Lääkkeet avuksi

Milloin on syytä hakea apua lääkkeistä vaikka esim. masennukseen. Vaimoni sanoo minua sairaaksi. Se on jo aika pahasti sanottu. Toki en itsekään ole tyytyväinen olooni ja elämääni. Vaikea lapsuus, isän juopminen, on jättänyt jälkensä. Sitä asiaa ei ole koskaan purettu. Isäni ei ole juonut 15 vuoteen, mutta hän joi ne tärkeimmät ajat, joiden aiakana lapsi ja nuori ihminen rakentaa oman itsensä ja suhteensa toisiin ihmisiin. Minulta tämä puutuu, eli taitaa puuttua aika paljon.

Käyn töissä, urheilen, minulla on 7-vuotias mahtava poika eli kaiken pitäisi olla ok! Olen akateemisesti koulutettu, eli periaatteessa en voisi olla yksinkertainenkaan!

En vain osaa nauttia tästä hetkestä, osaa elää! Tämä ehkä suurin pulmani, haluaisin välillä halata maailmaa, mutten uskalla. Minut on lukittu elämään samaa rataa. Koetan purkaa tätä muuttamalla työpaikkaa ja asuinpaikkaakin. Nytkin asun ulkomailla, ehkä paossa jotain.

Stressaan, olen aloitekyvytön jossain asioissa. tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa. En rehellisesti sanoen ole tyytyväinen suhteeseeni vaimooni. Hän on kyllä tukenut minua, mutta itsekin sairastelee, Odottaa meille lasta.

Olisiko tässä nyt paikka jollekin esim. masennuslääkkeelle? Olen lisäksi äärimmäisen huono nukkuja. Mielellääni kuulisin kommentteja, joilla on ehkä sama tilanne.
3279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

oletko ajatellut käyväsi psykologin juttusilla. he osaisivat paremmin kertoa tarvitsetko lääkkeitä vai et. terapia voi olla yksinkin ihan tarpeeksi ei pakosti tarvita lääkkeitä, mutta kannattaa kuunnella tässä ihan ammattilaisten mielipiteitä ja sitä mitä itse haluat

Äänestä
  • Psyykelääkkeillä on se ikävä puoli, että niihin jää koukkuun (psykiatrit väittävät virkansa puolesta muuta). Masennus- ym. lääkkeet pitkäaikaiskäytössä vievät työkyvyn. Kaikilla psyykelääkkeillä on erittäin vakavia sivuvaikutuksia ja vieroitusoireita. Olen parhaillani selviämässä viattomasti "tavallisilla" masennuslääkkeillä alkaneesta yli 11 vuoden lääkehelvetistä, enkä suosittele psyykelääkkeitä kenellekään. Lääkkeettömyyden hintana on usein nautintoaineista luopuminen, myös kofeiinista (teekin sisältää kofeiinia).

    Äänestä

  • wqe45jh kirjoitti:

    Psyykelääkkeillä on se ikävä puoli, että niihin jää koukkuun (psykiatrit väittävät virkansa puolesta muuta). Masennus- ym. lääkkeet pitkäaikaiskäytössä vievät työkyvyn. Kaikilla psyykelääkkeillä on erittäin vakavia sivuvaikutuksia ja vieroitusoireita. Olen parhaillani selviämässä viattomasti "tavallisilla" masennuslääkkeillä alkaneesta yli 11 vuoden lääkehelvetistä, enkä suosittele psyykelääkkeitä kenellekään. Lääkkeettömyyden hintana on usein nautintoaineista luopuminen, myös kofeiinista (teekin sisältää kofeiinia).

    miksi psykologeja pitää varoa? itse kävin psykologin luona ja sanoin selvästi etten halua lääkkeitä. lopulta mie en sitten syönyt lääkkeitä. ei ne rupea niitä vastoin tahtoa syöttämään.
    kyllä mie tiedän ihmisiä jotka ovat syöneet masennus tai muuta psyykelääkkeitä ja ovat onnistuneesti päässeet niistä eroon. tietysti riippuu ihmisestä itsestään miten helposti niistä pääsee ja läheisten ja terapeutin tuesta.
    terapeutin löytäminen voi olla hankalaa mutta sitä kanmnattaa etsiä. voi olla että ensimmäinen ei ole se oikea.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lääkkeet avuksi kirjoitti:

Milloin on syytä hakea apua lääkkeistä vaikka esim. masennukseen. Vaimoni sanoo minua sairaaksi. Se on jo aika pahasti sanottu. Toki en itsekään ole tyytyväinen olooni ja elämääni. Vaikea lapsuus, isän juopminen, on jättänyt jälkensä. Sitä asiaa ei ole koskaan purettu. Isäni ei ole juonut 15 vuoteen, mutta hän joi ne tärkeimmät ajat, joiden aiakana lapsi ja nuori ihminen rakentaa oman itsensä ja suhteensa toisiin ihmisiin. Minulta tämä puutuu, eli taitaa puuttua aika paljon.

Käyn töissä, urheilen, minulla on 7-vuotias mahtava poika eli kaiken pitäisi olla ok! Olen akateemisesti koulutettu, eli periaatteessa en voisi olla yksinkertainenkaan!

En vain osaa nauttia tästä hetkestä, osaa elää! Tämä ehkä suurin pulmani, haluaisin välillä halata maailmaa, mutten uskalla. Minut on lukittu elämään samaa rataa. Koetan purkaa tätä muuttamalla työpaikkaa ja asuinpaikkaakin. Nytkin asun ulkomailla, ehkä paossa jotain.

Stressaan, olen aloitekyvytön jossain asioissa. tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa. En rehellisesti sanoen ole tyytyväinen suhteeseeni vaimooni. Hän on kyllä tukenut minua, mutta itsekin sairastelee, Odottaa meille lasta.

Olisiko tässä nyt paikka jollekin esim. masennuslääkkeelle? Olen lisäksi äärimmäisen huono nukkuja. Mielellääni kuulisin kommentteja, joilla on ehkä sama tilanne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu