Otsikko jo kertoo, että nyt ryhdyn ajatusleikkiin, jossa tietenkään en voi tapani mukaan perustella mielipiteitäni faktatiedoilla, vaan joudun olemaan olettamusteni varassa. Mutta senhän pitäisi olla mieluista saitin kepulaisten valtaosalle, jotka ovat sitä kaikessa. niin uskossaan politiikkaan kuin oletuksissaan muiden keskustelijoiden ominaisuuksista!
Lähtökohtaoletukseni on, että jos maalaisliitto olisi saanut toimia maalaisväestön etujen puolustajana alkiolaisten periaatteittensa mukaan ilman, että Kekkonen olisi tehnyt siitä yksinvaltaisen valtapolitiikkansa välikappaleen, se olisi jo aikoja sitten kokenut luonnollisen kohtalonsa. Eli supistunut n. 5-6 %n kannatusta nauttivaksi, mutta ihan arvostetuksi pienpuolueeksi.
No, eihän Kekkosen politiikka oikeastaan ollut pohjimmiltaan yksinvaltaista; olihan siinä ihan alusta asti mukana myös Neuvostoliitto, joka olikin hänen tärkein tukensa, aluksi paljon arvokkaampi tuki kuin vastahakoinen puolueensa!
Keskusta on siis Kekkosen alkuajoista asti poikennut muista puolueistamme, sekä tarkoituksellaan – yksinvaltiaan ase – että toimintatavoillaan – se pettää aina - ja vaikka se ei ehkä enää ole niin kovin poikkeava, kyllä se saa kantaa historiansa painolastia ainakin niin kauan, kunnes se irtisanoutuu menneisyydestään. Sen pitäisi tehdä kuten Saksa on tehnyt, mutta se tekee samoin kuin venäjä tekee – ei tunnusta tehneensä mitään väärää.
Kun Keskustan edeltäjän valtapoliittinen historia on niin tunnettu, edelleen se vetää poliitikoikseen vallan pelureita, joista hyviä esimerkkejä on lukuisia. Mitä nimet Väyrynen, Jäätteenmäki, Pekkarinen ja Ahokin tuovat mieleenne? Pitäisiköhän joukkoon jo liittää myös Vanhanen?
Keskustan nimi on harhauttava. Se viittaa keskukseen, keskellä olevaan: Sitä se ei kuitenkaan ole politiikassaan, vaan pikemmin se on levällään pyrkien poimimaan marjan sieltä, toisen täältä. Tärkeimmiltä tavoitteiltaan – tulonsiirrot – se on selvästi sosialistinen, siis vasemmistolainen, mutta kuitenkin porvarillisin päämäärin: halulla ylläpitää pontevia porvareita noiden tulonsiirtojen avulla!
Toisaalta keskellä mielletään olevan myös tavallisuuden, pysyvyyden. kontrollin, valvonnan ja vallan. Siinä mielessä nimi Keskusta on paikallaan. Noita kaikkiahan Keskusta tavoittelee. Valtaa eniten voidakseen säilyttää pysyvyyden, siis vastustaakseen muutosta, kehitystä. Ja jos pysytään paikallaan, käytännössä taannutaan, sillä ripeä on ajan riento, jossa voitaisiin pysyä mukana vain eteenpäin mennen. Ei esim. palauttaen ”sosiaalisia ja alueellisia tasapainoja”.
Palaan vielä Keskustan historiaan, koska se ainakin minun kepukuvassani on oleellisen tärkeä ja mielestäni vaikuttaa Keskustaan yhä edelleen:
Oiva Härkönen ja eräät muutkin keskustalaiset täällä, jotka mielipiteitään yleensä pystyvät tai edes pyrkivät asiatiedoin perustelemaan, pitävät Kekkosen aikaa kultakautena. Silloin kaikki oli niin hyvin ja silloin luotiin perusta myöhemmälle kasvulle ja kehitykselle, nykyisyydellemmekin. Oliko asia todellakin niin maassa, josta 300 000 parhaassa tulevaisuudenrakentamisiässään olevaa aktiivisimpiin kuulunutta kansalaista joutui lähtemään elintasopakolaisiksi Ruotsiin? Se oli sellainen menetys meille, että sen arvoa ei edes rohkene ruveta rahassa arvioimaan, sillä niin kauhea tulos siitä tulisi!
Ja sen paljon kehutun meille aikanaan näennäisesti edullisen itäkaupan – jossa siis Oiva Härkönenkin mukana oli – lopputulos oli meille kamala. Taloudellisesti olimme kytkeytyneet Neuvostoliittoon niin, että tuon hirvityksen romahtaessa myös taloutemme lähes romahti. Kun ulkomaankaupastamme poistui kerralla 25 % ja monilla aloilla paljon enemmän, eräillä täysin, syntyi katastrofi, millaista emme rauhan oloissa ole joutuneet muulloin kokemaan.
Mutta suurimpana pahana pitäisin sittenkin sitä, mitä meille tapahtui henkisesti, ja siihen Keskustakaan ei ole syytön, vaan saa kantaa edelleen siitä vastuuta. Kekkosen ylipitkänä kautena poliittinen kulttuurimme kieroutui pahoin. Pystyäkseen toimimaan mukana järjestelmässä oli pakotettu ottamaan käyttöön ja noudattamaan muotoja, jotka olivat kelvollisia Kekkosen ja hänen suuren tukijansa silmissä. Aitosuomalainen Maalaisliitto joutui siis ensiksi hylkäämään aiemmat ihanteensa ja toimintatapansa ollakseen käyttökelpoinen valtapuolue, ja muut puolueemme joutuivat valtaan päästäkseen ja päästyään noudattamaan esimerkkiä.
Muut puolueemme ovat kyenneet melko hyvin karistamaan tuon raskaan häpeänviitan hartioiltaan, mutta Keskusta ei ole siihen ainakaan täysin pystynyt. Mielestäni se nähdään aina silloin tällöin, viimeksi ehkä surullisimmin Jäätteenmäen tapauksessa. Onneksi hän joutui myös kantamaan seuraukset teoistaan, joista Kekkosen aikaan olisi saanut vain kiitosta. Ja saa edelleen eräiltä Kekkosen aikakauteen jämähtäneiltä kepulaisilta.
Lopuksi otan vielä Kekkos-tutkielmani loppuluvusta pätkän, joka tiivistää näkemystäni siitä, millainen Suomi todennäköisesti olisi, jos meille ei olisi muodostunut nykymuotoista Keskustaa, ja sitähän ei olisi tapahtunut ilman Kekkosta ja Neuvostoliittoa:
- - -
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
- - -
Laitoin äsken palstalle ”Maailman menoa” juttuni Kiina-ilmiö. Mielestäni siinä on sellaista tietoa, joka ei olisi pahitteeksi täälläkään. Ainakin siinä kosketellaan verrattomasti suurempaa ja maailmanmitassa ja ehkä ainakin tulevaisuudessa meillekin paljon tärkeämpää aihetta kuin Keskustaa ja sen politiikkaa. Siksi siis linkki siihen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000026741746
Lähtökohtaoletukseni on, että jos maalaisliitto olisi saanut toimia maalaisväestön etujen puolustajana alkiolaisten periaatteittensa mukaan ilman, että Kekkonen olisi tehnyt siitä yksinvaltaisen valtapolitiikkansa välikappaleen, se olisi jo aikoja sitten kokenut luonnollisen kohtalonsa. Eli supistunut n. 5-6 %n kannatusta nauttivaksi, mutta ihan arvostetuksi pienpuolueeksi.
No, eihän Kekkosen politiikka oikeastaan ollut pohjimmiltaan yksinvaltaista; olihan siinä ihan alusta asti mukana myös Neuvostoliitto, joka olikin hänen tärkein tukensa, aluksi paljon arvokkaampi tuki kuin vastahakoinen puolueensa!
Keskusta on siis Kekkosen alkuajoista asti poikennut muista puolueistamme, sekä tarkoituksellaan – yksinvaltiaan ase – että toimintatavoillaan – se pettää aina - ja vaikka se ei ehkä enää ole niin kovin poikkeava, kyllä se saa kantaa historiansa painolastia ainakin niin kauan, kunnes se irtisanoutuu menneisyydestään. Sen pitäisi tehdä kuten Saksa on tehnyt, mutta se tekee samoin kuin venäjä tekee – ei tunnusta tehneensä mitään väärää.
Kun Keskustan edeltäjän valtapoliittinen historia on niin tunnettu, edelleen se vetää poliitikoikseen vallan pelureita, joista hyviä esimerkkejä on lukuisia. Mitä nimet Väyrynen, Jäätteenmäki, Pekkarinen ja Ahokin tuovat mieleenne? Pitäisiköhän joukkoon jo liittää myös Vanhanen?
Keskustan nimi on harhauttava. Se viittaa keskukseen, keskellä olevaan: Sitä se ei kuitenkaan ole politiikassaan, vaan pikemmin se on levällään pyrkien poimimaan marjan sieltä, toisen täältä. Tärkeimmiltä tavoitteiltaan – tulonsiirrot – se on selvästi sosialistinen, siis vasemmistolainen, mutta kuitenkin porvarillisin päämäärin: halulla ylläpitää pontevia porvareita noiden tulonsiirtojen avulla!
Toisaalta keskellä mielletään olevan myös tavallisuuden, pysyvyyden. kontrollin, valvonnan ja vallan. Siinä mielessä nimi Keskusta on paikallaan. Noita kaikkiahan Keskusta tavoittelee. Valtaa eniten voidakseen säilyttää pysyvyyden, siis vastustaakseen muutosta, kehitystä. Ja jos pysytään paikallaan, käytännössä taannutaan, sillä ripeä on ajan riento, jossa voitaisiin pysyä mukana vain eteenpäin mennen. Ei esim. palauttaen ”sosiaalisia ja alueellisia tasapainoja”.
