Mistä tietää

"valitaan joku huonompi"? missä mielessä huonompi? minusta on parempi haaveille ja odottaa sitä ihmemiestä kuin lyödä hynttyyt yhteen "toiseksi parhaan" tai sitä huonomman kanssa. mulle mun tunteet on pääasia, se toinen voi rakastaa miten paljon vaan, mutta jos en ite tykkää siitä tai tykkään jostain toisesta enemmän, niin hukkaan menee rakkaus (ehkä molemmilta). Yksin olenkin ollut toistaiseksi, mutta ainakin rehellinen itselleni ja ehkä toisellekin..

sinkku kirjoitti:

"valitaan joku huonompi"? missä mielessä huonompi? minusta on parempi haaveille ja odottaa sitä ihmemiestä kuin lyödä hynttyyt yhteen "toiseksi parhaan" tai sitä huonomman kanssa. mulle mun tunteet on pääasia, se toinen voi rakastaa miten paljon vaan, mutta jos en ite tykkää siitä tai tykkään jostain toisesta enemmän, niin hukkaan menee rakkaus (ehkä molemmilta). Yksin olenkin ollut toistaiseksi, mutta ainakin rehellinen itselleni ja ehkä toisellekin..

olla yksin? Mitä jos se josta pidät enemmän ei koskaan halua sinua parisuhteeseen? Ehkä hän olisi jo kertonut jos haluaisi, jos tunnette jo useamman kuukauden tai vuoden ajalta?
Aiotko odottaa loppuelämäsi, vai katseletko ympärillesi löytääksesi sellaisen jonka kanssa se olisi todellisuudessa mahdollista? Aiotko joskus antaa tilaisuuden sellaisellekin rakkaudelle josta voisi kasvaa jotain suurta, vai pysytkö sen yhden ihmisen varjoihailijana joka ei koskaan tule sinua haluamaan eikä nytkään osaa arvostaa tunteittesi laatua ja määrää (varmaan hän sen jo tietää)?
Haluatko loppuelämäsi olla yksin? Riittääkö se kärsimys, jota rakkauden varjolla koet tuon ihastuksesi kanssa, sinulle vuosikausiksi, tai koko LOPPUELÄMÄKSESI? Mitä sitten jos jonain päivänä heräät tuosta kärsimysihastuksestasi, millaisen seuraavaksi valitset, taas sellaisen joka laittaa sinut kärsimään koko rahan edestä, vai jonkun ihan pohjan? Eikö kukaan todellinen ihminen oikeasti kelpaa sinulle?
Näitä kysyn ja näitä mietin kun olen jo monta vuotta seurannut läheisen ystäväni kärsimyksiä tämän kaltaisessa tilanteessa. Ehkä sinä voit selittää minulle tämän jota en ymmärrä.
Minä mietin vielä sitäkin että jos kaikki ajattelisivat noin, ihmissuku ei jatkuisi seuraavaan sukupolveen, vai mitä? Mutta selitä sinä skorpioni, haluaisin kovasti ymmärtää, ehkä voisin ystäväänikin auttaa.

koko loppuelämäsi kirjoitti:

olla yksin? Mitä jos se josta pidät enemmän ei koskaan halua sinua parisuhteeseen? Ehkä hän olisi jo kertonut jos haluaisi, jos tunnette jo useamman kuukauden tai vuoden ajalta?
Aiotko odottaa loppuelämäsi, vai katseletko ympärillesi löytääksesi sellaisen jonka kanssa se olisi todellisuudessa mahdollista? Aiotko joskus antaa tilaisuuden sellaisellekin rakkaudelle josta voisi kasvaa jotain suurta, vai pysytkö sen yhden ihmisen varjoihailijana joka ei koskaan tule sinua haluamaan eikä nytkään osaa arvostaa tunteittesi laatua ja määrää (varmaan hän sen jo tietää)?
Haluatko loppuelämäsi olla yksin? Riittääkö se kärsimys, jota rakkauden varjolla koet tuon ihastuksesi kanssa, sinulle vuosikausiksi, tai koko LOPPUELÄMÄKSESI? Mitä sitten jos jonain päivänä heräät tuosta kärsimysihastuksestasi, millaisen seuraavaksi valitset, taas sellaisen joka laittaa sinut kärsimään koko rahan edestä, vai jonkun ihan pohjan? Eikö kukaan todellinen ihminen oikeasti kelpaa sinulle?
Näitä kysyn ja näitä mietin kun olen jo monta vuotta seurannut läheisen ystäväni kärsimyksiä tämän kaltaisessa tilanteessa. Ehkä sinä voit selittää minulle tämän jota en ymmärrä.
Minä mietin vielä sitäkin että jos kaikki ajattelisivat noin, ihmissuku ei jatkuisi seuraavaan sukupolveen, vai mitä? Mutta selitä sinä skorpioni, haluaisin kovasti ymmärtää, ehkä voisin ystäväänikin auttaa.

lähipiirissä. ihmettelin ja ihmettelin mutta ehkä vaan onni ei käy yksiin

koko loppuelämäsi kirjoitti:

olla yksin? Mitä jos se josta pidät enemmän ei koskaan halua sinua parisuhteeseen? Ehkä hän olisi jo kertonut jos haluaisi, jos tunnette jo useamman kuukauden tai vuoden ajalta?
Aiotko odottaa loppuelämäsi, vai katseletko ympärillesi löytääksesi sellaisen jonka kanssa se olisi todellisuudessa mahdollista? Aiotko joskus antaa tilaisuuden sellaisellekin rakkaudelle josta voisi kasvaa jotain suurta, vai pysytkö sen yhden ihmisen varjoihailijana joka ei koskaan tule sinua haluamaan eikä nytkään osaa arvostaa tunteittesi laatua ja määrää (varmaan hän sen jo tietää)?
Haluatko loppuelämäsi olla yksin? Riittääkö se kärsimys, jota rakkauden varjolla koet tuon ihastuksesi kanssa, sinulle vuosikausiksi, tai koko LOPPUELÄMÄKSESI? Mitä sitten jos jonain päivänä heräät tuosta kärsimysihastuksestasi, millaisen seuraavaksi valitset, taas sellaisen joka laittaa sinut kärsimään koko rahan edestä, vai jonkun ihan pohjan? Eikö kukaan todellinen ihminen oikeasti kelpaa sinulle?
Näitä kysyn ja näitä mietin kun olen jo monta vuotta seurannut läheisen ystäväni kärsimyksiä tämän kaltaisessa tilanteessa. Ehkä sinä voit selittää minulle tämän jota en ymmärrä.
Minä mietin vielä sitäkin että jos kaikki ajattelisivat noin, ihmissuku ei jatkuisi seuraavaan sukupolveen, vai mitä? Mutta selitä sinä skorpioni, haluaisin kovasti ymmärtää, ehkä voisin ystäväänikin auttaa.

tuohon ihmeemmin vastata, olen kai vain tyhmä. Minkäs teet. Sääliksi käy kaveriasi, oletko hänelle sanonut saman? Minua ei niin sureta se yksin jääminen, tähänkin asti on niin pärjätty, tuntuu vain, etten voi tehdä sitä toista onnnelliseksi, jos en itsekään usko onneemme.