Onko teidän mielestänne väärin kun siloointällöin,oikein hermot kun kerkeää mennä tytön jatkuvaan huutoon ja tottelemattomuuteen niin otan kiinni tukasta,pidän vain kiinni en tukista eikä se satu...pidän kiinni ja sanon sanottavani
Onko tämä teistä väärin?
todella uhmakas tyttö
533858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
......-ijnt6
Riippuu tietty lapsen iästä, mutta en siltikään menisi tukasta ottamaan, saattaa siinä rimpuillessa lähteä tukko hiuksia irti. Tiedän kyllä kokemuksesta ettei ole kivaa saati kivan tuntuista. Anna raivota ja juoksennella päin seiniä, kyllä se siitä tasaantuu.
Ei rimpuile silloin,vaan pysyy paikallaan...eli otan napakasti hiuksista kiinni päälaelta siitä juuresta ja pidän hetken...
tasolle kuin se lapsesi.
Jos hermot menee niin mene sinä tupakalle
tai vedä henkeä.
Kokeile tätä:
Riiputa itseäsi tukasta ja lue vaikka aakkosia, koko huomio keskittyy kipuun eikä kirjaimet muistu mieleen, josko niitä ei muista muutenkaan.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
onse vaan eriasia roikottaa tukasta!!!!
otapa ihteäsi päälaelta kiinni hiuksista,sattuuko?
se sattuu! Hiukset ei tule nippuun kaikki samalta kohtaa ja nipistelee pirusti niskasta ja ohimoilta!!! Vai kammanko kanssa tupon järjestelet käteesi?
en ota hiuksia nippuun,sormilla kourasen vähän hiuksia päälaelta ja pitelen kiinni ja silleen oon sen tehny ettei se oikeasti satu yhtään,huono tapa silti mutta ei se tunnu!!!
et sitä enempi sattuu mitä epämääräisempi läjä niitä hiuksia kädessä on. Kokeile itse! Haituvat sieltä täältä nyhdettynä nipistelee, koko tukka jos on kädessä, ei satu niinkään.
tämä menee jo vähän huvittavaksi,mutta kun minä en kisko enkä revi niitä hiuksia kun pitelen vaan eikä ne oo niin tiukalla niin se ei satu...tarkotus ei ollu alkaa puolustella ettei se satu vaan että onko se väärin...mutta se tyyli jolla minä sen teen,ei satu.piste.
yksikään lapsi ei pidä päätään tossa tilanteessa täysin paikallaan. piste. Ja vaikka pitäisikin, sattuu silti. piste. Onko väärin? On! Piste!
ei se kyllä ainakaan minuun satu vaikka aika kipuherkkä olenkin.sitten sattuu jos revin tuosta tai jotenkin nykäisen mutta eihän nyt pelkkä hiuksista kiinni ottaminen satu=) minä olen ottanut poikaani yhden kerran tukasta kiinni ei nimittäin usko puhetta,ei edes huutoa enkä koe sitä hirveänä vääryytenä. iät ajat on tukkapöllyä lapset saaneet ja luunappia aikoinaan tietääkseni myös kunnolla selkään joten eiköhän tuo tukasta pelkästään kiinni ottaminen tai pienen pieni luunappi ole niitä kivuttomimpia rangaistus keinoja.selkään antamista en hyväksy mutta täytyy sanoa että jos muu ei auta niin saa sitä nyt tuollain tukasta ottaa,koska en tosiaankaan usko että ap on lastaan satuttanut tuossa tilanteessa millään tavalla.
Onkos nyt tulkittavissa että poninhännän tekeminen tytölle on pahoinpitelyä? Siinähän hiukset täytyy laittaa käsin nippuun ja sitten vielä jätetään se pampula jatkamaan lapsen "tuskaisaa" kokemusta.
Siispä seuraavaksi aletaankin miettiä onko väärin tehdä tytölle poninhäntä?entäs sitten ranskanletti?siinä ne vasta hiukset tulevatkin tiukalle!!!!Kuinka moni on tähän syyllistynyt?
käsittäisit,että tukistaminen sattuu aina jos vain ajattelisit asiaa hieman tarkemmin.