Palaan vielä Keskustan historiaan, koska se ainakin minun kepukuvassani on oleellisen tärkeä ja mielestäni vaikuttaa Keskustaan yhä edelleen:
Oiva Härkönen ja eräät muutkin keskustalaiset täällä, jotka mielipiteitään yleensä pystyvät tai edes pyrkivät asiatiedoin perustelemaan, pitävät Kekkosen aikaa kultakautena. Silloin kaikki oli niin hyvin ja silloin luotiin perusta myöhemmälle kasvulle ja kehitykselle, nykyisyydellemmekin. Oliko asia todellakin niin maassa, josta 300 000 parhaassa tulevaisuudenrakentamisiässään olevaa aktiivisimpiin kuulunutta kansalaista joutui lähtemään elintasopakolaisiksi Ruotsiin? Se oli sellainen menetys meille, että sen arvoa ei edes rohkene ruveta rahassa arvioimaan, sillä niin kauhea tulos siitä tulisi!
Ja sen paljon kehutun meille aikanaan näennäisesti edullisen itäkaupan – jossa siis Oiva Härkönenkin mukana oli – lopputulos oli meille kamala. Taloudellisesti olimme kytkeytyneet Neuvostoliittoon niin, että tuon hirvityksen romahtaessa myös taloutemme lähes romahti. Kun ulkomaankaupastamme poistui kerralla 25 % ja monilla aloilla paljon enemmän, eräillä täysin, syntyi katastrofi, millaista emme rauhan oloissa ole joutuneet muulloin kokemaan.
Mutta suurimpana pahana pitäisin sittenkin sitä, mitä meille tapahtui henkisesti, ja siihen Keskustakaan ei ole syytön, vaan saa kantaa edelleen siitä vastuuta. Kekkosen ylipitkänä kautena poliittinen kulttuurimme kieroutui pahoin. Pystyäkseen toimimaan mukana järjestelmässä oli pakotettu ottamaan käyttöön ja noudattamaan muotoja, jotka olivat kelvollisia Kekkosen ja hänen suuren tukijansa silmissä. Aitosuomalainen Maalaisliitto joutui siis ensiksi hylkäämään aiemmat ihanteensa ja toimintatapansa ollakseen käyttökelpoinen valtapuolue, ja muut puolueemme joutuivat valtaan päästäkseen ja päästyään noudattamaan esimerkkiä.
Muut puolueemme ovat kyenneet melko hyvin karistamaan tuon raskaan häpeänviitan hartioiltaan, mutta Keskusta ei ole siihen ainakaan täysin pystynyt. Mielestäni se nähdään aina silloin tällöin, viimeksi ehkä surullisimmin Jäätteenmäen tapauksessa. Onneksi hän joutui myös kantamaan seuraukset teoistaan, joista Kekkosen aikaan olisi saanut vain kiitosta. Ja saa edelleen eräiltä Kekkosen aikakauteen jämähtäneiltä kepulaisilta.
Lopuksi otan vielä Kekkos-tutkielmani loppuluvusta pätkän, joka tiivistää näkemystäni siitä, millainen Suomi todennäköisesti olisi, jos meille ei olisi muodostunut nykymuotoista Keskustaa, ja sitähän ei olisi tapahtunut ilman Kekkosta ja Neuvostoliittoa:
- - -
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
- - -
Laitoin äsken palstalle ”Maailman menoa” juttuni Kiina-ilmiö. Mielestäni siinä on sellaista tietoa, joka ei olisi pahitteeksi täälläkään. Ainakin siinä kosketellaan verrattomasti suurempaa ja maailmanmitassa ja ehkä ainakin tulevaisuudessa meillekin paljon tärkeämpää aihetta kuin Keskustaa ja sen politiikkaa. Siksi siis linkki siihen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000026741746
Vastaukset 84
Vanhimmat
Se olisi reikäleipä. Keski-Suomi olisi muodostanut oman valtion Jyväskylä pääkaupunkinaan ja Mauri Pekkarinen presidenttinään. Nyt muu Suomi ei voisi kupata Keski-Suomea, sillä reikää ei leivässäkään voisi syödä.
Miten Neuvostoliiton kaatumisen murskaavasta vaikutuksesta Suomen kaupankäyntiin ei puhuta sen enempää?
Toinen asia, joka on unohduksissa, on se, että Kekkosen aikana tosiaan sadattuhannet suomalaiset menivät Ruotsiin.
Muuta en osaa enkä ehdi kommentoimaan.
Yksi epäkohta, joka liittyy Kekkosen aikaan ja josta saamme edelleen kärsiä, on vanhat papat, jotka joko valtiota tai kepulaisten hallitsemia organisaatioita palvellessaan ovat joutuneet ainakin vaikenemaan Kekkosen aikana ja ehkä jopa myötäilemään Kekkosta ja Kepua, ovat saaneet siitä niin kauhean trauman, että purkavat sitä eläkkeelle päästyään ja aikojen vapauduttua lopun ikäänsä suunnillen samaa yhä uudelleen toistamalla ja toistamalla.
Et näemmä päässyt "ajatusleikissäsi" niin pitkälle, että olisit edes yrittänyt vastata otsikkosi kysymykseen. Esitit pelkkiä taustoja vanhalta pohjaltasi vain.
....sillä kyllä minä jotakin yritin vastata avaukseni kysymykseen tässä:
-----------------------------
Lopuksi otan vielä Kekkos-tutkielmani loppuluvusta pätkän, joka tiivistää näkemystäni siitä, millainen Suomi todennäköisesti olisi, jos meille ei olisi muodostunut nykymuotoista Keskustaa, ja sitähän ei olisi tapahtunut ilman Kekkosta ja Neuvostoliittoa:
- - -
On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
---------------------------------
Olisi kai ollut aiheellista pohtia asiaa pitempäänkin, rakentaa eri näkökulmista katsottuja tarkempia kuvia siitä, millainen Suomi nyt olisi, jos keskusta olisi luonnollisen kokonsa ja vaikutusvaltansa mukainen pienpuolue. Mutta kun esitykseni muutenkin venähti noin pitkäksi - ilmeisesti liian pitkäksi, kun sinunkin tarkkaavaisuutesi herpaantui - niin en nyt tällä kertaa asiaa enempää pohtinut. Ehkäpä teen sen toiste perusteellisemmin, kenties piankin!
mitä sinäkin tutkit nämä sinun kepuvastaiset juttusi vaikuttaa ihan sairaan ihmisen pakkoliikkeiltä.
Etkö voisi jo olla sorkkimatta jokaista juttua "viisailla" kirjoituksillasi kyllä sen jo kaikki tietää että olet joka asiassa paras,ja ollut paras oli se sitten paskariuun teko tai mikä tahansa.Mene välillä roikkumaan ja levittämään sitä tietoas vaikka persujen palstalle,vai paskoisitko silloin omaan pesään.Demarihan sinä olet jossain kieltänyt olevas.Vai ......
Tulipahan sanottua ,enää en vaivaudu sinun avauksias selaileen ei niistä ainakaan mitään ahaa elämyksiä tule.Hyvät jatkot viihdy itsesi kanssa.
tekopitäjässäni, kyllä on oikestaan surullista kuulla heidän poliittisia kannannottojaan, he elävät siellä varsingin nämä Peräkammarin pojat aivan pimeässä mitä politiikkaan tulee. Kekkonen on heille edelleen ylijumala, Vanhanen seuraa hyvänä kakkosena, nyt kun saatiin Demarit pois Hallituksesta jarruttamasta kehitystä, nyt he ovat aivan hurmos tilassa.
Voi kun heillä olisi edes näitä tietokone päätteitä, joilla tuon Jompen tasoiset ihmiset voisi heitä edes vähän valistaa, ja antaa oikeaa tietoa, mutta ei, tupaillat jossa kolmannenluokan Kepu-Kunnanvaltuutetut heille kertoo satujaan, että kyllähän me mutta kun Kokoomus nyt, edellisessä hallituksessa, ne oli Demarit jotka aina pani vastaan Keskustan hyviä ehdotuksia.
Se tässä on kaikkein surullisinta, he uskovat näitä Propakannanpuhujia täysin, tupaillat tuovat niin turvallisen tunteen. Siellä on niin hyvä vaatia EU-lta taas uusia avustusmäärärahoja, mihin Sonniyhdistykselle milloinkin.
Tällaiset olivat tunnelmat, maamme ehkäpä mustimmalla ja tyhmimmällä Maalaisliittoalueella Etelä Pohjanmaalla. No onhan nämä alueet niitä Esko Ahon entisiä laulumaita, siellä joukoissa tyhmyys tiivistyy, voi anna herra minun kaikki kestää.
...sillä paristakin syystä ne varman mielesi pahoittavat. "Joka tietoa lissä, se tuskaa lisää", sanotaan, ja sinulta puuttunevat paitsi tiedolliset myös taidolliset edellytykset niihin vastata.
No, taidat sittenkin ymmärtää enemmän kuin tunnustatkaan, kun toteat, että ei niistä mitään ahaa-elämyksiä tule. Ei tulekaan silloin, kun kerron vain yleisesti tunnettua totuutta, kuten äskenkin.
Kiitoksia tuosta
>> Hyvät jatkot viihdy itsesi kanssa.
...niin Etelä-Pohjanmaalla kuin Ahon Keski-Pohjanmaalla, Väyrysen Lapissa ja "Kiärijäisen" Savossa, kaikkialla Kepulandiassa. Mutta täällä kepuvapaassa Stadissa ollaan valistuneempia, ja pannaan kepulle hanttiin sen pyrkimyksissä ulottaa kehitysvastainen valtansa tännekin! ;))
Kepu tupailtoineen ja niissä jaettavine "valistuksineen" on tosiaankin ominut täysin sen roolin, joka oli työväenliikkeellä eli silloisella sosialidemokraattisella puolueella aikoina, joista kertovat esim. Linnan "Täällä Pohjantähden alla" ja ehkä vielä paremmin Kiannon "Punainen viiva". Niissä tupailloissa varmaan on karismaattisena hahmona nykyversio "Punaisen viivan" propagandisti Puntarpäästä.
Pitäisikö sellaisia vielä olla myös demareilla? Ehkä demarien vaalikampanja olisi nyt ollut onnistuneempi ja tuloksellisempi, kun se olisi voitu levittää työväentaloilla ilman tv-julkisuutta, Mutta työväentalot eivät taida enää vetää väkeä siten kuin kepulaisten tupaillat. Esim. demarien kannattajilla lienee paljon muutakin harrastustoimintaa ja laajemmat mielenkiinnot.
