eli olin 16 ja mies 20v, kun sain tietää odottavani vauvaa,muutimme yhteen,menimme kihloihin ja sen jälkeen naimisiin.
mies lähti inttiin ennen vauvan syntymää eli kerkesin olemaan ns yh:kin 1/2 vuotta,siihen aikaan intissä oltiin kaikki viikot paitsi keskiviikkoisin pääsi käymään kotona klo 18-24 ja viikonloppuisin pääsi la klo 12-su 24 takaisin.
eli ei ollu mies kotona auttamassa,kakkapyykin kanssa.
No ukko tuli intistä ja meni töihin ,elämä normalisoitui.19 vuotta just täyttäneenä synnytin toisen lapseni,ja elämä jatkui entisellään.
22 vuotiaana sain kolmannen,,,
nyt kymmenen vuotta myöhemmin,lapseni on jo 15,13 ja 10 vuotiaat.
vakituisessa työssä olen ollut kohta 7 vuotta,
(mieskin on ollut jo samassa paikassa 18 vuotta)
lisäksi meidän perheesseen kuuluu 2 koiraa ,kissa ja akvaario täynnä kaloja.
Syyskuun alussa pitäis miehen kanssa jotenkin juhlia,kun meidän tarinamme on kestänyt 18 vuotta,eikä isompia ongelmia ole ollut paitsi vuodet 7 ja 13 oli vaikeat,mutta niinhän sitä sanotaankin.
Tässä on teille esimerkki että kyllä elämässä voi selvitä hengissäkin vaikka nuori olisi lapsen saadessaa,ja koulut on jäänyt kesken.
mies lähti inttiin ennen vauvan syntymää eli kerkesin olemaan ns yh:kin 1/2 vuotta,siihen aikaan intissä oltiin kaikki viikot paitsi keskiviikkoisin pääsi käymään kotona klo 18-24 ja viikonloppuisin pääsi la klo 12-su 24 takaisin.
eli ei ollu mies kotona auttamassa,kakkapyykin kanssa.
No ukko tuli intistä ja meni töihin ,elämä normalisoitui.19 vuotta just täyttäneenä synnytin toisen lapseni,ja elämä jatkui entisellään.
22 vuotiaana sain kolmannen,,,
nyt kymmenen vuotta myöhemmin,lapseni on jo 15,13 ja 10 vuotiaat.
vakituisessa työssä olen ollut kohta 7 vuotta,
(mieskin on ollut jo samassa paikassa 18 vuotta)
lisäksi meidän perheesseen kuuluu 2 koiraa ,kissa ja akvaario täynnä kaloja.
Syyskuun alussa pitäis miehen kanssa jotenkin juhlia,kun meidän tarinamme on kestänyt 18 vuotta,eikä isompia ongelmia ole ollut paitsi vuodet 7 ja 13 oli vaikeat,mutta niinhän sitä sanotaankin.
Tässä on teille esimerkki että kyllä elämässä voi selvitä hengissäkin vaikka nuori olisi lapsen saadessaa,ja koulut on jäänyt kesken.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta turha sitä on kouluttamattomuudellaan kehua...yritit varmaan tuolla kirjoituksela todistella jotain itsellesi, ja on sulta melkosen vastuutonta "innostaa" vielä nuoria ja elämää vähemmän nähneitä hankkiutumaan "kodin hengettäreksi".ennemmin pitäisi innostaa se koulu käymään loppuun ja elämään myös omillaan kuin että suoraan lapsuudenkodista muuttaisi poikaystävän luo asumaan..ei siinä mitään pahaa sinänsä ole, mutta siinä et opi olemaan itsenäinen.
sullakin taisi olla vaan kiire johonkin..niinkuin nykyään kaikilla tuntuu olevan..äkkiä mies,lapsi,yhteinen asunto ja kaikki nyt heti!!!
ehtii hyvin vielä opiskelemaankin. Kaikkea muuta voi tehdä mm opiskellakin voi minkä ikäisenä vain, mutta lapset on syytä saada nuorena. Moni lasten hankkimista lykännyt jää kokonaan lapsettomaksi.
hoputtaa ketään mihinkään vaan
tässä oli esimerkki ihmisestä joka vastusti aborttia vaikka neuvolassa sitä tuputettiinkin,
ihminen joka sai usein kuulla
"kakarat tekee kakaroita"
lauseen selkänsä takana,neuvolassa katsottiin suurennuslasin alla,sekä äiti että vauva läpi.
mutta penniäkään ylimääräistä tai ns sossun rahoilla en ole lapsiani kasvattanut,välillä on ollut saatanankin tiukkaa mutta aina on selvitty.
edes asumistukea ei olla saanu inttiajan jälkeen.
