Hei!
Minulla on jo jonkun aikaa ollut ihan hirveä meno päällä. En ajattele muuta kuin ruokaa ja liikuntaa. Välillä saan kamalia ärsytys-kohtauksia ja alan huutamaan ilman mitään järkevää syytä sisarelleni/vanhemmilleni. Olen huomannut myös, että olen ikuinen aloittaja. Ajattelen; no hyvä on, tänään vielä syön, mutta huomenna sitten aloitan terveellisesti. Tänäänkin löysin itseni halimasta pönttöä, vaikka lupasin itselleni eilen etten enää koskaan oksenna jos en ole oikeasti mahataudissa tai jotain. Sitten itketti kamalasti kun ei oksentamisesta tullut yhtään mitään. Olen juossut jo aika monta päivää pitkiä lenkkejä, mutta tämän päivän aijon pitää vapaata koska se on muutenkin ihan pilalla. Rintalasta näkyy yhä selvemmin ja läheisten kommentit pelottaa. Tiedän tavallaan etten ole läski, mutta aina kun katson peiliin sieltä tuojottaa huonoihoinen ruma ihrapallero. Olen halunnut jo jonkin aikaa kertoa jollekin ongelmistani, mutta sanat tukahtuvat kurkkuun ja päädyn sanomaan sen sijasta jotain muuta typerää. Olen maininnut joskus kaverille asiasta, mutta hän ei taida älytä mitä syömishäiriö edes tarkoittaa tai ainakaan hän ei pidä sitä vaarallisena. Sanoi minulle vain naureskellen että minun pitää syödä enemmän. Joskus alan höpöttämään hänelle ruuasta ja liikunnasta jos muutakaan puheenaihetta ei löydy. Jotenkin on tyydyttävää tietää että itse pystyy EDES VÄLILLÄ hallitsemaan syömistään ja liikkumistaan paremmin kuin paras ystävänsä. Samalla olen yrittänyt kertoa ongelmistani, mutta kätken sen liian taitavasti sanoihin eikä kaveri tajua tarkoitusta. Hän käskee vaan sulkemaan suuni ja sanoo ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa jorinani tai vain ''joo joo, mulle on kuule ihan sama''. Omista asioistaan hän kyllä jaksaa haasta ''siis mä syön niin paljon, enkä siltikään liho :OO'' tai ''hyi mulla on selässä finni yäks'' jep jep...
Äh, kohta taas syömään kaalipataa, äiti pakottaa vaikkei yhtään tekisi mieli.
No jaa, siinä purkautumiseni sitten, pakko oli vaan jonnekin laittaa ajatuksensa, anteeksi.
Omia tarinoitanne voitte tänne myös laittaa jos jaksatte olisi kiva (tai no joo, kiva ja kiva...) tietää ettei ole yksin tämän paskan keskellä. Vaikken tietenkään toivo kenellekään tällaista ja kaikille sairastaville nopeaa paranemista =)
Minulla on jo jonkun aikaa ollut ihan hirveä meno päällä. En ajattele muuta kuin ruokaa ja liikuntaa. Välillä saan kamalia ärsytys-kohtauksia ja alan huutamaan ilman mitään järkevää syytä sisarelleni/vanhemmilleni. Olen huomannut myös, että olen ikuinen aloittaja. Ajattelen; no hyvä on, tänään vielä syön, mutta huomenna sitten aloitan terveellisesti. Tänäänkin löysin itseni halimasta pönttöä, vaikka lupasin itselleni eilen etten enää koskaan oksenna jos en ole oikeasti mahataudissa tai jotain. Sitten itketti kamalasti kun ei oksentamisesta tullut yhtään mitään. Olen juossut jo aika monta päivää pitkiä lenkkejä, mutta tämän päivän aijon pitää vapaata koska se on muutenkin ihan pilalla. Rintalasta näkyy yhä selvemmin ja läheisten kommentit pelottaa. Tiedän tavallaan etten ole läski, mutta aina kun katson peiliin sieltä tuojottaa huonoihoinen ruma ihrapallero. Olen halunnut jo jonkin aikaa kertoa jollekin ongelmistani, mutta sanat tukahtuvat kurkkuun ja päädyn sanomaan sen sijasta jotain muuta typerää. Olen maininnut joskus kaverille asiasta, mutta hän ei taida älytä mitä syömishäiriö edes tarkoittaa tai ainakaan hän ei pidä sitä vaarallisena. Sanoi minulle vain naureskellen että minun pitää syödä enemmän. Joskus alan höpöttämään hänelle ruuasta ja liikunnasta jos muutakaan puheenaihetta ei löydy. Jotenkin on tyydyttävää tietää että itse pystyy EDES VÄLILLÄ hallitsemaan syömistään ja liikkumistaan paremmin kuin paras ystävänsä. Samalla olen yrittänyt kertoa ongelmistani, mutta kätken sen liian taitavasti sanoihin eikä kaveri tajua tarkoitusta. Hän käskee vaan sulkemaan suuni ja sanoo ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa jorinani tai vain ''joo joo, mulle on kuule ihan sama''. Omista asioistaan hän kyllä jaksaa haasta ''siis mä syön niin paljon, enkä siltikään liho :OO'' tai ''hyi mulla on selässä finni yäks'' jep jep...
Äh, kohta taas syömään kaalipataa, äiti pakottaa vaikkei yhtään tekisi mieli.
No jaa, siinä purkautumiseni sitten, pakko oli vaan jonnekin laittaa ajatuksensa, anteeksi.
Omia tarinoitanne voitte tänne myös laittaa jos jaksatte olisi kiva (tai no joo, kiva ja kiva...) tietää ettei ole yksin tämän paskan keskellä. Vaikken tietenkään toivo kenellekään tällaista ja kaikille sairastaville nopeaa paranemista =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedätkö mitä ! Oikeesti ku luin ton sun tekstin nii tuntu ihan niinku oisin ite sen tohon raapustanu !:o Mulla just ollu tänään sellanen masis päivä.. Oon syöny vaikka mitä ja lihonu 5kg..no en nyt varmaan ihan sentään, mut kumminki.
Mulle tuli mieleen, et haluisit sä antaa sun mesee, jos siel voitas jutella . :) Ois tosi mukava
mutta olis kamalaa jos joku tunnistais :/ Voit sä toki sun mesen antaa jos jaksat nii voin lisätä? Ei tietenkää tartte jos et halua =)
Jep, nää mässäilypäivät on niin perseestä, oispa ees vähän korkeempi itsekuri mulla, argh.
Hei!
Kerro tilanteestasi heti vanhemmille ja ota yhteyttä lääkäriin ja SYLI ry:n eli syömishäiriöliittoon. Sun tilanteesi on jo vakava! Harmi, ettei kaverisi ymmärrä tilannettasi, vaikka selkeesti "huudat apua!"