Kunnolliset isät ja eroisät, jotka haluatte vielä eron jälkeenkin olla OIKEASTI vanhempia ja vieläpä tasapuolisessa vanhemmuudessa suhteessa lapsiin ja talousasioihin. Tässä hyvä erovanhemmuus ry:n sivuilta lainattua:
VUOROASUMINEN
1. Johdanto
Yhä useampi perhe valitsee erotessaan tapaamisratkaisun, jossa lapsen kumpikin vanhempi osallistuu aktiivisesti myös lapsen arkeen perinteisen "viikonloppuvanhemmuuden" sijaan. Tämän kautta ovat yleistyneet erilaiset laajan tapaamisen mallit sekä ns. vuoroasuminen.
2. Määritelmät
Seuraavassa Hyvä Erovanhemmuus ry:n määritelmät laajoille tapaamisille ja vuoroasumiselle. Luonapidon kokonaismäärissä huomioimme ns. säännönmukaisen tapaamisen, mistä on olemassa joko tapaamissopimus tai oikeuden päätös ja mikä koskee päiväkodin tai koulun lukuvuoden mukaisia tavanomaisia luonapitoaikoja, sekä sen lisäksi sopimuksen tai päätöksen mukaisen loma-ajan luonapidon.
2.1 Laajat tapaamiset
Laajoiksi tapaamisiksi voidaan laskea kaikki sellaiset säännönmukaiset tapaamiset, missä lapsi tosiasiassa viettää ns. etävanhempansa kanssa selvästi enemmän aikaa kuin sen perinteisen joka toisen viikonlopun (esim. joka toinen perjantai-ilta klo 18 - sunnuntai-ilta klo 18 = 4 vrk/kk).
Tavallinen laajojen tapaamisten malli on tänä päivänä tapaamiset, joissa lapsi menee ns. etävanhempansa luo joka toisen viikon torstaina tai perjantaina päiväkodista tai koulusta ja palaa maanantaina samaan paikkaan. Tämän lisäksi laajoihin tapaamisiin voi kuulua väliin jäävällä viikolla 1-2 yön yli kestävää tapaamisvuorokautta. Tapaamisia on tässä tapaamismallissa 8 - 10 yötä per kuukausi, mikä tarkoittaa vuositasolla 96 - 120 yötä. Tämän lisäksi tapaamisoikeuteen voi kuulua hyvinkin laaja loma-ajan luonapito, esim. puolet lapsen koulun kesälomasta = 5 viikkoa.
Koska laajoissa tapaamisissa on jo kyse siitä, että lapsella on eron jälkeen kaksi tosiasiallista kotia – yksi koti äidin luona ja toinen koti isän luona – yhdistyksemme pidämme kohtuullisena, että yhteiskuntamme myös tunnustaisi näiden perheitten todellisuuden ja poistaisi ne keinotekoiset esteet, mitä lainsäädännössä ja viranomaiskäytännöissä on asetettu todellisen vanhemmuuden jakamisen tielle. Käytännössä viranomaiset määrittelevät lapsiperheaseman siitä, kumman luokse lapsi jää kirjoille, mikä puolestaan aiheuttaa ongelmia monille laajoja tapaamisia toteuttaville etävanhemmille. Yhdistyksemme mielestä myös laajoja tapaamisia soveltava etävanhempi pitäisi voida katsoa lapsiperheelliseksi.
2.2 Vuoroasuminen
Hyvä Erovanhemmuus ry. laskee vuoroasumiseksi sellaiset tapaamiset, joissa lapsi viettää aikaa ns. etävanhempansa kanssa enemmän kuin 12 yötä kuukaudessa, tai yli 37 % kokonaisajasta. Käytännössä näissä asumisratkaisuissa lapsella on kaksi täysin tasavertaista kotia, jolloin viranomaisten vaatima jaottelu ”lähikotiin” ja ”etäkotiin” on keinotekoinen.
2.3 ”Perinteinen tapaamismalli”
Perinteisenä tapaamismallina voitaneen pitää tapaamisia, missä etävanhempi pitää lasta luonaan joka toisen viikonlopun, mikä tarkoittaa kuukausitasolla noin 4 vrk.
Tapaamisten jäädessä näinkin vähäisiksi on odotettavissa, että lapsi ja etävanhempi saattavat ajan mittaan vieraantua toinen toisistaan, elleivät erovanhemmat nimenomaan panosta tapaamisten toteutumiseen ja onnistumiseen. Mikäli vanhempi-lapsisuhde on vahva, sekä lapsi että vanhempi kokee usein perinteisen mallin mukaiset tapaamiset riittämättömiksi.