No, katsotaan nyt, miten se "kehitys kehittyy" seuraavat neljä vuotta. Jos tulokset ovat myönteiset, silloin kansa varmasti äänesti oikein. Nythän näyttää siltä, että kokoomus nousee vääjäämättä suurimmaksi puolueeksemme, ja jos niin tapahtuu, silloin se tulee muodostamaan seuraavan hallituksen. Pidän hyvin mahdollisena myös Keskisuomalaisen kepulaisen päätoimittajan Erkki Laatikaisen ennustusta, että "demarit tulevat palaamaan seuraavaan hallitukseen paraatiovesta", jolla hän lienee halunnut vihjata (varoittaa) siitä, että demarit tulevat nousemaan taas suurimmaksi puolueeksemme.
vielä viina palaa sinisellä liekillä ihmisten sisällä. Ajattelin, kun nänä juttusi muutenkin näyttävät olevan samaa tasoa. Ehkäpä Kapi vahvistaa muuten tuon viinajuttusi. Sotilaspiireissä ymmärtääkseni aineistoa on paljon.
Heikki Ylikangas eteläpohjalaisista. Siellä, kun ollaan aina oltu melko tasatuloisia ja erityisesti tasa-arvoisia. Niin, Ylikangas totesi, että eivät sellaiset ihmiset tee kapinaa. Pikemminkin käyvät niitä muualla kukistamassa. Itse vielä lisään pätkän Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan kunniamarssista:
"Kytösavun aukeilla mailla on kansa, mi aina on vaalinut vapauttansa"
Tämmöistä kansaa Kapi haluaa olla mollaamassa. Kyllä heistä osa on kepulaisia.
Minä olen lähtenyt Etelä-Pohjanmaalta 50 vuotta sitten, mutta olen vieläkin ylpeä alunperin Kuortaneelta olevasta suvustani ja juuristani. Suku ei ole koskaan ollut kepulaista. Monet varmaan tietävät, että tämä oli ainakin ennen tavanomaista. Olen tietysti nykyään helsinkiläinen ja viihdyn täällä oikein hyvin. Sellaiseen naurettavuuteen en ole syyllistynyt, että kutsuisin itseäni stadin kundiksi.
omin silmin olen nähnyt, jos ihminen on ryypännyt pirtua vuorokausi tolkulla, ja hänen tupakoidessaan syttyy väkevä pirtuhengitys palaen sinistä liekkiä, niin se on yksinkertaista. Kysyin tuttavalta lääkäriltä joka asuu talossamme, hän piti sitä ilmiötä aivan luonnonlisena. Joko selitykseni kelpaa, kysy sinäkin Psykiatrialtasi jonka luona kuljet, hän kyllä lääkärinä tietää jotakin asiata.
Taidat olla juuri näitä Peräkammarin poikia, joista mainitsin, ja nämä Eteläpohjanmaan juntit minä tunnen kuin omat taskuni, olen heikäläisten kanssa ollut niin paljon tekemisissä pitkän elämäni aikana. Eli "Minä oon meiltä, ja muut on meidän Krannista" juuri tälläisiä itserakkaita paskiaisia järkiään, valitettavasti.
vain naisen kuseen. Luulenpa, että tuota ideaa et saanut naapurin lääkäriltä, vaan täällä kirjoittaneelta kaverilta, joka vertasi tapahtumaaan liekin nielijöihin. Mutta pidä uskosi. Ethän sillä tee muita kuin itsesi naurettavaksi. Minä kyllä luulen, että tuo peräkammarin poika-tapaus ei ole erityisen eteläpohjalainen ilmiö. Olen kyllä lähtenyt sieltä jo 50 vuotta sitten, mutta pitänyt yhteytta. Kyllä minun eteläpohjalaiset kaverini, jotka ovat erehtyneet lähtemään opettajiksi Itä- ja Pohjois-Suomeen, ovat kauhistelleet ja pahoitelleet sitä laiskuutta ja saamattomuutta, jota siellä esiintyy.
juutalaiset kepulaisten tilalle.
Ihme natsi-jormia!! Ei paljon järki päätänne pakota.
"Oliko asia todellakin niin maassa, josta 300 000 parhaassa tulevaisuudenrakentamisiässään olevaa aktiivisimpiin kuulunutta kansalaista joutui lähtemään elintasopakolaisiksi Ruotsiin?"
1960-luvulla sosiaaliturva oli mitätön 1990-luvun alkuun verrattuna. Sopisi siis ajatella, mitä Suomessa oli tapahtunut 1990-luvun alussa 1960-luvun sosiaaliturvalla ja päinvastoin.
Sopii myös kysyä, miksi vuorineuvokset eivät kuunnelleet 1980-luvun puolivälissä varoituksia. Vastaus on yksinkertainen: he eivät olleet enää Kekkosen perässähiihtäjia, vaan vaaleanpunaisia (lue: koivistolaisia) vuorineuvoksia. Sama vastaus käy myös muuhun liike-elämän kermaan ja poliittiseen eliittiin.
Muutos, toki pienempänä kuin sittemmin toteutunut, oli nähtävissä etukäteen. Myös kasinopelin tuho oli ennakoitavissa. Näistä puhuneet olivat kuitenkin telttaan kusijoita kuten Jorma Korhonen mieluusti todistaa.
...1960-luvun Suomessa, ja vielä sen jälkeenkin, sillä nykytasolleen se on kehittynyt vasta Kekkosen jälkeen, ellei jo hänen viime vuosinaan demareiden johtaessa politiikkaamme. Mutta eikö sitten se Kekkosen kultakauden järjestelmä pystynyt järjestämään täällä noille ihmisille töitä, jota piti lähteä hakemaan Ruotsista?
Ei, vaikka sitä tuki se kehuttu itäkauppa, joka kieltämättä tarjosikin paljon töitä mm. rakennusalalle ja rakennusviennille. Kostamus-projekti on varmaan kaikkien aikojen suurin työmaa kainuulaisten työllistämisessä. Mutta ei niitä töitä vaan ollut sittenkään tarpeeksi. Vaikka vielä omassa maassa olisi ollut niin paljon rakentamista. Olimmehan ihan Kekkosen kauden loppuun asti hyvin selvästi jäljessä Ruotsista, jonka sittemmin olemme tavoittaneet ja eräillä aloilla ohittaneetkin.
Valheellista on syyttää Koivistoa Neuvostoliittoon kytketystä kaupastamme ja sen romahtamisesta; kyllä koko järjestelmä luotiin Kekkosen aikana ja paljolti juuri hänen johdollaan. Kyllähän ne "punaiset vuorineuvokset", Rastas ja muut, olivat innolla mukana ja saivatkin firmoilleen etuja, joista sittemmin joutuivat maksamaan kalliisti.
Mitätön sosiaaliturva lisää muuttoliikettä. Se selittää Ruotsiin muuton puoliksi. Toinen puoli oli se, että Suomessa ei ollut tarjolla töitä, mutta Ruotsissa oli. Olisi ollut kovin outo tilanne, jos Kekkonen olisi pystynyt estämään muuttoliikkeen, vaikkakin sitä pystyttiin hillitsemään hänen johdollaan. En väitä, että Kekkonen pystyi siihen yksin tai että siihen ei olisi pystytty ilman häntä, mutta kyllä tuohon hillintään Kekkonen oman leimansa löi. Omassa maassa olisi ollut rakentamista. Tuskin rakentamatta jättäminen johtui pahuudesta tai taitamattomuudesta. Pitäisin taloudellisia realiteetteja todennäköisimpänä syynä.
On luonnollista, että olimme Ruotsia jäljessä paljon. Ymmärtääkseni Ruotsi oli paljon meitä edellä ennen toista maailmansotaa ja juopa vain kasvoi sotien myötä. Taloudellinen ja teknillinen kehitys on ollut ripeää viime vuosikymmeninä, jolloin olemme kaventaneet, lamasta huolimatta, eroa Ruotsiin. Yhtenä tekijänä on ollut suljetusta taloudesta luopuminen, vaikkakin tuo luopuminen toteutettiin antaa mennä -periaatteella.
Neuvostoliitto romahti kymmenen vuoden kuluttua Kekkosen ajan päättymisestä. Ennen sen romahdusta Suomessa avattiin rahoitusmarkkinat holtittomasti. Näistä kahdesta muodostui onneton yhdistelmä ja tämä yhdistelmä vei maan polvilleen. Varoittelijoita oli riittävästi. Jos poliittinen johto ja talouselämän päättäjät elivät yhä suljetun talouden maailmassa, olivat he sokeita, eikä tätä parane laittaa Kekkosen syyksi.
Näen suurta symboliikkaa Kekkosen jälkeisessä ajassa. Vuonna 1986, jolloin Kekkonen kuoli, tehtiin päätös rahamarkkinoiden vapauttamisesta. Hiiret ryhtyivät hyppimään pöydällä, kun kissa oli poissa. Viisi vuotta myöhemmin romahti Neuvostoliitto, ja maa oli syvimmässä taloudellisessa kriisissään. Pääsimme kahdesta pahasta, mutta niin kovan kuurin kautta.
Koivisto oli silloisen talouspolitiikan, niin sanotun vahvan markan politiikan, arkkitehti. Oikeammin Koiviston talouspolitiikkaa pitäisi kutsua kiinteän kurssin politiikaksi. Maahan sallittiin tuoda ulkomaista rahaa ilman, että markan ulkoinen arvo nousi. Jo se, että markan olisi sallittu revalvoitua, olisi pienentänyt sisään tulevan rahan määrää. Tällöin niin suurta ylikuumenemista ei olisi tapahtunut.
Vaaleanpunaiset vuorineuvokset eivät ottaneet onkeensa varoituksia Venäjän kaupan kehittymisestä. Tuskin tähän Kekkonen oli syyllinen, ei tosin Koivistokaan. Jos vuorineuvoksemme olisivat ottaneet nuo varoitukset huomioon, he olisivat joutuneet pohtimaan vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tätä ei kuitenkaan tehty, vaan oletettiin, että telttaan kusijat vain kusevat telttaan pahuuttaan tai muusta syystä.
Ilman romahdustakin itäkauppa olisi vähentynyt siksi, että vastaavaa tuontia ei olisi löytynyt. Yritysjohtajien olisi kuulunut etsiä tähän tiedossa olevaan ongelmaan ratkaisuja eikä kusta teltasta ulos. Ehkä he eivät aukaisseet silmiänsi siksi, että valtiohan heidän saatavansa viime kädessä maksoi. Heiltä jäi siis huomaamatta se tilanne, että myymään päästään entistä vähemmän. Toki kokonaisvaltainen romahdus oli niin suuri, että tilannetta ei voi yksinomaan laittaa vuorineuvostenkaan piikkiin.
Kovin harva väittää, että Kekkosen aika olisi ollut kultakautta, en minäkään. Mutta Kekkosen aika oli poikkeuksellisen vaikeaa aikaa monista syistä johtuen, esimerkiksi siksi että puoluekenttä oli hajanainen. Kekkosen ajasta on tultu taloudellisesti eteenpäin reilusti. Taloudellisella menestyksellä ja maailman pienentymisellä on ollut hintansa. Kun lukee lehdistä tarinoita, että kymmenvuotiaat juhlivat koulun päättymistä juopuneina ja sammuvat kuka minnekin, saattaa päätyä pohtimaan, mikä tässä maailmassa on pielessä. Tämä on kuitenkin kokonaan toinen juttu ja ehkä myös tärkeämpi kuin Urho Kekkonen, sillä Kekkosta emme pysty enää muuttamaan paremmaksi, mutta ehkä nuorisolle pystyisimme antamaan sellaiset lähtökohdat, että juhlia voi ilman alkoholiakin.
...niin paljon pohtimista vaativaa asiaa, että nyt en ehdi siihen enemmän puuttua, kun on muuta puuhaa.
Olet ilmeisesti minua paremminkin paneutunut talouselämän tapahtumiin ja lainalaisuuksiin. Yhdeltä lukemalta en ole juuri mistään siltä alueelta sanomastasi ainakaan pahasti erimielinen kanssasi.
Mutta etköhän kuitenkin turhaan tai ainakin liikaa syyllistä Koivistoa, sillä eihän presidentti enää tuolloin ollut niin yksinvaltainen, että olisi voinut noissa asioissa suunnan yksin määrätä. Enkä Kekkosen väistymisellä näe olleen kielteistä merkitystä juuri millekään elämänalalle, ja demokratiaamme ja poliittiseen elämäämme sillä oli ainoastaan myönteisiä vaikutuksia.
Palaan ehkä asiaan huomenna.
Pystyyn kuollut tuossa huomautti, että kadotin johtoajatukseni avauksessani. Niin en kylläkään tehnyt, mutta ehkä se hieman kesken jäi. Siksi jatkan vielä koettaen kuvata sitä mielessäni näkemääni Suomea, jossa Keskusta olisi luonnollisessa koossaan ja vaikutusvallassaan:
Jos meillä ei olisi sellaista keskustaa kuin on, meilläkin olisi jo aikoja sitten päästy ainakin käytännön kaksipuoluejärjestelmään, joka mielestäni olisi ehdottomasti paras ja toimivin demokratian kannalta. Siinä on aina selkeät vastuusuhteet, kun on selkeä hallituspuolue ja yhtä selkeä oppositiopuolue, ja osat yleensä vaihtuvat lähes vaalikausittain, ellei hallituspuolue onnistu todella hyvin.
Onhan noissa kaksipuoluejärjestelmienkin maissa, kuten USA:ssa ja Isossa Britanniassa moniakin puolueita, mutta lähinnä vaalijärjestelmän ansiosta käytännössä vain kaksi. Samoinhan on Ruotsissakin: demarit vastaan muut. Siellä demarit lienevät onnistuneet poikkeuksellisen hyvin, kun ovat olleet vallassa viimeisestä sadasta vuodesta yli kahdeksankymmentä. Nythän siellä on porvarihallitus, mutta demarihallituksen perään haikaillaan jo kovin, ja jos vaalit olisivat nyt, sellainen taas tulisi.
Kepu on olemassaolollaan ja käsittämättömän suurella kannatuksellaan estänyt kaksipuoluejärjestelmän syntymisen meille. Uskon kyllä meilläkin sen vielä toteutuvan. Merkittävät kaksi puoluetta kasvavat uskoakseni kokoomuksen ja sosialidemokraattien ympärille, ja kepun kohtalona on hankautua siitä välistä pois, menettää kannattajakuntaansa noille kummallekin. Voisiko nyt saatu porvarihallitus olla ratkaiseva askel kohti kaksipuoluejärjestelmää? Ehkä ei, sillä porvarit menettelivät ovelasti ottaessaan mukaan hallituskipeät vihreät, jotka ovat yleensä aina vasemmistopuolueiden liittolaiset kaksipuoluejärjestelmissä.
Mutta antakaahan ajan kulua, ja muistakaa minun sanoneen – te, jotka olette vielä minun jälkeeni asioita seuraamassa – että sellainen kaksipuoluejärjestelmä tulee myös meille. Syntyy suuri kokoomuspuolue, johon kutistunut kepu yhdistyy, ja demareiden ympärille ryhmittyy jokseenkin samansuuruinen vastavoima, ja molemmat blokit joutuvat panemaan parastaan aina vaalikauden ajan. Jos blokki saa jatkon seuraavissakin vaaleissa, se on onnistunut niin hyvin, että jatkonsa ansaitsee!
Mutta ei ennustukseni toteudu vielä seuraavissa ja tuskin edes niitä seuraavissa vaaleissa, mutta myöhemmin kyllä, vääjäämättä. Me suomalaiset olemme melko hidasoppista kansaa, mutta aina me lopulta kuitenkin opimme. Suomalaisten täytyy vielä valistua lisää ja ruveta tarkastelemaan kriittisemmin Keskustan politiikkaa ja tekoja, jolloin he havaitsevat, että ne eivät ole olleet eivätkä ole Suomen kansan suuren enemmistön etujen mukaisia. Silloin kepun kannatus rupeaa kasvamaan sille sopivan indikaattorin – lehmän hännän – osoittamaan suuntaan.
Melko kauan sitten laitoin saitille kirjoitukseni, jossa mukailin Martin Luther Kingin kuulua puhetta, ”I have a dream” (minulla on unelma). Laitanpa siitä eräitä kohtia tähänkin:
Minulla on unelma, että kepu-Suomen ihmiset rupeaisivat kyseenalaistamaan, onko itsestään selvyys, että kepun täytyy olla siellä valtapuolue. Että he tekisivät vertailuja kepu-Suomen ja kepuvapaan Suomen kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin kesken. Että kepun hallitsemat pohjoissuomalaiset tekisivät vertailuja kotiseutunsa ja demarien hallitseman pohjois-Ruotsin kesken..
Minulla on unelma järjen voitosta tuossa vertailussa, jossa vääjäämättä pian päädyttäisiin kysymään, onko kepulle tarvetta, yhteiskuntalähtöisesti luontaista roolia nykyisessä Suomessa, vai onko se kenties perinteiden laahus, relikti menneeltä aikakaudelta.
Minulla on unelma, että tehtäisiin oikeat johtopäätökset, eli kepu-Suomessakin havaittaisiin myös Suomen olevan kehittynyt länsimaa, jossa kepun kaltainen agraaripuolue on tarpeellinen sille pienelle agraarien joukolle, jonka asiat nytkin aina toden tullen kepulle ovat ensisijaiset, mutta kansalaisten valtavalle enemmistölle ja sitä kautta Suomelle se on haitallinen, jopa vahingollinen.
Minulla on unelma, että niiden runsaan 20 %:n kepua kannattavien suomalaisten enemmistön silmät avautuisivat ja he rupeaisivat äänestämään omien etujensa puolesta, jolloin meille syntyisi samankaltainen käytännön kaksipuoluejärjestelmä kuin on kaikissa muissa meihin verrattavissa länsimaissa. Silloin nuo kaksi puoluetta syntyisivät luonnollisimmin nykyisten SDP:n ja kokoomuksen ympärille, ja kepu saisi oman luonnollisen, n. 5 %:n kokonsa.
- - -
Tähän lopuksi mielestäni sopii hyvin vajaan vuoden takainen eri keskustelijoiden puheenvuoroista kokoamani koonnos ”Keskustelua keskustan linjasta”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000018754680
Ja niille, jotka vielä enemmän haluavat syventää näkemystään syistä, joiden johdosta Keskusta on päässyt nykyiseen asemaansa, suosittelen parin kuukauden takaista kirjoitustani ”Miksi Keskusta on niin suuri?”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025312024
noihin linkkeihin, ethän tuo mitään uutta noissa pitkissä kirjoituksissa. Tietysti olisi vielä parempaa, että et jatkuvasti toistaisi noita vanhoja asioita. Mutta ne lienevät sinulla traumaattisia pakkoliikkeitä, joita et enää itse hallitse. Eivät ne kepulaisia käännä ja meistä muista suurin osa tiesi nuo kaikki asiat ja tietysti paljon muuta noista asioista jo ennen aloitustasi. Tietysti jotkut demarien pahnanpohjimmaisista nimiä ja nikkejä mainitsematta hirnahtavat kuin sirkushevoset joka toistosta.
Minusta on outoa ajatella, että kaksipuoluejärjestelmä olisi automaattisesti monipuoluejärjestelmää parempi. Olisi paikallaan pohtia, millainen järjestelmä saa äänestäjät paremmin vaaliuurnille tai millaisella järjestelmällä kansalaismielipide tulee paremmin otetuksi huomioon. Koska haaveesi ja tavoitteesi on se, että Keskusta ainakin kuihtuisi jos ei katoaisi kokonaan, pidän puheenvuoroasi enemmänkin agitaationa.
Suomen suurimmaksi puolueeksi on kavunnut Nukkuvien puolue eikä syyttä. Puolueiden kyky kohdata äänestäjiä on pienentynyt suuresti viime vuosikymmeninä. Täälläkin on nimimerkkejä, jotka elävät vielä tupailta-ajassa, vaikka poliittinen toiminta Keskustassakin ymmärtääkseni järjestetään pääosin muutoin kuin tupailtojen kautta. Jotta Jorma Korhosenkin käsitys tupailloista avartuisi, kerrottakoon muistuma vuosikymmenien takaa tupaillan kahvipöydästä: "Neuvostoliitto on hyvä maa, mutta ne kommunistit". Keskustalaisessa tupaillassa oli tarkka käsitys senaikaisesta naapuristamme. Jorma Korhonenhan tunnettuna naistenmiehenä toteaa päinvastaisella tavalla, että ei se reikä mitään, mutta ne reunat.
