Mistä löytyisi nainen, se joka ei tee seksistä mitään sen ihmeellistä nroa, vaan haluaa sitä yhtälailla kuin mieskin. Sanoisin, että monta suhdetta voisi paljon, paljon paremmin.
Toki esim. suhteeseen kuuluun paljon, PALJON muutakin mutta tuohon se useimmiten kärjistyy.
Naiset, teidän pitäisi kyllä tietää millä (ja miten helpolla) saa miehen tyytyväiseksi, josta seuraa että mies pitää teidät tyytyväisenä haluamallanne tavalla. Näin olen myös jonkun naisen nähnyt kirjottavan. Jos ja kun mies yrittää pitää naisen tyytyväisenä (naisen haluamalla tavalla), ei mies ole kuitenkaan välttämättä tyytyväinen.. kun nainen ei kuitenkaan anna sitä mitä mies haluaa. Miksi? Miten se voi olla niin vaikeaa..?
Toki esim. suhteeseen kuuluun paljon, PALJON muutakin mutta tuohon se useimmiten kärjistyy.
Naiset, teidän pitäisi kyllä tietää millä (ja miten helpolla) saa miehen tyytyväiseksi, josta seuraa että mies pitää teidät tyytyväisenä haluamallanne tavalla. Näin olen myös jonkun naisen nähnyt kirjottavan. Jos ja kun mies yrittää pitää naisen tyytyväisenä (naisen haluamalla tavalla), ei mies ole kuitenkaan välttämättä tyytyväinen.. kun nainen ei kuitenkaan anna sitä mitä mies haluaa. Miksi? Miten se voi olla niin vaikeaa..?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tommi, se voi olla toisinkin päin.
Mä haluaisin niin - kaikkea ja kaikenlaista. Miten teidät miehet saa suostumaan? Houkuttelu ei auta. Ei pyytäminen. Ei käskeminenkään.
Olen niin surullinen taas. Itkettää. Hylätty ja yksin. En kelpaa.
No johan on. Minulla sama tilanne. JA sen sanon, KYLHÄN SÄ KELPAAT! Tottakai! Kyllä meitä hyviikin ukkoi löytyy, usko pois vaan!! Täällä ainakin yksi!
Olen mammaa palvonut monet vuodet - pitänyt hyvänä, helliny, silittäny uneen, hieronu sen kipiätä selkää, huomioionu - tehny niin kuin hän haluaa, hemmotellu - ostellu koruja, tarjonnu ruokailuja, yllätyksiä.. Ku mä haluan vain että kullalani on kaikki hyvin - onko se sit huono juttu..?
Olen alkanu nyt jo ajetella vähän itseänikin.. Mut enks mä sit tarvi mitää - en kai.. Pikkasen tympäsee ja nyt onkin tiukka paikka.. ero on lähel, kun muut naiset ja elämä alkaa kiinnostaa, vaikka olen kuinka yrittäny pitää silmiäni kiinni muulta elämältä ja suojella omaa nykyistä. Mä kun olen sellainen että teen ja ainakin yritän oikeesti tekemään kaikkeni rakkaalleni, mut näköjään sekään ei auta..
Se vaan että ei kilttikään ihminen hirveen pitkään jaksa.. Mä kun on sellanen positiivinen ja sosiaalinen mies ja en vaivu helposti epätoivoon, enkä aio tehdä niin nytkään vaikka ei tää oo helppoo!
Tajuan oikein hyvin mistä puhut. Mulla on kans tunne, että annan vain aina, ja en saa. Vaatimalla ehkä, mutta se ei tunnu samalta, kuin jos toinen vapaaehtoisesti tekisi jotain tai antaisi. Antaisi ja haluasi siksi, että haluaa olla kiltti ja ihana minulle - ei siksi, että vonkaan, vaadin, pyydän. :-(
Voi vitsi.. meithän on sit kaks.. mitäs me sit täs enää.. mennääks siiderille, mä tarjoon? Piristäiskös se sua? ;-)
No joo, mut on sitäkin tullut erään ja muutamankin kerran ajateltua, et mitä se elämä sit olis, ku sunlaisen jostain löytäisin.. Jaiks! Mähän menisin sekasin onnesta! Siis oikeesti, mä varmasti pyörtysin.. positiivises mieles! Eikä se kumppanikaan varmaan hirveesti pettyis =) Ehkä se täs jokupäivä viel.. hmm.. *hymyilee* =)
Jotenkin musta tuntuu, että miesten halut hiipuvat n. 40 v! Meillä minä olen ollut koko avioliiton ajan se aktiivinen osapuoli/aloitteentekijä. Ja kun tympii olla se, niin seksiä ei ole ollenkaan. Miehissä (ainakin meillä) on varmaan kuten myös naisissakin, sellaisia, jotka vaan eivät kaipaa tai pidä seksistä. Ei puhettakaan spontaanista seksistä vaikkapa keittiönpöydällä tms... Ja uskokaa tai älkää, niin siihen tottuu, ettei seksiä ole! Olen vaalea hoikka ja omasta ja muidenkin mielestä :)
nätti, ettei siinäkään voi olla vikaa. Myös mies voi olla haluton, ja olen huomannut tällä palstalla, ettei se olekaan niin harvinaista kun olen luullut!!