Yleinen harhakuvitelma on, että joka toinen viikonloppu olisi jonkinlainen ”suositus” ja että sitä laajemmat tapaamiset eivät toteuttaisi lapsen etua. Lienee kuitenkin varsin harvinaista, että hyvästä vanhemmasta pelkästään eron myötä tulisi vahingollinen lapselle. Lapsen ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus molempiin vanhempaansa, ja usein tämä oikeus turvataan paremmin muunlaisilla ratkaisuilla kuin perinteisellä tapaamismallilla.
3. Vuoroasumisen erityispiirteitä
Yhä useammat erovanhemmat pitävät arvossa sitä, että vanhemmat jatkavat lapsensa tasavertaisina vanhempina myös eron jälkeen ja tästä syystä jakavat myös lasten luonapidon puoliksi. Erilaiset vuoroasumisratkaisut ovatkin yleistyneet koko ajan. Tästä huolimatta kukaan ei tiedä, kuinka yleistä vuoroasuminen tosiasiassa on. Vaikka lapsi asuisi käytännössä puolet ajastaan ns. etävanhempansa luona, virallinen väestökirjanpito edellyttää, että lapselle kirjataan jompikumpi koti viralliseksi kotiosoitteeksi, mikä hankaloittaa tilastointia. Toisaalta väestökirjanpito ei myöskään huomioi etävanhemman kirjoilla olevia ns. tapaajalapsia mitenkään, vaan virallisesti eronnut etävanhempi tilastoidaan siviilisäätynsä mukaan joko eronneeksi tai lapsettomaksi pariskunnaksi, mikäli hänellä on uusi puoliso.
Vuoroasuminen on siinä mielessä poikkeava tapaamismalli, että siihen päätyvät tyypillisesti sopuisat tai muuten erityisen voimakkaasti lapseensa sitoutuneet erovanhemmat. Koska vuoroasuminen kuitenkin edellyttää, että riitaisetkin erovanhemmat pitävät yhteyttä toisiinsa, jotta lasta koskeva tieto kulkee kotien välillä, tämä saattaa osaltaan jopa hillitä vanhempien halua riidellä. Riitelyä toivottavampi tapa on hakea keskusteluapua, jotta eroon liittyvä riitely saadaan loppumaan. Äärimmäisen riitaisessa tilanteessa vuoroasuminen saattaa kaatua vanhempien kyvyttömyyteen sopia asioista, mutta toisaalta tieto siitä että vuoroasumisen jälkeen vanhemmat ovat oikeuden edessä tasavertaiset saattaa nostaa kynnystä aloittaa oikeusprosessia.
Vuoroasumisessa perinteinen "etävanhempi maksaa elatusmaksua" ei toimi kuin niissä tapauksissa, joissa vanhempien keskinäiset tuloerot ovat erittäin suuret. Vuoroasumistilanteessa onkin usein välttämätöntä, että vanhemmat laativat tarkemman elatussopimuksen, jossa sovitaan ihan yksityiskohtaisesti, että mitä lapsen kuluja kumpikin vanhempi ottaa hoitaakseen.
Yhdistyksemme on laatinut ns. elatusapulaskurin, jonka avulla on helppo arvioida lapsen kokonaiskulutusta niin, että lapsen kaikki kulut kummassakin kodissaan huomioidaan.
4. Kysely vuoroasumisesta
Koska yhdistyksemme jäsenistöön kuuluu paljon vuoroasumisperheitä, yhdistyksemme lähetti keväällä 2006 kyselyn jäsenillemme. Kysyimme seuraavia asioita:
1. Mikä sai teidät valitsemaan lapsillenne vuorottelevan asumisen?
2. Kuinka kauan teillä on ollut vuorotteleva asuminen?
3. Minkälainen vuoroasumisrytmi teillä on käytössä (esim. viikko-viikko tai joka toinen to-ma arkitapaaminen)?
4. Miten lapsenne ovat sopeutuneet eron jälkeiseen vuorottelevaan asumiseen?
5. Onko vuoroasuminen ollut mielestänne hyvä ja toimiva ratkaisu? Miksi?
6. Miten olette ratkaisseet lastenne elatuksen?
7. Oletteko pystyneet sopimaan lasten asioista?
8. Kenen luona lapsi on kirjoilla? Haluaisitteko muuttaa tätä käytäntöä niin että lapsella olisi kaksi virallista osoitetta?