Olkoon vaalijärjestelmä millainen tahansa, se ei poista sitä, että poliittinen keskusta on entistä laajempi. Valtaosa Kokoomuksen kansanedustajista voitaneen lukea keskustaan kuuluviksi. Monet sosiaalidemokraatitkin lienevät enemmän keskustalaisia kuin vasemmistolaisia. Miksi siis pitäisi polarisoida?
Agitaatiotarpeesta otan esimerkkinä Kari Hokkasen ja Erkki Laatikaisen jatkuvan mollaamisen. Hokkanenhan on harvoin esillä, mutta Laatikainen näyttää pääsevän paremmin framille. Laatikainen otti vuonna 1999 kantaa Martti Ahtisaaren toisen kauden puolesta vahvemmin kuin yksikään sosialidemokraatti. Tällaista pappaa pidetään ahdasmielisenä. Hokkasenkin kannanotot näyttävät avaramielisemmiltä kuin agitaatiointoiset haluavat oivaltaa. Ja pisteenä i:n päälle - jos siis muistikuvani on oikea - Laatikainen ja Mauri Pekkarinen eivät ole kovin hyvissä väleissä keskenään.
Äänestäjät päättävät puoluejärjestelmästä agitoimattakin. Minusta tarpeellisempaa olisi kehittää demokratiaa entistä läheisemmäksi. Mainio tapa tähän olisi se, että eduskunta hajotettaisiin, siis todellakin hajotettaisiin, pienoisparlamenteiksi aluekeskuksiin. Jatkuva Helsinkiin matkustaminen on tarpeetonta oman alueen asioiden hoitamiseksi. Tällöin kansanedustajista tulisi todellakin kansan edustajia. Nykyjärjestelmähän muokkaa kansanedustajasta nopeasti valtion edustajan kansan suuntaan.
…ja jopa ajatuksia herättävä, joskaan en päädy ajatuksissani samoihin johtopäätöksiin kanssasi.
Kyllä minusta kaksipuoluejärjestelmä on paras. Mielestäni nuo esittämäni perustelut ovat riittävät sen paremmuutta todistamaan, ja olen joskus aikaisemmin esittänyt perusteita enemmänkin. Ja uskon sellaiseen meillä vielä joskus mentävän ja juuri kuvaamallani tavalla, eli kokoomuksen ja sdp:n ympärille ryhmittyen.
Kaksipuoluejärjestelmä ei kyllä lisää äänestysaktiivisuutta, vaan saattaa sitä jopa alentaa. Se nähdään mm. Isossa Britanniassa ja varsinkin Yhdysvalloissa, jossa sille on myös muita ja suurempiakin syuitä, mm. ennalta rekisteröityminen äänestäjäksi. Mutta järjestelmä sitouttaa puolueet nykyistä paljon selvemmin ja paremmin politiikkaansa – kuten esim. Thatscherin ja Blairin Britanniassa on tapahtunut – ja tekee äänestäjien valinnan helpommaksi.
En minä agiteeraa, vaan puhun vilpittömästi siten kuin näen asian olevan. Niin teen puhuessani Kekkosesta, kepusta, mistä tahansa. No, kai minulla tietty valistustaerkoituskin on, vaikka en sen usko tuottavan ainakaan kovin merkittävää tulosta! ;))
Anekdoottisi kepulaisesta tupaillasta on hyvä. Minun veljessarjassani on poliittisita suuntausta joka lähtöön; yksi varma kokoomuslainen, yksi kepulaiseksi epäiltävä ja yksi, joka ainakin aikoinaan oli innokas SKDL:läinen. Kerran yhteisellä sieni- ja puolukkaretkellä istuimme iltanuotiolla (olimme majoittunett asuntoautoihin ja –vaunuihin), ja poikkeuksellisesti rupesimme puhumaan politiikkaa. Tuo SKDL:oa kannattava veli jäi yhden hengen vähemmistöksi, eikä voinut muuta kuin lopuksi sanoa, että ”kyllä kommunismi paras aate on, mutta ihmiset Neuvostoliitossa ja muualla eivät ole pystyneet sitä oikein toteuttamaan”. Minä silloin ihmettelin, että ”mitä virkaa sitten sellaisella aatteella on, jota ihmiset eivät pysty toteuttamaan”, ja silloin velipoika poistui nuotiopiiristä.
Mutta vielä parempi on tuo, ja minulle uusi:
>> ei se reikä mitään, mutta ne reunat. > Äänestäjät päättävät puoluejärjestelmästä agitoimattakin
>>>Minulla on unelma järjen voitosta tuossa vertailussa, jossa vääjäämättä pian päädyttäisiin kysymään, onko kepulle tarvetta, yhteiskuntalähtöisesti luontaista roolia nykyisessä Suomessa, vai onko se kenties perinteiden laahus, relikti menneeltä aikakaudelta.
Ajattele, minkälainen maailma olisi ilman itsestään narsistisen ironisesti kirjoittavia Korhosia!!!!!?
Olet sinä epeli! ;-))))
"Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta."
-------------------------
...sanovat noin, ja sinä "saatanan tunari" menet ja teet avauksen otsikolla:
"Millainen Suomi olisi ilman Keskustaa?"
Sietäisin hävetä ja pyytää tarkkasilmäiseltä sheriffiltä antteeksi!
...jos ei kysymys koko puolueen tarpeesta, olemassaolon perusteista? Jos et olisi niin heikosti lukutaitoinen, kehottaisin lukemaan noita linkkejä jatko-osastani
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000026745797
niin sieltä saisit kaipaamiasi kepun politiikan kuvauksia, mutta sinut tuntien sellainen kehotus lienee tarpeeton. Sitä paitsi jos ne lukisitkin, niin ymmärtäisitköhän, kun et ymmärrä avaukseni liittyvän keskustan politiikkaan.
Vai onko sinunkin kohdallasi kyse vain ääliömäisestä tosikkomaisuudeta, joka sai Oivan ja eräät muutkin kepulaiset synkästi paheksumaan sheriffimme mainiota avausta, joka kuitenkin herätti ihan eri lailla mielenkiintoa kuin se teidän "keskustapoliittinen debattinne". Minulta se kirvoitti tällaisen lausunnon:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000026745797
"Millainen Suomi olisi ilman Suomen Keskustaa tai sen harjoittamaa politiikkaa?"
Ja vastaan omasta puolestani: ei ainakaan huonompi.
Noinhan se kyseísen puolueen nimi täydellisenä kuuluu, mutta minusta kylläkin riittäisi pelkkä Keskusta tai tuttavalllisemmin Kepu. No, ehkä kepulle historiansa muistaen oli tärkeää korostaa, että kyseessä on nimenomaan uomen eikä esim. Neuvostoliiton Keskusta ;))
...koska otsikosta päätellen ei ollut tarkoitus keskustella keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta.
Ukko Noah, Ukko Noah
oli viisas mies.
Kun hän meni Kiinaan
osti pullon viinaa
Ukko Noah, Ukko Noah
oli viisas mies.
Ehkäpä tuo nyt meni hieman överiksi. Noin älykästä vittuilua ei kukaan siedä. Ei kohde emmekä me muut lukijat.
Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnalliset tapahtumat ovat huomenna täällä Helsingissä. Aion mennä niitä katsomaan ja verestämään samalla muistojani, ja varmaan tapaan siellä myös vanhoja tuttuja.
Itse olen tainnut osallistua osanottajana kyseiseen paraatiin vain kaksi kertaa, ihan nuorena aliupseerina UudJP:ssa ollessani ja moniaita vuosia sitten jo evp:nä Helsingin Sinibarettien osastossa. Katsomassa olen ollut muutaman kerran, myös Hämeenlinnassa kerran.
Lippujuhlan päivän tilaisuuksiin ja paraateihin tietysti olen osallistunut vaikka kuinka monta kertaa joukko-osastojeni puitteissa, ja myös YK-joukoissamme Kyproksella 1966, Siinailla 1978 ja Golanilla 1981, mutta en siis valtakunnallisiiin kuin kahdesti.
Huomisen kunniaksi:
Lippulaulu
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
on värisi puhtahat,
sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs' käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin
Jos joku on tilaisuudesta kiinnostunut, eikä tiedä, mistä sen tapahtumia löytäisi, niin tästä saattaa olla apua:
http://tietokannat.mil.fi/lippujuhlanpaiva07/
Sotilaamme olivat kurittomia ja surkeita kun hävisivät jatkosodan. Ei tullut Suur-Suomea ei. Pelkästä säälistä jättivät enimmät mannut valloittamatta.
Jatkosodan lössähtäminen osoittaa heikkoja germaanisia geenejä.
Toisaalta jenkkien asettuminen Neuvostoliiton tukijaksi osoitti harmittavasti suomalaisille sen, että kätkekää vihanne ja odottakaa parempaa aikaa.
Taisit pullauttaa sammakon suustasi!:-)))
Tänään lahtarit juhlii verijuhlissaan epäjumalaansa Mannerheimia ja päivää juhlistetaan liputtamalla.
Kuinka on suomenruotsalaisten laita? Nouseeko lippu salkoon vai käykö kuten suomen kielen päivänä 9.4. kävi? Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ei juuri lippuja saloissa näkynyt, vain valtion laitokset pakosta liputtivat.
Miksi muuten aiempi puolustusvoimain virallinen juhlapäivä 16.5 muutettiin kesäkuun 4:ksi?
