Tämä päivä on ollut vaikea. Aurinko paistaa niin kirkkaasti että sydäntä kouraisee, mielialani on aivan päinvastainen tahtoisin vetää peiton niskaan nukkua koko päivän. Aamupäivällä piipahdin erään sukulaisen valmistujaisjuhlissa ja tunsin olevani toisten tiellä, jotenkin kaikki tuntuivat väistelevän minua. En jaksanut ottaa osaa keskusteluun tai edes hymyillä. Muutaman kerran kyllä koetin hymyillä jotten pilaisi toisten juhlatunnelmaa, mutta se taisi näyttää melko väkinäiseltä. Tässä olisi hyvää aikaa käydä vielä jossain ulkona, mutta en taida jaksaa enää lähteä minnekään, kun tunnen itseni taas niin huonoksi kaikinpuolin. Taidan mennä itkemään tätä oloani.
Yksinäisyyteni
jatkuu
201969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
itkemään rupee. Lähde vaikka hiekkarannalle kävelemään.
Mulla oli sairauden takia sellainen vaihe. En halunnut yli puoleen vuoteen käydä missään, enkä tavata ketään. Toki kivutkin olivat sellaiset, että rajoittivat elämää. Onko sulla kivoja harrastuksia? Ne pelastivat minut suuremmalta masennukselta ja myös säännölliset elämäntavat.
Huonommuuden tunne ei ole kiva, mutta usein ihan aiheeton! Sinulle pilkahdus aurinkoa.
lintujen kiikarointi, siinä saa liikkua vapaasti ja on suhtkoht rentoa oleista. Pikku retkenjälkeen olo tuntuu mukavalta.
Sellaista minäkin tein paljon. Kävelin pitkiä lenkkejä ja olin luonnossa. Joskus eväiden kanssa.
omissa oloissaan oemista vaikka samanlaisia ihmisiä siellä tapaa aika paljon.
mutta edelleen lämmöllä muistelen. Silloin oli aikaa itselle joka päivä. Päivät sai suunnitella niinkuin halusi ja se oli rikkaus, vaikka tulot olivat pienet ja kivut suuret.
Viikonloppua kaikille.
jo poikaset? annattais käydä tarkistamassa.
Viikonloppuja
Ketä lohduttaisi, vaikka linnuilla olisikin jo poikaset. Niiden näkeminen ei auttaisi yksinäisyyteeni mitenkään. Ei auta kävellä rannalla, ei se mitään muuta. En kohtaa ketään joka haluaisi tulla seuraani. Yksin saan olla päivästä toiseen, eikä tämä tosiaankaan ole sitä että joskus saa olla omissa oloissaan. Tämä on jatkuvaa, kuten olen jo todennut. Pari vuotta sitten syksyllä huomasin paikallislehdessä kuolinilmoituksen. Se oli varhaisnuoruuteni suuri ihastus sinisilmäinen mies, joka oli kuollut liian varhain alkoholisoiduttuaan. En voi sanoin kuvailla sitä surua, tuskaa mitä tunsin silloin ja tunnen edelleen. Niin paljon olisin halunnut hänelle kertoa, ilmaista tunteitani, mutta niitä en koskaan saanut hänelle kertoa. Tiesikö hän edes, että olin kovin ihastunut häneen olinhan niin nuori silloin kun näin häntä (en treffaillut)mutta muuten. Kerran kuulin kuinka yhdet naiset moittivat häntä ja hänen juomistaan. Olisin halunnut tukkia heidän suunsa. Enää ette hauku tätä miestä olisin sanonut. Tunnen etten ole koskaan voinut ilmaista syvimpiä tunteitani, ihastumista, rakkautta. Olen ollut kuin Lolita joka on liian nuori rakkauteen.
Onhan kaikkien elämällä tarkoitus. Siinä sen näkee mistä se elämä akaa. Vaivaiselta suomättäältä alkunsasaanut lintu nousee syksyllä komeana taivaalle ja on valmis kohtaamaan kaikki elämän haasteet. Haluaisitko vaikka lähteä katsomaan?
Olen joskus katsonut haapanapoikueen kasvua ja se tuotti paljon iloa. Taapersivat aina saunarantaan kymmenen hengen laumana ja emo piti kovaa komentoa. Ilmeisesti joku oli niitä ruokkinut, kun olivat niin kesyjä, että muutaman metrin päähän uskalsivat. Kyllä luonnosta saa voimaa ja iloa, olen tismalleen samaa mieltä.
Hyvää ja ehkä linturikastakin viikonloppua!
Saat sinä itkeä, se helpottaa kummasti, mutta muista että jokainen ihminen on laulun arvoinen..
lauloi Veikko Lavi aikoinaan
jokainen elämä on tärkeää...jne
sinä olet tärkeä ja saat olla juuri sellainen sinä kuin olet, etkä sinä pilannut mitään, pahempi se olisi jos olisit teeskenellyt muuta.
Etkä ole huono ihminen. Ehkä sitten huomenna jaksat paremmin.
