Tom Clancyn tiiliskivi-romaaniin perustuva Peloista pahin on hieman ajastaan jäljessä olevaa kylmä sota-peloittelua. Peloista pahin on Clancyn kuudes romaani ja viimeinen jonka itse olen lukenut. Clancy on loistava kertoja, hänen tekstinsä on sujuvaa, mutta se amerikkalaisten ihanteiden lähes propagandamainen esilletuonti söi paljon tehoa itse kirjoista. Omasta mielestä jokainen ussi kirja oli entistä heikompi, joten minun mittari tuli täyteen tämän teoksen kohdalla.
Elokuvana Peloista pahin ei juuri ole parempi. Toki se on hyvin ja näyttävästi tehty ja kaikki toimii oletetulla tavalla. Mutta kuitenkin jotain puuttuu, itse asiassa aika paljonkin. Ensinnäkin Peloista pahin ei juuri kestä kriittistä tarkastelua eettisessä mielessä. Se on militaristinen teos, jossa asevoimat ja niiden käyttö on osa luonnollista poliittista toimintaa. Maailma nähdään mustavalkoisena ja asiat ovat usein lähes itsetarkoituksellisia. Nämä arvot tulevat tosin Clancylta, joten filmatisointina elokuvaa voi toki pitää onnistuneena.
Jostain syystä koen Ben Affleckin näyttelijänä, joka ei jää mieleen. Ei hän huono ole, mutta sellainen mauton ja väritön persoona, josta ei oikein saa otetta. Sen sijaan Morgan Freeman tekee jälleen kerran loistoroolin ja pitkin elokuvaa hän kyllä varastaa kohtaukset luonnollisella karismallaan. Näyttelijätyö ylipäätään on tämän elokuvan parasta antia.
Peloista pahin olisi ollut loistava elokuva 10-15 vuotta sitten, mutta nykyaikana elokuva tuntuu kovin vanhanaikaiselta asenteeltaan, mutta kuten sanottua, se on pitkälti Clancyn romaanin vika (ilmestyi 1991). Maailma on kovasti muuttunut sen jälkeen ja supervaltojen vastakkainasettelu tuntuu nykyään keinotekoiselta.
Itse pidin Clancyn romaaneista pitkälti niissä olevan teknisen nippelitiedon vuoksi. Clancy tunsi asejärjestelmät ja niiden toimintamenetelmät ja strategiat. Elokuvasta kaikki tämä on karsittu minimiin ja on keskitytty pelkästään jännityselementteihin. Omalla tavallaan se on ymmärrettävä ratkaisu, mutta tällöin Clancyn tekstistä jää yksi kiinnostavimmista puolista lähes huomiotta, hänen asiantuntemuksensa ja se kyllä heikentää elokuvaa.
Arvosana: 6
Elokuvana Peloista pahin ei juuri ole parempi. Toki se on hyvin ja näyttävästi tehty ja kaikki toimii oletetulla tavalla. Mutta kuitenkin jotain puuttuu, itse asiassa aika paljonkin. Ensinnäkin Peloista pahin ei juuri kestä kriittistä tarkastelua eettisessä mielessä. Se on militaristinen teos, jossa asevoimat ja niiden käyttö on osa luonnollista poliittista toimintaa. Maailma nähdään mustavalkoisena ja asiat ovat usein lähes itsetarkoituksellisia. Nämä arvot tulevat tosin Clancylta, joten filmatisointina elokuvaa voi toki pitää onnistuneena.
Jostain syystä koen Ben Affleckin näyttelijänä, joka ei jää mieleen. Ei hän huono ole, mutta sellainen mauton ja väritön persoona, josta ei oikein saa otetta. Sen sijaan Morgan Freeman tekee jälleen kerran loistoroolin ja pitkin elokuvaa hän kyllä varastaa kohtaukset luonnollisella karismallaan. Näyttelijätyö ylipäätään on tämän elokuvan parasta antia.
Peloista pahin olisi ollut loistava elokuva 10-15 vuotta sitten, mutta nykyaikana elokuva tuntuu kovin vanhanaikaiselta asenteeltaan, mutta kuten sanottua, se on pitkälti Clancyn romaanin vika (ilmestyi 1991). Maailma on kovasti muuttunut sen jälkeen ja supervaltojen vastakkainasettelu tuntuu nykyään keinotekoiselta.
Itse pidin Clancyn romaaneista pitkälti niissä olevan teknisen nippelitiedon vuoksi. Clancy tunsi asejärjestelmät ja niiden toimintamenetelmät ja strategiat. Elokuvasta kaikki tämä on karsittu minimiin ja on keskitytty pelkästään jännityselementteihin. Omalla tavallaan se on ymmärrettävä ratkaisu, mutta tällöin Clancyn tekstistä jää yksi kiinnostavimmista puolista lähes huomiotta, hänen asiantuntemuksensa ja se kyllä heikentää elokuvaa.
Arvosana: 6
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.