omalle osastolle! Täällä keskustellaan syövästä ja siihen liittyvästä...!
Nyt porukalla periaate... emme kommentoi häiriköiden kirjoituksia.
Oma kysymykseni: miten lapset ovat suhtautuneet syöpäänne?
Nyt porukalla periaate... emme kommentoi häiriköiden kirjoituksia.
Oma kysymykseni: miten lapset ovat suhtautuneet syöpäänne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole riitelijöille! hommatkaa oma palsta heille!
Älkää kommentoiko tuon häirikön viestejä, vaan ilmoittakaa ylläpitoon, käyttäkää painikitta, ilmoitus asiattomasta viestistä, huomaavat että sama kirjoittaja.
Nyt en oikein ymmärrä.......vastasin vain kysymykseen....
Vaan tuota yhtä ja samaa häirikköä!
Taitaa jäljet johtaa sylttytehtaalle ja paljastui se provoaja...
Ihan hyvin mun kohdalla ovat suhtautuneet.Poika paremmin kuin tyttö..en tiedä mistä johtuu.Lapsenlapset...no mummu on sama kuin ennenkin,oli sillä syöpä tai ei,ymmärtävät,miksi mummo ei voi tänä kesänä,lähteä uimarannalle-uimahalliin,loikoilla pihalla auringossa,ajaa kilpaa leikisti(polkupyörällä).
Se on niin,monesta asiasta kiinni.Ehkä tää syöpäjuttukin on,miten siitä perheessä puhutaan..onko se kielletty asia...siitä ei puhuta ja kielletään,ettei sellaista olekkaan meillä..vaikea sanoa,mitä lapset ajattelee,oikeasti.
Kouluikäisille kerrottiin asiasta ihan rehellisesti. Neljävuotiaalle piti kertoa vähän toisella tavalla. Kuitenkin hänellekin kerrottiin, että äiti on nyt sairas ja joutuu hoitoihin. Mitä lie ymmärtäneet asiasta, mutta mitään ei ole salattu ja ovat olleet mukanakin niin paljon kuin olen pystynyt mukana kuljettelemaan.
Varsinkin neljävuotias on ollut todella kiinnostunut eri laitteista.
Niin,sinulla on niin pienet lapset,minulla jo aikuiset,ja olen mummo,,samanlaista se on kertoa,olit äiti tai mummo,rehellisyys ennen kaikkea...ei kai 4-vuotias,,luullaan,ettei hän ymmärrä,kyllä ymmärtää...meilläkin lapsenlapsi muistaa jopa 2 vuotiaana,kun mummo sairastui,ei tosin syöpään,mummo vaan ei kävellyt..no ehkä se oli erinlaista...kyllä 4 vuotias ymmärtää,ota mukaan ja kerro rehellisesti mitä sinulle tehdään ja ota mukaan,vaikka leikin varjolla,ota mukaan hoitoihin,nyt,äiti saa "sädetystä"nyt äiti säteilee,meillä Oulussa,on tosi kivat hoitajat ja lekurit.Anna sen 4 vuotiaan,tulla katsomaan,tietsikalta,miten se tapahtuu,hän näkee äitinsä siinnä,kas kummaaa,se onkin milleistä kiinni,nyt vaan annetaan koneen hoitaa hommat.
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi,kyllä me selvitään.
surevat, mutta yrittävät olla iloisia ja reippaita ja rohkaisevat. Säälittää joskus.. Soittelevat monta kertaa päivässä muka jotakin asiaa, mutta huolta se on..
Puhumme asioista, mutta ehkä tämä on niin uusi asia, että jokaisella, myös miehellä, on omalla tavallaan vielä jonkinlainen alkushokki meneillään.
Enkä minä kyllä ymmärrä, kuinka tällaisen kanssa koskaan ns. sinuksi voi tai edes ehtii elämänsä aikana tulla..?!!!
Meillä,lapset ovat sopeutuneet,kun olen pystynyt vielä normaalisti olemaan,vaikka tiputusten jälkeen muutama päivä tosi hontelo ja väsynyt olo.Pelkään tosin ,että jatkossa kun tauti nujertuu ja kroppa ns terveempi rupeaa nuo sytostaatit viemään pahempaan kuntoon?En tiedä,mutta näin maalikkona kun olen asiaa pohtinut niin tuntuu jotenkin loogiselta.Lapsiin,murrosikäinen tytär kokeilee aivan samalla tavalla rajojaan,kuin ennenkin 5vuotias ensimmäisessä uhmassa ja 8vuotias touhuaa omia juttujaan.Olen puhunut asiasta niin rehellisesti,kuin voinut,en ole pelotellut 70-luvun lääketiedolla eli elämme päiväkerrallaan ja enhän tiedä,vaikka jäisin auton alle kun ovesta astun,sen yritän pitää mielessä ja myös toimia sen mukaan.Siis elän kuin viimeistäpäivää joka päivä.Tsemppiä ja auringon täytteistä päivää kaikille.