Tosin irtohius joka on lattialla ei aiheuta tuskaa,kisko sitä.
toisin sanoen sakot vaan kaikille vanhemmille jotka on tehnyt lapselleen ponihännän tai letin!!
oletko kokeillut ottaa hartioista ym. kiinni. Kyllähän lapseen pitää olla hyvä katsekontatki kun sanoo asiansa ja riehuva lapsi saada rauhoittumaan, mutta tuo tapa vähän epäilyttää. Oletko itse silloin rauhallinen? siis huudatko sanottavasi vai sanotko vaan topakasti?
kannattaa myös miettiä miksi lapsi on tottelematon, saako lapsi tarpeeksi huomiota entä ovatko sääntösi selkeitä ja pidätkö niistä kiinni?
on.
Nykyään pitäisi kohdella lapsia kuin jotakin pikku prinssejä tai prinsessoja ja palvoa maata heidän jalkojen alla.
Lapsilta on kaikki sallittua ja vanhemman pitää vain yrittää kiltisti sanoa, että älä nyt kulta pikku aino viitsi kun äidille voi tulla paha mieli..
Joku kuri pitää olla ettei mene ihan mahdottomaksi, olkoot se sitten vaikka hiuksista kiinni ottaminen tai tukistaminen tai luunappi.
Olen itse antanut muutaman kerran luunapin, mikä on kai rangaistava teko, mutta pahimmillaan tehosi.
Ei me nykyiset aikuisetkaan olla kärsitty suunnattomasti siitä, että ollaan niitä tukkapöllyjä pienenä saatu, eikä niistä ole traumoja jäänyt.
Eri asia sitten jos on saanut selkäsaunoja.
Lapsen kuuluu totella vanhempaa, ei päinvastoin.
Aikuisen ei koskaan mielestäni tarvitse käyttää voimakeinoja lapsensa kasvatuksessa, jos vain on haluja/taitoja riittää.
meillä oli sellainen tilanne kun lapsi oli n. 3v että tykkäsi juosta tielle, siis isolle tielle missä autot ajavat 80-100 km/h
Minä puhuin ja puhuin, kerroin kuinka voi käydä, laitoin arestiin, kielsin leluja, yritin lahjoa leluilla, retkillä ym. Yritin kaikkea hyvällä ja pahalla. Siis ihan kaikkea, kyselin jopa muilta ja neuvolasta apua, mitä voin tehdä että tämän saisi loppumaan ja kaikki keinot käytin.
Ei, lapsi ei uskonut. Oli niin mukavaa kun äiti juoksi lapsen perässä hengen hädässä ettei lapsi jää auton alle. Kaikilla isoilla parkkipaikoilla oli sama juttu.
Lopuksi ensin uhkasin luunapilla muutamia kertoja: ei mitään vaikutusta, vaan sama jatkui.
Lopuksi pinnani paloi ja annoin luunapin, mikä varmasti otti kipeää ja lapsi itki vuolaasti, mutta ei ole kertaakaan sen jälkeen yrittänytkään juosta autojen eteen.
Kukaan ei voi tulla sanomaan etten kaikkea olisi yrittänyt ennen luunapin antoa.
Mitä mieltä olet: olisiko pitänyt antaa lapsen saada oppi sillä tavalla, että olisi lopulta jäänyt auton alle, vai oliko luunappi parempi?
ja uhkasin vielä, että jos tämä ei tehoa seuraavaksi laulaa koivuniemen herra ja hain valmiiksi koivunoksan pihaan odottamaan.
Lapsi on tänä päivänä 13 vuotias, eikä koivuniemen herra ole tarvinnut vielä tähän päivään mennessä käyttää.
minulta tuntuu puuttuvan...
Kyllä tuossa kuvailemassasi tilanteessa luunappi oli mielestäni tottakai pienempi paha. Itsekin olen koettanut valmiiksi miettiä, kuinka toimia omien lasten kohdalla tuon kaltaisissa tilanteissa.
Korjaankin siis edellistä kirjoitustani sen verran, että myönnän ruumiillisen kurituksen olevan vaihtoehtona silloin, kun kaikki muut keinot on jo käytetty ja lapsi toiminnallaan vaarantaa itsensä.
Ikävä kyllä on paljon sellaisia vanhempia, jotka läpsivät/tukistelevat/luunapittelevat lapsiaan vähäisestäkin tottelemattomuudesta.
