ihan vaan aattelin kysyy tässä, että mitä neitsyys/poikuus merkitsee tai merkitsi teille??
ite menetin neitsyyden vähän aika sitten..ja oikeestaan ei oo tuntunu oikeen miltään..tehtiin kumminki aika rohkeita juttuja jne. mutta ehkä olin oottanu sitä jo niin pitkään ettei se hetkauttanu mitenkään.. ?? .. (:
ite menetin neitsyyden vähän aika sitten..ja oikeestaan ei oo tuntunu oikeen miltään..tehtiin kumminki aika rohkeita juttuja jne. mutta ehkä olin oottanu sitä jo niin pitkään ettei se hetkauttanu mitenkään.. ?? .. (:
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olihan se silloin suuri juttu kun olin 15 ja sen menetin. Ja oli sitäkin odotettu jo 9kk vakituisen poikystäväni kanssa että se ehkä hieman pehmensi laskua :D mutta jälkeenpäin ajateltuna. Ihana kokemus, kumpa voisin kokea sen saman uudestaan. ja siitä olen ylpeä että se meni rakastamalleni miehelle.
Olen itsekin miettinyt tuota asiaa kun menetin poikuuteni n. vuosi sitten. Kiitos aloituksesta.
Olin jo aika iäkäs kun viimein menetin poikuuteni. Olen koko ikäni viihtynyt yksin eikä minulla ollut ystäväpiirin paineita ajamassa naissuhteeseen. Ujous ja hillitön naisten kunnioitus ja pelkokin esti tutustumisen naisiin. Kun mies on pitkään poikamiehenä ja yksin niin ennenpitkää hänet leimataan homoksi.
Näin minustakin kai luultiin vaikkei suoraan sanottukaan. Pidin kyllä ahkeraa silmäpeliä naisten kanssa ja tuijottelin estoitta pyllyjä ja rintoja. Ainakin naiset siis tiesivät että himoitsin heitä.
Seksiviettini lienee yhtä voimakas kuin kellä tahansa muulla miehellä.
Muutama asia minua suretti tuossa tilanteessa.
Tiesin olevani "hyvä" ihminen ja suretti kun joku nainen jäi paitsi kaikesta mitä voisin tarjota. Se oli tuhlausta.
Rakkauden ja hellyyden voima on ihmeellinen ja toivoin että voisin jakaa sen voiman jonkun kanssa, jakamalla vahvistaa sitä.
Tunsin muuttuvani kyyniseksi, katkeraksi ja kovaksi.
Pohjimmiltani olin/olen hyvin herkkä ihminen enkä halunnut satuttaa itseäni huonolla
kokemuksella. Halusin olla ehdottoman varma kumppanini hyvyydestä ja kiltteydestä.
Lopulta tapasin hänet. Jokin kuudes aisti kertoi että tätä on pakko yrittää. Suhde lähti hitaasti alkuun ja sai vähitellen vauhtia. Peitetyt vihjaukset kertoivat mitä kumpikin halusi ja lopulta sanoimme asiat suoraan. Ja teimme.
Olin oikeastaan hyvin tyyni vaikka kiihkeästi halusin häntä. Tajusin kuinka tärkeästä asiasta on kyse, meille kummallekin. Hän oli kylläkin kokenut (takana avioliitto). Hän tiesi kokemattomuuteni ja halusin hänen saavan hyvän mielen poikuuteni viennistä.
Jälkeenpäin en tuntenut mitään suurta mullistusta, en tuntenut itseäni maailman herraksi. Vähitellen, suhteen jatkuessa, sisäinen maailmani hiljalleen alkoi muuttua. Kaikki mitä aikaisemmin olin pitänyt romanttisena lepertelynä alkoi herättää minussa tunteita. Musiikki, runous, taide, kaikki.
Aloin aavistaa että taiteilijat lopulta ovat oikeassa. All you need is love.
Kyynisyyteni on selvästi vähentynyt. Näen ihmisten teoissa muitakin kuin itsekkäitä tai materiaalisia vaikuttimia.
