänyt aivan mielettömästi) joiden jälkeen sitten lopetin kokonaan. Mutta ymmärtääksenihän tupakoinnin pitäisi vain pahentaa näitä oireita.
Toinen helpoittava tekijä on ollut liikunta. Olen välillä käynyt pinkomassa viiden kilometrin lenkkiä kuin hullu ikään, ja siten olen saanut mielenrauhan joksikin aikaa.
paniikkihäiriö. tai ainakin noiden oireiden perusteella kyllä on.
Tottakai ne lääkkeet kahden ekan viikon aikana lissää niitä oloja ja paniikkeja mut usein lääkäri voi määrätä rauhottavat kahden vkon ajaks.
ja liikunta tekee hyvää.
se. Mitä ilmeisemminkin. Olen nyt kuitenkin työstänyt elämäntapojani ja oloni on helpottunut jo muutamassa päivässä huomattavasti.
Suurimmaksi syyksi olen huomannut kolmivuorotyön tuoman epäsäännöllisyyden, pitemmän päälle selvinnee, pystynkö jatkamaan työssäni. Nyt olen kuitenkin tehnyt rytmistäni niin säännöllisen, kuin kolmivuorotyössä pystyy. Lisäksi työmatkat pyörällä ja tunnin mittainen reipas kävely aamuisin kohottaa oloa huomattavasti.
Iltavuoron jälkeen herätyskello herättämään viimeistään yhdeksältä, yövuoron jälkeen viimeistään puoli yhdeltä, ja nukkumaan tietenkin aina sopivissa ajoin (ennen valvoin iltavuoron jälkeen pitkälle yöhön ja heräsin kun siltä tuntui). Ajatuksena kuitenkin se, etten enää nuku niin pitkälle kuin huvittaa.
Myös jokapäiväiset pienimuotoiset kuntoilut ja mittavat venyttelyt kuuluvat nyt päivääni.
Myös ruokavaliota, sekä erityisesti ruoka-aikoja täytyy vielä työstää..
Hyvä että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni nukkuma, ruoka ym aikojen ja liikunnan suhteen. Itsellä alkoi samoilla oireilla valmistumiseni jälkeen 2004, kun ei ollutkaan enää stressiä ym. ja elämä tyhjää. Lääkäreissä juoksin niskakivun, pääkivun, huimauksen, rintakivun, tykytysten, kuumeen jne jne takia, ikinä ei mitään löytynyt. Lopulta lääkäri kehotti menemään mielenterveystoimistoon. Siellä kävin, aluksi 2x viikossa, myöhemmin kerran viikossa. Jo muutaman viikon jälkeen oireet helpottivat huomattavasti, beetasalbaajia sain tykytyksiin. Jossain vaiheessa innostuin liikunnasta, ja totta tosiaan, tunnin lenkki päivittäin helpotti oloa huomattavasti. Huonoina päivinä tein sen kahdestikin päivässä. Noin 3kk kävin terapiassa, jonka jälkeen olen selvinnyt itsekseni asian kanssa. Oireista on merkkejä nykyisinkin joissain tilanteissa, mutta olen päässyt niskan päälle niin, että pystyn järkeillen poistamaan oireet heti niiden alettua. Jatka samaan malliin! Ja jos pahenee niin lääkäriin, hoitoja on olemassa!
huomasin, että pitkä reipas kävelylenkki ihmisten ilmoilla helpottaa. Vaikkakin alkuun lähteminen oli todella vaikeaa, ja se tapahtuikin lähinnä pakon edestä kun jouduin kävelemään pitkän matkan kotiin.
Alku olikin hankalaa, luulin pyörtyväni matkalle, mutta puolen tunnin jälkeen oikein tunsin kuinka olo koheni.
Toivottavasti tämä tästä, jospa näistä olisi apua muillekin :)