Juu, en minäkään mikään ruumiillisen kurituksen puolestapuhuja ole, päinvastoin.
Omassa tapauksessa ei ollut enää muita vaihtoehtoja.
Toisaalta olen sitä mieltä, että lapsia hyysätään tänä päivänä ihan liikaa. Kaikki pitäisi toimia lapsen ehdoilla.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhemmat ovat ne jotka päättävät kuinka toimitaan. (ei nyt välttämättä liity aiheeseen mitenkään)
On ikävä kyllä paljon sellaisia vanhempia, jotka "pahoinpitelevät" lapsiaan turhaan luunapeilla ym. ja myös heitä, jotka oikeasti pahoinpitelevät
Paljon enemmän varmaan, kuin osaamme kuvitellakaan. Tällaiseen olisi tultava loppu jollakin tavalla. Sen tavan kun vain joku keksisi.
Mahdollisesti sosiaalihuollon tulisi keskittyä oikeasti ongelmatapauksiin, eikä mihinkään huuhaa-juttuihin.
Vaikeita asioita.
Minua valvottaa muuten nokkosrokko, ihana tauti.
Yksi hyttysenpisto ilman ennaltaehkäisevää lääkettä ja koko iho on kuin paarmojen syötynä.
Kamala kutina, mutta eikö se tästä.
Onnea odotukselle :)
Taidan yrittää nukkumaanmenoa.
kanssasi siitä että nykypäivinä tämä touhu on mennyt ihan puulleen. aikuisen pitäisi kunnioittaa nykyään lasta eikä toisin päin. lapsi ei voi kokea luunapin annolla niin kovaa kipua että se rikokseksi sen kummemmin luokitellaan.ja toisekseen nykypäivän ajatus maailma on juuri tuo,minullekin on monesti tultu sanomaan että anna pojan tehdä sitä ja sitä siinäpähän oppii kun polttaa itsensä jne... no ennemmin mä sen pienen luunapin tai tukkapöllyn annan kun päästän lapseni tuonne tiellä niin että jää auton alle ja leikin riskinottoa jäikö henkiin vai kuoliko! lapsilla on vaikka mitkä temput ja en todellakaan halua että minun lapselleni käy jotain niin vakavaa että joudutaan sairaalaan.meillä muuten on kanssa jouduttu pojan omapäisyyden takia neuvolassa juoksemaan ja perheneuvolaan pitäisi aikaa soittaa.
pojat risusta kaksi kertaa. yksi oli tielle juoksemisesta ja toinen kaivolla keikkumisesta.
se risusta saaminen tässä tapauksessa tarkoitti että yksi sivautus kintulle. olivat silloin kolmevuotiaita ja tosi villejä. mutta se kyllä tehosi.
jos lapsilla on korvat koristeena niin se parempi vaihtoehto on kuitenkin se että saa lapsen ymmärtämään. ei olis naurattanut jos lapset olisivat sinne kaivoon hukkuneet.
"""Mahdollisesti sosiaalihuollon tulisi keskittyä oikeasti ongelmatapauksiin, eikä mihinkään huuhaa-juttuihin.
Vaikeita asioita. """"
Mielenkiinnosta vain, tarkentaisitko? Mihin huuhaa-asioin sosiaalihuolto keskittyy nyt, jos ei ongelmatapauksiin?
pidä kiinni käsivarsista. Meillä se tehoaa ihan hyvin kun pitää molemmista käsistä niin kauan että saa kontaktin, kun saan kontaktin alan helpata ja puhun asiani. Selkeät säännöt äänen käyttöön olisi varmaan ja paikallaan, eli esim. "Nyt saat puoli tuntia leikkiä äänekkäänpiä leikkejä..." Kokeile...
Mielipiteeni on se että kukaan teistä ei ole pahasti satuttanut lastaan,pari luunappia tai tukistusta ei ole maailman loppu!Lapsia on niin erilaisia,todella helppoja ja todella vaikeita!Helpon lapsen vanhemmalla ei varmasti tulisikaan mieleen koskaan tukistaa,antaa luunappia tai muuta...mutta kun on niitäkin lapsia jotka eivät usko mitään eikä millään niin jos heille on joskus luunapin antanut tai tukistanut,mielestäni ihan oikein.Niin on minutkin kasvatettu!