En tunne surua pitkästä poikuudestani. (Miksen?)
Tai oikeastaan, en sure omaa osaani vaan jotain jota en osaa vielä nimetä.
En tunne ylpeyttä siitä että säilytin poikuuttani niin pitkään tai jouduin säilyttämään. Siinä suhteessa en tunne itseäni "paremmaksi" ihmiseksi. Onnekkaaksi kylläkin kun tapasin hyvän ihmisen, kaikki olisi voinut mennä myös pieleen jonkun huonon ihmisen kanssa. Silloin nuorena.
Näin mää, kiitos aloituksesta. Onnea.
Kuulosti melkeinpä minun tarinaltani.. Itsekin olen ujo, enkä oikein osaa lähestyä naisia. Ulkonäköä on, ei ole esteettisistä seikoista kiinni ;p. Olen vaan niin saamarin ujo, että en uskalla mennä juttelemaan naisille.
Inttikaverit heittivät aina läppää, että "äijä on varmaan kunnon naistenmies". Olisivatpa he tienneet millainen todellisuudessa olen :p. Lukioaikoinakin vanhojen tanssien harjoitusten lähestyessä, täytyi tietysti valita tanssipari. Silloinkin aloite tuli kauniimman sukupuolen edustajalta.
Taidanpa pysyä yksin ikuisesti, sillä pelkään jätetyksi tulemista.. Baareissakaan en pyöri, mutta salilla sitäkin enemmän. Mistä näitä naisia löytyy, aaarrgghh?! No mutta ei kai tässä, täytyy vain elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tuleman pitää.
toivottavasti noi teidän kirjoitukset on aivan tosia?? jos on niin ihanaa kuulla/lukea että on olemassa vielä miehiä jotka ajattelevat noin eivätkä vain sillä munallaan..
menetin neitsyyteni 18 vuotiaana, jonkun mielestä myöhään mutta iahn sama se.. kokemus oli todella inhottava ja sattui ja verta tuli.. jälkeempäin olen yrittänyt unohtaa koko asian.. meni pitkään sen jälkeen ennenkuin uskalsin miehen kanssa harrastaa seksiä.. noh onneks on myös naisia;)
Jos olet komea niin sinulla on hyvät mahdollisuudet, itse olen ruma.
"Taitoni" saada naisia ei ole yhtään parantunut, olen sama ujo saamattomuus kuin ennenkin.
Minulla taisi käydä äärettömän hyvä onni ikäänkuin vastapainoksi äärettömälle epäonnelleni sinä vuonna.
Tapasin hänet harrastuksen parissa, se madalsi kynnystä lähteä juttelemaan. Hän oli hyvin aloitteellinen ja rohkea. Tilanne ei jättänyt minulle pakotietä, oli PAKKO lähestyä häntä. Olin revetä kahtia kun mietin mitä tehdä, lähestyä vai paeta. En tiedä mistä sain voimaa yrittää.
Olemme molemmat edelleen vapaita, kotileikki ei tässä iässä enää kiinnosta, lääkärileikit kylläkin. Eikä minusta olisikaan yhteiseloon toisen kanssa, se juna meni jo.
Niin (huokaus) päivä kerrallaan ja katsoen mitä tuleman pitää. Kun tilaisuus tulee tartu siihen.
Rakkaus löytää tien.
siis mitä, ei hetkauttanu... kusemisen jälkeen on tapana hetkautella ja ravistella.
Mulle poikuus merkitsi paljon: Välil rasitetta, välil kunniaa...
Eka kerta ei ollu mitään: Sähellystä, veturi tunneliin, tsuh tsuh, huokaus, asemalla ollaan. Matka kesti 30s...
Mut sen jälkeen se sit alkaa. Silloin ei tienny et se kestää vuosia tajuta mitä seksi on, ja oppia nauttimaan siitä. Mut nyt sen tietää :) Joskus vielä tiedät säkin...