Tämä päivä on yksi vuoden pahimmista. On ilon ja onnen juhlapäivä. Valkolakkiset nuoret kukkapuskineen ja kaikki juhlijat.. Tuskin muistan kun kymmenen vuotta sitten sain painaa oman valkolakkini päähän.. Katsoin elämää jo silloin harmaan verhon läpi. Ihmettelin vaan, mutten sillon aavistanut että minähän kärsin masennuksesta. Tähän väliin on pakko lainata M.Syrjän laulun tekstiä: "Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet, palasiksi muistojeni läjään hajonneet. Palapelin kokosin paksuin rukkasin, ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.."
Päivä kerrallaan tässä mennään ja palapeliä koetetaan koota.. Epätoivo ja ahdistus meinaa välillä tulla läpi, vaikka niitä lääkkeillä hyvin saadaan estettyäkin.
En ole koskaan tuntenut kuuluvani muiden joukkoon. En vaan tiedä, lähes jokaisessa ryhmässä ulkopuolinen olo. Kaipaan läheisyyttä, rakkautta, hyväksyntää. Haluan sitä antaa ja tiedän että kykenen siihen. Mutta pystynkö sittenkään kun en kykene löytämään itselleni rakkautta, rakkautta naiseen. Olen niin epävarma itsestäni että sillä olemuksella pakenen rakkautta. Haluan päästä tuosta elämää rajoittavasta häpeästä ja epävarmuudesta.. Onneksi on kuitenkin muutamia hyviä ystäviä.
Huomenna on taas kaunis ja lämmin päivä. Ajattelin viettää aikaa rannalla, ottaa väriä talven vaalentamaan runkooni.
Kumpa voisin vajota tai kadota jonnekin. Olla menemättä töihin, kun kukaan ei minua sielläkään kaipaa, en osaa tehdä niitä töitä oikein. En jaksa tällaista yksinäistä, rakkaudetonta elämää enää kovin kauan. Aivan kuin kaikki pilkkaisivat, arvostelisivat katsoisivat halveksuen minua. Ahdistaa.
Jos vaikka saisin yöllä jonkin sairauskohtauksen enkä enää aamulla heräisi. Pääsisin rauhaan tästä kaikesta eikä muiden tarvitsisi katsella tai sietää minua enää.
Tuo on tuttu tunne. Rakkaudettomuus on niin ahdistavaa ja masentavaa. Mitähän sitä on tehnyt väärin kun ei kykene löytämään rakkautta?
Tuo on niinkuin minun tarinani... Mutta minä olen vain toista sukupuolta. laita postia jos haluat mailata
[email protected]
Tänään sen taas huomasin että elämäni kiertää ympyrää. Aina samat kuviot, jotka toistuvat samantyylisinä päivästä toiseen ja lopulta jään aina yksin, enkä muista edellisistä päivistä oikein mitään. Tyyny kyynelistä märkänä käyn nukkumaan ja koetan jaksaa herätä uuteen päivään.
huomenna otat vastaan aamun iloisena. Kierrä ympyrä vaikka takaperin.
Niin monta vuotta olen joutunut kärsimään tästä pohjattomalta tuntuvasta yksinäisyyden tunteesta, joten en enää uskalla luottaa muihin ihmisiin. En voi antaa itselleni lupaa ihastua, rakastua. Se olisi liian vaarallista voisin jälleen tulla loukatuksi, hylätyksi ja se taas vahvistaisi huonoa itseluottamustani. En ole riittävän hyvä kenellekään.
"Niin monta vuotta olen joutunut kärsimään tästä pohjattomalta tuntuvasta yksinäisyyden tunteesta, joten en enää uskalla luottaa muihin ihmisiin."
Jäljitä se mikä estää ja sabotoi keinojasi saada ystäviä. Se voi olla joku ajatus, tunne tai teko. Ala olemaan täysin todellinen itsellesi. Sinä luot oman kokemuksesi. Jos olet ujo, olet vastuussa, jos olet köyhä, olet vastuussa, jos olet yksinäinen, olet vastuussa. En ole nuijimassa sinua maan rakoon vaan sanon vaan totuuden joka sinun pitää myöntää. Et voi muuttaa sitä mitä et myönnä, mutta sinä voit muuttaa sen minkä myönnät.
"Se olisi liian vaarallista voisin jälleen tulla loukatuksi, hylätyksi ja se taas vahvistaisi huonoa itseluottamustani."
Sinä olet lukossa, mutta minulla on sinulle uutisia; minulla on ratkaisu kaikkiin ongelmiisi. Minulla on se avain, mikä käy lukkoon jonka olet itse asentanut. Kuuntele tarkaan. Sinä olet lamaantunut, invalidisoitunut ja rampautunut pelosta että sinä pelkäät tutustua muihin ihmisiin, ja se pelko on voimakkaampi kuin se että todella onnistuisit. Älä suotta ole. Kerää rohkeutesi ja yritä. Et voi saada kalaa jos et laita onkea veteen. Ota riskejä ja tule ulos mukavuusalueeltasi. Se voi tarkoittaa että sinun pitää ottaa pitempiä suihkuja, lenkkejä tai kuntosalikäyntejä, mutta olisi se mikä tahansa, sinun on pakko yrittää, muuten et ikinä onnistu.
"En ole riittävän hyvä kenellekään."
Minä taas suhtaudun asioihin että tuo ei ole riitävän hyvä minulle, jos hän ei ole minun kaverini.