Kuinka monella vanhemalla oikeesti on joku durasel-pupu perseessä että jaksaa ja jaksaa vaan loputtomiin olla kärsivällinen. Ei ne kakarat mene rikki tai saa traumoja jos huutaa joskus tai niikuin minä olen antanut tukkapöllyä. Mutta ainoastaan jos ei mikään puhe ole auttanut. Nyt on jo senverran iso etten ole aikoihin pölläyttänyt tukasta, puhumme asioista ja nykyään se jo tehoo kun selittää miksi joku asia on niinkun se on, tai että hänelläkin on velvollisuuksia.Hakkaaminen ja muu fyysinen tai henkinen väkivalta on asia erikseen ja niitä en hyväksy,järjen käyttö on sallittu tässäkin asiassa.
Ei pieni tukistaminen pahaa tee. Miten muuten komentaa lasta joka ei puhetta kuuntele? Eihän kaikki lapset ole nurkassa istuvia hiiriä.
Pieni hiuksista kiinni ottaminen takaa sen että lapsi kuuntelee, kun muut keinot ei tehonnut.
Eri asia on raju tukasta repiminen. Siinä voi pahimmillaan päänahan pienen pienet verisuonet vaurioitua eikä revittyyn kohtaan kasva enään ikinä hiusta. Ja tämä on tosi.
Kumma homma, että nykyään lasten pitäisi antaa tehdä ihan mitä tahansa."No Torsti kulta, tule pois kukkaa repimästä, kukka kohta itkee." Vähän saman tapainen asia on, ettei opettaja saa poistaa luokasta häiriköivää oppilasta.
Kymmenen vuoden päästä nähdään millaisi herran terttuja sitä ollaan saatu aikaan.
paikoista saa kiinni pidettyä kuin hiuksista...ihme lässytystä sulla.
tympeä tyyppi. Ihan asiaa shanna kirjoitti.
..tässä ollut puhe tukistamisesta.
ei ole ollenkaan niin paha kuin jatkuva henkinen alistaminen ja väkivalta jota niin paljon näkee.
Jo vuosikkaan lapsen kanssa väsyneet äidit vain huutavat ja kieltävät kaikesta, mitä lapsi tekee.
Pitäisi ymmärtää, että siinä iässä lapsi alkaa kiinnostua entistä enemmän ympäristöstään ja haluaa tutkia asioita. Väsyneenä äiti vain kirkuu ja kieltää ja lapsesta tulee sillä tyylillä kovin agressiivinen ja ilkeä. Malli on saatu siitä ihan läheltä.
Miksi ei voitaisi hetkeksi luopua siitä täydellisen äitiyden tavoittelusta, että itse hoidan lapseni ja tiedän parhaiten miten toimitaan. Miksi ei voitaisi joskus antaa lapselle ja itselle pieni hengähdystauko ja antaa lapsi mummun hoiviin päiväksi.
Monilla siihen on mahdollisuus, mutta kun nykyisin on vallalla se anoppiviha, että sitä mummon hoitoa ei voida käyttää.
Itse asun ihan poikani perheen naapurissa, mutta kyllä miniäni mieluummin kiusaa lasta kielloillaan ja typerillä rajoituksillaan, joilla ei ole mitään tarkoituspohjaa vaan ainoastaan, että itsensä ei tarvitse vaivautua lapsen tarpeiden takia. Mummon kanssa lapsella olisi mahdollisuus kokea jotain rauhallista ja luvallistakin. Mummot jaksavat leikkiä ja paneutua siihen, mitä lapsi tahtoo ja olla lapsen ehdoilla. Sellaiseen ei äideillä näytä olevan juurikaan kärsivällisyyttä tai tahtoa.
tulee 200-300e sakkorangaistus.
