Ei jaksais!

En osaa auttaa, mutta tunnen syvää empatiaa sinua kohtaan. Meillä on aivan samaa. Kiellän jonkun asian ja kohta taas jankataan samaa asiaa. Ei tunnu muistavan, että juuri kiellettiin. Tekemisen puute vaivaa ja vaikka keksisi ohjelmaa, loppuu mielenkiinto nopeasti, koska en ehdi jatkuvasti valvoa toimintaa (muut lapset vaativat huomiota myös).
Esim. Mattolaiturille mentiin ja annoin oman maton lapselle pestäväksi. Näytin mallia - mäntysuopa, harjaus, vettä. Lapsi oli innostunut ja lähdin pienempien luokse ja oletin, että homma jatkuu, niinkuin näytettiin. Sen sijaan lapsi oli lurannut koko pullon mäntysuopaa pieneen räsymattoon ja muiden mattojen pesun sai unohtaa. Samana päivänä mankui jäätelöä varmaan sata kertaa ja astui kiipeilytelineessä pikkusiskon sormille jne.

Aina aamulla ajattelen, että tänään mä yritän tehdä hyvän päivän. Aina kuitenkin meinaa hermot mennä. Otsa menee kurttuun ja ilme on kärttyinen. Tosi kivaa kaikille lapsille.

Mä ajattelin kokeilla jotain viikko-ohjelmaa. Mietin toimintaa joka päivän aamuun ja iltapäivään ja tehdä sitten kalenterin. Ajattelin ottaa pojan mukaan ruuan laittoon. Ajattelin, että ehkä se jankkaaminen helpottuis, kun ois selkeästi tiedossa, mitä tehdään ja ehkä sitten myös huomaisi, ettei aina tarvii olla kaveria ja "äksöniä" Toisaalta mietin myös, että jankkaaminenkin voi olla tahatonta, ei niinkään kiusaamista, vaikka se ärsyttävää onkin. Kysyin lapselta "mitä äiti justiin sanoi siitä jäätelöstä, että saatko vai et" ja lapsi katsoi hölmönä minua ja sanoi "en muista". Että semmosta. Voimia vaan meille!

Minkä ikäinen poikasi on?

Ensimmäinen lomaviikko etenkin vaikean kouluvuoden jälkeen on rankkaa, koska lapsi saa vihdoin purkaa kaikkea sisällään pitämäänsä. Ne pitää ravistella ulos ennen kuin voi alkaa kesärytmiin ja löytää oman elämänsä tahdin.

Henkilökohtaisesti uskon, että aikaa kannattaisi käyttää ihan päivärytmin selvittämiseen, esim. teette paperille päiväaikataulun ja käytte sen yhdessä läpi. Herätys klo , aamiainen klo jne.

Oma tarkkavaisuushäiriöiseni ei jaksaisi tuollaista määrää harrastuksia. Hän kaipaa myös paljon omaa rauhaa muulta perheeltä.

Minusta tärkeintä olisi, että perheen aikuiset jaksaisivat ottaa vastaan meluamisen ja mököttämisen hymyillen. Anna vaan pojan istua nurkassa murjottamassa niin kauan että kyllästyy. Ei se ole vaarallista. Sano, ettei sinua hetkauta mikään, laittelet tässä ruokaa ja poika voi tulla, kun on valmis. Ja ota hymyllä vastaan ja halaa ja anna kiitosta joka hetki, kun näyttää että hänen oikea leppoisa lomaminänsä on tullut esiin.

Meillä on vähän sama juttu, pitää keksiä tekemistä joka päiväksi ettei mene pelkkään nalkuttamiseen ja huutamiseen. Kesäleirit on hyvä juttu jos lapsi suostuu sellaiseen menemään. Poikamme on kohta 11(ADHD) ja nyt vasta hän uskaltaa mennä leirille kavereiden kanssa.
Jos lapsesi pitää urheilusta häntä voi kannustaa pitämään kirjaa saavutuksistaan, esim. jos pyöräilet 5 km joka päivä keksin yllätyksen. Yllätyksen ei tarvitsee olla mitään rahaa tai karkkia vaan se voi olla vaikka yhdessäoloa aivan kaksistaan äidin tai isän tai jonkun muun aikuisen kanssa.
Kävimme perhekoulua (POP) nuorimman kanssa viime vuonna (hänellä on ADD)sieltä saimme hyviä ideoita mitä asioita voi tehdä aivan ilmaiseksi tai halvalla lapsensa kanssa mutta siinä täytyy molempien vanhempien olla mukana jujussa koska ei sitä muuten jaksa. Voit kysyä paikkakunnallasi perhekoulusta tai ADHD-center kotisivuilta.
Vanhempina me emme olisi jaksaneet jollemme olisi saaneet tukiperhettä pojillemme, he ovat tukiperheen luona yhtenä viikkonloppuna kuukaudessa ja se auttaa meitä jaksamaan.

Sitten voit ottaa yhteyttä muihin perheisiin missä on lapsia joilla on erityisvaikeuksia ja mennä vaikka retkelle Puuhamaalle tai johonkin muuhun paikkaan, ehkä se tuntuu raskaalta mutta se on hyvä tavata muita vanhempia ja tuulettaa ajatuksia.
Toivottavasti saatte tarpeeksi terapioita ja psyykkistä apua teidän lapsellenne ja teille vanhemmille.
Minun henkireikäni on sauvakävely varhain aamuisin jo ennen kuutta.
Voimia teidän koko perheelle!

riittää sullakin.

ite jaksan seuraavanlaisin keinoin:

kun lapsi jankkaa samaa asiaan jo 5kertaa niin sanon että "kuulin asian jo, nyt voit vaihtaa levyä."

meillä on käytössä kiltteys karkit eli peli säännöt tehty perheeseen. lapsien kanssa käydään asiat läpi mitää saa tehdä mitä ei, jos on tuhma, menettää yhden kilteys karkin eli kun jostain asiata on annettu jo 2 varoitusta niin kolmannesta kerrasta menettää karkin.

karkit jaetaan aamulla ja illalla,

aamu karkin saa kun on ollut edellis illasta/karkista seuraavan aamun klo:9.00 asti kiltti, ilta karkin saa kun on ollut aamusta 9.00 kiltti 16.00 asti kiltti.

ja keinoja on muitakin, tämä alkoi toimia meillä hyvin, avun sain henkilöltä jonka sähköposti soitteen olenkin antanut moneen viestiin.

eli: [email protected]

hän on pitkään työkennellyt erityislapsien kanssa ja heidän perheiden kanssa, osaa auttaa niin laki asioissa kuin kuntoutuksessa ja lääkehoidon suhteen. hän kuntouttaa ja terapio lapsia sekä perheitä.

terv. hanna