Uskonnollisesta häirinnästä

Mietin tuota huiviasiaa. Eihän se alkuseurakunnalle mitenkään outo ollut, ja monessa maassa sitä noudatetaan vieläkin, esim. venäläiset naiset vetävät aina huívin päähänsä kirkkoon mennessään. Samoin vanhemmat suomalaiset naiset pitävät huivia kirkossa tai
rukoushuoneella käydessään. Raamattu opettaa
asiasta useassakin kohdassa, tässä muutama jae:
Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois.
1. Kor. 11:6
Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
1. Kor. 11:7
Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. [1. Moos. 1:26, 5:1, 9:6]
1. Kor. 11:8
Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, [1. Moos. 2:23; 1. Tim. 2:13]
1. Kor. 11:9
eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. [1. Moos. 2:18]
1. Kor. 11:12
sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. [Room. 11:36]
. Kor. 11:3
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. [Ef. 5:23]
1. Kor. 11:5

Eli opetus on selvä, me kristityt vain lipsumme
siitä. Toisaalta muslimit taitavat liioitella sitä, ei burkha enää paljon Jumalan kuvaa esille tuo. Mietinkin, miksi noin vahva suojaus on tarpeen. Kysymys voi ainakin osittain olla siitä, että huivihan on nimenomaan vallanalaisuuden tunnus, eli ihminen on Jumalalle ja samalla myös aviomiehelleen kuuliainen. Raamatun mukaan se on suoja henkivaltoja vastaan. Muhammedin opetuksen mukaan moniavioisuus on ok, ja siitä taas seuraa,
että henkivallat jylläävät paljon rajummin kuin
kulttuurissa, jossa moniavioisuus ei ole sallittua eikä hyväksyttyä. Eli pitääkö vaimon silloin suojautua tavallaan liikaakin, jos miehet taas elävät hulvattoman vastuuttomasti,
mietin vain.
Eli huivi sinänsä on ihan ok, mutta kohtuus kaikessa.
En tiedä, kiinnostaako ihmistä niin hirveän paljon, onko huivin alla suomalainen tai vaikkapa somalialainen naama. En usko. Yleensä
vanhempia naisia kunnioitetaan hivenen enemmän, olöivat jhe sitten huivin kanssa tai huivitta liikkeellä. Nuorille huudellaan (meidän häpeämme) enemmän. Toisaalta se huivista sanominen on yleensä aika siistiä. Olin tänään
uimarannalla pikkutyttöjemme kanssa, siinä vierellä pelasivat pojat rantalentopalloa ja se
kielenkäyttö (ihan hyväntuulisessa pelissä sinänsä) huoritteluineen ja muineen meni kyllä niin reippaasti manalan hommmiksi, että hävetti koko kansan puolesta. Eli tämän kansan pitäisi kerta kaikkiaan tehdä parannus kielenkäytöstään. Jumala olisi silloin hyvin tyytyväinen!
Ehkä toisaalta uskontoa suurempi kysymys usein on ihon väri, esim. somalit joutuvat kärsimään
siitä paljon. Liikuimme aikanaan Lontoossa paljon monikulttuurisissa nuorisoporukoissa, ja
siellä sai kyllä rasismin peruskurssin käydä.
Tuntuikin, että suomalainen kulttuuri saavutti rasismissa saman ilkeyden asteen, mikä Lontoossa oli joskus 70-luvulla, vasta 90-luvun puolivälissä.
Yksi ongelma on toisaalta suomalaisen yhteiskunnan säilövä asenne ulkomaalaisiin nähden. Monessa maassa, esim. Kanadassa, yhteiskunnan tuki on verraten lyhytaikainen ja
esim. somaleja kannustetaan alkamaan yksityisyrittäjiksi tai taksikuskeiksi (ihanteellinen taksirenki, tekee mielellään töitä sunnuntaisin!). Täällä meillä säilötään, käytetään kielikurseilla ja taas mietitään, saako tehdä työtä. Lopulta sitten nekin suomalaiset, jotka ovat naimisissa siirtolaisten kanssa, omaksuvat saman elämäntavan,
eivät ole työssä, vaikkei lapsia olisikaan.
Kävin joskus kulttuurikeskus Caisan kautta
kielikurssia ja sen kurssin aikana Jumala puhui nimenomaan siitä, että monelle suomalaistytölle Caisan harrastuspiireistä on tullut toinen koti, eivätkä he enää työtä kaipaakaan. Ja kuitenkin Raamattu sanoo, että ihmisen on tehtävä työtä 6 päivää viikossa, siis
periaatteessa tehtävä jotakin sellaista hyödyllistä työtä, millä elättää itsensä.