Toki on naisii/miehii joita ei seksi syystä tai toisesta kiinnosta, mutta minä en kyllä totu siihen ettei seksiä ole ollenkaan. Oikee kylmät väreet tuli selkään just.. huih! Mun mielest kannattaa punnita asiat, mut sen minkä olen tässä oppinut - olen alkanut myös ajattelemaan itseäni. Sitä suosittelen myös muille vastaavasssa tilanteessa oleville. Ennen en sitä tehnyt, kaikki huomio ja satsaus kumppanille. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa ratkaisuja täytyy tehdä.. koska itse en onnellinen ole, vaikka olenkin sitkeillyt monia vuosia ja tehnyt sen eteen kovastikin töitä. Tuntuu vain ettei mikään riitä.. ja siinä saattaa itse joutua huomaamaan, et hei, mähän oon tavallaan yksin vaik toinen siin samas huushollis asuiskin..
Mutta ei se vaan ole helppoa, varsinkin kun on lapsia (vaikkakin ei pieniä)! Ja toista ei halua loukata. Mutta olen samaa mieltä kanssasi, näin ei voi jatkua! Tilanne oikeesti pelottaa...
Ja itteähän ihmisen on pakko ajatella, ei voi olla kukaan muukaan onnellinen, jos et itse ole. Siitähän kaikki lähtee! Yritä puhua kumppanillesi asiasta! Muuten muuri on jo kohta niin korkea, ettei sitä pureta enää. Vaan väistellään toisia, vältetään tilanteita, joissa mahdollisesti joutuisi harrastamaan seksiä jne. Kamalaa!!
Itse kuitenkin olen sensuelli ja nautin seksistä, joten tilanne on tosiaan räjähdysaltis! Kun vaan tietäis, mitä tekis??
Tässä jo reilu vuosi takana ilman.. täytyy sanoo et todella vaikeeta on ja minä olen taas se joka on uhrautunu, ettei toista ala ahdistaa, mut täs on käynny vaan niin, et mua tää on alkanu ahdistaa.. tää seksittömyys ja sen jälkeen sit moni muukin juttu siin kärsiny. Ei kai päälle 30v pitäs viel seksin elämäst loppua??? Sinänsä täst on pääsy helpompaa ku sinulla, ku ei olla naimisis, eikä lapsia, mut 15v yhdessä kuitenkin.. mut niinku sanottu, rajansa kaikella. Se mikä on hyvä et on kavereit joista en luopuis ikänä - nyt sen vasta huomaa mikä henkinen tuki se on. Jaksaa paremmin etiäpäin.
jos oisin sun tilanteessa, kyllä niin kävisi, että en jatkais tollasta! Sä vielä pystyt lähtee hyvin! Jos nyt jo toista tökkii, mieti mitä se on 10 vuoden päästä?? Jos toinen kokee uhrautuvansa toisen vuoksi, niin eihän siitä mitää voi tulla. Mutta mistähän sellaisen ihmisen löytää, että esim samanlaiset seksintarpeet kohtaa? Eipä ole varmaan helppoa... Ja ainahan harmaa arki astuu kuvioon jossain vaiheessa... Meillä tulee kans vuosi täyteen ilman. Ja ei ylpeys antais periksi siihen, että kuitenkin olen taas se aloitteentekijä. Kun päätin joskus, että katotaas kuinka pitkä aika menee, että toista kiinnostaisi... Mutta sinuna kyllä miettisin, ei tuollaista kannata jatkaa!! Tsemppiä!