Lahtareiden veritöiden juhlinta 16.5. olisi ollut liian tökeröä 1940 tunnelmissa... Mitenkähän kävi 1941 kemujen?
http://kotisivu.suomi.net/markku.nykanen/lippu.html
Puolustusvoimain lippujuhlan päivä (4.6.) Virallinen liputuspäivä. Päivää on juhlittu vuodesta 1942 lähtien 4.6. Tätä ennen armeijan lippujuhla oli 16.5. vuodesta 1919 lähtien. Todelliseksi itsenäisyyspäiväksi suunniteltiin 16.5.1918, jolloin valkoinen kenraali ratsasti pääkaupunkiin. Toukokuussa ollut lippujuhlan päivä säilytti pitkään epävirallisen kansallispäivän aseman. Sillä oli suuri kansansuosio. Päivän vietossa oli keskeistä suojeluskuntien ja armeijan paraatit. Ensimmäinen paraati järjestettiin 16.5. 1919. 16.5. oli valkoisen armeijan ja vapaussodan näkyvin kansallinen merkkipäivä 1920- ja 1930- luvuilla. Vuonna 1934 armeijan lippujuhla määriteltiin viralliseksi liputuspäiväksi (asetus 27.4. 1934). Ylipäällikkö Mannerheim määräsi vuonna 1940, ettei lippujuhlan päivää vietetä vuonna 1940 vaan 19.5. vietettäisiin sodassa kaatuneiden sankarivainajien muistoa. Tarkoituksena oli edistää kansallista sopua. Suomen ollessa jo uudessa sodassa muutettiin kesäkuun alussa 1942 liputusasetusta siten, että armeijan lippujuhlan päivä siirrettiin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän kohdalle. Aluksi päivää kutsuttiin Suomen Marsalkan syntymäpäiväksi, mutta varsin pian sitä nimitettiin puolustusvoimain lippujuhlaksi. (1970-luvun kalentereiden liputuspäivälistassa päivän virallisena nimenä on Suomen Marsalkan syntymäpäivä, jota vietetään puolustusvoimain lippujuhlana). 1970-luvulla Suomen lippukomitea oli esittänyt, että puolustusvoimain lippujuhlan päivä poistettaisiin virallisten liputuspäivien joukosta. Hanke sai osakseen vastalauseita. Vuoden 1978 lippuasetuksessa lippujuhla säilyi virallisena liputuspäivänä. Lippujuhlan päivänä järjestetään näyttävä sotilasparaati.
Puolustusvoimien lippujuhla oli ennen 16.5 liittyttyen muistaakseni Helsingin valloitukseen, mutta joka tapauksessa vapaussotaan. Talvisodan jälkeen Mannerheim halusi sovinnon eleenä muuttaa tuon päivän ja luonteeltaan vaatimattomana miehenä hän ehdotti sitä siirrettäväksi omaksi syntymäpäiväksi. Mutta ihan hyvä, että tällaisiakin julkaistaan. Taidamme saada väsymiseen asti sitä, jota ennen sanottiin "hurraaisänmallisuudeksi" JKK:lta ja muiltakin tänään.
Oheisissa linkeissä otteita Baltian maiden liitymisestä kansojen perheeseen ja karjalan vapautus 1944.
Tuossa on digikuvattuja kopioita parhaista paloista:
"Karjalan rintaman joukot vapauttivat Petroskoin ja saavuttivat valtakunnan rajan 9.- elokuuta. Suomen oli pakko pyytää Neuvostoliitolta aselepoa, ja sotatoimet päättyivät 4. syyskuuta 1944."
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh.karjala.jpg
Lähdeteoksena Neuvostoliiton historia. Sosialismin aikakausi 1974 (sic!!)
Eihän tämä onneksi poikkea mitenkään meillä suomessa vallitsevista käsityksistä tapahtumien kulusta??
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh1.jpg
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh2.jpg
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh3.jpg
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh4.jpg
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh5.jpg
http://koti.mbnet.fi/kaasua/nlh.karjala.jpg
sinun pitää laittaa tämä sama rätinäsi tänne varmaan kuolemaasi asti.
>> varmaan kuolemaasi asti.
... tähänkään JKK:n jorinaan. Se on jo hänen toinen pitkä kepu- ja Kekkos-kaunainen sepustus saitin etusivulla.
En muuten ole pyytänytkään sinua vastaamaan, mutta kiitos kuitenkin että luit! Toivottavasti se herätti sinussa hieman ajatuksia. Vai oletkohan jo toivoton tapaus?
Äläkä ainakaan lue tuota Kekkos-ohjelmaa koskevaa kommenttiani, ette joudu häpeämään ennakkoluuloihisi luutunutta ajatusrakennelmaasi!
Mutta oletkohan sittenkään ihan oikeasti sitä mieltä, että olisin joku kepu- ja Kekkos-kaunaaja? Rohkenen epäillä, että olet vain hermostunut siksi, että tiedän noista molemmista niin paljon ja ymmärrän asioita, jotka sinäkin ymmärrät, mutta et toivoisi niiden tulevan laajempaan julkisuuteen.
Ja entiseksi jorinaksi havitsin.
ovat viime aikoina parantunet ja tulleet asiallisemmiksi. Kun kapi on taas ollut voimakkaassa narsistisessa maanisvaiheessa, ero on selvä sinun hyväksesi. Olet myös ainakin hetkeksi unohtanut vanhat mantrat ja päässyt mukaan porvariyhteityöhön. Et tietysti itse tätä arvosta, mutta olen kyllä tosissani.
Oivako muka tullut asiallisemmaksi ja olisi kapia asiallisempi? Otapas ne lasit silmiltäsi, sillä niissä vihreä on voittanut sinisen!
minun viestistäkin huomasi, että lasini eivät ole vihreät ja tuskin Oiva tuota kehua arvosti. Ei tämän tarvitse olla kestävää. Jos Oiva taas palaa jankkaamisvaiheeseen ja JKK vähän rauhoittuu ja narsismi vähän vähenee, niin tilanne voi taas olla päinvastoin.
...kuitenkin annat siitä lausuntoja. Tuolla toisaalla kepu-ja Kekkos-kaunaksikin olet määritellyt.
Kuvaavaa sinulle, että annat noita lausuntojasikin vain uskosi varassa. No, sitähän se kepulaisuus on, uskonsa varassa olemista, ja sitä onnellista olotilaa tieto voisi järkyttää ja siksi se pitää torjua, vaikkapa jättämällä lukematta sellainen, jossa sitä tietoa voisi olla.
Olisi muuten kiva, jos joskus lukisit niin, että voisit yksityikohtaisesti määritellä, missä sitä kepu- ja Kekkos-kaunaa on ja missä mielessä se sitä on, jotta voisimme sitten lähemmin tarkastella asiaa yhdessä!
...porvariyhteistyön nimissä, kehuisi vaikka Oivaa asialliseksi! Katso tuo minun vastaukseni Oivalle, jossa hänen asiallisuutensa määritetään asiallisemmin.
Mikähän muuten noissa minun kirjoituksissani on sitä narsismia? Voisitko yksilöidä sen tarkemmin, jotta voisimme sitten tarkastella asiaa lähemmin yhdessä!
totuus ei pala tulessakaan.
Oivan jutuissa on asia asiana eikä mitään liirumlaarumeitä.
Oiva vaikuttaa ihan jees tyypiltä.
Jos jäättenmäki olis ollut demari niin asia olis painettu villaisella .Koko touhu oli Lipposen ja demareiden kehittämä ajojahti.
Ihan turhasta asiasta tehtiin väkisin suuri.
Tottahan se anneli puhui Lipposen vehkeilyistä ameriikassa.
Oikeusprosessinaikana anneli salas jotain ja sai valehtelijan maineen.En minä kyllä hänen suurimpiin ihailijoihin kuulu ,mutta demareiden arvostus putos minun silmissäni vielä alemmas mitä se oli ollut,johtuen ajojahdista ja totuuden kieltämisestä.
Ja tämä tapaus Luhtanen vei loputkin.
On se vaan kumma että minne sekin asia kuopattiin.
Ei mustasta saa valkoista aikaiseksi muut kuin demari demarille.
ei tunnista itse sitä. Siten emme voi siitä keskustella.
Ei niitä kirjoituksiasi kokonaan tarvitse lukea huomatakseen, että ne ovat samojen asioiden toistoa. Mitä se sanoikaan vanha kirjallisuuskriitikko, kun häntä moitittiin, että hän moitti kirjaa, jota ei ollut kokonaan lukenut. Hän totesi, että ei kananmunaakaan tarvitse kokonaan syödä, jos huomaa, että se on pilaantunut.
... hyvin, ettei kirjoituksesta tarvitse joka sanaa lukea, jos vähemmälläkin huomaa, ettää samaa kepun ja Kekkosen panettelua se on. Hän sanoo, ettei kookonaista kanaakan tarvitse syödä, jos huomaa sen pilaantuneeksi.
…rinnassani läikähtelee lämpimästi katsoessani tv 1:ltä vielä tulevaa ohjelmaa presidentti Urho Kekkosesta vuodelta 1977. Ei niinkään Kekkosen, kuin noihin aikoihin sijoittuvien monien muiden muistojeni tähden – vaikka yksityiselämässäni noihin aikoihin oli myös melkoinen myllerys.
Mutta kyllä siinä Kekkonenkin esiintyi hyvin sympaattisesti. Tuo älykäs ja taitava mies osasi myös hurmaamisen taidon, ja käytti sitä pidikkeittä, kun siihen oli tilaisuus ja tarvetta. Ja varsinkin tilaisuuksia vuoden 1962 jälkeen oli niin paljon kuin hän itse halusi.
Tuossa ohjelmassa ei saatu vinkkiäkään siitä, että jo tuolloin Kekkosella oli vakavia muistikatkoksia, selviä dementian oireita, kuten nyt tiedetään. Mutta eipä tietenkään tuollaisessa ohjelmassa niitä olisi näytetty, vaikka kuvauksissa sellaisia olisi nähtykin.
Pikku-pikkuserkkuni Keijo Korhonen oli tuossa ohjelmassa vielä niin nuori ja varmaan täynnä suuremmankin tulevaisuuden odotuksia. Ja Timo Kekkonen oli niin siloposkinen poika, varusmiespalvelustaan suorittava matruusi! Nykyisinhän Timo on merkittävä virkamies, mutta en nyt muista mikä – taitaa olla jokin neuvos hänkin. Missähän muuten nykyisin vaikuttaa ohjelmassa nähty Matin tytär Salla?
Hyvin sympaattisessa valossa näyttäytyi myös se areena, joka oli osa Kekkosen vallankäyttöä: saunominen kaikkein uskollisimpien kanssa, jotka olivat päässeet asemiinsa ja pysyivät niissä juuri Kekkosen ansiosta. Urkista taidettiin tehdä ohjelmassa kovempi löylymies kuin mitä hän todellisuudessa tietääkseni oli. Urkin neukuille esitelleen Ahdin eli Kustaa Vilkunan mielistelevät repliikit hieman tympäisivät.