Mutta niin kuin sanottu, vikaa on niin suomalaisessa byrokratiassa kuin niissäkin, jotka ovat jo "laitostuneet" tähän valmiina saamiseen.
Ja kuitenkin esim. sairaalapuolella tarvittaisiin ihmisiä, joilla on vanhusten kunnioitus luontaisena. Seurasin kerran, kuinka
eräs afrikkalainen hoitaja (tuskin muslimi, ei sillä ole väliä) käsitteli hyvin häijynä ja arvaamattomana tunnettua mielisairaalapotilasta.
Hän vain puhui luonnollisen ystävällisesti, kysyi, lähtisikö herra x syömään. Ja herra X:hän lähti, lauhkeana kuin lammas. Eli paljon hyviä voimavaroja jää käyttämättä siinä, että joku kansan- tai uskonryhmä linnoittautuu omaan
torniinsa ja maailmaansa olematta sen ihmeemmin kanssakäymisissä toisten kanssa.
Sotimsesta vielä. Muhammedhan ensimmäisissä suurissaan piti vielä kristityistä ja juutalaisista, olihan hänellä heitä ystävänäänkin. Mutta kun nämä jumperot eivät kääntyneetkään Muhammedin kannattajiksi, muuttui
ääni kellossa ja heille alettiin lukea tappotuomiota. Eli opetus muuttui tilanteidedn kehittyessä. Sitten on tapettu puolin ja toisin.
Jos kristityt ovat tappaneet muslimeja, eivät he oikein ole tajunneet Jeesuksen opetusta, Jeesushan kielsi tarttumasta miekkaan, paransipa vielä viimeiseksi ihmetyökseen kiinniottajansa korvan, jonka Pietari kiivastuksissan oli sivaltanut irti. Toisaalta
jos muslimit tapaavat kristittyjä, he ovat ymmärtäneet Muhammedin myöhemmät opetukset aivan oikein. Tappaahan siellä käsketään.
Nykytilanteesta päidenlistimisrintamalla löydät tietoa vaikkapa seuraavilta sivuilta:
info@marttyyrikirkonystävät.fi
Ja toisaalta: Kyllä syyskuun 11. New Yorkissa
tornitalojen räjäytyksineen herätti koko kristityn maailman Ruususenunestaan: Mitä tahansa voi tapahtua. Ei ole enää pelisääntöjä, joita noudatetaan, ei luotettavaa oikeaa. Mitä tahansa voi tapahtua.
Olin tuona päivänä itse hammaslääkärissä ja olin sisäisesti sellaisessa tuskassa ja taistelussa, että tuntui että hajoan. Sen sentään pystyin järkeilemään, että hammaslääkärin poraus ei sinänsä näin kamalaa ole. Jostakin muusta tämä ytuska tulee. Kun tulin kotiin, muttosikäinen tyttäremme oli poissa tolaltaaan, kertoi juuri kuulleensa, että
New Yorkiin oli hyökätty. Joskus muutaman päivän päästä Jumala sitten selitti, että se hirvittävä tuska, jonka kävin läpi siinä hammaslääkärin tuolissa, oli sitä, että taistelin koneessa olleiden matkustajien rinnalla, niin, että he uskalsivat käydä vastarintaan ja siten estää tämän koneen syöksymisen New Yorkiin.
Sen sijaan kone syöksyi johonkin pellolle. Alkuperäinen maali taisi olla Pentagon, en enää muista tarkkaan.
Toisaalta ei Bushkaan Jumalalta neuvoja kysellyt, kun hän lähetti joukkonsa Irakiin ottamaan Saddam Hussein kiinni. Pitkän aikaa ennen tuota miehitystä Jumala sanoi, että pitää rukoilla sen puolesta, että amerikkalaiset eivät lähde hyökkäämään Irakiin vapauttamisen nimissä.
Itse oli niin kyllästynyt koko Saddamiin ja muihin hänen kaltaisiin diktaattoreihin, että
en niin tosissani rukoustaistelua ottanut, vaan olin enemmänkin sitä mieltä, että koko Hussein joutaa mennä, on hän niin paljon kurdeja ja muita järjestelmällisesti tappanut. Ja kuitenkin Jumala ei halunnut amerikkalaisten väliinmenoa. Hän olisi halunnut, että tilanne olisi kypsynyt maan sisällä itsestään valmiiksi ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan.
Eli Jumala on hyvä ja rakastava, me ihmiset vain emme halua kuulla läheskään aina, mitä Hän sanoo ja opettaa Raamatussa.
Tästä tuli nyt pitkän pitkä, mutta hyvää
jatkoa sinulle! Olisi mukava vaihtaa mielipiteitä jatkossakin!