Devil's Mine hotel

ote:http://www.ilkka.fi/php/sunnuntaisuomalainen/index.htm

Kummitusjunalla pelkoa etsimässä

Huu kuinka pimeää! Narahduksia, pelottavia ääniä... Usva leijuu pahaenteisesti. Huijuijui! Luurankoja! Hirviötä! Örkkejä! Minä hetkenä hyvänsä! Ja yksi poloinen istuu kummitusjunan vaunussa nalkissa!

Näinhän sen pitäisi mennä, mutta vieläkö aikuista pelottaa kummitusjunassa? Testasimme pelkovaikutukset uudessa kummitusjunassa Alahärmän Powerparkissa.

Psykologisesti ajatellen hallituissa tiloissa pelkääminen on turvallista ja samalla oman vahvuuden testaamista. Kun normaalielämässä ei paljon pelättävää ole, tämä toimii kontrastina tavallisuudelle. Hallitussa pelkäämisessä tavoitellaan myös helpotuksen tunnetta, mikä koittaa, kun kummitusjuna saapuu takaisin ihmisten ilmoille.

Ja ihmisten ilmoillahan Härmän Devil's Mine hotellissa ei tietenkään olla. Villin lännen hotellia asuttavat mitä pelottavimmat ilmestykset haamuista liskoihin. Ulospäin talo näyttää sellaiselta, jonne ei tekisi mieli mennä yksinään synkkänä yönä.

- Moni on jäänyt palaamatta, vain savuavat kengät ovat tulleet takaisin! pelottelee huvipuiston johtaja Mikko Kiviluoma kauhutalon portilla.

Pyssy on parasta ottaa käteen. Tässä kummitusjunassa ollaan vuorovaikutteisia, eli ammutaan laserilla örkkejä otsaan. Osumasta punaiseen valopisteeseen hirviön saa liikkumaan ja mitä enemmän osumia ampuu, sitä enemmän juna-ajelulla tapahtuu.

Vaunu nytkähtää liikkeelle pimeään tunneliin. Kähisevä monsterirouva toivottaa ovella tervetulleeksi. Ghostbusterin sormi liipaisimella valmiina... PamPamPam!! Ase viuhuu minkä ehtii, mutta osumia tulee heikosti. Väkkäränä pyöriminen ei tuota tulosta. Pitää keskittyä kuin tietokonepelissä ja johan alkaa pistesaldo raksuttaa. Tulta munille! Jo paloi muumioilta perskarvat!

Innostun kummitusten jahtaamisesta niin, että ajan saman tien kolme ekstrakierrosta. Harjoituskierrosten jälkeen pisteitä kertyy jo 52, harhalaukausten määrä on tosin moninkertainen. Hups, niin pelätähän täällä piti. Pisteidenkeruu vei voiton.

Huvipuiston omistaja ja ideoiden isä Jorma Lillbacka kertoo vievänsä kummitustalopelin ensi vuonna vieläkin pidemmälle: jos pelaaja ylittää tietyn pistemäärän, hän pääsee kummitustalossa seuraavalle tasolle, kuin tietokonepeleissäkin. Lisäosa rakennetaan myöhemmin.

Jännittävin kierros on edessä. Laseraseet saavat olla hiljaa, katsotaan mitä tapahtuu. Vaunu lipuu pimeyteen. Örkit pysyvät melko hiljaa, kun ei niitä osoittele. Yhtäkkiä vaunu pysähtyy mustien porttien eteen. Heh, tämä on varmaan järjestetty juttu? Vehje odottaa että tekisit jotain? Kuluu minuutti ja vaunu nytkähtää liikkeelle - pysähtyy taas. No, mitä tämä nyt on, tähänkö sitä jäätiin? Jos tämä on sähkökatko, ei heti tekisi mieli lähteä hortoilemaan kummitusten sekaan tietä ulos... Pupu pöksyssä! Helpotuksen huokaus, kun päivävaloa näkyy portin raosta.

- Yksi vaunu jumiutui edelle, piti hidastaa, selviää kummitusjunamatkan keskeytymisen syy.

Jännittävintä aikuiselle on nähtävästi se, ettei kaikki menekään niin kuin luuli.

Satu Takala