Adjutanttien huoneessa porisi keskustelupiiri, jossa oli monta hyvin tuntemaani upseeria, mm. jo aikoja sitten edesmennyt Lasse Wächter, joka oli johtajana silloin vielä epävirallisessa Hyrylässä sijainneessa YK-koulutuskeskuksessa minun ollessani siellä koulutettavana ennen ensimmäiselle YK-komennukselleni (Kyprokselle) lähtöä. Entinen naapurini silloinen majuri Juha Engströmkin kuvassa esiintyi. Itse asiassa Kekkonen oli aina upseereiden ohjailema ja piirittämä, jopa lenkilläänkin - jota ei kylläkään kuvassa nähty!
Kekkosen ohjelmassa antama julkilausuma ulkopolitiikastamme ja kansamme sille antamasta tuesta ja sitä vastaan esiintyvien - siis rehellisimpien ja rohkeimpien suomalaisten - vähättelystä oli niin hurskasteleva, että se ällötti.
Oi niitä aikoja – enkä todellakaan haikaile näin Kekkosta kaivatakseni. Vaikka en häntä myöskään kaunaa, vaikka niin väittävät Oiva Härkönen, Emeritus ja eräät muutkin kepulaiset. Vaikka he palvovat Kekkosta Jumalasta seuraavana (siis ylöspäin) he itse asiassa kuitenkin mielikuvissaan pienentävät tämän paljon todellisuutta pienemmäksi. Kekkosen paljon Sillä Urho Kekkonen oli suuri mies, niin hyvässä kuin myös pahassa. Lyhyimmin häntä voi ehkä luonnehtia siten kuin tein jo Kekkos-tutkielmani yhteenvedossa:
>> Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
>>>Nykyisinhän Timo on merkittävä virkamies, mutta en nyt muista mikä – taitaa olla jokin neuvos hänkin.
Merisotakoulun upseerioppilaan natsat tuolloin Kekkosen pojalla. Ei mikään matruusi.
Ymmärrän hyvin, että ethän voi tietää asioita oikeastaan, kun olet vain venäläisten nettiin kyhäämä feikki.
hah hah.
Enpä katsonut sitten tarpeeksi tarkasti. Kyllä minä sentään Merisotakoulunkin oppilaiden merkit tunnen, kun molemmat poikanija poikapuolenikin palvelivat laivastossa ja pojanpoikanikin sinne palvelukseen mennessä jouduin tuskailemaan, että "mistähän minua vanhaa jääkäreihin, jalkaväen kermaan kuuluvaa. rangaistaan, kun jälkikasvu järjestään valitsee tuon puolisotilaallisen pursiseuran".
Esikuntakoulussa aineopettajana palvellessani opetin muuten henkilöstöhallinnon parilla kurssilla myös Merisotakoulun kuten Kadettikoulunkin kadeteille.
...olisin ryhtynyt googlaamaan. Mutta muistan kyllä nyt, että siitähän oli ihan kuvallinen juttu Hesarissa, kun hän Evan johtajistoon pääsi. Vai olisiko juttu sittenkin ollut hänen 50-vuotispäiväänsä liittyvä? Eikö hänellä hiljattain ollut sellainen merkkipäivä?
Epätietoisuuteni noista kertoo vain siitä, että ei ole VIP-henkilö, ainakaan minulle.
ja pitkä-jorrella lyhyt.
…kun täytyy tässä tehdä eräitä hommia (mm. nurmikon leikkaus ja saamaani runsaaseen postiin tutustuminen) ennen kuin lähden seuraamaan valtakunnallista lippujuhlan päivän paraatia.
On se vain merkillistä, millainen uskonvarmuus noilla kepulaisilla on! Kuten esim. Oivalla, joka ilmoittaa, ettei ole lukenut kirjoituksiani, mutta silti määrittelee ne kepu- ja Kekkos-kaunaa pursuaviksi! No, samaa uskonvarmuuttahan on koko kepulaisuus, ja tieto voisikin sitä järkyttää, ja siksipä on viisainta karttaa kaikkea tietoa ja mm. jättää kirjoitukseni lukematta.
Ja sitten jotkut sanovat Oivaakin asialliseksi! Ja minua asiattomaksi ja narsistiksi ja vaikka miksi, kuitenkin jättäen määrittämättä missä ja miten se asiattomuuteni ja narsismini ilmenee.
Kepulaisten asennetta politiikkaan yleensäkin kuvaa se, että kun minua ensin solvataan asiattomuuksilla, lopuksi tömäytetään esille suurin asiattomuus: olen demari – ja se siis kaiken pahan tuottaa! Uskoonsa syntyneen ja siihen katkeamattomin sitein solmitun kepulaisen lienee mahdotonta kuvitella, että joku voisi puhua asioista aivan muista kuin puoluepoliittisista näkökohdistaan lähtien.
En ole demari enempää kuin kokoomuslainenkaan, vaikka olen noita puolueita – aikoinaan joskus myös muita – äänestellyt, sillä mikään puolue ei määrää minun arvoistani, jotka perustuvat lujemmille perustoille; sanotaanko vaikka oikeudenmukaisuus-, solidaarisuus- ja isänmaallisuusnäkemyksille. Niin ollen omatuntoni ei joudu ristiriitaan moraalisten ja poliittisten näkemysten kesken, johon se ilman muuta joutuisi, jos sitoutuisin johonkin puolueeseen enemmän kuin noihin arvoihin.
Kepulaiselle sen sijaan on tärkeintä kannattaa puoluettaan riippumatta siitä mitä se tekee. Ja käsittämättömän tärkeää hänelle näkyy olla porvari, vaikka puolue on varsin sosialistinen ja hän itsekin saattaa arvostaa enemmän sosialistien kuin porvareiden tekemisiä. Kuten esim. Oiva H. aikoinaan lukuisia kertoja todisti tyytyväisyyttään presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan näkemyksiin ja tekemiseen samanaikaisesti kuin antoi vihaa tihkuvia lausuntojaan Sauli Niinistön näkemyksistä ja tekemisistä, ja sitten hän äänesti Niinistöä – kun tämä sentään on porvari!!!
Onko tuossa jotakin järkeä? Sekö on tärkeintä, millainen vaate ihmisellä on päällä, eikä sen sisällä oleva ihminen, hänen näkemyksensä ja tekemisensä? Minun ei tarvitse pyytää Luojan varjelusta itselleni tulemasta tuollaiseksi, sillä jos sellaiseksi tulisin, olisi minun täytynyt jo aikaisemmin seota niin, että ei minua enää äänestämään päästettäisi!
No, jääköön nyt moisen pohdinta, kun on juhlapäivä, ja Suomen siniristi hulmuaa minunkin lippusalossani, Ja puolen päivän jälkeen lähden siis katsomaan paraatia. Tuomiokirkon portailla olen tavattavissa niille, jotka minut haluavat tavata – kyllä näin komea mies suurestakin joukosta erottuu, vaikka olen ihan vapaa-ajan asussa. Hyvää juhlapäivää kaikille!
että kiittämättömyys on maailman palkka.
tekstisi. Jos et huomaa, että se on sekä asiaton että narsistinen, niin tuskin voimme muutenkaan saada sinua vakuuttuneeksi. Luepa muuten Oivan tekstejä päivähoitokeskustelussa ja ota oppia.
Luottaisit siihen, että media selostaa meille tämän päivän tapahtumia ihan riittävästi.
Oiva on kunnioitettava ihminen.
Mutta miten vastaavat kepulit? Sivuuttaen ne kokonaan alkavat puhumaan aivan muusta! Niin kepulia, niin kepulia!
Mies on ponnistanut pohjalta omin avuin arvostettuun asemaan. Eiköpä hällä liene tänäään paraatissa rinnassaan myös kunniamerkit, joiden määrä kertoo melkosesta kunnioituksesta sekin.
Oiva on kyllä kepulaiseksi kunnioitettava siksi, että ei puhu törkeitä. Hänen polittisessa änkyryydessään ja samojen asioiden änkkäämisessä sen sijaan ei ole mitään kunnioitettavaa. Melko yksinkertainen mies.
Korhosen mielenkiinnon kohteet ovat hyvin moninaiset, Oivan vain politiikka. Korhonen tuntee maailmaa ja asioita ja osaa kirjoittaa niistä hyvin. Onko Oiva osoittanut pystyvänsä samaan? Mielestäni ei. Korhonen elää ajan valtimolla, Oiva umpiossa.
Ja nyt saan tietysti kuulla olevani Korhonen?
Siinähän kepulaiset tosiaan ovat mestareita, asian kiertämisessä rupeamalla puhumaan muusta ilmeisenä tarkoituksenaan saada muidenkin huomio pois kiusallisesta asiasta.
Otanpa tähän uhallakin vielä tuon yhden ihmettelyn aiheeni:
>> Oiva H. aikoinaan lukuisia kertoja todisti tyytyväisyyttään presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan näkemyksiin ja tekemiseen samanaikaisesti kuin antoi vihaa tihkuvia lausuntojaan Sauli Niinistön näkemyksistä ja tekemisistä, ja sitten hän äänesti Niinistöä – kun tämä sentään on porvari!!!
Onko tuossa jotakin järkeä? Sekö on tärkeintä, millainen vaate ihmisellä on päällä, eikä sen sisällä oleva ihminen, hänen näkemyksensä ja tekemisensä?
...ja tuosta lisäyksestäkin!
En minä ollut nyt suinkaan paraatissa mukana vaan olin vaan sitä katsomassa ja valokuvaamassa eikä minulla suinkaan nyt ollut prejnikoita rinanssani, vaan olin ihan arkisessa pikkutakkiasussa.
Oivasta sanoin oman melko positiivisen näkemykseni tuossa omassa viestissäni (Niinpä).
... on ylittänyt jo 70, eikä vielä osaa päättää, onko hän porvari vai sosialisti eikä sitä, mikä puolue on lähimpänä omaa ajatusmaailmaa. JKK sanoi ainakin jonkin aikaa änestäneensä sossuja, mutta viime vaaleissa Kokoomusta.
Minä olen kehunut aina Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikkaa, jota he johtivat presidenttinä ja ulkoministerinä. Mutta heidän äärisosialistisia mielipiteitään sisäpolitiikassa en hyväksy.
