täälläkin tuttua aihetta eli ns. hoidollisia huostaanottoja. Aiheesta on kolmisivuinen artikkeli, muutamien vanhempien haastattelua ja aiheeseen liittyviä nettilinkkejä ja asiantuntijakommentteja. Laitan tähän otsikon ja ingressin:
"AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä."
Artikkelin perusajatus on pitkälle se, että "Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä."
"AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä."
Artikkelin perusajatus on pitkälle se, että "Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä."
Vastaukset 89
Vanhimmat
on saatava loppumaan!
Lisää tietoa alkaen äitiysneuvoloista, että lievästikin autistinen lapsi voitaisiin tunnistaa jo vauvana, eikä sotkettaisi mitään kiintymyssuhdehäiriöitä estämään lapselle varhaisessa vaiheessa saatavaa oikeaa apua.
alkavat vasta 3-4-vuotiaana toisin kuin Kannerin syndrooman eli varhaislapsuuden autismin oireet, jotka alkavat jo siinä puolitoistavuotiaana.
3-vuotias as-lapsi on jo usein päiväkodissa hoidossa. Jos päiväkodin hoitajat eivät tunnista as-oireita, perhettä ollaan usuttamassa esim kasvatusneuvolaan tai lastenpsykiatrille.
Muistakaa hyvät vanhemmat, että tavallisissa kunnon perheissä kasvaneilla lapsilla on aniharvoin psykiatrisen puolen häiriöitä. Lapselle kannattaa aina ensin pyytää lähete neurologisiin tutkimuksiin.
kirjoittamia tekstejä, siitä kuinka lasten vanhemmat eivät näe eivätkä tunnista itsessään mitään vikoja jne..
Eli tavallinen, kunnon perhe, kun joutuu lastensuojelumyllytykseen juuri esimerkiksi as-lapsen kanssa,
niin johan siellä pikapikaa annetaan ymmärtää
tai jopa sossujen toimesta dokumentoidaan perheen asiakastietoihin
etteivät vanhemmat näe omia vikojaan
tai tunnista omia puutteitaan lasten kasvatuksen suhteen.
Siinäpä saa olla vaikka kuinka kunnollinen ja tavallinen perhe
mutta jos sossu saa "lääketieteen ammattilaisena tohtoroida"
mielin määrin omine mutuineen
niin ei siinä perheen tavallisuus ja kunnollisuus paina lastensuojelusossun käsittelyssä yhtään mitään.
Siihen soppaan kun vielä sijaishuollon "pätevät ja pridelukeneet ammattilaiset"
saavat lusikkansa asiantuntemuksineen kaikkineen laittaa
niin johan on lastensuojelukeitto taas tavallisen ja kunnollisenkin perheen kohdalla kuosissaan.
mutta eivät nuo sijarit ole yhtään sen parempia kuin muutkaan vanhemmat.
Kaikki niin sanot "hoidolliset huostaanotot" pitäisi kieltää. Varsinkin as-lapselle on tärkeää, että hän saa olla oman perheensä kanssa, koska hänellä ei ehkä ole lainkaan kavereita eikä kykyä solmia uusia ihmissuhteita. Silloin oma perhe on tavallista tärkeämpi. On suoranaista julmuutta siirtää as-lapsi pois perheestään.
As lapsilla on taatusti kouluvaikeuksia, jos he ovat tavallisella luokalla. Heidän pitäisi kaikkialla päästä erityisluokalle jo ensimmäisellä luokalla. Tavallinen luokanopettaja ei osaa käsitellä as-lasta ja niin syntyy vaikeuksia. Assit eivät myös tule toimeen muiden lasten kanssa. Opettajien pitäisi tietää se eikä syyttää lapsen vaikeuksista "huonoa kasvatusta".
mietityttämään, että eikös silti melkein kaikilla autisminkirjon lapsilla voi olla tunnistettavia oireita jo vauvana? Tiedän kyllä, että ei kaikilla, koska esim. omalla lapsellani ei ollut tyypillistä velttoutta tai omassa maailmassa oloa tai että ei olisi ollut kiinnostunut ulkomaailmasta. Päinvastoin, hän oli hyvin kiinnostunut ympäristöstä, kasvojen ilmeistä ym. siitä asti kun laitokselta kotiin tultiin.
Ainoa asia, mitä vauvana ihmettelin oli se, että lapsi ei halunnut olla sekunttiakaan yksin, siis en saanut häipyä näköpiiristä ollenkaan tai alkoi kauhea huuto ja raivoaminen. Yritin opettaa hänelle "äiti häipyy hetkeksi, kukkuu" -leikkiä, joka tavallisesti on 1-vuotiaan mielestä suunnattoman hauska piiloleikki, mutta tämä lapsi ei oikein ikinä nähnyt huumoria tuossa tilanteessa, se oli siis huono vitsi.
Parhaimmillaan ei vieressä olo riittänyt, vaan siitä asti kun lapsi osasi tarttua, hän halusi pitää kiinni paidastani tai hiuksistani, tai tietysti olla sylissä kaikkein mieluiten. Ja rintarepussahan minä häntä kannoinkin niin kauan kuin lapsi reppuun mahtui, ei muuten kotitöistä olisi tullut yhtään mitään.
Yksilöitähän AS-lapset tietysti kaikki ovat, mutta toinen asia, mikä ei ollut pienenä meillä AS-lapsellekaan tyypillistä oli tosi varhainen puheen kehitys, ensimmäiset sanat tulivat 7 kk:n iässä, vuoden ikäisenä lyhyitä lauseita ja 18 kk:n iässä hän puhui jo sujuvasti, ja kyllä sitä puhetta riittikin, siis tyttö oli äänessä koko ajan. Eikä mitään lapsen yksikään pölinöitä, vaan hän vaati keskustelukontaktin aikuiseen KOKO AJAN. Jos yritin hetken vaipua ajatuksiin, hän raivostui samalla tavalla kuin vauvana siitä, jos en ollut näköpiirissä.
Ja koska AS-ihmisiä sanotaan yhden asian ihmisiksi, joka tarkoittaa sitä, että mikä vain asia mistä hän kiinnostuu, hän elää vain sille jutulle, niin voitte kuvitella, että Asperger-lapsen kyselykausi oli tappaa minut henkisesti. Kyllä tavallinenkin lapsi voi kysyä miljoona kertaa vaikka keittiön pöytää, että 'mikä tuo on', mutta AS-lapsi jaksaa kysyä sen 100 miljoonaa kertaa. Mutta niin se sanavarasto kasvoi 1-vuotiaasta lähtien siihen pisteeseen, että puhe oli sujuvaa reilusti alle 2-vuotiaana.
Lastensuojelun paheksuma symbioosi alkoi meillä siis jo vauvana, se oli olemassa jo kun lapsi syntyi. 2-4-vuotiaana hänellä oli myös piirteitä, että ei arastellut vieraita ihmisiä, mikä tietysti on kiintymyssuhdehäiriötä ls:n silmissä. Mutta on niin järjetöntä tuputtaa kiint.suhdehäiriötä tähän, koska siinähän hoitajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on ollut puutteellinen, minkä takia lapsi oirehtii. AS-lapsi vaatii kuitenkin lähellä oloa ja tunteisiin vastaamista paljon, paljon enemmän kuin ns. tavislapsi ja leikki-iästä alkaen hän tarvitsee äidin tulkiksi itsensä ja ympäristön välille. Äiti ymmärtää AS-lastaan ihan varmasti, koska lapsi on vaatinut, opettanut äidin ymmärtämään itseään jatkuvalla läheisellä yhdessä ololla.
Jollakin saattaa tietysti herätä ajatus, että eikö lapselle pitäisi sitten opettaa tavanomaista äidistä irrottautumista. Mutta siinä se ongelma onkin, että jos sitä hänelle aletaan väkisin opettamaan silloin, kun lapsi ei ole siihen valmis, niin silloin saadaan aikaan niitä psyykkisiä oireita, joista tietyt psykiatrit innostuvat niin kovasti ja lapsen kaikki erikoinen käytös tulkitaan vain huonosta kasvatuksesta johtuvaksi.
Jos AS-lapsi viedään tarhaan, on hänellä oltava ehdottomasti avustaja mukana, siis tuttu ja turvallinen aikuinen, joka hoitaa 'tulkin' työt silloin kun äiti ei ole paikalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että päiväkotikokemus on vähän liian rankka assille avustajasta huolimatta. Ihanne olisi, jos autistiset oireet tunnistettaisiin mahdollisimman varhain ja äidillä olisi mahdollista hoitaa lasta kotona koko varhaislapsuuden ajan.
Olenkin aika katkera siitä, että jossain päin Suomea on toimivaa psykiatrian ja neurologian välistä yhteistyötä, mutta meidän epäonneksi oman sairaanhoitopiirimme alueella ei AS-oireita tunnistettu, tarjosin niitä ensimmäisen kerran lääkärille lapsen ollessa parivuotias, mutta ne kiellettiin täysin. Tosin silloin ei vielä tutkimuksiakaan pystytty tekemään alle 5-vuotiaille.
Mutta tosi rankkaa on siis sekä äidille että lapselle joutua väärillä hoitometodeilla toimivan psykiatrian klinikan otteeseen, josta lasta ei lasketa enää neurologisiin tutkimuksiin. Lastenkodin psykiatrisessa'hoidossa' lapsi taantui niin, että jouduin viemään hänet kotilomalta sairaalan päivystykseen, josta saimme kotilomaa järkyttävästä hoidosta ja sossut tajusivat purkaa huostaanoton. Niin paljon pahaa saatiin aikaan vajaassa neljässä kuukaudessa, että lapseni tuntien sanon ihan varmaksi, että tämä lapsi ei olisi enää terveen kirjoissa millään tavalla, jos olisi joutunut olemaan huostaanotettuna vielä tämän vuoden loppuun, kuten oli suunniteltu.
eli tunnistan laitoksen jossa olit, lapseni siellä edelleen, halusin vaan sanoa sulle että tuo kaksi vuotta on valhe, minulle sosityöntekijä vannoi että hoito kestää kaksi vuotta tasan ja prikulleen, nyt on mennyt kaksi ja puoli vuotta ja jatkuu eikä ole minkäänlaista suunnitelmaa lapsen tulevaisuudesta, minusta on sepitelty laitoksen toimesta vaikka mitä ja kun tulen paikalle huomaan jo ilmeistäkin että mitä he ajattelevat, pitävät ilmeisesti kehitysvammaisena! Aika mielenkiintoinen ajatus muuten, kehari-äiti! Why not!
Väittävät hoitavansa koko perhettä, todellisuudessa yritetään kaivaa vain vikoja vanhemmista, lapsi saa pärjäillä niin kuin parhaaksi näkee - jos säästyy pahoinpitelyiltä, mutta sittenkin.
Ja kaiken huippu oli tämä, mitä kuulin eilen! Tapasin nimittäin äidin, jonka lapse oli ollut siinä paikassa myös, mutta hänellä ei ole neurologisen puolen perimää oireissa, vaan ihan selkeistä lapsuuden traumoista johtuvia ongelmia. Siis selkeästi psykiatrinen lapsipotilas. Mutta mitä teki laitos! SIINÄKIN tapauksessa hoidettiin vain äitiä! En huomannut kysyä, miten pitkään lapsi siellä lopulta oli, mutta äiti sai juosta siellä terapiassa sen ajan, kun lasta hoidettiin. Ja heidän psykiatrinen hoitonsa on siis pelkästään sitä, että tarjotaan muka kodinomainen ympäristö, jossa on tarkat rutiinit.
Mutta kun sekään ei pidä siellä paikkaansa! AS-lapsen äitinä tiedän kyllä, mitä tarkoittaa todella tarkat rutiinit. Meillä se on aina tarkoittanut sitä, että jos ruoka-aika myöhästyy 10 min, lapsi ei syö mitään enää koko loppupäivänä, jos illalla mennään sänkyyn vartti liian myöhään, odotellaan unen tuloa vaikka 4 tuntia. Olin usein tapaamassa lasta siihen aikaan, kun olisi pitänyt olla osaston välipala-aika. No minä tarkkoihin aikoihin tottuneena seurasin kelloa, meni 10 min yli, 15 min jne, kun ruoka oli puoli tuntia myöhässä, menin keittiöön kysymään varovasti, että lapsellani oli ollut jo vähän nälkä... Joskus selitys oli, että jääkaappia piti putsata, joskus oli hoitajien palaveri venähtänyt, joskus oli joku henkilökunnasta pois, aina jokin selitys, mutta joka tapauksessa heidän tarkat rutiininsa oli erittäin liukuva käsite minun silmin nähtynä.
En yhtään ihmettele, että lapsi valitti siellä jatkuvaa nälkää ja janoa, josta siitäkin omahoitaja raivosi lapselle, että lapsi ei saa valittaa mistään, ei edes äidille, siis ulkopuolisille ei saa puhua pahaa laitoksesta tai valitus kostettiin lapselle aina jotenkin jälkeen päin. Lisäksi hoitaja kieltäytyi tilaamasta osastolle esim. sellaisia maitohappobakteeria sisältäviä juomia, joita lastenlääkäri oli suositellut. Vein niitä lapselle salaa tapaamisissa, jotka purkit sitten hoitaja penkoi nokka rutussa lähtöni jälkeen roskiksesta.
Siinä siis heidän tarkkaan strukturoitu arkensa! Meidän näkökulmasta katsottuna siellä meni kaikki pieleen, eikä tuo niin hääville vaikuta psykiatristenkaan lapsipotilaiden kohdalla.
meilläkin lapsi oli kotona tarkka kuin kello. Laitoksen osaston esimies naureskeli että siellä on kaoottista, palaute tuli että lapseni haluaa pysytellä huoneessaan iltaisin(en ihmettele!) ja minuakiellettiin käymästä muulloin kuin virka-aikana jolloin lapset ovat koulussa... sillä tulin tehneeksi erinäisiä valitukea joka suunta, myös useille kansanedustajille ja ministereille. Asia on siis yleisessä tiedossa.Tuo samainen hoitsu oli kijoitellu papereihini että "vaarallinen" ja sanonut että "yritetään saada x prakaamaan!" tarkoittaen siis minua. Ja vielä osaston periaatteista hän kertoi mulle että tarkoituksena on tuottaa pettymyksiä lapsille, ja repiä heidät ja paikata sitten. Valitin tästä paikan psykiatrille joka kiisti että heillä tuollaista "terapiaa " harrastettaisiin, mainittakoon nyt että sekä tuo hoitsu että psykiatri ovat siirtyneet muuanne joten hoitakoon jatkossa hommansa miten haluavat.Toivotaan että tyyli muuttuu.
AS-lapsi tarvitsisi ehdottomasti avustajan kouluun ainakin parille ensimmäiselle luokalle. Välituntiavustaja olisi aivan ehdoton, siitä pitäisi saada oikein laki. Just em. kirjassa mainittiin sekin, että AS-lapsi on yleensä täysin kyvytön puolustautumaan kiusaamista vastaan. Niin meilläkin oli ensimmäisinä vuosina, varsinkin tarhassa. Tyttö on niin oikeudenmukainen, että hänen tyrmistyksellään ei ollut rajaa kiusaamisen suhteen. Hän on kyllä niin tempperamenttinen, että kyllä on nyt jo (10-v) oppinut puolustautumaan, mutta ne ensimmäiset vuodet olivat ihan kamalia lapsen kannalta.
suuri ongelma kaverin puuttuminen, joka viihtyykin paremmin vain omassa seurassaan, mutta meillä lapsi on kärsinyt paljon siitä, että hänelä ei ole ollut ystäviä. Nykyisin jo muutama orastava ystävyyssuhde on olemassa, mutta olen huomannut, että lapsi toisaalta väsyy aika nopeasti vieraan läsnäoloon, vaikka kuinka ovat kavereita. Ja hän viihtyykin kotona tosi paljon, mikä taas toisaalta minulle on rasittavaa välillä, koska olen paljon sosiaalisempi ja liikkuvampi kuin hän.
kyllä ne lapset täällä paranevat, kun meillä on kaikki järjestetty niin hyvin.
Kun lapsi alkoi voimaan niin huonosti, että se oli jo kaikkien nähtävissä, niin sitten eivät kyllä enää nokkaansa nostelleet. Mutta intensiivihoidon johtajahan vastusti raivokkaasti huostaanoton purkua siitä huolimatta. On aivan käsittämätöntä, että miten hän saattoi sanoa tällaisessa tilanteessa olevalle perheelle, että "Tilanne kotona tulee varmaan kriisiytymään ja sitten lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkodiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."
