näin kävi: noin 1.5v sitten mulle ja ex-vaimolle
tuli aika synkkä ero. hän oli mulle se eka jolle
pystyin avautuumaan ja olemaan seurustelukumppani.
ero tapahtui nopeasti ja oli väistämätön.
mutta...
vuosien ajan nuorena mulla oli pelko mennä sänkyyn, pelko että hommasta ei tuu mitään ja
kaikki leviää käsiin ja mokaan. no ne pelot tuli takasin, lopulta en muuta ajatellut, sitten
hankkiuduin eroon seurustelusuhteistani kun
aina kun onnistuin, jäi vaan kauhee olo että
mitäs jos ei enää..? aivan hulluu.
tuntui että menetän kontrollini ja tuun olemaan aina yksin ja yöunetkin meni. sitten pelko levisi
nukahtamiseen ja monet öistäni kuluu siihen että
"pelkään pelkoa" ja kaiken menettämistä ja
yksinäisyyttä..ajattelen että apua ei vaan ole eikä tule ja jopa ihmisten sylissä oon yksin.
nukkuminen on välillä yhtä helvettiä ja taas
välillä ajattelen että "mitä mahdan sekoilla".
nykyään mulla on toimiva suhde mutta nää itsekontrollin menetykset vaan jatkuu ja jatkuu
vaikka kaikki on hyvin. mitähän mulla on..
varsinkin jotain tällästä kokeneet,apua.
tuli aika synkkä ero. hän oli mulle se eka jolle
pystyin avautuumaan ja olemaan seurustelukumppani.
ero tapahtui nopeasti ja oli väistämätön.
mutta...
vuosien ajan nuorena mulla oli pelko mennä sänkyyn, pelko että hommasta ei tuu mitään ja
kaikki leviää käsiin ja mokaan. no ne pelot tuli takasin, lopulta en muuta ajatellut, sitten
hankkiuduin eroon seurustelusuhteistani kun
aina kun onnistuin, jäi vaan kauhee olo että
mitäs jos ei enää..? aivan hulluu.
tuntui että menetän kontrollini ja tuun olemaan aina yksin ja yöunetkin meni. sitten pelko levisi
nukahtamiseen ja monet öistäni kuluu siihen että
"pelkään pelkoa" ja kaiken menettämistä ja
yksinäisyyttä..ajattelen että apua ei vaan ole eikä tule ja jopa ihmisten sylissä oon yksin.
nukkuminen on välillä yhtä helvettiä ja taas
välillä ajattelen että "mitä mahdan sekoilla".
nykyään mulla on toimiva suhde mutta nää itsekontrollin menetykset vaan jatkuu ja jatkuu
vaikka kaikki on hyvin. mitähän mulla on..
varsinkin jotain tällästä kokeneet,apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mennä psykiatrin juttusille, jos et ole vielä käynyt.Kunnallisella puolella on aika vaikea päästä ainakaan pian, se kannattaa aloittaa terveyskeskuksen psykologille ajan varaamalla ja jos hän voisi järjestää ajan mielenterveystoimiston (nyk.taitaa olla muulla nimellä) pskykiatrille.Paljon riippuu, missä asut,siis näiden järjestelmien toimivuus. Tietty yksityiset psykiatrit sitten, jos ei raha tuota ongelmaa,ovat aika hintavia.Tiedän, koska läheiseni on juuri käynyt.Rohkaisen sinua todella hakeutumaan erikoislääkärille, se EI ole häpeä eikä siitä saa "hullun" leimaa.Nämä ovat sairauksia siinä kuin vaikkapa verenpainetauti. Mutta yleislääkäriin älä asiaa jätä. Tsemppiä!
Olen samaa mieltä. Kannattaisi puhua jollekin. Ammatti-ihmisen kanssa voisitte yhdessä yrittää ratkaista ongelmaa/ongelmia. Ratkaiseminen edellyttää kuitenkin ongelmien määrittelyä ja useimmiten mahdollisen alkuperän selvittämistä. Vasta näiden kautta ongelmien lieventäminen/poistaminen on mahdollista. Mikäli itsetutkiskelulla ei enää selvitä, on käännyttävä asioihin perehtyneen ihmisen puoleen. Usko pois, se tuottaa tuloksia! : )
Tarinasi oli kuitenkin lyhyt ja todennäköisesti jäi melko pinnalliseksi (koska kaikkia asioita ei sanoin pysty kuvaamaan). Minua jäi kiinnostamaan muutama asia.
Nuorena, kun pelkäsit sänkyyn menoa, mitä itseasiassa pelkäsit? Sängyssä olemista sinänsä, vai sitä kun et voi olla sängyssä ilman sitä, että tunnet pelkoa? Tuleeko/tuliko näitä inhottavia asioita mieleen muuallakin? ja jos niin onko niiden voimakkuus sama kuin sängyssä? Muistatko kuinka nuori olit kun nämä pelon kokemukset alkoivat? Pelkäät siis jääväsi yksin ja kuinka maailma hylkää sinut? Liittyykö tähän oman järjen menettämisen pelkoa? Ja vielä noin lopuksi, en oikein päässyt perille tästä asiasta. Sinulla oli näitä käsittämättömiä pelkoja nuorena ja seuraavan kerran vasta erosi jälkeen, vai?