Mä en oikeasti jaksa enää. Mitä voi tehdä kun näkee äitinsä tappamassa itseään pikku hiljaa. Se on niin monta vuotta jo ryypännyt tolla tavalla "kunnon kännejä" vähintään kerran viikossa, yleensä enemmänkin. On kerta kaikkiaan ihana ihminen silloin kun ei juo. Mutta juo liian usein ja tekee muut ympärillänsä tällöin hulluiksi. Riehuu, haukkuu, mekkaloi (äänekkäästi) ja tosiaan juo salaa. hänestä selvästi huomaa milloin hän on juonut mutta kun hänelle sanoo niin hän ei millään myönnä, vaan valehtelee päin naamaa, ettei ole mitään muuta juonut kuin vettä. Mistä saan apua äidilleni, tätä on jatkunut yli kymmenen vuotta?
Äitini on alkoholisti.
Tytär
171783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla oli sama tilanne joskus.
Äitini joi päivittäin ja kaiken lisäx jätti meidät lapset viikoksikin oman onnemme nojaan, kun itse oli jossakin ryyppyreissulla.
Eipä siinä tytär paljoakaan pysty äitiään auttamaan, jos äiti juo niin se juo.
Sen muutoksen halu pitää lähteä äidiltä itseltään.
Omallakohdallani huomasin, että "kyselyt ookko sä juonu" vain pahensivat asiaa ja muut vahtaamiset.
Älä koskaan silloinkuin äitisi juo ole hänen seuranaan ja "viihdytä" häntä.
Jos hän joskus on selvinpäin niin silloin pyri olemaan hänen seurassaan paljon.
Oma äitini lopetti juomisen ollessani 14-vuotias, kun hän rakastui ja samaan aikaan muutettiin eri kaupungin osaan.
Nyt äitini on ollut juomatta jo kahdeksan vuotta ja on aivan kuin eri ihminen.
Onnea sulle!
Ps.Muista olla tekemättä liian suurta numeroa hänen juomisestaan siis ettet kysele hältä asiasta ja painosta lopettamaan. Vaan juuri pyri siihen, että, kun olet huomannut, että hän on juonut älä ole hänen seurassaan ja silloin, kun hän on selvinpäin pyri tekemään ja juttelemaan hänen kanssaan kaikea mukavaa.
Kiitos vastauksesta.
Olen iloinen kun joku yrittää auttaa. Koska tässä yhteiskunnassa siinä vaiheessa, kun jokin asia oikeasti on hullusti ei mistään tunnu löytyvän apua.
En ollut tuota asiaa taas pitkään aikaan ajatellutkaan. Niin toivo kai elää vielä toistaiseksi, jokainen elää omaa elämäänsä, mutta silloin kun on jonkun huoltaja niin täytyy ottaa huomioon muutakin kuin itsensä. Toivon, että äitini löytää apua.
minun äitini on juonut viimeiset 25 vuotta ainakin (ihme että on hengissä vielä)
ei ole auttanut yhtään mikään...kun ei itse halua lopettaa niin ei edes välien katkaisu tehoa,sitäkin on kokeiltu muutamaan kertaan
nyt olen lopullisesti kyllästynyt odottelemaan selviä päiviä että voisin mennä omien lapsieni kanssa kylään...
aion elää omaa elämääni ja äiti rypeköön rauhassa
heippa,
itse olen alkoholistivanhempien vanhin tytär. Nyt jo 44 v. Ja aina vaan rassaa. Isä on jo kuollut, äiti elää ja ottaa silloin tällöin kunnon kännit istuen sisällä omassa kämpässään kusten alleen jne. jne. Tätä on jatkunut pahentuen ihan koko elämäni. Kaksi nuorempaa sisartani ovat alkoholisteja, lapset huostaanotettu! Itse olen selviytynyt, varmaan sen vuoksi että jouduin nuorena pitämään sisaruksistani huolta ja olin esikoinen, jonka ekavuosina kaikki oli vielä hyvin. Mene ja tiedä. Mutta kannattaisi hakea apua. Käydä juttelemassa jollekin. On esim sellaisia AAA-ryhmiä, tarkoittaa alkoholistien lasten tukiryhmiä, joissa voisit asioistasi puhua asiantuntijoiden kanssa. Yksin ei kannata tuota taakkaa jäädä kantamaan, muuten kannat sitä koko elämäsi.
En tiedä onko paikkakunnallasi ko ryhmää, jos ei ole ota sitkeästi selvää, missä voisit asiasta jutella. Ei kannata tosiaankaan jäädä yksin kantamaan tota asiaa. Voit pilata itsesi ja lastesi elämän, jos et nyt auta itseäs.
tässä joitain osoitteita, joita löytyy netistä:
www.a-klinikka.fi
www.paihdelinkki.fi ja tästäkin voi olla apua
www.tukiasema.net.
Tsemppiä sulle ! Kyllä se siitä......kun vaan teet töitä....
