Ghost Rider ja muuta pelättävää

trentonoir kirjoitti:

Katsoin äskettäin Harlinin Covenantin, mutta ei siitä sen enempää.

Samalla tulin nähneeksi Ghost Riderin trailerin ja melkein itku pääsi. trailereihin pyritään yleensä laittamaan seikkoja jotka saisivat katsojan odottamaan itse elokuvan näkemistä. ja Ghost Riderin traileri oli sellainen ihan peruspätkä toimintaleffasta. esitetään että tässä elokuvassa on vauhtia ja koetetaan ainakin saada katsoja uskomaan, että kyllä siellä huumoriakin on. ja hei c'mon, sehän on sarjakuvaleffa... ei sitä pidäkään ottaa vakavasti. mutta jos tuo traileri esitteli houkuttelevimpia osia Ghost Riderista, niin kylläpä sitä tarvotaan syvässä mudassa. ei siis riittänyt että Mark Steven Johnson kusi nurin Daredevilin, nyt piti sitten tehdä sama Ghost Riderille. ymmärrän kyllä että Daredevil teki sen verran tulosta, että Johnson sai jatkaa elokuvien tekoa, mutta miksei näitä sarjakuva (kirja,peli, tms.) -aiheita voida antaa ohjaajille, joilla on oikeasti omaa näkemystä. Johnson kun tuntuu tekevän elokuvansa sillä ajatuksella "hmm,,, mikäköhän miellyttäisi." eikä sillä "tehdään jotain uutta, tai ainakin rohkeaa." (nyt siis puhutaan vain Johnsonin maagisesta haisevasta kosketuksesta sarjakuvafilmatisointeihin [Ghost Rider, Daredevil ja Elektra]) onkin erikoista että Johnson teki vallan mainion "ystäväni Simon BIrchin." että jossain hänkin on onnistunut. mutta nämä sarjakuvahässäkät. varmasti ne kovassa humalassa, tai naapurin trancen soidessa seinien läpi tuntuvat ihan ok tuotoksilta, mutta missään nimessä niitä ei voi sanoa elokuviksi, jotka kestäisivät aikaa enemmän kuin oman kestonsa verran. ja ymmärtääkseni Ghost Rider trailerissa näkyvät efektit ovat viimeisteltyjä, eivätkä mitään luonnoksia. no, ne commodore 64-efektit saivat toivomaan, että pääsisi pelaamaan Giana Sistersia. mutta niitä ei tosiaankaan toivo näkevänsä pilaamassa niinkin mainiota hahmoa kuin tuo palavakalloinen fetissimotoristi on.
varmasti jotkut pitävät Ghost Rideristakin. pikkulapset ja paremmasta tietämättömät. surullisinta on, että aion silti katsoa Ghost Riderin, ja se herättääkin mieleeni sitaatin Hellraiser kolmosesta: "this will seem like a memory of heaven." koska todennäköisesti pidän jopa Daredevilia muistona taivaasta Ghost Riderin nähtyäni.

se sai minut kuitenkin miettimään tämän sarjakuvaleffatulvan keskellä, että mistä sarjisleffoista minä pidän ja mistä en.
en pitänyt:
Daredevil (surkeinta: Napakympin olemus. cooleinta: Michael Clarke Duncan oli loistovalinta Kingpiniksi.)

Catwoman (surkeinta: ei, se ei ole se hölmö puku, vaan itse tarina. ilkeä meikkipohatta kiukuttelee [kahdeksan vuotiaat tytöt pitävät sitä ehkä hyvänä tarinana.] cooleinta: Sharon Stonella oli ihan hieno kampaus.)

Batman ja Robin (surkeinta: no, jos Schwarzeneggerin Mr. Freeze on elokuvan parasta antia, niin huonossa hapessa ollaan. cooleinta: ei kai siinä mitään coolia ollut?)

