Hei
Luin juttuja syömishäiriöistä muuten vain netistä. Törmäsin myös BED:n määritelmään, joka minusta sopii tekoihini erittäin kattavasti.
Olen aina ollut pyöreä, tällä hetkellä hyvin ylipainoinen. Indeksini on noin 40, toistuvista laihdutusyrityksistä huolimatta. Kaksi vuotta sitten laihdutin 15 kiloa, joka tuli vuodessa takaisin masennuksen uusiutumisen myötä.
Nykyään ostan karkkia, suklaata, keksejä, jäätelöä, leivoksia, mitä tahansa, jonka sitten ahmin kerralla ja piilotan todisteet avomieheltäni. En pysty jättämään mitään myöhemmäksi. Häpeän tätä, enkä ole pystynyt kertomaan kenellekään asiasta. Meneillään on myös toinen lääkkeillä melko oireettomana pysyvä masennusjaksoni, joka nyt on jatkunut pari vuotta.
Olen 21v nainen. Pitäisikö tästä puhua lääkärille tai jollekin, voiko tällaista hoitaa, vai onko tämä edes muuta kuin tahdonpuutetta? En oksenna ruokaa, lihon vain. Ahmin erityisesti ollessani alakuloinen, tai kun asiat menevät huonosti.
Luin juttuja syömishäiriöistä muuten vain netistä. Törmäsin myös BED:n määritelmään, joka minusta sopii tekoihini erittäin kattavasti.
Olen aina ollut pyöreä, tällä hetkellä hyvin ylipainoinen. Indeksini on noin 40, toistuvista laihdutusyrityksistä huolimatta. Kaksi vuotta sitten laihdutin 15 kiloa, joka tuli vuodessa takaisin masennuksen uusiutumisen myötä.
Nykyään ostan karkkia, suklaata, keksejä, jäätelöä, leivoksia, mitä tahansa, jonka sitten ahmin kerralla ja piilotan todisteet avomieheltäni. En pysty jättämään mitään myöhemmäksi. Häpeän tätä, enkä ole pystynyt kertomaan kenellekään asiasta. Meneillään on myös toinen lääkkeillä melko oireettomana pysyvä masennusjaksoni, joka nyt on jatkunut pari vuotta.
Olen 21v nainen. Pitäisikö tästä puhua lääkärille tai jollekin, voiko tällaista hoitaa, vai onko tämä edes muuta kuin tahdonpuutetta? En oksenna ruokaa, lihon vain. Ahmin erityisesti ollessani alakuloinen, tai kun asiat menevät huonosti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ahmin aivan älyttömästi herkkuja kerralla. Sen hetken kun ahmin olo on hyvä mutta sen jälkeen ahdistaa niin että haluaisi sukeltaa peiton alla ja pysyä siellä. Elämä pyörii ruuan ympärillä ja kaikki tuntuu niin synkältä...Ensi viikolla menen lääkäriin, toivottavasti saisin jotain apua.
Minullakin on lääkäri ensi viikolla. Minun ei varmaan pitäisi olla vaikea kertoa tästä lääkärilleni, mutta... Tuntuu, että se katsoo, että mitä vittua, oletko keksinyt uutta ruikutettavaa? Tai ainakin minusta tuntuu, että kun tämä toinen on kondiksessa lääkkeiden avulla, tämä toinen olisi keksitty. Tai jotain... Mutta kun ajattelen asiaa, niin onhan tämä ollut melkein aina seuralaiseni, ahmiminen ja onni.
Ahmiminen on vain lisääntynyt, joksikin aikaa se jäi pois tavattuani avomieheni, mutta nykyään se on taas melkoisen hallitsematonta.
Toivotan sinulle onnea lääkärisi kanssa.
Sain lääkäriltä lähetteen psykiatrille...pelottaa
toivon kuitenkin että se on uuden paremman alku
Ns. tunnesyömisessä tai lohtusyömisessä on kyse kaikesta muusta kuin tahdonpuutteesta. Usein ihminen kohtelee ruumistaan kaltoin, koska on tullut kaltoin kohdelluksi, tai yrittää ruoalla hoitaa sisäisiä ratkaisemattomia ongelmiaan. Itsensä syyllistäminen (puhumattakaan muiden esittämistä syytöksistä) enemmänkin pahentaa ongelmaa: usein kyse on siitä, ettei BED-potilas arvosta eikä rakasta itseään tarpeeksi. Ongelman ydin ei ole sinänsä ruoka, vaan hoito lähtee ihmisen elämässä olevien ongelmien ratkaisemisesta ja esimerkiksi masennuksen hoidosta tai itsetunnon parantamisesta. Kun ihminen pääsee jaloilleen, suhde ruokaankin muuttuu yleensä neutraalimmaksi.
Ilman muuta sinun on mahdollista saada hoitoa, ja vaikuttaa ilmeiseltä, että sinulla on BED. Julkisen terveydenhuollon tyypit eivät aina ota ongelmia tosissaan, mutta ei pidä luovuttaa. Terveyskeskuksesta osataan vähintään kertoa, mistä hakea apua. Yksi tapa on esim. hakeutua omalääkärille ja kysyä mahdollisuutta päästä psykologin tai psykiatrin juttusille. Yksityisellä hoituu helpommin, mutta on myös kalliimpaa. Kaikki kallonkutistajat eivät tosin välttämättä ymmärrä mitään syömishäiriöiden hoidosta. Jaksamista!