Mikä mahtaa olla ongelmani,olen ihan "normaali" nuori,22v. trendikäs,kavereita,opiskelen,osaan hoitaa asiani (ei siis äiti soita puolestani virastoihin yms) jne..mutta itsenäistymiseen ei mitään halua,en haluaisi muuttaa pois kotoa,mutta ns.sosiaalisten paineiden alla,sen kuitenkin teen. tuolla siis tarkoitan,sitä että kun ystävänikin ja muut ikäiseni asuvat jo omillaan tai ovat jo kauankin asuneet.
Muuten voisin mainiosti asua vanhempieni kanssa ja heillekin se sopii.
Ajatuskin tulevasta muutosta ahdistaa. Tuntuu kuin haluaisi palata lapsuuteen takaisin =/
onko nämä tuntemukset normaaleja? menevätkö nopeasti ohitse?
tavallani kai olen itsenäistynyt jo koska osaan huoltaa asiani,silti vain tästä perheidyllistä irtaantuminen tekee pahaa.
kai toisaalta on sellainen ns.syyllinen olo,että kuinka perhe pärjää ilman minua..vaikka pärjäähän ne. ja samassa kaupungissa asumme muuttonikin jälkeen,vain muutamia kilometrejä välissä.
Muuten voisin mainiosti asua vanhempieni kanssa ja heillekin se sopii.
Ajatuskin tulevasta muutosta ahdistaa. Tuntuu kuin haluaisi palata lapsuuteen takaisin =/
onko nämä tuntemukset normaaleja? menevätkö nopeasti ohitse?
tavallani kai olen itsenäistynyt jo koska osaan huoltaa asiani,silti vain tästä perheidyllistä irtaantuminen tekee pahaa.
kai toisaalta on sellainen ns.syyllinen olo,että kuinka perhe pärjää ilman minua..vaikka pärjäähän ne. ja samassa kaupungissa asumme muuttonikin jälkeen,vain muutamia kilometrejä välissä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pakko tehdä vastakysymys, että mitä varten muutat jos se on liian vaikeata? Jos pakkoa ei ole anna itsellesi aikaa sopeutua ajatukseen.Ehkä et ole vielä kypsä lähtemään ja jos vanhempasi ovat valmiita tukemaan sinua, niin onko tehtävä päätöksiä "sosiaalisten paineiden" alla. Sinähän elät omaa elämääsi, etkä muiden ja vaikutat epäitsenäiseltä jos annat muiden vaikuttaa siihen mitä tarvitset.
Jos taas päätöksesi muuttamisesta yhä pitää kuuluvat tunteesi tottakai asiaan. Jotkut tahtovat lähteä omaan kotiin innolla, jotkut kokevat sen vaikeaksi ja sinulle se on selvästi tuo viimeinen vaihtoehto. Hyväksy siis tunteesi ja elä ne läpi. Haikeus, kaipuu ja ikävä ovat tärkeitä tunteita (siinä kuin ilo, nauru) ja kertovat miten hyvät välit sinulla on lapsuudenkotiisi. Turvaverkkosi siis pysyy, vaikka fyysisesti elättekin eri paikoissa.
Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin monikin omaan kämppään muuttanut notkuu edelleenkin vanhempien nurkissa kunnes se aito tarve irtautumisesta alkaa olemaan päällimmäisenä tahtona nuoren ihmisen elämässä :)
Onnea uuteen kotiin!
Jollet itse sitä halua.
>kun ystävänikin ja muut ikäiseni asuvat jo omillaan tai ovat jo kauankin asuneet. >
Sekö on pienen mailmasi tärkein asia..Sitten sinun on varmaan pakko..
kanssasi. Minusta ei ole PAKKO muuttaa kotoa pois, jos siihen ei jostain syystä kykene/halua vielä.
Ei kai vielä ole vaaraa, että jäisit ns. "peräkammarin pojaksi", vaikka pari kolmekin vuotta asuisit vanhemmillasi alivuokralaisena. Voihan olla että piankin tulee sellainen ihan luonnollisen kehityskulun syy irtautua vanhempiesi luota, kun joku tytöntyllerö ilmaantuu kuvioihin... Take it easy!
olen itse tyttö! joten en usko minkään tytöntylleröisen kuvioihin ilmaantumisen auttavan asiassa :D
Nooh, täälläpä olis tällainen salskea ja ihan vapaallajalalla oleva Mies, että tuota mites olis...
Ai niin, taitaa olla tuota ikää himpun verran liikaa päässyt tulemaan... Noo niin, vitsi vitsi ;)
Hahh hahh :D
Hah-ha-haa haah-hah-haa hhi-hi-hi-hii :D :D :D !)
-Heittipä pienet naurelut... tohen,
Mikset voisi asua kotonasi? Jos vanhempasikin ovat sitä mieltä, että voit asua kotonasi vielä. Ota ihan rauhallisesti ja nauti kotona asumisesta ja unohda muiden mielipiteet ja heitä syyllisyytesi roskakoriin, sillä siihen sinulla on tuskin syytä.
Mukavaa kesää Sinulle:).
miten se muuttaminen sen helpommaksi tulisi sitä eteenpäin siirtämällä?
sillä kyllä se "pois pääsemisen"-halu kotinurkista olisi pitänyt tulla jo 18v.-> jos on tullakseen..
eli en mä usko,että itseäni sillä auttaisin,jos vanhempien helmoihin vielä jäisin,koska kuitenkin se muutto siintäisi koko ajan edessä!
Eiköhän tää kesä ole hyvä aika treenata tuota itsenäistymistä,iltapäiviksi voi mennä vanhempien luokse ottamaan aurinkoa ja illaksi sitten "leikkimään" omaan kämppään "kotista". :) pehmeä lasku "omaan elämään".
olisi vain kiva tietää,että onko joille kuille muille ollut tämä omaan elämään siirtyminen näin vaikeaa?
eikä tuu just 18 tietenkään kaikilla poikkeuksetta..
joillaki tulee jo yläasteella,
joillaki ei koskaan.
mut on se jossai vaihees hyvä muuttaa omilleen.
ja onhan siinä sit vanhemmat tukena ja kotona
voi käydä aina.
mut ainahan jostai täytyy olla ressiä ;(
saattaisi olla oikeutuksen tunnelukko.
sen saisi poistettua terapialla,
voit myös lukea enemmän tunnelukoista
kirjoista ja kenties netistä.
joitakin itsehoito-opuksiakin on olemassa ja saatavilla kirjastoista ja/tai kirjakauopoista.
varma siis en voi olla, onko sinulla se,
mutta aina ne eivät ole helposti tunnistettavissa,
joten kunhan otin esille..