Sellasta se on kun ei jaksa leikkiä perhettä. Ukko lähti vapaan mukaan ja nyt jo katuu ja haluisi tulla kotiin. Mutta ovi ei aukene, ei enää. Kerran lähti, lähti lopullisesti.
Epävarma mies jätti perheensä
ja haluisi palata
81472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taas yksi uusi juttu lajissaan.
Yleensä en ota kantaa erojuttuihin, kun liitossa on aina kaksi osapuolta. Jotenkin sitä alkaa vain kyynistyä noihin aidan toisella puolen vierailuihin, kun niitä alkaa olla monta tapausta tiedossa. Eräskin neljän lapsen isä uhosi aloittavansa sinkkuelämän, vaikka äiti yritti pitkään pelastaa perheen. Sitten kun äiti sai itsensä, neljä lasta ja kamat toiseen asuntoon, niin isä pyysi perhettä takaisin. Ja sitten ihmetellään, kun vaimo ei perunut päätöstään.
ei ajattele niin. Mä en vois ainakaan jättää.
Sinä olet persoona sinänsä, mutta on niitä naisiakin lähtenyt lomalle, paljon on miehiäkin mutta kyllä naisiakin.
Perhe on aina perhe. Ydinperhettä ei mikään voi murtaa. Anna anteeksi ja olette taas unelma.
vaikka its ekuulun ehdottomuuden koulukuntaan monessa asiassa niin joskus ehkä kannatta amiettiä missä vaiheessa kiukuttelee ja missä vaiheessa oikeasti on jotain mieltä. Tottahan toisen lähtö sattuu ja se julkihäpeä ja kaikki vielä päälle siihen niin ei todellakaan ole helppoa anta aanteeksi vaikka tahtoisi ja silloin ei edes taida tahtoa.
Kuitenkin asiaa kannattaa miettiä kunnolla sen kannalta onko oikeasti suhde loppu ja voiko antaa anteeksi jne. Kuitenkin ei yh:na ole kovin loistavaa elämää vaikka siitä joku nauttii myös. Siinä on myös lasten elämä kyseessä ja vaikka suhde ei voi perustu alasten etuun niin hyvä sitä on siltäkin kantilta miettiä.
On sitä tullut nähtyä niitä jotka palaa yhteen ja liitto vain lujittuu entisestäämn (on syytäkin..) ja niitä jotka yrittää eikä siitä tule mitään jostain syystä. On tietysti niitä jotka ei yritä ja sitten jossitellaan joskus ja kadutaan kun elämä vie eteenpäin ja tilanne menee ohi. Kukin varmaan tekee kohdallaan oikean päätöksen, mutta kannattaa silti miettiä millä motiiveilla ja miksi.
Yksi nainen sanoi tuossa että jos mie späätti its elähteä niin mikä hän on estämään kun se tahtoo palata? Tosin sitten seuraava lause oli jo että jos mies lähti niin hän päättää paluusta eikä ukko eli soudetaan ja huovataan asiaa varmaan pitkään vielä ennen lopullista päätöstä ja se ukko on ainakin läksynsä oppinut ja todella tahtoo perheen takaisin, anteeksikin on osannut pyytää..
Jos annat miehen kävellä takaisin niin kuin ei koskaan olisi lähtenytkään, ei suhteenne tule toimimaan. Mutta jos keskustelette vakavasti suhteestanne, mikä se oli ennen, ja mikä meni vikaan, ja mitä haluatte siltä tulevaisuudessa, ja löydätte yhteisen sävelen, voi uusi suhteenne toimiakin.
Se on tässä tullut nähtyä ja koettua tuhansin eri tavoin, että mies ei muutu siitä miksikään. Eka mies oli mammanpoika ja sairaalloisen mustasukkainen. Tosi hullu, voi anonyymisti suoraan pistää. Jaksoin sitä pettämistä ja juomista ja kaikean rahan itseen käyttämistä lapsen syntymän jälkeen vain jonkin aikaa, kun kohdalle tuli tilanne, joka "ulosti" minut pois siitä perheidyllistä, jossa äidistä, aviokumppanista yritettiin tehdä miehen ja anopinkin voimilla tehdä kotiorjaa shemeikalle, alkaen perunoiden kuorimisesta lautaselle yksin koko talouden maksajaksi. No, shemeikan kyytiin sitten päädyttiin mukulan kanssa lopulta, eikä sekään pelannut, koska kyseessä oli todellinen parkkiintunut peluri ja häikäilemätön naistennielijä. Uskomattomia käänteitä seurasi toinen toisensa jälkeen, kuten se, että ystäväni kävi hoidattamassa hänen luonaan (kotonani) itseään, kun itse olin töissä ja että sain itse huonon maineen jopa vanhempieni silmissä koska valehtelu oli näköjään se peli mitä selkäni takana koko ajan pelattiin. Seuraava oli kunnollinen, mutta kyyninen kuin kivi ja armoton työnarkomaani, ihan hyvä sinänsä, mutta harvoin kotona eikä ikinä yhteisissä jutuissa, ellei kyse ollut silkan työn tekemisestä. Silloin oli ollin oppivuodet todelliseen itsenäisyyteen menossa meikäläisellä. Sitten rakastuin täysin boheemiin ihmiseen, joka ikävä kyllä on juoppo, kaikesta täydellisyydestään huolimatta se oli hänen pahimmista pahin piirteensä. Häirikköhumalikko, parantumaton poikamies hänkin, pitää myös oman osoitteensa juovia naisystäviä itsestäänselvyytenä. Että sellasta väkeä tämä suomi kantaa emostensa kainaloissa. Eikä äidit sille voi mitään yksin, jos miehistä tulee tälläisiä. Se on tämä yhteiskunta joka ei enää pakota mihinkään, kuten avioliittoon loppuelämäksi, vaan tyrkyttää kaiken yhtä aikaa eteen, paljaita perseitä myöten. Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmät on totisesti maisteltu ja haisteltu pohojanmaan kautta.
mies saa tulla ja mennä mutta ei mennä ja tulla.
Mutta jos teillä on lapsia, niin mieti vielä. Silloin et tee ratkaisua vain omasta puolestasi, vaan myös lastesi ja heidän lastensakin puolesta.
"Kerran vain, kerran erehdyin vain. Mutt ehkäpä anteeksi annat ja mun oot taas", sanotaan laulussakin.