Mietin tämmöistä: hyväksyvätkö luunapin antajat sen, että heidän lastaan rangaistaisiin samoin myös esim. päiväkodissa ja koulussa?
mutta henkinen väkivalta on sallittua. Samahan se pätee ihmissuhteissakin. Jos teet näkyvän jäljen, eli lyöt, saat rangaistuksen, jos kiudutat hitaasti vuosikausia näkyviä jälkiä jättämättä, kukaan ei välitä.
saa sakkorangaistuksen. On henkinenkin väkivalta laissa kiellettyä. Eiku vaan puheita nauhottamaan ja oikeuteen...
olla pienistä lapsista puheitten nauhoittajiksi. Ja kyllä minusta henkinen väkivalta on jotain aivan muuta kuin kunnianloukkaus. Se on lasten kohdalla hiljaista nujertamista ja alistamista, halveksuntaa, välinpitämättömyyttä jne. Miten luulet pienne lapsen sellaista vastaan voivan.
Nyt lienee ollut siis kysymys lapseen kohdistuvasta väkivallasta tuossa aloituksessa.
Aikuiset kyllä kykenevät puolustautumaan ja nauhoittelemaan loukkauksia, lapset ei. Ja mitä paskan väliä on jollain sanallisilla loukkauksilla. Ne on miten ne kukakin tulkitsee. Ja sitäpaitsi, salaa nauhoittaminen ei päde oikeudessa vaikka nauhalla olisi mitä. Kysy ensin lupa solvaajalta, saatko laittaa solvaukset nauhalle, sitten se on pätevä todistusaineisto.
lain mukaanhan uhkauskin on jo liki sama kuin teko ja kun kajoat lapseen vaikka vain pitämällä kiinni niin se on sama kuin tukistus vaikket revi tai vatkaa sen enempää. Laissa ei mainita mikä määrä sivuttaisliikettä tai hiuksia kädessä täyttää tukistamisen kriteerin joten kaikki kajoaminen on siinä tarkoitetusti kielletty.
On sitten eri asia mikä kenenkin mielestä on oikeasti tukistus ja mikä jotain muuta, mutta s eonkin sittn vain mielipide..
onko lapsella sitten oikeus tehdä mitä tahansa,vanhemman pitäisi aina vaan jaksaa kaikki hermostumatta!!!!Jos minun lapsi esimerkiksi puree minua niin aivan varmasti annan tukkapöllyä,aikuisten silmille ei hypitä!!!
Niinpä.
Kyllä se vaan väärin on.
Jos et ole vielä kuullut holdingista eli kiinnipidosta, niin ota selvää. Etsi tietoa netistä, ja ohjausta ammattilaisilta, neuvolasta tai perheneuvolasta.
Minulla on 4 lasta, vanhin täyttää 19v tänä kesänä. Nuorin on 6v.
En ole koskaan käyttänyt mitään ruumiillista rangaistusta. Niin kauan kun lapset ovat olleet liian pieniä ns. järkipuheelle, olen käyttänyt juuri edellisessä viestissä tarkoitettua "holding" tekniikkaa. En tiedä mikä sen suomenkielinen nimitys on, kiinnipito kuvaa sitä hyvin.
Eli kun lapsi riehuu, hänet otetaan tiukkaan "halaukseen" syliin. Hänen kätensä ja jalkansa oikaistaan ja "lukitaan" omilla käsivarsilla, niin ettei hän voi potkia tai lyödä.
Lasta pidetään sylissä niin kauan että hän rauhoittuu. Samalla puhutaan hiljaa ja rauhallisesti: "kaikki on hyvin. Tiedän että suututtaa, mutta nyt sinä rauhoitut. etc".
Tekniikkaa käytetään mm. autistisen lasten hoidossa, kun he saavat raivokohtauksia. Itse otin sen käyttöön siksi, että esikoisellani on julmettu temperamentti, ja hänet piti saada jo taaperona rauhoitettua noin kerran päivässä. Rauhoittuihan hänkin sitten, kun uhmaikä helpotti.
Tekniikka toimii siksi, että pieni lapsi ei vielä tunnista tunteitaan, ja raivo- ja riehuntakohtaukset ovat hänestä itsestäänkin pelottavia. Vanhempi ikään kuin antaa tunteelle nimen (suuttumus tms) ja luvan, mutta estää lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Vanhemman suurempi fyysinen voima ja rauhallisuus auttavat lasta rauhoittumaan ja luovat turvallisuuden tunteen.