Olisinhan minä sen hyväksynyt, jos sitä olisi saatu, mutta heidän oma lääkärinsä totesi, että lasta ei oltu hoidettu edes intensiivihoidon oppien mukaan. Kyllä johtaja tiesi tämän, mutta tuo hänen sanomansa on vain yksi osoitus lastensuojelun sisällään pitämästä järkyttävästä mielivallasta, jota sain olla todistamassa omin silmin. Ja tuon mielivallan kouriin kun perhe joutuu, ei tapahtumilla oli mitään rajaa enää sen jälkeen. Eikä myöskään perheellä oikeusturvaa sitä vastaan, kuten teillekin on käynyt.
Onko sinulla kotona tuollainen paperi, jossa tuo kirjoitus on vai mistä tiedät sen?
Jos meillä olisi ollut rapa-huonot sossut, niin huostaa ei olisi purettu ja ihmetellä täytyy, että olisiko lapsi tosiaan siirretty pois hoidolliselta osastolta vai mitä olisi tehty.
on vihoviimeinen paikka as-lapselle. Ihme, ettei hoitohenkilökunnalle tullut mieleen, että diagnoosi on väärä, kun paranemista ei hoidosta huolimatta ole tapahtunut.
Aspergerin syndroomaa ei voi parantaa psykiatrisin keinoin mitenkään, koska kyseessä on aivojen toimintahäiriö. Esim psykoterapia vain pahentaa as-ihmisen tilaa. Oireyhtymää ei tunneta tarpeeksi, eikä siihen ole lääkettä. On vain opittava elämään sen kanssa. Koska as-ihmiset ovat useimmiten hyvin lahjakkaita he löytävät itsekin selviytymiskeinoja.
Olen hirveän onnellinen siitä, että oma lapseni pääsi jo alussa oikeisiin tutkimuksiin ja sai jo viisivuotiaana diagnoosin. Päiväkodin henkilökunta meni Lasten linnaan oppimaan as-lasten hoitoa. Hän pääsi koulussa hyvälle erityisluokalle, jossa on kaksi muutakin as-poikaa. Vältyimme tuolta hirveältä pallottelulta ja kujanjuoksulta, mikä näyttää olevan monien as-lasten ja heidän vanhempiensa osa.
psykan klinikoita, joista lapsia ei pyynnöistä huolimatta lasketa neurologian puolelle. Jos lapsella on ongelmia, niin miksi aina ensin psykiatrinen?
Meillä on kyllä kaikki mennyt niin pieleen kuin olla voi, mutta kiva kuulla, että joillakin onnistuukin ja tuollaiselta hirveältä turhalta huostaanotolta vältytään.
Olisi puoli taivasta, jos lapsi pääsisi hyvään erityisryhmään, mutta koulusta sanottiin, että ei ole mitään mahdollisuutta. Lapsi on siis integroituna 20:n oppilaan luokassa, jossa on erityisavustaja. Mutta keväällä sain kuulla, että avustajaa siirretään paljon muihinkin luokkiin, jossa tarvetta on, koska koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Päättäjät eivät siis pidä tärkeänä investoida lapsiin, mikä näkyy kyllä syrjäytymis- ja osaltaan myös huostaanottotilastoissakin.
Olisi kiva kuulla, onko tuo hyvä ryhmä helsinkiläisessä koulussa?
lapsen kognitiiviseen ryhmäterapiaan opettelemaan sosiaalisia taitoja. Niistä on hyviä kokemuksia kuulema. Harmittaa vain niin mielettömästi, että se ryhmä olisi tarvittu jo 5 vuotta sitten tai vaikka aikaisemminkin, niin olisi säästytty kaikilta muilta järkytyksiltä.
AS-lapsille siis on nykyisinkin kyllä erilaisia heille sopivia terapiamuotoja, mutta psykoanalyyttinen terapia - jota käytetään psykiatrian puolella - ei sovi heille ollenkaan.
Meille on ollut Melatoniinista paljon hyötyä, auttaa lapsen vaikeisiin nukahtamisongelmiin. Mutta onko se varsinaisesti edes lääke, sillä sehän on aivojen normaalisti tuottama aine, josta asseilla on puutetta. Ja mitä stressaantuneempi lapsi on, sitä matalammalla on melatoniinitaso, nähty on.
siis diak. laitos mainostaa juuri että heillä on vaikka mitä terapiamuotoa juuri sellaisiin ongelmiin joita kuvittelen autistisen perheen laspella olevan? Eihän niitä hoitopaikkoja liikoja ole.intensiivihoiton tarkoitus on juuri yhdistää tietämys sellaisista lasten januorten ongelmista jotka ovat liian hankalia tavanomaisille koulukodeille, nämä lapset ovat herkkiä ja tarvitsevat ennenmuuta neuvoja eikä kuria, vaikka käyttäytyvätkin asiattomasti javäärin, useinhan juuri siksi on jouduttu napit vastakkain ja tilanne on kriisiytynyt, siis diakonissatko eivät pysty lunastamaan lupauksiaan?
että jos laspella on ongelmia niin vanhempien vikahan se tietysti on? josseio geenit niin sitten se kasvatus?
Poikamme käy koulua toisessa koulupiirissä sijaitsevassa koulussa. Pienenä hän kulki koulutaksilla, kolmannesta luokasta lähtien hän on kulkenut raitiovaunulla. 10 oppilaan luokassa oli kouluavustaja kahtena ensimmäisenä vuonna. Kolmannella ja neljännellä miesopettaja on pärjännyt poikien kanssa ilman avustajaa. Poikani pääsi nyt viidennelle luokalle.
todella riippuvainen lapsi onkaan äidistään.
Ja mitä ulkopuolinen, asiasta ymmärtämätön ja tietämätön
esimerkiksi päivähoidossa, koulussa tai harrastuksissakin työskentelevä
ihminen
(tietenkin sopivasti lastensuojelusasioihin perehdytetty harmaine huolineen jne)
ajattelee ja kuvittelee lapsen tilanteesta.
mieleen väärä diagnoosi, koska se johtaisi tilanteeseen, jota he kaikkein eniten pelkäävät. Nimittäin heidän huippukalliin olemattoman hoitonsa kesken jäämiseen.
Sossut väittivät, että paikan vuorokausimaksu oli lähes 450 e/päivä ja he pitävät kynsin hampain kiinni jokaisesta uhristaan. Sehän näkyi meilläkin siinä tilanteessa kun huostaanoton purku häämötti jo selvään ilmassa, miten johtaja uhkaili minua ihan käsittämättömällä tavalla.
Kun lapsi oli kerran otettu sinne psykiatrisena potilaana intensiivihoitoon, sossut olivat selittäneet heille muutaman kerran kuulteni, että kotona ei ole huostaanottoperusteita, niin olihan täysin järjen vastaista alkaa uhkailla lapsen siirtämisellä tavalliselle lastenkotiosastolle. Ei sitä voi selittää mitenkään muuten kuin rahalla.
kun meillä on ne perusteet, et voi ajatella että ketään saisi kuitenkaan kohdella niin ala-arvoisella tavalla kuin mitä diak tekee. lisäksi hekieltäytyivät suojelemasta lastani pahoinpitelijöiltä, vaikka juuri siksi olemme eillä, ja uhkailivat minua sanoen että ovat lastensuojelulaitos! siksihän pyysin juuri tuota paikkaa lapselle!" Lisaksi suuresti mainostettua perheterapiaa ei ollut lainkaan, ties mistä syystä
pitäisi noudattaa kaikkien kohdalla. Mistä nyt tuollaista sait päähäsi kirjoitusteni perusteella?
ja siihen yleiseen asenteeseen että jos lastensuojeluperusteita on, niin sitten kaikki oikeudet voi riistää koska kerran perheessä on pahoja ongelmia, väkivaltaa, jopa lapselleni luetaan syytteet että hän tukisti minua kevyesti, siitä he jaksavat jankuttaa kun en heti käynyt raivoisasti pienen lapseni kimppuun häntä on kohdeltu siellä kuin nuorisorikollista vaikka on pieni poika! vaari pahopinpiteli mua lapsen nähden ja hän toisti tämän mutta syy tuli mulle että miksi en "asettanu rajoja"!
oli huostaan todellisia syitä tai ei.