9. Koetteko tarvitsevanne vertaistukea vuoroasumisratkaisunne suhteen?
10. Minkälaisiin asenteisiin olette törmänneet (esim. viranomaisten kanssa asioidessanne)?
5. Vuoroasumiskyselyn yhteenveto
Valtaosalla kyselyyn vastanneista lapset ovat viikko-viikko periaatteella, mutta myös muunlaisia asumisratkaisuja löytyi. Jossakin vuorottelurytmi vaihteli 5-12 päivään per koti, jossakin toisessa perheessä taas pohjana on vuoroviikkoperiaate, mutta lapset kuitenkin tapaavat toista vanhempaansa myös tämän ns. etäviikolla.
Kaikki kyselyymme vastanneet kertoivat, että lasten vuoroasuminen oli sujunut pääosin hyvässä hengessä.
”Kumpikaan vanhempi ei halunnut olla viikonloppuvanhempi. Ajattelimme myös, että on lasten etu, että molemmat vanhemmat pysyvät kuvioissa mukana.”
”Kumpikin halusi elää arkea lasten kanssa.”
”Tuntui kamalalta ajatukselta, että lapsi vieraantuisi isästään. Ratkaisu oli helppo tehdä.”
Vuoroasumista harkitsevia usein pelotellaan etukäteen lasten suhtautumisella. Valtaosalla kyselyymme vastanneista lapset olivat kuitenkin yllättäneet positiivisesti ja omaksuneet vuoroasumisen melko helposti. On tietysti selvää, että lapsille vanhempien ero on aina kova paikka, tapahtui se miten onnellisesti tahansa. Kuitenkin vastaajien lapset ovat olleet onnellisia siitä, että ovat saaneet eron jälkeen tavata kumpaakin vanhempaa yhtä paljon ja ovat saaneet elää tavallista elämää sekä äidin että isän kanssa.
Toki vuoroasuminen myös kuormittaa lasta jonkin verran. Toisaalta jos ajatellaan että mitä vaihtoehtoja on, niin tällainen kummankin vanhemman osallistuminen lapsen elämään on myös lasten mielestä se toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto olisi tietysti lapsen näkökulmasta, että äiti ja isä eivät eroa ollenkaan.
”Joskus tulee [lapsilta] jotain pientä kiukuttelua tavaroista mutta se on ohimenevää. Tyyliin asuisit itse kahta kotia. Lapsi ei myöskään pysty vedättämään meitä. Olemme alusta asti huolehtineet tiedottamisesta. Hyvät ja asialliset välit vanhempien välillä ovat vaikuttaneet asiaan.”
Kun asia käännettiin toisinpäin ja kysyimme vanhempien mielipiteitä, niin vanhemmat olivat positiivisella kannalla lähes sataprosenttisesti. Vuoroasuminen vastaajien mielestä onnistuu parhaiten, mikäli molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin ja pystyvät sopimaan lasten asioista asiallisesti. Elatusmaksuista lähes kaikki vastaajat olivat sopineet, ettei niitä makseta puolin eikä toisin. Tosin kaikki vastaajaperheet olivat tarkasti sopineet, mitä kumpikin vanhempi lapsen kuluista maksaa; esim. kuka maksaa lapsen harrastuskulut ja kuka vaatekulut. Moni eropari oli ratkaissut elatusasian avaamalla lapselle pankkiin elatustilin, johon kumpikin laittoi yhtä suuren summan rahaa ja josta maksetaan kaikki lapsen kustannukset.
Kyselyymme vastanneet vanhemmat ovat myös pystyneet sopimaan lähes kaikista lasten asioista. Alussa kaikilla yhteistyö hieman takkusi, mutta ajan mittaan asioista sopiminen on helpottunut. Osa vanhemmista on käyttänyt lastenvalvojaa sovittelijana ja osa on tehnyt sopimuksia, jonka avulla asioista on päästy yksimielisyyteen.
Kun vanhemmilta kysyttiin, haluaisivatko he, että lapset olisivat kahdessa paikassa kirjoilla, niin vastaus oli suurimmalla osalla, että kyllä he haluaisivat. Ne vastaajat jotka halusivat muuttaa käytäntöä, kokivat kahden virallisen osoitteen reilummaksi sekä tasapuolisemmaksi. Toisaalta muutama vastaaja ei halunnut muuttaa nykykäytäntöä.
Mielenkiintoinen kysymys oli myös viranomaisten asenne vuoroasumiseen. Osalla sosiaalitoimen viranomaisista lienee vieläkin epäluuloja vuoroasumisen suhteen. Eräs vastaajista koki heidän asiaansa hoitaneen lastenvalvojan kannan hyvin negatiiviseksi, toisaalta toinen vastaaja koki, että heitä kohdeltiin kohteliaan neutraalisti. Tästä voi mielestämme päätellä, että suhtautuminen vuoroasumiseen vaihtelee eri paikkakunnilla, ja työntekijän oma mielipide saattaa vaikuttaa myös.
Vastaajien kommentteja:
”Alussa piti todella paljon selitellä. Nyt vuoroasuminen on niin paljon yleistynyt, että juurikaan enää ei tarvitse.”
”Oikeusaputoimiston henkilö oikein avarakatseinen ja viisas.”
”Koulutoimen suhtautuminen myötämielistä.”
”Lastenvalvoja suhtautui melko negatiivisesti eikä ymmärtänyt koko järjestelyä.”
”[Saimme osaksemme]hiljaista ihmettelyä”
Yhteenvetona tutkimuksestamme voi todeta, että mielipiteitä vuoroasumisen suhteen on hyvin monenlaisia. Kokemukset vuoroasumisesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Myös viranomaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet suhtautua vuoroasumiseen positiivisemmin. Tosin asenteita pitäisi vielä saada muutettua enemmän, ennen kuin vuoroasuminen koetaan edes samanveroiseksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen yhden kodin malli, missä toisesta vanhemmasta tulee lähivanhempi ja toisesta etävanhempi ja lapset käyvät sen etävanhemman luona ”vain kylässä”.
Hyvä erovanhemmuus
Vuoroasumistyöryhmä
Tuija Huisman
Pipsa Maylett
Reetta Järvinen
VUOROASUMINEN
1. Johdanto
Yhä useampi perhe valitsee erotessaan tapaamisratkaisun, jossa lapsen kumpikin vanhempi osallistuu aktiivisesti myös lapsen arkeen perinteisen "viikonloppuvanhemmuuden" sijaan. Tämän kautta ovat yleistyneet erilaiset laajan tapaamisen mallit sekä ns. vuoroasuminen.
2. Määritelmät
Seuraavassa Hyvä Erovanhemmuus ry:n määritelmät laajoille tapaamisille ja vuoroasumiselle. Luonapidon kokonaismäärissä huomioimme ns. säännönmukaisen tapaamisen, mistä on olemassa joko tapaamissopimus tai oikeuden päätös ja mikä koskee päiväkodin tai koulun lukuvuoden mukaisia tavanomaisia luonapitoaikoja, sekä sen lisäksi sopimuksen tai päätöksen mukaisen loma-ajan luonapidon.
2.1 Laajat tapaamiset
Laajoiksi tapaamisiksi voidaan laskea kaikki sellaiset säännönmukaiset tapaamiset, missä lapsi tosiasiassa viettää ns. etävanhempansa kanssa selvästi enemmän aikaa kuin sen perinteisen joka toisen viikonlopun (esim. joka toinen perjantai-ilta klo 18 - sunnuntai-ilta klo 18 = 4 vrk/kk).
Tavallinen laajojen tapaamisten malli on tänä päivänä tapaamiset, joissa lapsi menee ns. etävanhempansa luo joka toisen viikon torstaina tai perjantaina päiväkodista tai koulusta ja palaa maanantaina samaan paikkaan. Tämän lisäksi laajoihin tapaamisiin voi kuulua väliin jäävällä viikolla 1-2 yön yli kestävää tapaamisvuorokautta. Tapaamisia on tässä tapaamismallissa 8 - 10 yötä per kuukausi, mikä tarkoittaa vuositasolla 96 - 120 yötä. Tämän lisäksi tapaamisoikeuteen voi kuulua hyvinkin laaja loma-ajan luonapito, esim. puolet lapsen koulun kesälomasta = 5 viikkoa.
Koska laajoissa tapaamisissa on jo kyse siitä, että lapsella on eron jälkeen kaksi tosiasiallista kotia – yksi koti äidin luona ja toinen koti isän luona – yhdistyksemme pidämme kohtuullisena, että yhteiskuntamme myös tunnustaisi näiden perheitten todellisuuden ja poistaisi ne keinotekoiset esteet, mitä lainsäädännössä ja viranomaiskäytännöissä on asetettu todellisen vanhemmuuden jakamisen tielle. Käytännössä viranomaiset määrittelevät lapsiperheaseman siitä, kumman luokse lapsi jää kirjoille, mikä puolestaan aiheuttaa ongelmia monille laajoja tapaamisia toteuttaville etävanhemmille. Yhdistyksemme mielestä myös laajoja tapaamisia soveltava etävanhempi pitäisi voida katsoa lapsiperheelliseksi.