T. Onnistunut, vaikka rassaakin
tarkoitettu ryhmä on Al-Anon.Lähimmistä ryhmistä saa tietoa a-klinikalta.
AAL eli Alkoholistien aikuiset lapset on hyvä vertaisryhmä. Lähin AA-paikka jeesaa eteenpäin kaikissa näissä asioissa; kaikkia meitä kiinnostaa että edes tuleva polvi pärjää.
Hyvä että itse tiedostat tilanteen, ja muistathan tärkeimmän: mikään kaikesta siitä paskasta ei ole sinun vikasi.
Pärjää, ihminen.
että ainoa asia, johon todella voit vaikuttaa, olet sinä itse. Niin lohdutonta kuin se onkin.
Alkoholisti sairastuttaa _aina_ lähimmäisensä.
Tärkeintä sinulle on siis tosiaan pitää itsestäsi huolta, ihan oikeasti. Muista myös, että parantuminen tekee usein ensin todella kipeää.
Valoisampaa kevättä sinulle!
kiitos todella paljon kaikille, jotka ovat vaivautuneet vastaamaan.
on hyvä tietää, että apua löytää ja löytyy ja, että ihmiset välittää vaikkei yhteiskunnasta apu löytyisikään helposti.
saa toki vieläkin vastailla, tuskin mikään neuvo on liikaa :)
hei
olen kyllästynyt äitini ryyppäämiseen.. olen ylä-asteella ja äitini on ollut juomatta noin 4 kk.. hän kävi a-kliniikalla ja siitä oli apua mutta taas hän sortui ryyppäämään. ärsyttää kun äiti aina lupaa ja lupaa muttei koskaan pidä lupauksiaan.. juomisenki hän on luvannut lopettaa muttei ole siihen vieläkään pystynyt. olen olemassa aika herkkä ihminen ja yleensä kun kaverit puhuu heidän äitien viinin juomisesta niin purskahdan itkuun.. mulla on vaan 1 toive ja se on että äiti lopettaisi juomisen.
Ottaako hän sivistyneesti vai meneekö yli? Jos ensimmäinen vaihtoehto niin älä ota sitä niin raskaasti. Tuskin kuitenkaan on pysynyt sivistyneenä meininki kun tänne kirjoitit.
Moi olen alaikäinen ja minun elämäni on perseestä mun äitini käy joka pv baarissa ja juo siellä siideriä (paljon) ja joskus saattaakin lipsahtaa suuhun pikunen viina paukku minä kärsin siitä etten saa tarpeeksi nukuttua kun odotan äitiäni yöllä kotiin ja aamusti pitäisi vielä herätä kouluunkin ja kun kärsin siitä ja len raivona viiltelen itseän mitä voisin tehdä tämä on kestänyt 1 ja puoli vuotta ;0
oon 13 v tyttö ja mua masentaa ku äitini juo... tulee jotenkin turvaton olo, hän huutaa minulle pienistäkin virheistä mitä teen. Hän on töissä, joten hän juo vain lomilla.
en odota oikein viikonloppuja koska hän juo jokaisen päivän niistä.
hän lupasi että ei juo synttäreilläni, mutta joi
lupasi että ei juo jouluna mutta joi, lupasi ettei juo uutena vuotena mutta joi...
en enää edes niin paljo pidä äitistäni...
tää on kestäny jo 2 vuotta..
mulla on ihan sama juttu.. mun äiti on ollut kerran simmosessa hoitojutussa, missä yritetään saada juominen loppuun. joo okei se oli sen jälkeen 2 pv juomatta ja sit se alko taas. Joka ilta kännissä, kun tulee töistä kotiin, niin pari tuntia ja sit se alkaa. joka helvetin päivä. ja nyt kun sillä ei oo ees kunnolla töitä niin kappas sitä viinaa tuntuu menevän kurkusta alas aika reippaasti. ihme ku ei oo haudassa vielä. tätä on jatkunu yli 6-10 vuotta(?). sen takia veljenikin joutui menemään 14-vuotiaana lastariin, koska sitä ei koettu (tietenkään) hyväksi, että hän näkee kun äitini juo. nyt hän on 20. ja sama rumba jatkuu vieläki. oon nyt ite 13. oon itekki harkinnu meneväni lastariin tai muuttavani iskälle, koska mä en yksinkertasesti jaksa kattoo tota pelleilyy enää.. on se kiva kun itkee joka ilta itsensä uneen ja toivoo niin olevansa joku muu. en uskalla sanoa mutsille mitää, ku ei se sitä huomiois, vaikka iskäkin sille on yrittäny monet kerrat sanoo.
Mites avauksen äitillä menee?
Oikein hyvin.
meni aa-kerholle, alkoi työntelemään löylykauhaa perceeseensä ja sniffaamaan OMOa. Nyt on raitis, ei juopottele kuin esson paarissa kerhoilmotjen jälkeen ja kerhon pikkuhoulussa ja kesätapahtumissa !
moi oon ite 15 äitini joi 3 kuukautta sillee joka päivä ja sitten kuoli:(