En usko, että hoidollisten huostaanottojen vanhempia kohdellaan yhtään enempää silkkihansikkain kuin ketään muutakaan, sen olen nähnyt omin silmin. Ehkä muutama sossun meitä puolustava yhteydenotto vaikutti osastonjohtajan käytökseen, että hän hieman "normalisoitui" alkuasenteestaan. Siihen asti hän käyttäytyi kuin täysin sivistymätön moukka, mutta "suli" vähitellen käyttäytymään normaalisti.
Silloin alussa ajattelin, että jos hänen on tarkoitus jotenkin testata minua ja saada myös minut käyttäytymään epäystävällisesti, suuttumaan hänen epäasiallisuudestaan ja typeryydestään, niin päätin, että en uhallakaan suutu, en ollut sitä edes huomaavinani. Päätin vain yksinkertaisesti näyttää olevani vahvempi henkisesti kuin hän sillä, että minun ei tarvitse lähteä mukaan hänen typeryyteensä.
Kyllä siihen välillä tarvittiin melkein yli-inhimillisiä voimia, kun ämmä oli täysin mielivaltaisesti perumassa jo lapsellekin luvattua ensimmäistä kotilomaa... Siis he ovat lastensuojelulaitos ja he olisivat rikkoneet lapselle annetun lupauksen! Kuvittele, jos tulisi ilmi, että vanhemmat ovat tehneet niin! Mikä numero siitä tehtäisiin, mutta he saavat tehdä ihan mitä tahansa!!
Onneksi sossu oli ollut paikalla silloin kun se lupaus lapselle annettiin, soitin palaverin jälkeen sossulle, jotka soittivat osastonjohtajalle, että "lastensuojelullisesta näkökulmasta on sanottava, että lapselle annettua lupausta ei ole hyvä rikkoa, näin suurta pettymystä ei pidä aiheuttaa ainakaan näin hoidon alkuvaiheessa". Se oli jostain syystä käännekohta osastonjohtajan käytöksessä, hän oli sen jälkeen tavattaessa vähän haavi auki ja kiusaantunut. Kun hän sitten ilmoitti, että loma annetaan juuri niin, kuten olin vaatinut, en siitäkään tehnyt yhdelläkään eleellä isoa numeroa, vaan kuittasin kalenteriin hiljaa ihan kuin itsestään selvyytenä.
Sinähän voit kuitata sen tukistamisjutun niin, että teidän taustanne tuntien (se pahoinpitely) odotit saavasi tukea ja neuvoja heiltä siihen vaikeaan tilanteeseen, kun kerran ammattikasvattajia oli paikalla. Vaikka he todellisuudessa ovatkin täysiä törppöjä, niin vetoa vain siihen, että jotenkin lapsen siellä olosta on saatava myös rahoille vastinetta. Muutakin kuin pelkkää äidin syyllistämistä kaikesta.
kääntyi perhekotiasiaksi, kun emme hyväksyneet psykoosi-diagnoosia ja pyysimme lasta autismitutkimuksiin.
on jo sinänsä huostaanotto. Kun yritimme irrottautua Auroran osaston hoidosta uhattiin poliisilla, vaikka olimme saaneet lapselle loman aikana neurologisen diagnoosin yksityisektorilta
Vaikka lapsella om tehty autismitutkimukset ja hyvänlaatuinen autismi todettu, väittävät edelleen Aurorassa, että kysymys on psykoosista ja eivät suostu oikeaan hoitoon. Kaikki selitykset perheestä ja tyttären tilasta tulee psykoanalyysista. Autismi on vahempien "defenssi" lapselle aiheuttamastaan traumasta. Lapsi nähdään harhaisena, kun pelkää hoitajiaan, vaikka pakottavat lasta syömään tomaattia, jota on aina inhonnut.
mutta saimme vain vanhempia syyllistäviä "perheterapeutiksi" itseään tituleeraavan osastohoitajan, joka väittää, että perheessämme on "perhesalaisuuksia", kun emme usko hänen "diagnoosiaan" 9-vuotiaan lapsen skitsofreniasta. Määräsipä meidät MIM-testeihin.
Sanovat, että lasta ei voi hoitaa, jos häntä ei saa reagoimaan. Niimpä ensireaktio saatiin kun karkkipussi otettiin pois kotikäynnin jälkeen. Senjälkeen lapsi on saatu reagoimaan ruoka-aineisiin, joista ei pidä. Musiikkiakin pidettiin illan-istujaisissa niin kovalla, että kätensä korviin työnsi. Otettiin sitten raasti kädet pois korvista. Näin on saatu lapsi luontevasti kiinnipitoon ja eristyshuoneeseen. Olipa hoitona useamman kuukauden "huonehoito" ei saanut tulla huoneestaan leikkimään muiden tenavien kanssa.
Mutta osastolla kaikki liikunta kiellettiin ja ei muuta kuin pilleriä suuhun...
säästyimme paljolta, koska lastamme ei pakotettu osastohoitoon. Huostaanoton jälkeen veimme yksityiselle ja saimme vasta oikean diagnoosin eli aspergerin.
En voi kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi joutunut kuuntelemaan musiikkia liian kovalla! Aistiyliherkkyyksiensä takia monesti telkkarissakaan ei saa olla ääntä juuri ollenkaan.
Sitäkö se REAGOINTI on lasten psykiatrisessa hoidossa, että lasta kiusataan henkihieveriin?!
jollekin nettipalstalle, jossa lääkärit vastaavat. Kysymys koski lastenlinnan psykiatrista yksikköä, jossa meno oli myös melkoinen. Erään toisen sairaanhoitopiirin lasten psykiatrian ylilääkäri vastasi, että kyseisen yksikön väärät toimintatavat ovat tiedossa lääkäripiireissä, siihen on yritetty vaikuttaa, mutta tuloksetta.
Kehotti muuttamaan Ouluun, jossa on kuulema hyvä yhteistyö psykiatrian ja neurologian alueella, sekä kehotti tekemään valituksen potilasasiamiehen avustuksella, jos ei omaa perhettä ehdi valitus auttaa, niin auttaa ainakin tulevaisuudessa muita perheitä.
Oma lapseni huostaanotettiin lastenlinnasta, jossa ei pyyntöjäni neurologisista tutkimuksista ja epäilyäni assista pidetty yhtään minään. Kaikki lapsen oireet vain olivat psykoottista, hänen suhteensa ruokaan, ympäristöön ja vissiin kaikkeen mahdolliseen. Itse tiesin koko ajan, että tämä lapsi ei ole eläessään psykoosia nähnytkään.
kanssa siellä vuosina 2000-2002, Aspergerin mahdollisuus kiellettiin, vaikka tarjosin sitä jo silloin. Tosin myöhemmin sanottiin, että tuolloin ei pystytty tekemään tutkimuksia vielä alle 5-vuotiaalle.
Mutta lapsi vaadittiin analyyttiseen ryhmäpsykoterapiaan, joka kesti kaksi vuotta. Terapia-aika oli lapselle TOSI raskas, eikä sillä ollut mitään vaikutusta lapsen ongelmiin.
Sehän on juuri se terapiamuoto, jota ei AS-lapsille suositella ollenkaan.
voidaan kasvavalta lapselta kieltää liikunta?
nyt. Aspergeria ei todellakaan vielä siellä tunnisteta. Aspergerin piirteet selitetään psykoosina ja tarjotaan edelleen samaa vanhaa virheellistä hoitoa, jota lapsennekin on saanut. Mitä lapsemme on hoidossa oppinut on valehtelemaan. Valheita kuunneellaan mieluummin, kuin totuutta sen autistinenkin lapsi kyllä oppii. Onko siitä hyötyä myöhemmässä elämässä en tiedä. Ei ole ainakaan kotimme arvojen mukaista.
siihen auttaa kuulema vain lepo. kaksi vuotta levossa on tehnyt mukulasta lihavan ja diabeettisen!
Kiinnipidosta mustelmainen lapsemme oli oman hoitajan mukaan hyötynyt kiinnipidosta!
"Kaikki lapsen oireet vain olivat psykoottista, hänen suhteensa ruokaan, ympäristöön ja vissiin kaikkeen mahdolliseen. Itse tiesin koko ajan, että tämä lapsi ei ole eläessään psykoosia nähnytkään." - Näin myös Aurorassa.
Mistä tämä tapa nähdä autistinen lapsi psykoottisena oikein tulee? Mutta näyttää olevan vallitseva oppi Helsingissä. Koulutusta kaipaisivat, mutta loukkaantuvat, kun yritin kertoa, että heidän omissa oppikirjoissakin kuten "Lasten ja nuorten psykoterapia" (toimittanut ylilääkäri Matti Brummer Lasten linnasta) todetaan, että psykoanalyysi ei sovi asperger-lapsille.
ensimmäisellä kotilomallaan lastenkodista totesi hämmästyksekseni: "Äiti, se on muuten sellainen paikka, että siellä oppii valehtelemaan."
Hän ei silloin oikein halunnut täsmentää, mitä tuolla huomautuksella tarkoitti, enkä ole myöhemmin muistanut palata asiaan...
Joskus on tullut mieleen, että hoidollisesta huostaanotosta saattaa joillekin olla ainoa tie kotiutumiseen, että vanhemmat alkavat valehtelemaan. Siis vaikka lapsella olisi siellä miten paha olla tahansa, niin alkaa vain varovaisesti myötäämään, miten hänen vointinsa on edistynyt/parantunut ja alkaa näin vähitellen edeten valmistaa henkilökuntaa ajatukseen lapsen kotiuttamisesta.
instanssi, joka puuttuisi lasten psykiatriseen hoitoon Suomessa?
Nuo kiinnipidot ja eristykset, se että vanhempia ei kuunnella, vapauden riisto, yhteydenpidon rajoitukset ulkomaailmaan, ulkoilun puute, pakkosyöttäminen, niitä tapahtuu sellaisissa yhteyksissä, mikä ei varmasti voi olla oikein kaikissa tapauksissa!
Mitä tarkoittaa esim, että lapsi pakotetaan syömään margariinia kiinnipitotilanteessa?
Voidaanko lapsille tosiaan tehdä ihan mitä tahansa ilman, että kukaan puuttuu noiden paikkojen toimintaan?
kun vanhempi rohkeni epäillä lääkärin puheita lapsen psykoottisuudesta, että: "Miksi haluatte kroonisen diagnoosin, psykoosi on ohimenevämpi?"
lastamme pois kidutushoidosta.
Oli pakko hyväksyä kaikki nöyryytykset. Sisaruksille esiteltiin 9-vuotias lapsi skitsofreenikkona ja perheenpää hoidon tarpeessa olevana, kun ei voinut diagnoosia hyväksyä ja vaati lapselleen autismitutkimuksia.
kiinnostunut asiasta; kyseessähän ovat sentään puolustuskyvyttömät, sairaat lapset.
(eipä nämä suomalaisten lasten "hoidot" "ajatukseltaan" näissä "hoito"laitoksissa muuten kovinkaan paljoa poikkea siitä mitä romianialaisisssa lastenkodeissa paljastui muutamia vuosia sitten....)
Myös YK:m Lasten oikeuksien komietea voisi olla hyvinkin kiinnostunut asiasta. Sieltä suunnaltahan tulee tasaisesti, melkein vuosittain, moitekirjelmä kehitysmaalle nimeltä suomi....
Kaikkea p...aa lasten ja nuortenkaan terveydenhuollossa ei voida suomessakaan laittaa annettavan "hoidon" nimiin ja tiliin.
Jonkun olisi oltava aktiivinen ja tehtävä aloite asiasta eteenpäin.
ottojen suhteen tiedustelin Amnestyn kantaa.
Sanoivat, että totta kai he ovat kiinnostuneita ottamaan suomalaisiakin asioita projekteihinsa, mutta kaikki on aina kiinni voimavaroista, koska eikös suurin osa Amnestyn Suomen työstäkin tehdä vapaaehtoisvoimin. Itse annan muuten 6 e/kk Amnestylle, ei ole suuri summa, pennissä on miljoonan alku sanottiin ennen vanhaankin.
Ja onhan heillä suomalaisiakin projekteja, Lyömätön linja esimerkiksi.
varmasti kiinnostunut
-lasten psykiatrisen hoidon tilasta ja hoitotavoista
-aiheettomista huostaanotoista yleensä ja erityisenä ryhmänä siinä neurologisten oireyhtymien lapset
-siitä, että perheitä ei edes yritetä yhdistää huostaanoton jälkeen, vaan lapsi luvataan "lopullisiin" sijoituksiin
Noissa asioissa ainakin rikotaan useita suomalaisia lakeja ja lisäksi törkeästi kansainvälisiä ihmisoikeus- ja lastenoikeussopimuksia.
laittaa omat kokemuksensa ja perheensä tapauksen sekä sen millaista kohtelua ovat saaneet näissä kyseisissä hoitolaitoksissa.
Joku yliopisto ihminenkin (J.P.Roosillahan voisi olla tietoakin mahdollisesta tutkijasta tai gradun tekijästä) voisi olla kiinnostunut keräämään tiedot edelleen toimitettavaksi. Kyseessähän olisi periaatteessa myös kyseisten laitosten asiakaspalaute mutta myös eräänlainen laatututkimus sekä valtion rahoittamien palveluiden seuranta.
Mitenhän valtion tilintarkastajat suhtautuisivat jos heille ilmoittaisi myös että kannattaisiko näiden hoitolaitosten rahataloutta tutkia. Että tuleeko valtion rahalla vastinetta "hoidoista"......
jopa vauvatkin ovat/voivat olla nykyisin psykoottisia .....
erikoista ja outoakin.
ja varmaan tähänkin asiaan löytyy suomesta taas
ne kaksi lääkärikoulukuntaa,
jotka ovat tästä psykoosiasiastakin täysin erimieltä.....
ja on sitten taas sitä vanhempien "tuuria"
kumman lääkärikunnan palveluksia/hoitoja lapselleen saa.
pitä olla tietyn ikäinen että voi olla harhoja, mutta tottakai vastasyntynytkin voi olla sairas, esim symbioottinen psykoosi on silloin kun lapsi erotetaaan äidistä ja lapsi oireilee... eli oletetaan että lasten pitäisi sietää tietty määrä pomputtelua ja jos ei siedä niin....masennusten alkusyymkin voi olla todelllisuudessa ihan synnhytyslaitokselta, siellä kun ennen erotettiin vauvoja äidistä jopa 11 vrk ajan, keskosilla näitä traumja on ymmärrettävästi...jopa psykoosia aikuisiällä
Minä olisin heti valmis lähtemään mukaan ja kertomaan tarinamme joka on jo tullut tutuksi tällä palstalla.
Jos saisin esittää nyt toiveen niin se olisi:
Kaikki vanhemmat joiden lapsi on otettu huostaan väärin tai muutoin oudoin perustein saisi tarinansa yksiin kansiin ja se lähetettäisiin eteenpäin esim: eduskunta, yk ja mitä muita tahoja olisikin minne voisi valittaa soskun, lääkäreiden ja "hoitolaitosten" tylystä käytöksestä... Yksittäiset jutut kun tuppaa jäämään kasojen pohjalle...
Haaveillaan nyt vielä... Ai kun saisi nostettua joukkokanteen soskua, perhekoteja, lääkäreitä ja muita hoitolaitoksia vastaan. Ei se varmaan mitään hyödyttäisi, mutta huomiota ja julkisuutta sillä ainakin saisi. Ehkä sitten "päättäjät" puuttuisivat asiaan...
Sen ihmeen haluaisin nähdä...
päivänä nykyisenlainen ja nykytyylilla toteutettu lastensuojeluviranomaistyö on tullut tiensä päähän.
tällaisenaan voi enää kauan pyöriä.
Mutta olisiko tuossa jonkun yliopisto-opiskelijan tutkimuksen tekemisessä jotain ideaa?
Aspalstalla on juuri keskustelua siitä, miten psykologian puolella on ihmeellinen kiintymyssuhdehäiriö-buumi meneillään esim. Åbo Akademissa ja muissa yliopistoissa. Onneksi siellä on AS-lasten vanhempia mukana keskustelemassa asioista luentojen välisillä tauoilla, mutta riittääkö se?