2.2 Vuoroasuminen
Hyvä Erovanhemmuus ry. laskee vuoroasumiseksi sellaiset tapaamiset, joissa lapsi viettää aikaa ns. etävanhempansa kanssa enemmän kuin 12 yötä kuukaudessa, tai yli 37 % kokonaisajasta. Käytännössä näissä asumisratkaisuissa lapsella on kaksi täysin tasavertaista kotia, jolloin viranomaisten vaatima jaottelu ”lähikotiin” ja ”etäkotiin” on keinotekoinen.
2.3 ”Perinteinen tapaamismalli”
Perinteisenä tapaamismallina voitaneen pitää tapaamisia, missä etävanhempi pitää lasta luonaan joka toisen viikonlopun, mikä tarkoittaa kuukausitasolla noin 4 vrk.
Tapaamisten jäädessä näinkin vähäisiksi on odotettavissa, että lapsi ja etävanhempi saattavat ajan mittaan vieraantua toinen toisistaan, elleivät erovanhemmat nimenomaan panosta tapaamisten toteutumiseen ja onnistumiseen. Mikäli vanhempi-lapsisuhde on vahva, sekä lapsi että vanhempi kokee usein perinteisen mallin mukaiset tapaamiset riittämättömiksi.
Yleinen harhakuvitelma on, että joka toinen viikonloppu olisi jonkinlainen ”suositus” ja että sitä laajemmat tapaamiset eivät toteuttaisi lapsen etua. Lienee kuitenkin varsin harvinaista, että hyvästä vanhemmasta pelkästään eron myötä tulisi vahingollinen lapselle. Lapsen ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus molempiin vanhempaansa, ja usein tämä oikeus turvataan paremmin muunlaisilla ratkaisuilla kuin perinteisellä tapaamismallilla.
3. Vuoroasumisen erityispiirteitä
Yhä useammat erovanhemmat pitävät arvossa sitä, että vanhemmat jatkavat lapsensa tasavertaisina vanhempina myös eron jälkeen ja tästä syystä jakavat myös lasten luonapidon puoliksi. Erilaiset vuoroasumisratkaisut ovatkin yleistyneet koko ajan. Tästä huolimatta kukaan ei tiedä, kuinka yleistä vuoroasuminen tosiasiassa on. Vaikka lapsi asuisi käytännössä puolet ajastaan ns. etävanhempansa luona, virallinen väestökirjanpito edellyttää, että lapselle kirjataan jompikumpi koti viralliseksi kotiosoitteeksi, mikä hankaloittaa tilastointia. Toisaalta väestökirjanpito ei myöskään huomioi etävanhemman kirjoilla olevia ns. tapaajalapsia mitenkään, vaan virallisesti eronnut etävanhempi tilastoidaan siviilisäätynsä mukaan joko eronneeksi tai lapsettomaksi pariskunnaksi, mikäli hänellä on uusi puoliso.
Vuoroasuminen on siinä mielessä poikkeava tapaamismalli, että siihen päätyvät tyypillisesti sopuisat tai muuten erityisen voimakkaasti lapseensa sitoutuneet erovanhemmat. Koska vuoroasuminen kuitenkin edellyttää, että riitaisetkin erovanhemmat pitävät yhteyttä toisiinsa, jotta lasta koskeva tieto kulkee kotien välillä, tämä saattaa osaltaan jopa hillitä vanhempien halua riidellä. Riitelyä toivottavampi tapa on hakea keskusteluapua, jotta eroon liittyvä riitely saadaan loppumaan. Äärimmäisen riitaisessa tilanteessa vuoroasuminen saattaa kaatua vanhempien kyvyttömyyteen sopia asioista, mutta toisaalta tieto siitä että vuoroasumisen jälkeen vanhemmat ovat oikeuden edessä tasavertaiset saattaa nostaa kynnystä aloittaa oikeusprosessia.
Vuoroasumisessa perinteinen "etävanhempi maksaa elatusmaksua" ei toimi kuin niissä tapauksissa, joissa vanhempien keskinäiset tuloerot ovat erittäin suuret. Vuoroasumistilanteessa onkin usein välttämätöntä, että vanhemmat laativat tarkemman elatussopimuksen, jossa sovitaan ihan yksityiskohtaisesti, että mitä lapsen kuluja kumpikin vanhempi ottaa hoitaakseen.
Yhdistyksemme on laatinut ns. elatusapulaskurin, jonka avulla on helppo arvioida lapsen kokonaiskulutusta niin, että lapsen kaikki kulut kummassakin kodissaan huomioidaan.