Kun lapseni sitten tulivat ns. tolkulliseen ikään, otin käyttöön eristys- tai "häpeänurkka" rangaistuksen. Jos lapsi huusi, riehui, kiusasi muita tms, hän joutui muista eristyksiin. Vaatehuone toimi rangaistussellinä oikein hyvin, sillä siellä on valo ja tilaa, mutta ei mitään sinänsä mielenkiintoista tekemistä.
Lasta varoitetaan, että jos hän jatkaa ikävää käytöstään, hän joutuu eristyksiin, sillä hänen käytöksensä on ikävää ja häiritsevää muista. Jos lapsi jatkaa varoituksesta huolimatta, hänet laitetaan vaatehuoneeseen ja ovi suljetaan. Vanhempi jää "passiin" ovelle, että lapsi ei saa sitä auki, ja kysyy aina muutaman minuutin välein: "Joko olet rauhoittunut? Oletko jo valmis tulemaan muiden seuraan?"
Kun lapsi on rauhoittunut, hän pääsee pois pyydettyään ensin anteeksi käytöstään. Pelkkä anteeksi ei riitä isommalta lapselta, vaan häneltä edellytetään selostusta siitä, mitä hän teki väärin ja mitä hän pyytää anteeksi.
Tämä eristysrangaistus toimii siksi, että se opettaa lapselle meidän ihmisten elävän yhdessä muiden kanssa. Jos toimimme tavalla, jota muut eivät hyväksy, meidät suljetaan pois yhteisöstä. Ja se ei ole kivaa.
En usko, että minulle on käynyt erityisen hyvä onni ja olen sattunut saamaan 4 enkeliä lapsekseni. Ihan samanlaisia mukeloita he ovat kuin muidenkin. Silti en koskaan ole joutunut käyttämään kehenkään heistä mitään muita rangaistuksia kuin nämä kaksi ja tietysti sakko. Eli se, että otetaan lelu tai herkku tms hauskuus pois, jos ei tottele.
Väkivallan käyttö lasten kasvatuksessa ei ole välttämätöntä minusta.
niin ei sitten mikään, kyllä tukistus olisi huomattavasti miellyttävämpi kuin sun keino
"Jos lapsi jatkaa varoituksesta huolimatta, hänet laitetaan vaatehuoneeseen ja ovi suljetaan. Vanhempi jää "passiin" ovelle, että lapsi ei saa sitä auki"
Onpa kova tarve puolustella väkivallan käyttöä, joka on jo laissakin kielletty. :)
Käytät henkistä väkivaltaa lapseesi.
Eikö ole muita keinoja käytettävissä?
Sinun aseesi lastasi vastaan ei ole tukistaminen, aseesi on pelon hyväksikäyttäminen, mistä lapselle jää ikuisia traumoja. Ahtaan paikan kammo pahimpana, pelko siitä mitä äiti tekee seuraavaksi, uskalluksen puute tehdä mitään omasta päästä keksittyä ettei äiti laita taas kaappiin lukkojen taakse.
Lukitseeko myös miehesi lapsen kaappiin ja pitää huolen siitä, että lapsi ei pääse sieltä ulos?
Olisiko syytä kääntyä asiantuntijoiden puoleen neuvoa saadaksesi?
Lueppas joskus kirja Pimeän poika, siitä saat totuudenmukaisesti selville miten vaikuttaa lapsen telkeminen yksin pieneen tilaan, vailla mahdollisuutta päästä pois ennen kuin joku antaa siihen luvan.
Kirjan on kirjoittanut lapsi, jota äiti löi ja lukitsi kaappiin sekä kellariin.
Vaikutukset lapsen tulevaisuuteen olivat melkoiset.
Teet lapsellesi hallaa ja tekaiset vielä virtuaalihymyn päälle, hyväkin äiti?
-kaiken väkivallan vastustaja-
Ilmeisesti arestirangaistuksen tekniikka ei oikein auennut sinulle, joten yritän selventää:
Lasta EI laiteta lukkojen taa pimeään komeroon vaan esim. vaatehuoneeseen tai muuhun käyttöön valittuun huoneeseen (kunhan ei ole lapsen oma leikkihuone), jossa on VALOT PÄÄLLÄ ja vanhempi seisoo oven takana kysyen vähän väliä, oletko rauhoittunut.
Tämä on asiantuntijoiden suosittelema metodi.
huoneeseen kärsimään rangaistusta tekemistään rikoksista. Myös heillä on valot päällä ja jatkuva valvonta. Tuleeko heistä sen seurauksena kunnon kansalaisia?
Kohtelet lapsiasi väärin laittamalla ne "tyrmään" ja siitä tulee jälkiseuraamuksia. mm. paniikkihäiriöt ovat lähtöisin tällaisesta kasvatuksesta.
Linkkiä en ehdi etsimään, mutta löytyy netistä.
Jos et osaa rauhoittaa lasta puhumalla, vaan käytät aikuisen mielivaltaasi, hae itsellesi apua.
pahoinpitelemistä, jos kerran uskot sen auttavan.
Se on kuitenkin yhteiskunnassamme kiellettyä, eikä se kasvata terveitä ja tasapainoisia ihmisiä.
Minä en käytä väkivaltaa, enkä sitä hyväksy. Asia lienee jankutettu nyt loppuun?
tuossa ensimmäisessä viestissäni allekirjoitukseni?
-kaiken väkivallan vastustaja-
Ei ole sinulla hermo kunnossa kun haukut pahoinpitelijöiksi sellaisia, jotka eivät hyväksy sinun kaappiintelkemis metodeja.
Ovatkohan kaikki pahoinpitelijöitä, jotka eivät kasvata lapsiaan kuten sinä?
No sinä olet henkinen pahoinpitelijä, minä en pahoinpitele lapsiani missään muodossa.
Edelleen suosittelen avun hakemista.
Mistäköhän voisi tietää, että olet sama kirjoittaja, kun ns. nimimerkkisi vaihtuu koko ajan?
Jos haluat sinulle kohdistettuja viestejä, suosittelen, että pitäydyt jossain tietyssä tavassa allekirjoittaa.
Kaltaisesi kirjoittajat, joilla on tarve anonyyminä solvata toisia kirjoittajia ja vääristellä heidän kirjoituksiaan, ovat minulle ihan yhtä tyhjän kanssa.
Toivon, että saat tästä tyydytystä elämääsi, minä ainakin lopetan tämän turhan jauhamisen kanssasi tähän.
Ihan ensin et voi tietää mikä sattuu ja mikä ei. Kyse ei ole sinun tukastasi.
Toisekseen miksi ihmeessä tukasta otat kiinni? Ota mielummin hartioista tai käsistä tai suoraan syliin jos ei muuten paikallaan kestä, mutta ei tukasta!
Kolmas ja tärkein. Miksi lapsi huutaa ja miksi lapsi on tottelematon? Tottelematonta lasta ei olekaan vain rajojaan kokeilevia lapsia. Etkä kertonut minkä ikäisestä lapsesta on kyse. Meinaan pienet lapset ovat vain uteliaita ja isommat hakevat turvallisuutta ja äidin rakkautta rajoja kokeilemalla. Et voi sanoa sanottavaasi vaan sinun on koko ajan ohjattava lastasi toimimaan oikein ja ohjattava omilla toimillasi lastasi käsittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä hyväksyttävää ja ei hyväksyttävää. Siinä vaiheessa jos lapsi huutaa ja on "tottelematon" kuten kirjoitit, niin et voi enää hermostua. Sinun on mietittävä miksi ja kuinka ollaan tämmöiseen tilanteeseen ajauduttu ja silloin ei voi enää vain sanoa "sanottavaansa", jos menetät itse hillintäsi syntyy vain kierre joka johtaa lopulta pisteeseen, ettei mikään auta ja pian revit urakalla siitä tyttörukan tukasta ja lapsi voi pahoin ja siitä syystä jatkuvasti käyttäytyy ei toivotulla tavalla, jotta saa edes jonkin näköistä huomiota, kun ei edes osaa eikä tiedä enää muunlaista huomiota saavansa, kuin äidiltä hermojen menetystä ja tukasta kiinni ottamista.
Omalla toiminnallasi ohjaat lastasi ymmärtämään mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei hyväksyttävää toimintaa ja olemalla johdonmukainen ja muistamaan se mikä on kiellettyä se on aina kiellettyä, eikä joskus sallittua ja jos itse huudat et voi kieltää lastasi huutamasta. Sinä annat esimerkin jota lapsi matkii.