Miten pitää toimia, jos haluaa esim. neurologiaan erikoistuville opiskelijoille antaa vinkkiä edellä kuvatusta tutkimusaiheesta. Siis tyyliin "Mitä vaikutusta on autisminkirjon lasten hoitoon väärällä kiintymyssuhdehäiriö-tulkinnalla".
Mutta Aula ei halua käsitellä yksiträisiä tapauksia. Näimpä ei hänellä ole mitään tehtävää, sillä kaikki tapaukset ovat yksittäisiä. Täälläkin on monta yksittäistä tapausta. Mutta miten saada asia yhdessä perille.
Yritin asiaa eteenpäin järjestöni kautta, mutta eivät halunneet ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen! Pistin eroanomuksen vireille – miksi kuulua järjestöön joka ei huolehdi jäsentensä asioista...
mielenkiintoinen ettei siitä löydy netistäkään kunnollista asiantuntijoiden kirjoitusta tai esitelmää.
Kun lapsia viedään nykyisin aivan pieninäkin hoitoon tai hoitaja tulee kotiin
ja kyseessähän on kuitenkin lapsen ja vanhemman välisen suhteen "mittaus" tai tarkastelu.
Mitä näissä tälläisissa varhaisissa eroissa ja häiriöissä sitten oikein tutkintaan, vuorovaikutusta ja keiden välistä vuorovaikutusta .......
Myös esimerkiksi Toniakin tapauksessahan on noussut esille sairaalalääkärin esittämä kiintynyssuhdehäiriö epäily. Heillähän on ollut vauvan keskosuudesta ja sairaalahoidosta johtuva 6 kuukauden "ero".
Kuinka tälläisissa tapauksissa voidaan äitiä tai vanhempia syyllistää tai jopa tuomita sen perusteella lapsi huostaanotettavaksi.
Mitä tai ketä autetaan sillä että lapsi otetaan huostaan juuri esimerkiksi kiintymyssuhde häiriön toteamisen jälkeen. Eikö sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennä niin että lapsen ja vanhempien välistä suihdetta päin vastoin tuettaisiin ja tätä suhdetta parannettaisiin ja hoidettaisiin, jos siinä todetaan jotain "häiriötä".
Todella erikoiseksi on lääketiedekin mennyt tässä lasten terveyden hoitamisessa ja vanhempien "auttamisessa"!
"kansiin" nämä tiedot lasten ja nuorten kohteluista eri lastensuojelulaitoksissa (ja koko sijaishuollon alueella)
Opiskelija toimittaisi kootun "asiakaspalautteen" oikeille tahoille; Amnesty, YK, Sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, M.K.Aula, EOA/Paunio, Pelastakaa lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Oikeusministeriö, jne. kaikille tahoille joille lasten ja nuorten asioiden elinolojen seuraaminen ja seuranta jo lainkin mukaan kuuluu sekä myös niile tahoille jotka saavat esimerkiksi valtion rahoitusta lasten ja nuorten asioihin liittyen.
Sirpa Taskisella oli ainakin oma näkemyksensä (linkin takana olevassa) Oulussa esitelmöidessään asiakohdassa "lapsen etu"
että lapsen etu koskee ja on huomioitava myös huostaanotto tilanteessa ja myös koko huostaanotossa ja sijoituksessa.
Eli hänen mielestään ei lasta saa käsitellä ja kohdella miten vain esimerkiksi huostaanottotilanteissa tai huostaanoton aikana!
jonkinlainen "kanava" tässä YK:n ja Suomen valtion välisessä keskustelussa Lasten oikeuksiin liityen eli sinne myös!
yleensä huostaanottojen tekemiseen, koska avohuollon tukia ei ole, mutta toisaalta tuntuu olevan jonkinlainen muotisuuntaus psykologian opetuksessa.
Jos joku mainitsee perheen tilanteessa tuon sanan, niin lapsi ilman muuta huostataan, koska ajatus on, että vanhemman ja lapsen välillä ollut puutteellinen vastavuoroisuus on aiheuttanut lapsen sairastumisen. Lapsen tunteisiin ei ole vastattu, eikä käytännön hoitotoimiakaan hoidettu aina niin kuin olisi pitänyt.
No jos ihan vilpittömästi uskotaan tuollaiseen, niin mites se äiti osaisi nyt äkkiä esiin putkahtaneella uudella lämmöllä terapioida lapsen kuntoon, kun ei ennenkään ole osannut hoitaa häntä. Ja näin lapsi annetaan sijaisperheeseen.
Mutta kun tyypillinen AS saattaa osoittaa hyvinkin selkeitä viitteitä kiint.suhdehäiriöön, vaikka hän olisi saanut puolta enemmän läheisyyttä, lämpöä, tarpeisiin vastaamista ja tunteiden vastavuoroisuutta kuin tavallinen lapsi. Tiedän tämän niin tarkkaan omasta lapsestani, joka kyllä otti ja vaati tarvitsemansa määrän em. asioita jo vauvana. Ei silti, oli ilo tarjota hänelle ne! Ja silti hänessäkin oli 3-4 vuotiaana piirteitä, että ei ujostellut ketään, saattoi mennä halaamaan ihan vierasta ihmistä ym. Mikä KSH herkkupala!
Olen allergisoitunut koko sanahirviölle kiintymyssuhdehäiriö. Tuo toisessa ketjussa heitetty gradu-idea kuulostaa hyvälle. Missäs sitä pitäisi markkinoida, että joku tarttuisi onkeen tässä asiassa? Siis oikeaa tietoa pitäisi saada alkaen yliopistoista!
Onko tiedekuntien nettisivustoille nykyisin mahdollista saada ilmoituksia, että jos joku on kiinnostunut tällaisesta aiheesta, niin ottaa yhteyttä vaikka tiettyyn puhelinnumeron?
liittyvät perusteelliset näkemykset
siitä kuinka esimerkiksi tätä sairautta sairastavia lapsia ja nuoria terveydenhuolto ja lastensuojelu kohtelevat ja "auttavat".
Mutta myös yleisestikin pitäisi tehdä
vaikka gradu tason tutkimus
siitä kuinka lasta ja nuorta kohdellaan (olipa huostan syy sitten kenen kohdalla mikä tahansa) esimerkiksi lapsen tai nuoren huostaanottotilanteessa.
Kuinka ja minkälaista "hoitoa ja huoltoa" huostaanotetuille ja sijoituille heidän omien ja vanhempien kokemusten perusteella sijoituspaikoissa annetaan ja kuinka nämä
"hoidot ja huollot" lasten ja nuorten kohdalla henkilökohtaisesti koetaan.
Kuinka näitä lasten ja nuorten "hoito ja huoltokokemuksia" voi peilata esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksiin tai ihmisoikeukeuksiin yleensäkään.
Myös juridinen puoli pitäisi selvittää juurta jaksain, kuka on juridisessa vastuussa lapsen ja nuoren kohtelusta hänen sijoitusaikanaan jne.
myös muuten kuin sossun todistetusti vajaiden ja asenteellisten kirjausten perusteella.
Surkuhupaisinta on se, että muistaakseni v. -83 tuli lakimuutos, että kirjauksia ei kuulema saanut tehdä enää niin yksityiskohtaisesti kuin ennen. Asia perusteltiin naurettavalla väitteelä, että näin suojellaan asiakkaan oikeusturvaa. Kuitenkin kirjaukset ovat tuota luokkaa, mitä Taskinenkin huomautti, että kengät ovat sekaisin eteisen lattialla, niin tosiasia on, että sossu peittelee omia toimiaan tuollakin lailla.
Ja muuten siitäkin on saatu huomautus EU:n Ihmisoikeustuomioistuimesta, siis asiasisällöltään vajaista ja asenteellisista kirjauksista.
Tuo tutkimus huostaanottojen syistä, mikä näkyy eduskunnan sivustolla, on tehty hallinto-oikeuksien pöytäkirjojen perusteella ja siellähän tutkijoiden hämmästykseksi oli 43 asiaa käsitelty ilman, että huostaanoton syytä mainittiin sanallakaan.
ottaa vastaan
[email protected]
Kannunvalajat - opiskelijajärjestö ottaa vastaan ilmoituksia valtsikan graduaiheista ja panee niitä eteenpäin sähköpostilistalle. Eli sinne vaan postia, niin menee asia eteenpäin!
------------------------------------------------------
Kannunvalajat ry:n virallinen lista kaapelin-valajat
http://www.kannunvalajat.fi
------------------------------------------------------
jonka mukaan jatkossakin olisi mallia toimia... ei se Aula tee mitään ennenkuin hänen omat kaksoset huostaanotetaan...
aikaiseksi?
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/aloitteet/index.htx
Kumma kyllä lapsia ei haluta lainkaan suojella viranomaisten mielivallalta...
tivataan kannanottoa neurologian oireyhtymiin?
Lastenlinnassa ne vaaditaan vaihtamaan lapselle annettavaan psykoosi-diagnoosiin, vaikka lapsessa ei olisi mitään viitteitä psykoosista, siis todellisuudessa.
vetämään pitkää tikkua, kumman koulukunnan psykiatrin sattuu saamaan ristikseen.
Jos ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle, niin pitäisi päästä suoraan neurologille niin halutessaan. Jos lapsen ongelmat vaikeampaa sorttia, voisi neuropsykiatri olla oikea vaihtoehto.
Tapasinkin äidin, joka kertoi vieneensä lasta peloissaan psykiatrin vastaanotolle ja oli ihmetellyt heti alussa lääkärin ystävällistä ja erityisesti lapsen huomioivaa asennetta. Kunnes selvisi, että lekurilla oli tutkinto myös neurologiasta.
Asperger sinänsä on Aurorassa kyseenalainen diagnoosi.
Osastonhoitaja totesi vanhemmille, jotka halusivat neurologin konsultaatiota lapselleen: "Nyt teillä ei ole puhtaat jauhot pussissanne. Miksi haluatte kroonisen diagnoosin, vaikka psykoosi on tilapäinen ja lapselle parempi diagnoosi".
Näin vanhempia syyllistettiin, kun yrittivät saada lapselleen oikeaa hoitoa.
Melkein kuin Lastenlinnan lastenpsykiatrian ylilääkärin kommentti, hän ei puhunut jauhoista ja pusseista, mutta muuten viesti kyllä pistetään menemään perille, että vanhemmat tajuavat missä mennään :(
Matti Brummer sanoi:
Pidättekö minua hulluna. Kyllä se täällä joku toinen on hullu.
http://www.facebook.com/rikottu.perhe#!/rikottu.perhe?v=info
Tervetuloa tutustumaan tapaukseen.
esille? Kun en minä halua sotkea itseäni tuonne facebook: kiin siis rekisteröidä sinne!
Onko tietoa mistä lehden voisi ostaa?
Haluaisin lukea ollaanko päästy poitsun kanssa kirjoitukseen mukaan...
Minulta kun kysyttiin lupa saako kirjoittaa anonyymisti meistä...
itselle, jos soittaa ja pyytää. En ole varma, kannattaa katsoa liiton sivuilta. Itse tilasin sieltä netin kautta kaikkea muuta matskua keväällä, lähetys tuli parin päivän sisällä, jossa oli maksulappu mukana.
Saan lehden itse automaattisesti liiton jäsenenä.
Ps. minusta te olette päässeet, sikäli kuin tarinaasi tunnen tältä palstalta
ilmaiseksi;)...
Mutta lehteä voi pyytää myös tilattavaksi oman kunnan kirjastoon.
myös kuntien sosiaalitoimistoihin lastensuojelutyöntekijöille luettavaksi ja asiaan tutustuttamiseksi!
Saman tien liitto voisi järjestää kiertueen Suomen kuntien ja kaupunkien sosiaalihuoltoon
adhd, as lapsien ja nuorien asioihin liittyen.
Liitto voisi ottaa samalla kertaa myös kouluviranomaiset tähän lasten ja nuorten asioiden esittelytilaisuuteen mukaan.
Jospa edes jollakin lapsella tai nuorella ja heidän perheillään
olisi kiertue-esittelyn jälkeen näiden edellä mainittujen viranomaisten kanssa asioiden hoito asiallisempaa ja helpompaa.
on Asperger-liiton hallituksen käsittelyssä. Siinä nimenomaan toivotaan kannanottoa AS-lasten väärään kohteluun ja aiheettomiin huostaanottoihin. Sekä tietysti siihen, että lapsia diagnosoidaan väärin psykiatrian puolella ja seurauksena on myös väärää, AS-lapselle sopimatonta hoitoa.
Hoidollisesta huostaanotostakaan ei seuraa muuta kuin yleensä hoidotta jääminen.
Lisäksi aspalstalla vanhemmat touhuavat tietopakettia nettiin, josta tiedotettaisiin ennen kaikkea kouluihin, neuvoloihin, päivähoitoon jne.
tehtiin jo 8 vuotta sitten.
Miksi mikään ei ole muuttunut?
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/cumu/vallat/pakko.htm
rohkene riittävään näkyvään kannanottoon aiheettomien huostaanottojen vastustamisessa. Suomessa on vallalla ihmeellinen viranomais uskovaisuus ja kunnioitus, ihan kuin suuret puolueetkaan eivät rohkenisi arvostella viranomaisten touhuja. Mitä he pelkäävät? Äänestäjien menetystä virkamieskunnasta, onhan se meillä todella merkittävä määrä ihmisiä.
Ja toisaalta päättäjillä on oma lehmä ojassa siinä mielessä, että lasten terveydenhoito on sellaisessa jamassa kuin se on.
Toivon kuitenkin parasta tuon vetoomuksen käsittelyssä, vaikka mitään positiivista en jaksa uskoa tapahtuvan, ennen kuin sen näkisin.
Neurologian osastolla lehden olen nähnyt, mutta psykiatrian osastoilta se puuttuu. Samoin puuttuu ymmärrys AS:sta. Väittävät lapsen oireita epäluuloisuudesta johtuviksi, vaikka on AS-diagnoosi. Vähättelevät as-piirteitä tyrkyttäessään psykoanalyysiä ihan väkisin. Eivät todellakaan tiedä mistä on kysymys. En tiedä mitä voi hoitajille ja lääkäreille, jotka eivät halua oppia uutta
kuinka paljon sitä käytetään ja kuinka olemattomin syin sitä määrätään ja määrätään hoidoksi myös vaikkei laillisia perusteita olisikaan...
Tuntuu kyllä, että lasten psykiatrinen hoito ei ole ihan kohdallaan, siihen pitäisi puuttua ja paljon!
Muuten yksi pointti: Aspergeria ei luokitella kehitysvammaisuudeksi, en tiedä mikä ihan viimeinen virallinen kanta on, mutta esim. tuossa edellisessä linkissä olevan älykkyysmääritelmän mukaan, AS-ihminen ei missään nimessä ole kehitysvammainen.
pomppasi silmiin tämäkin lause:
"Sosiaalihuollon laitoksissa on käytössä kirjoitettuja ja pääosin kirjoittamattomia normistoja ja toimintatapoja, jotka rajoittavat kansalaisten perusoikeuksia ja näiden rajoitusten oikeudellinen asema ja perusteleminen tuntuvat varsin heiveröisiltä (ibid., 61). "
Tämän huomasin lasten kodissa. He toimivat vastoin lastensuojelulakia sossuistakin välittämättä mennen tullen ja ainoa selitys kuului: "Meillä on tällaiset käytännöt."
pakkotoimia, mukaanluettuna lepositeitä käytetään itä- ja Etelä Suomessa yleisimmin. Oulun seudulla taas vähiten. Täkmä näkyy myös lasten psykiatrisilla osastoilla. Oulun seudulla ei ollut lainkaan pitkäaikaista laitoshoitoa alle 13 vuotiaille laaja-alaisen kehityshäiriön vuoksi (sis. ADHD, autismi ja asperer). Sen sijaan Husin tilastot olivat sumen komeimmat.
http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/4616D456-C4D5-4F7B-A 5BF-C73E9AF30246/0/icd1098.pdf
Mutta Oulussakin sattuu väärinkäytöksiä:
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=59008&messageID=1136209&
(jos linkki ei toimi kopioi koko linkkiteksti ja liitä osoitepalkkiin)
Lukekaa vaikka kehitysvammaliiton Heikki Seppälän selkeä kannanotto asiaan. Näitä tarvitaan vaan kaikilta alan järjestöiltä. Jäsenten pitää painostaa tai vaihtaa järjestöjen johtoa, jos ei kannanottoja ala herumaan. Eduskuntavaaleissakin suurin puolue putosi, kun eivät pitäneet omien äänestäjiensä puolta. Järjestö ilman aktiivisia jäseniä on kuollut järjestö.
http://verneri.net/yleis/index.php?id=1021&backPID=1004&tx_faq_faq=852
Jotkut järjestöt taas panevat päänsä pensaaseen jäsentensä ongelmien edessä, vaikka johtajat mottailevat toisiaan kuonoon. Olisi jo aika ymmärtää, että mallina lapsille, joita lupaa suojella on aika näyttää esimerkkiä ja tehdä jotain.
http://www.lastenkuntoutus.net/keskustelut/?x1536383=1579135
AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia
Autismi-lehti no.3 2007
Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä.
Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä.
Äiti oli suostuteltu ”vapaaehtoiseen” huostaanottoon uhkaamalla pakkohuostaanotolla. Hän on suostunut, koska toivoo että vapaaehtoinen huostaanotto olisi helpompi jatkossa purkaa. Ilman neuvottelua tai ennakkovaroitusta sijaiskoti yhtäkkiä kieltää lapsen kotilomat. Tapaamisrajoitus on laiton, sillä sen kestoa, rajoituksen kohteena olevia ihmisiä, tai rajoituksen syitä ei ole ilmoitettu selkeällä päätöksellä. Äidille ei kerrota mihin voi valittaa, tai edes että asiasta voi valittaa:
– Soitin "uuteen kotiin" kysyäkseni koska poika pääsee kotiin yöksi. Tuli tyly vastaus. Edellinen kotikäynti oli heidän mielestä mennyt huonosti.
– Kysyin uudestaan pojan kotiyötä, vastaus oli että vesitän heidän sääntönsä! Pojan on ensiksi rauhoituttava että pääsee "lomille" ja että syy pojan käyttäytymiseen onkin minun kasvatus ja neurologi (mikä sanoi pojan olevan selvä as-lapsi) on väärässä!
Perheelle kirjoitettu hoitosuunnitelma on väljästi muotoiltu ja niukkasanainen. Tapaamisista sanotaan:
”Ensimmäinen kotiloma toteutetaan päiväkäynnillä äidin luokse 7.4.07. Kotonakäyntejä lisätään vähitellen sen mukaisesti kun lomat onnistuvat. Tapaamisista äiti ja perhekoti sopivat jatkossa keskenään.”
Periaatteessa huoltosuunnitelman tulisi tukea lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, ja auttaa päättämään huostaanotto kun se tulee ajankohtaiseksi. Kun suunnitelmassa ei anneta minkäänlaisia konkreettisia vähimmäisaikoja, aikatauluja tapaamisten lisäämiselle, tai tietoa kuka saa päättää tapaamisten muutoksista, vanhemmat ovat työntekijöiden armoilla. Ilman että kukaan tarkkailee äitiä ja lasta hetkeäkään loman aikana, voidaan yksipuolisesti päättää että loma ei ole ”onnistunut”, ja että äidin toiminta on tähän syynä. Lääketieteellistä koulutusta vailla olevat työntekijät voivat halutessaan sivuuttaa sekä neurologin että äidin mielipiteet lapsen erityistarpeista. Elleivät vanhemmat ole poikkeuksellisen tietäviä ja jaksavia, heillä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään mahdollisuutta väittää vastaan.
Mutta mistä nämä ristiriidat saavat alkunsa? Yksi syy on todennäköisesti tiedon puute ongelmien tunnistamisen alkuvaiheessa. Lastensuojelun keskusliitto rohkaisee nettisivuillaan ihmisiä tekemään lastensuojeluilmoituksia muiden muassa tällaisin perustein:
”Syitä huolestua lapsen hyvinvoinnista ovat esimerkiksi:
-lapsi on usein ulkona epätavallisina aikoina tai hänen vaatetuksensa ei usein ole säiden mukainen
-lapsen käyttäytyminen on normaalista poikkeavaa, esimerkiksi hyvin vetäytyvää, apaattista tai yliaggressiivista”
Missään ei mainita lapsia, jotka ehkä haluavat sinnikkäästi pitää talvivaatteita juhannukseen asti, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Ei mainita, että aistiherkkyyksien takia oudosti pukeutuva lapsi voisi olla myös sosiaalisilta taidoiltaan hitaasti kehittyvä, ja siksi vetäytyvä. Taustalla kummittelee mielikuva perheestä vailla rajoja ja rutiineja. Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:
”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.
…
Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:
”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”
Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:
”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”
Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:
- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.
Kiitos kun kirjoitit jutun.
Toisaalta oli outoa lukea meistä varsinkin kun ajattelee että juttu on kirjoitettu lehteen.
Teksti oli suoraan kopsattu kirjoituksestani as-sivuille.
Parasta oli pätkä huoltosuunnitelmasta. Hommaan lehden ja näytän sen soskussa... huoltosuunnitelman kera ja sanon että vertaappa... Onko sama teksti tässä...
Kiusa se on pienikin kiusa...
jäljillä...... ylimielisyys, kaikkitietävyys, muiden kuolevaisten yläpuolelle asettuminen, oikeassa olemisen tarve jne.
Aika erikoinen asenne,
P.Sinkon teksti ja ajatelma/ohje,
lastensuojelun asiakaspalvelusta ja siihen liittyvästä sosiaalityöntekijän oikeanlaisesta toiminnasta! Lastensuojelussa asiakasperhe on sosiaalityöntekijän kaikkitietävyyttä ja kaiken kokeiltavuutta varten eikä missään nimessä niin että sosiaalityöntekijä olisi auttamassa ja tukemassa perhettä omine työkaluineen.
metsässä ollaan ja koko ajan enemmän ja syvemmälle metsään mennään.
Tämänkin ketjun päiväykset ovat 3 v vanhoja, siinä jo osoitus siihen, että ongelma on tiedetty jo kauan.
Kunnilla ei kuitenkaan ole "varaa" järjestää riittävästi neurologista kuntoutusta ja siksi näitä lapsia edelleen pakkohoidetaan psykiatrisilla osastoilla tai kirjoitetaan lähete huostaanoton vaativaan lastensuojelulaitokseen. Siellä lapsi jää edelleen ilman tarvitsemaansa hoitoa, mutta yhteiskunta saa tuntea tehneensä edes jotain kun on ottanut lapsen huostaan.
Tähän päivään mennessä ei ole saatu päättäjiltä selitystä, millä oikeudella näin menetellään?
Tämä keskustelu on alkanut 4.6.2007. Onko taudinkuvasta uutta tutkimustietoa?
Kysy Googlelta.- Googlella on pitkä muisti.
Google haku > aspargerin syndrooma
Lastensuojelun teini-ikäinen sosiaalityöntekijä kirjasi minullekin mielenterveysongelman sivulauseessa- vaikka sellaisesta minulla ei ole ammattilaisen diagnoosia eikä edes epäilyä. Jostain syystä en ole lukuisista pyynnöistäni huolimatta saanut edes nähdä kaikkia hänen perheestämme rustaamia kirjauksia.
Kauanko lastensuojelu saa pantata papereitani ja onko toivoa, että saan korjata edes karkeimmat valheet pois?
olevansa terve ei tietenkään näille teinitantoille riitä!
On siis laitettava rikosilmoitus poliisille
että tämä teinitantta ei saa olla viranomaisena kirjaamassa
ainoatakaan valhetta ja väärää tietoa Henkilötietolain alaisiin asiakasrekistereihin.
Teinitantalla ei ole lainmukaista sosiaalialan yliopistotasoan koulutusta
= ei saa aloittaa edes lastensuojelun asiakkuuden selvitystyötä.
Puhumattakaan että saisi kirjailla ja sepustella omia sepustuksiaan ja satujaan virallisiin asiakasrekistereihin.
Useat lapsille suunnatut intensiivihoidot ja -kuntoutukset ovat pelkkää silmänlumetta ja sanahelinää.
Näissä hoidoissa tai pikemminkin lasten heitteillejätöissä ei tapahdu muuta intensiivistä kuin intensiivinen rahanimurointi veronmaksajilta.
Mutta valheellisilla sanoilla ja kirjauksilla kikkailevassa lastensuojelun keinotodellisuudessa intensiivihoito tietysti kuulostaa ja näyttää hyvältä- paperilla. Siitä hyötyvät kaikki muut paitsi hoitoon passitettu lapsi.