Sosialistia en ole vaaleissa koskaan äänestänyt, enkä äänestänyt viimeisessä presidentinvaalissakaan. Änsestin ei-sosialisti Niinistöä, vaikka hänen Nato-kantansa on horjuva. Perustelin kantaani sillä, ettei presidentti yksinmeitä Natoon pysty viemään, sillävastassa on hallituksen, eduskunnan ja lopulta kansan vankka enemmistö.
... tämän saitin sääntöjä silloin kun hän kirjoittaa muuta kuin kepun ja Kekkosen haukkumista. Täällä näet pitää kirjoitaa Suomen Keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta. Korhonen kirjoittaa paljon omista asioistaan, kehuu itseään, kirjoistaan matkoistaan, perheestään ja töistään. Niitä varten on omat sivunsa. On kummallista, että hän upseerismiehenä ei ole oppinut noudattamaan sääntöjä. Kyllä minullakin on muuta elämää, mutta ne ei kuulu tänne.
...sinulla olisi elämässäsi ainakaan tärkeämpää kuin politiikka ja kepu. Ihmeellistä sikäli, että politiikkakin on sinulle vain vaatteet vailla niiden sisällä olevaa sisältöä. Sehän käy ilmi siitä, että Niinistön polittiikka, hänen puheensa ja tekonsa ovat sinulle epämieluisia ja Halosen politiikka sen sijaan mieluista, mutta kuitenkin pressanvaalissa äänestit Niinistöä, kun tämä on porvari!!! Kannattaakohan mainita profiilillaan olleensa pienestä pitäen kiinnostunut poliittisista asioista, jos politiikka on kuitenkin jäänyt noin ulkokohtaiseksi!
Minulle polittiika ei ole läheskään tärkeintä elämässäni, ja näen elämän kokonaisvaltaisena, ja siksipä kirjoittelen siitä täälläkin laajemmin. Minusta elämä on nähtävä näin, eikä avaimen reiästä. Tuntisin itseni tosi tyhmäksi, jos puhuisin täällä vain kepun politiikasta.
...vaikka mies on vasta vajaat 70, hän on jo niin luutunut päästään, että ei enää seuraa maailmaa tai ei ainakaan tajua sen tapahtumia! Olisin tosi tyytymätön itseeni, jos olisin janttautunut jonkin puolueen kannattajaksi niin, että sitä pitäisi äänestää, vaikka sen tekemiset eivät enää vastaakaan omia arvoja. Niin kävi sdp:lle, jota kannatin Lipposen puheenjohtajuuden ajan, koskapa se teki oikeita asioita ja oikein - kiitos paljolti puheenjohtajansa.
Mutta nyttemmin se on palannut hieman niille Kekkosen ajan sorsamaisille linjoille. En minä silloinkaan demareita useinkaan äänestänyt, vaikka tarkoituksenmukaisuussyistä minut laitettiin niiden listoille kuntavaaliehdokkaaksikin. Enemmän olen kokoomusta äänestänyt sen jälkeen, kun kansanpuolue/liberaalit menettivät merkityksensä.
Minä kun olen uskonnoltani ev. luterilainen enkä kepulainen, niin minulle politiikka on havaittavien tekojen eikä uskon asioita. Ja siksi olen johdonmukainen käyttäytymisessäni. Toisin olet sinä, josta tuossa toisessa kohdassa totesin totuutta näin:
>> Politiikka on sinulle vain vaatteet vailla niiden sisällä olevaa sisältöä. Sehän käy ilmi siitä, että Niinistön polittiikka, hänen puheensa ja tekonsa ovat sinulle epämieluisia ja Halosen politiikka sen sijaan mieluista, mutta kuitenkin pressanvaalissa äänestit Niinistöä, kun tämä on porvari!!! Kannattaakohan mainita profiilillaan olleensa pienestä pitäen kiinnostunut poliittisista asioista, jos politiikka on kuitenkin jäänyt noin ulkokohtaiseksi!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000026769940
Totta kai se tuntuu mukavalta, kun avaukseni ja muutkin viestini aina huomataan. Vaikka olen epäpoliittinen, asenteeni on sikäli poliitikon, että tärkeintä on kun huomataan, sillä ei ole niin väliä, miksi ja miten!
No, näkyyhän tuo meidän shefumme olevan minua suositumpikin tuossa yhdessä viestissään, mutta siitä olen vain iloinen. Joku näkyy jo huomioineen, että Keriksen epäsuosioon joutuminen on varmin tae tulla huomatuksi täällä. Saisi vain Keris pitää siitä huolta niin kuin hän haluaa, mutta ymmärtämätön ylläpito aina tulee väliin.
On siis oikein kivaa olla huomattava henkilö. Yksi vaara tässä asemassa kuitenkin on: täytyy pitää jalat maassa, jottei tulisi narsistiksi!!! ;))
... mittaatte sitä sillä, miten monta vastausta avaukseen on tullut. Noissakin Kapin ja seriffin avauksien vastauksissa on 90 % heidän esityksiään vastustavia.
Ei kai tuo edellinen enempää kuin minäkään ollut vakavissaan, vaan se oli huulenheittoa, ns. huumoria, joka sanakin lienee sinulle tuntematon. Olet sinä vertaasi vailla oleva totinen torvensoittaja, joka tiiraat maailmaa vain avaimenreiästä, joka on kohdistettu kepuun!
Kirjoittelet päivästä toiseen teennäisiä ja omahyväisiä jorinoitasi, joilla yrität todistaa fiksuuttasi siinä, miten keskustaa pilkataan ilman mitään kytkentää politiikan ajankohtaisiin tapahtumiin.
Tänään latasit oikein huippusuorituksen, kun aloit retostella Sodankylän itsemurhatilastoilla rinnastamalla ne kepulaisuuteen.
Toistan sen, minkä jo tuossa poistetussa ketjussa sanoin: olet upseeri vain natsojen tasolla, henkisesti ja asenteellisesti sinussa ei ole mitään upseeria, koska upseereilla on sellaisia sivistyneitä tapoja, joita sinä et ole ennättänyt omaksua.
Taidat sittenkin olla liiaksi demari ainakin kielenkäyttösi perusteella.
jutuillaan harva se päivä.
Serbialaista verta lienee Jorman suonissa.
...ne tiedot, joihin viittasin kertomatta mitään nyt viimeksi sattuneesta tapauksesta. En viitsi enää mainita sen pitäjän nimeä. Kuvaa uskottavuuttasi, kun puhut kokonaan eri pitäjästä kuin mistä esimerkkini otin.
Tuossa nyt tekstiä toisesta avauksestani, jonka kohta poistan. Mitä siinä on sellaista pahaa kun sanot? Mielestäni asia olisi vakavan tutkimisen arvoinen:
--------------------------
Aamun lehti erään surullisen tapauksen yhteydessä kertoo, että eräässä koillis-suomalaisessa hieman alle 10 000 asukkaan pitäjässä on 1,5 vuoden aikana tehty 12 itsemurhaa. Eli 1,2 promillea kuntalaisista on kyllästynyt elämäänsä.
Jos helsinkiläisissä olisi suhteessa yhtä paljon toivottomia, meidän lähes 570 000 asukkaan kaupungissamme tuona aikana olisi itsemurhia tehty lähes 700. Täällä kuitenkin tapahtuu vajaat 100 itsemurhaa vuodessa. Tuo ilmenee tilastoista, jotka vielä aamulla eivät olleet tiedossani.
En halua mollata minkään paikkakunnan mainetta vaan otan asian esille osana suurempaa kokonaisuutta. Ilmiö kun näkyy vaivaavan koko ns. kepu-Suomea. Tilastot kertovat (yhteen linkki lopussa) että itsemurhien suhteellinen määrä kasvaa sitä mukaa mitä idemmäksi ja pohjoisemmaksi Suomessa mennään. Samassa suhteessahan kasvaa myös kepulaisuus.
Miksi ihmiset tuolla kepulaisessa Itä- ja Pohjois-Suomessa kyllästyvät elämäänsä helpommin kuin täällä rintamailla? Siksikö, että elämä siellä on melko toivottoman tuntuista yleensäkin, ja jos siihen tulee vielä jokin henkilökohtainen tragedia, niin silloin tapahtuu? Näillä rintamailla elämä huonoimmillaankin ehkä sittenkin tarjoaa myös toivorikkaampia näkymiä, ja kai täällä saa paremmin myös apua henkisten solmujen avaamiseksi.
Sellaisia – jos eräitä muitakin – selityksiä ehti jo tulla aamuiseen avaukseeni. Mutta kaikki sonnanheitto kai tyrehdytti pohdinnan siitä, miksi sitten elämä tuolla ns. kepu-Suomessa on toivottomampaa kuin muualla. Eivätkö onnellisimmat ihmiset asukaan maalla, kuten monet kepulaiset täällä väittävät?
Syitä surulliselle tosiasialle on varmaan monia. Mutta siitä ei päästä mihinkään, että itsemurha-alttius Suomessa korreloi kepulaisuuden määrään paikkakunnalla. Mikä vie siellä elämisen halua ihmisiltä? Se kuitenkin näyttää todelta, että kepu ei ole alueellisia ja sosiaalisia tasa-arvoja palauttaessaan ainakaan onnistunut parantamaan ihmisten elämänuskoa.
Olisiko syytä selvittää, että lisääntyvätkö itsemurhat jossakin silloin, kun kepulaisuus siellä lisääntyy? Silloin saataisiin selville, olisikinko kepu ja sen luoma ahdistava ilmapiiri asialle yksi merkittävä selittäjä. En usko sen olevan ainoan, vaan ilmiölle on monia syitä – kuten vastineista tuli ilmi – mutta mahdollisesti ja jopa todennäköisesti Keskusta eri ilmiöineen ainakin osaksi syyllinen.
Et siis tajua, miten törkeää on ratsastaa itsemurhan tehneiden kohtalolla ja omaisten ahdingolla ottamalla tuollaisen tilastotiedon poliittisen pelin nappulaksi, kun tarkoituksesi on ysinomaan ivata keskustaa näiden traagisten tapausten kustannuksella ja niitä hyväksikäyttämällä.
Sinä et ole mies. Sinä olet pahainen juoruakka!
Olet tasan samaa sarjaa Kerimäen ja Emerituksen kanssa, yhtä surkea ja säälittävä.
ilman tätä sekopäistä JormKKorhosta?