4. Kysely vuoroasumisesta
Koska yhdistyksemme jäsenistöön kuuluu paljon vuoroasumisperheitä, yhdistyksemme lähetti keväällä 2006 kyselyn jäsenillemme. Kysyimme seuraavia asioita:
1. Mikä sai teidät valitsemaan lapsillenne vuorottelevan asumisen?
2. Kuinka kauan teillä on ollut vuorotteleva asuminen?
3. Minkälainen vuoroasumisrytmi teillä on käytössä (esim. viikko-viikko tai joka toinen to-ma arkitapaaminen)?
4. Miten lapsenne ovat sopeutuneet eron jälkeiseen vuorottelevaan asumiseen?
5. Onko vuoroasuminen ollut mielestänne hyvä ja toimiva ratkaisu? Miksi?
6. Miten olette ratkaisseet lastenne elatuksen?
7. Oletteko pystyneet sopimaan lasten asioista?
8. Kenen luona lapsi on kirjoilla? Haluaisitteko muuttaa tätä käytäntöä niin että lapsella olisi kaksi virallista osoitetta?
9. Koetteko tarvitsevanne vertaistukea vuoroasumisratkaisunne suhteen?
10. Minkälaisiin asenteisiin olette törmänneet (esim. viranomaisten kanssa asioidessanne)?
5. Vuoroasumiskyselyn yhteenveto
Valtaosalla kyselyyn vastanneista lapset ovat viikko-viikko periaatteella, mutta myös muunlaisia asumisratkaisuja löytyi. Jossakin vuorottelurytmi vaihteli 5-12 päivään per koti, jossakin toisessa perheessä taas pohjana on vuoroviikkoperiaate, mutta lapset kuitenkin tapaavat toista vanhempaansa myös tämän ns. etäviikolla.
Kaikki kyselyymme vastanneet kertoivat, että lasten vuoroasuminen oli sujunut pääosin hyvässä hengessä.
”Kumpikaan vanhempi ei halunnut olla viikonloppuvanhempi. Ajattelimme myös, että on lasten etu, että molemmat vanhemmat pysyvät kuvioissa mukana.”
”Kumpikin halusi elää arkea lasten kanssa.”
”Tuntui kamalalta ajatukselta, että lapsi vieraantuisi isästään. Ratkaisu oli helppo tehdä.”
Vuoroasumista harkitsevia usein pelotellaan etukäteen lasten suhtautumisella. Valtaosalla kyselyymme vastanneista lapset olivat kuitenkin yllättäneet positiivisesti ja omaksuneet vuoroasumisen melko helposti. On tietysti selvää, että lapsille vanhempien ero on aina kova paikka, tapahtui se miten onnellisesti tahansa. Kuitenkin vastaajien lapset ovat olleet onnellisia siitä, että ovat saaneet eron jälkeen tavata kumpaakin vanhempaa yhtä paljon ja ovat saaneet elää tavallista elämää sekä äidin että isän kanssa.
Toki vuoroasuminen myös kuormittaa lasta jonkin verran. Toisaalta jos ajatellaan että mitä vaihtoehtoja on, niin tällainen kummankin vanhemman osallistuminen lapsen elämään on myös lasten mielestä se toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto olisi tietysti lapsen näkökulmasta, että äiti ja isä eivät eroa ollenkaan.
”Joskus tulee [lapsilta] jotain pientä kiukuttelua tavaroista mutta se on ohimenevää. Tyyliin asuisit itse kahta kotia. Lapsi ei myöskään pysty vedättämään meitä. Olemme alusta asti huolehtineet tiedottamisesta. Hyvät ja asialliset välit vanhempien välillä ovat vaikuttaneet asiaan.”
Kun asia käännettiin toisinpäin ja kysyimme vanhempien mielipiteitä, niin vanhemmat olivat positiivisella kannalla lähes sataprosenttisesti. Vuoroasuminen vastaajien mielestä onnistuu parhaiten, mikäli molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin ja pystyvät sopimaan lasten asioista asiallisesti. Elatusmaksuista lähes kaikki vastaajat olivat sopineet, ettei niitä makseta puolin eikä toisin. Tosin kaikki vastaajaperheet olivat tarkasti sopineet, mitä kumpikin vanhempi lapsen kuluista maksaa; esim. kuka maksaa lapsen harrastuskulut ja kuka vaatekulut. Moni eropari oli ratkaissut elatusasian avaamalla lapselle pankkiin elatustilin, johon kumpikin laittoi yhtä suuren summan rahaa ja josta maksetaan kaikki lapsen kustannukset.
Kyselyymme vastanneet vanhemmat ovat myös pystyneet sopimaan lähes kaikista lasten asioista. Alussa kaikilla yhteistyö hieman takkusi, mutta ajan mittaan asioista sopiminen on helpottunut. Osa vanhemmista on käyttänyt lastenvalvojaa sovittelijana ja osa on tehnyt sopimuksia, jonka avulla asioista on päästy yksimielisyyteen.
Kun vanhemmilta kysyttiin, haluaisivatko he, että lapset olisivat kahdessa paikassa kirjoilla, niin vastaus oli suurimmalla osalla, että kyllä he haluaisivat. Ne vastaajat jotka halusivat muuttaa käytäntöä, kokivat kahden virallisen osoitteen reilummaksi sekä tasapuolisemmaksi. Toisaalta muutama vastaaja ei halunnut muuttaa nykykäytäntöä.
Mielenkiintoinen kysymys oli myös viranomaisten asenne vuoroasumiseen. Osalla sosiaalitoimen viranomaisista lienee vieläkin epäluuloja vuoroasumisen suhteen. Eräs vastaajista koki heidän asiaansa hoitaneen lastenvalvojan kannan hyvin negatiiviseksi, toisaalta toinen vastaaja koki, että heitä kohdeltiin kohteliaan neutraalisti. Tästä voi mielestämme päätellä, että suhtautuminen vuoroasumiseen vaihtelee eri paikkakunnilla, ja työntekijän oma mielipide saattaa vaikuttaa myös.
Vastaajien kommentteja:
”Alussa piti todella paljon selitellä. Nyt vuoroasuminen on niin paljon yleistynyt, että juurikaan enää ei tarvitse.”
”Oikeusaputoimiston henkilö oikein avarakatseinen ja viisas.”
”Koulutoimen suhtautuminen myötämielistä.”
”Lastenvalvoja suhtautui melko negatiivisesti eikä ymmärtänyt koko järjestelyä.”
”[Saimme osaksemme]hiljaista ihmettelyä”
Yhteenvetona tutkimuksestamme voi todeta, että mielipiteitä vuoroasumisen suhteen on hyvin monenlaisia. Kokemukset vuoroasumisesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Myös viranomaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet suhtautua vuoroasumiseen positiivisemmin. Tosin asenteita pitäisi vielä saada muutettua enemmän, ennen kuin vuoroasuminen koetaan edes samanveroiseksi vaihtoehdoksi kuin perinteinen yhden kodin malli, missä toisesta vanhemmasta tulee lähivanhempi ja toisesta etävanhempi ja lapset käyvät sen etävanhemman luona ”vain kylässä”.
Hyvä erovanhemmuus
Vuoroasumistyöryhmä
Tuija Huisman
Pipsa Maylett
Reetta Järvinen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuosta (liian) pitkästä jutusta paistaa mielestäni läpi se olettamus, että äiti on lähivanhempi ja sitten pyöritellään isälle etänä erilaisia kuvioita. Vaikka itse teksti on melko neutraalisti kirjoitettu. Kun ottaa huomioon palstan (Isien jutut) ja otsikon (Kunnolliset isät huom!), pitäisi asiaa tarkastella myös siltä kannalta, että isä on lähivanhempi ja äiti etä. Juttu olisi ollut vakuuttavampi, jos Tuijan, Pipsan ja Reetan lisäksi allekirjoittajina olisi ollut myös "Jussi", "Mikko" ja "Pekka".
t. yh-isä
Puhut ihan asiaa ja (turhan) pitkä lainaukseni oli.... Pointtini oli tietenkin että usein asia on niin että isä on se etä. Ja vaikka tilanne olisikin toisinpäin niin mielestäni ko. yhdistys ajaa hyvää asiaa, eli sitä että lapsella säilyisi OIKEASTI kaksi vanhempaa ja yhteiskunnallinenkin suhtautuminen olisi OIKEASTI sen mukaista. Ja näin siis jos molemmat vanhemmat kunnollisia huoltajiksi.
T.Alkup. (etäisä vasten tahtoaan)
entäs ku isi ei ole ollu aiemmin kiinnostunut lapsesta, vasta eron jälkeen? Ensimmäistä kertaa hoiti lasta ilman äitiä enemmän kuin pari tuntia ulkoilua/vierailua mummolassa ja lapsi oli jo nelivuotias, nyt kohta seitsenmän. Ei tajua että lapsi on erilainen kuin aikuinen
Tuohon kommenttiisi ja tilanteeseesi mitään kun molempia ei tässä voi kuulla tasapuolisesti..Nimittäin jollain tuollaisella yritti oma exäkin saada lasta minulle mahd. vähän. Ei onnistunut koska puhui P:tä ja lapsi nykyisin 5 yötä kerrallansa ja kaikki menee hyvin. Olisit tyytyväinen kun isä haluaa tavata ja olla lapsensa kanssa!
Eron jälkeen isää ei kiinnostanut lapsi lainkaan. Yht'äkkiä kiinnosti, koska minulla elämässäni toinen mies.
Isä esittelee lapselle kaikki hoidot ja satunnaiset tuttavat. Isä käyttää alkoholia ja muita "nautintoaineita". Todellakin rajoitin tapaamisia aika rankalla kädellä.
Lapsi ei ole lelu ja sillä ei pitäisi voida kokeilla.
Nyt isä on ryhdistäytynyt ja käyttätynyt "kunnolla". saa tavata enemmän. Jos lapsen kehitystä häiritsevää käytöstä on jatkossa rajoitan tapaamisia jälleen.
En todellakaan kerro lapselle mitään negatiivista isästään tms, mutta lapsen kanssa oleminen ei ole huvipuisto ja lasta ei voi sellaisena käyttää. Tarkoittaa tavata silloin kuin itselle sopii tai silloin kun ei huvita ryypätä..
Luojalle kiitos hyvistä isistä, onneksi niitäkin on!
"Luojalle kiitos hyvistä isistä, onneksi niitäkin on! ..toiset äidit eivät vaan arvosta heitäkään vaan toimivat kuten sinä :(
Jos sinulla on lapsia ja ajattelet sellaisen vanhemman , joka käyttää huumeita ja viinaa olevan kelvollinen ja KYKENEVÄ huolehtimaan alle 1 v ikäisestä lapsesta (poika oli 10kk erotessamme), kannattaisi pysähtyä miettimään..
Pojan isä saa tavata nykyään lastaan paljon enemmän (lähes aina halutessaan, jos ei nyt satu oleen jotkut häät tai läksiäiset just silloin).
Mutta valitettavasti minun on otettava huomioon myös isän historia eli jos ryyppy putkea alkaa pukkaan päälle, niin kyllä viikonloppu- tai muut tapaamiset jää väliin.
Jos tämä on sinusta huonoa vanhemmuutta, en tiedä mikä on hyvää. Meillä isää ei lapsi kiinnostanut pätkääkään, isä oli ainoa henkilö jota poika esim. vierasti. Mutta se on kiva teilata kaikki äidit katkeriksi ja sitä kautta kostokierteessä eläviksi.
Poikani isä on nyt uuden perheensä kautta oppinut mitä vanhemmuus tarkoittaa ja osaa arvostaa aikaa lastensa kanssa. Valitettavasti (hänen omalta kannaltaan) hän ei pitänyt sellaisia asioita mitenkään tärkeinä poikamme ollessa pieni =(
(Ja jotta ei tarvitse luulla minun haikailevan ja kadehtivan hänen uutta elämäänsä, kerron minullakin olevan uuden suhteen ja onnellisen perheen. Jossa toisena osapuolena on lasten kanssa vietettyä aikaa arvostava isä)
Zorry. Luin kiireesti viestin ja vastasin vielä kiireemmin..Ei tietenkään holistille yms. sellaiselle uskalla antaa lasta..en ainakaan minä uskaltaisi...Tarkoitukseni oli puhua kunnon vanhemmista ja siitä että molemmat vanhemmat (jos siis kunnollisia) saisivat olla mahd yhtä paljon lapsen kanssa...tuntuisi lapsen edulta ja siitä kokemuksetkin enimmäkseen puhuvat.
Kannattaisi huomioida, että kaikki tilanteet ovat yksilöllisiä ja on myös olemassa niitä perheitä, joissa isä on se kiusantekijä, joka uhkailee oikeuteen menemisellä ja keskittyy omien oikeuksiensa ajamiseen. Kaikki äidit eivät ole vittupäitä, vaan useat ihan oikeasti haluavat lastensa isäsuhteen säilyvän mahdollisimman hyvänä ja etsivät siihen parasta ratkaisua. He tajuavat, että hakaloittamalla lapsen ja isän suhteen ylläpitoa he vahingoittavat, ei suinkaan isää, vaan omia lapsiaan! LÄHTÖKOHTANA ON KUITENKIN AINA LAPSEN ETU EIKÄ ISÄN ETU SEN ENEMPÄÄ KUIN ÄIDINKÄÄN! Muistakaa myös, että lapsia on hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä. Puhuttaessa hyvin pienistä lapsista, ollaan täysin eri tilanteessa kuin kouluikäisten tai teini-ikäisten kohdalla. Vuoroviikkoasuminen ei tee isästä tai äidistä kunnollista, vaan ihan muut seikat (aito läheinen ja lämmin sekä lapsen kehitystä tukeva kontakti, johon ei välttämättä tarvita vuoroviikkoasumista). Koitetaanpas nyt pitää asiat oikeissa mittasuhteissa puolin ja toisin!