Anteeksi nyt vain, että olen tällainen kielipoliisi, mutta tekstistäsi ei saanut mitään selvää. Isot kirjaimet, pilkut ja pisteet puuttuu. Todella vaikea selkoista. ;)
Just just, olipas taas kannanotto. Mun mielestä on ainakin hienoa, että ihminen on selvinny noin hyvin ja noin nuorena. Miksi pitää tollein morkata? Miten voi tietää mikä on paras tapa tehdä asiat ja milloin? Ei missään lue, miten tää elämä tulis elää? Ja kerkee sitä kouluttautua myöhemminkin, jokainen tekee ja elää tyylillään. t. 30 v, esikoista odottava ja koulut jo käynyt.
Ensimmäisen kerran tulin raskaaksi 16 vuotiaana, toisen kerran 17 vuotiaana ja kolmannen kerran 20 vuotiaana.
Nyt lapset 18-,17- ja 14 vuotiaita.
Rankkaa oli, mutta selvittiin. Nyt lapset vastuullsia nuoria kaikki.
Enpä kyllä suosittele lasten hankkimista silloin kun on vielä itsekin lapsi. En tosiaan haluaisi olla mummo vielä tässä iässä..
Minusta on kiva, että alk.per. kirjoitti. Aina täällä saa lukea synkyyttä ja haukkumista. Hienoa nähdä ja lukea, että niitäkin ihmisiä on ketkä haluavat tuoda omat positiiviset kokemuksensa esille ja sitä kautta tsempata muita. :)
Hei aikoinaan teiniäiti!
Haluaisin kuulla lisää vanhemmuutesi alkuajoista ja siitä, miten arki käytännössä sujui.
Olen toimittaja ja työn alla on juttu juuri tällaisista selviämisistä. Teiniäiti voi pärjätä! Asiat voivat sujua!
Jos haastattelu sopisi, vastaa minulle tähän viestiin. / laita vaikka nimesi. Lähetän sinulle sitten yhteystietoni.
Ystävällisin terveisin,
LN
[email protected]
tässä on sähköposti osoitteeni jos haluat vielä kuulla jotain...
T:L
Kun muutimme yhteen poikaystäväni kanssa 9/91 niin meillä oli kaikki vauvan tavarat valmiina,itselle vain patja,ei sänkyä,sterotaso,stereot sekä videot ei telkkaria,jalkalamppu josta puuttui kupu.
astioita tarvittava määrä,kaikkia kaksi.
kahvinkeitinkin ostettiin kirpputorilta yhdellä markalla.ja se toimi.
mutta puolen vuoden päästä oli jo kaikki mitä tarvittiin.
kihloihin menimme 10/91 kun oli hyvä alennusmyynti kaupassa,sormuksia sai 2 yhden hinnalla.Häitä vietimme 11/91 kun sain luvan Presidentiltä.Nekin oli hyvin yksinkertaiset,pukuni oli itsetehty,pari kakkua,keksiä pullaa ja tietysti kahvia.
Vain lähimmät oli pyydetty.
No vauva syntyi sitten tammikuun puolen välin aikoihin ja mies oli mukana synnytyksessä ,se alkoi aamulla puol neljän aikoihin ja vauva rääkäisi 15 yli 5:den iltapäivällä.
2750g ja 49cm,pieni tyttö,oli perjantai.
tiistaina pääsin sairaalasta ja isäni haki meidät,muistan kun kysyin kannatko vauvan vai tavarat niin sain vastauksen tavarat painaa enemmän otan ne.
Menin vanhempieni luo ja olin siellä ensimmäisen viikon kun piti ns toditella isälleni että kuulen kyllä kun vauva yöllä itkee ja että osaan hoitaa sitä.mieheni sain sitten "isyysvapaata" armeijasta 6 päivää jolloin muutin omaan kotiimme.Pikkuveljeni oli henkisenä tukena kesään asti.(asui luonani ja kävi sieltä koulua.)
Vauva ei valvottanut,ei turhia huutanut.
Rahan kassa oli tietty tiukkaa ,mutta selvittiin.
joka päivä lämmin ruoka,puhtaat ja ehjät vaatteet.
Henkistä tukea saatiin, molempien vanhemmilta sekä veljeni olivat hyvin apuna.
Oli tietysti niitäkin jotka arvostelivat,kauhistelivat ja esim neuvolassa oltiin suurennuslasin alla.
Mitään ei ollut vara uutena ostaa,kaikki oli käytettyä mutta ehjää.
muistan miten umpihangessa työnsin vaunuja jonka alla oli kauppakassit,rahapäivänä oli vara mennä linja-autolla kaupunkiin silloin kiertelin paljon kaupungissa/kaupoissa.Ja kun vauvan tuli nälkä menimme johonkin kahvilaan syömään.En tiedä katsoivatko ihmiset nuoruuttani vai eikö ne olleet aimemmin nähneet kun vauvaa imetettiin,niin hölmistyneen näköisiä olivat.