Spider-Man / Spider-Man 2 (näistä minä itse asiassa haluaisin pitää, mutta se on se Dawson's Creek-siirappi jonka vuoksi yksi kerta riitti.)

Elektra (ikävä antaa näin huonosti "perusteltu" kommentti, mutta tämä oli paska.)

The Crow 2,3 ja 4 (nämä ovat yksinkertaisesti vain tylsiä. onhan vaniljakin ihan hyvää, mutta välillä sitä kaipaa nonparelleja.)

Fantastic Four (ihan kiva idea tehdä näiden ns. synkkien väliin puhtaasti viihteellistä, mutta niin kovin väritöntä.)

X-Men 3 (olihan siinä hienosti pilattu kaikki mikä teki edellisistä osista onnistuneita)

pidin:
Hellboy

Blade 2

Batman / Batman Returns / Batman Begins

The Crow

X-Men / X-Men 2

(nuo pidin-osaston leffat olivat kaikki jollakin tapaa näkemyksellisiä omassa lajissaan. ja sellaista minä kaipaisinkin lisää tässä genressä.)

sitten on niitä ihan kivoja sarjisleffoja, kuten Constantine ja Judge Dredd. sellaisia jotka eivät juuri nyt mene plussan, eivätkä miinuksen puolelle.

Judge Dreddissa tietenkin oli ne kaksi perisyntiä:
1. dramaattinen muutos päähahmossa (yleensä se on ultrahölmö puku [vrt. Vihreä Menninkäinen], mutta tässä se oli tietenkin se kypärän poisto.)
2. koominen sivuhahmo

Contantine oli nyt ihan kiva, mutta oi kuinka hienoa olisi ollut nähdä John Constantinena 80-luvun puolivälin Rutger Hauer. kun ensimmäisen Hellblazerini luin, näin Rutger Hauerin.

Sitten ovat tietenkin ne sarjisleffat joilla on oma paikkansa sydämessäni, olivat ne sitten hyviä tai huonoja:
Swamp Thing / The Return of Swamp Thing (etenkin ensimmäisessä leffassa näkyvät saumat hyvin. loistavaa!)

Shadow (oli sitten mitä mieltä leffasta tahansa, niin kyllä Alec Baldwin oli kuin valettu rooliinsa. paitsi no, se alun rintakarvaosuus.)

Rocketeer

Teenage Mutant Ninja Turtles

Mustanaamio (ensikatselulla tämä oli maailman huonoin sarjakuvafilmatisointi. mutta sittemmin Billy Zanen poikamainen hymy ja ne hölmöt trikoot saivat toteamaan, että tässähän on loistava Ed Woodmaine elokuva. ja kyllä se Treat Williams on loistava ylilyöntipahis.)

niin ja entäpä sitten Teräsmiehet? niistä en pysty pahaa sanaa sanomaan. Teräsmieshän on sarjakuvaheeroksien yhteensulautuma, joten muita verrattokaan häneen, ei toisinpäin.

The Punisher (Dolph Lundgen, Thomas Jane. hyvää näissä oli niiden vakavamielisyys ja se kai koituikin niiden menestyksen esteeksi. ne kun olivat "vain" kostotarinoita. eikä Dolph vaivautunut pitämään kallopaitaa. tosin eipä se Janellakaan paljoa esillä ollut.)

Master of the Universea ei voine laskea mukaan, sen pohjautuessa lelusarjaan, kuin sarjakuvaan.

mutta tietenkin sarjakuvaleffaheimoon voitaisiin lukea myös lelut ja pelit. jolloin saataisiin mukaan Tomb Raiderit ja Resident Evilit, etc.

jääköön ne kuitenkin.

mikään definitiivinen listani ei tietenkään ollut. varmasti muistia penkoessani löytäisin lisää hyvää ja huonoa. kenties on parempi olla tonkimatta liikaa, sieltä saattaa esille tulla liikaa Mantiksia

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä