En tiedä miten se alkaa, mutta joku joka on sairastanut voisitteko kertoa alkoiko se näin: tunsittee itsenne lihaviksi ja jossakin saattoi muutama makkara jopa olla, jonka seurauksena niitä yritti saada pois. Sitten se jäi vähän niinkuin päälle, niin että ruokaa ajattelee koko ajan, mutta heti kun laittaa jotain suuhunsa VARSINKIN makeaa tulee huono omatunto ja saattaa olla syömättä päivän tai useampia. Sen lisäksi kokeilee kaiken maailman dietteja, eikä mikään tunnu auttavam lihoo vaan ja läskistyy koko ajan. Yrittää liikkua koko ajan, eikä siitä pääse irti.(Vaikken siinä aina onnistukkaan)Myös koulu on todella stressaavaa, aina pitäisi kokeesta tulla luokan paras jotta olisi edes vähän parempi olo. Minulla on tälläisiä oireita ollut jo muutamia kuukausia, enkä oikeasti ole laihtunut yhtään, mutta voivatko nämä olla anoreksian oireita?
Voinko olla sairastunut?
???
6640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joo noin se vähän alkoi. ei ole normaalia olla syömättä päivän tai useampia, sen varmaan tiedät. sulla on selkeesti jotain ongelmia syömisen kanssa, vaikka ei anoreksiaa olisikaan, joten olis hyvä, jos voisit jutella niistä jonkun kanssa.
rajaa terveen ja syömishäiriöisen välille. Lähes kaikki naiset ajattelevat painoa ja laihtumista päivittäin.
mutta silloin, kun esim. kalorit, paino tai laihtuminen alkaa hallita elämää ja vaikeuttaa arkea, ei se mielestäni ole enää normaalia.
Joo. Olen huomannut itseni perfektionisti, pakko olla luokan paras. Pakko olla hyvä kroppa. Se vaan ei enää riitä ja pakko olla vaan laihempi ja laihempi. Kaikista laihoin. Ennen halusin olla vaikka anorektikko että laihtuisin, nyt tämä on helvettiä. Viime iltaa mietin saisinko syödä omenan. Rupesin miettimään että mitä helvettiä minä lasken, mulla on nälkä ja täytyy syödä. Söinhän minä. On aika parantua.
Tarinasi kuulostaa aika lailla minun, mutta syömättä ei kannata jättää.
nuorella tytöllä ja naisella on samanlaisia tuntemuksia ja ongelmia kehonsa ja mielensä hallinnassa, vaikka eivät anorexiaan koskaan sairastukaan.
Katsoisin varmemmaksi oireeksi sen, että henkilö alkaa vieraantua kavereistaan ja perheestään, ajautuu salaiseen painonhallinan ympärillä pyörivään yksityisyyteensä, menettäen kiinnostuksensa pikku hiljaa kaikkeen muuhun.
tämä auttoi paljon. Nyt tiedän etten ole välttämättä saamassa sitä, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kiitos todella paljon kaikille vastanneille.