Kuinka moni on täällä kirjoittavista aikeissa lähteä suviseuroihin, jotka ovat tällä kertaa syrjäisessä paikassa ja useamman matka sinne on pitkä. Tällä kertaa voi luottaa siihen, että kenttäolosuhteet ovat erinomaiset ja kuravellikeliä ei tarvitse pelätä.
Suviseurat pitäisikin joka kertaa järjestää vain kovalle maaperälle,ja luopua kokonaan pelloille majoittumisista.
Lentokenttiä kyllä piisaa ja ei tarvitse maksaa maanviljelijöille suuria korvauksia sadon menetyksistä.
Entä mitäpä mieltä olet sinä tupakoitsija siitä, ettei himoitsemaasi tuotetta voi enää ostaa seurakentältä.
Kohtahan tuo nähdään, tuleeko mitään hankaluuksia. Enpä usko, vaan seuraväki tietää varautua tuomalla tullessaan kartongittain tupakkaa, jota iso peerheenisä voi vaunullaan vetää oikein himmoonsa, kestääkseen stressin ja rasituksen.
On ilo huomata, miten kenttäolosuhteet kohentuvat vuosi vuodelta. Parantamisen varaa riittää ja kehittämistä.
Muistan vuosikymmenien takaa, jolloin minulle oli pikkupoikana kauhun paikka mennä yleiseen vessaan, jossa ei ollut mitään yksilöllisyyden intiimisuojaa. Kaikki istuivat riu´ulla vierekkäin ähisten ja puhisten toistensa nähden.
Tupakointi suviseuroissa on yleistä, sillä mitäpä sitä muuta vapaa-aikanaan vois tehdä, kun vetää ja vetää. Tupakka antaa voimaa rasittuneille vanhemmille ja nuorisolle se on samaa kuin kokeilla alkoholia.
Suviseuroissa on tapanani ihan huvikseen seurata tupakoivia perheitä.
Kerran vaununaapurina oli iso perhe, jonka pää, siis mies koko ajan veteli röökiä ja käveli hermostuneena vaunupaikallaan. Ei se tainnut paljon liikkua mihinkään, siinä se grillasi makkaroita omalla grillillään ja pisteli menemään sitä mukaa kuin valmistui ja kaivoi aina T-paitansa rintataskusta sen röökiaskinsa ja alkoi savuta. Kerran silä loppui tupakit ja se pani lapset asialle sanoen: Sanokaa sille myyjälle, että isälle ne tulee ja jos eivät usko, käskekää soittaa minun kännykkään.
Isomahainen mies jatkoi grillaamistaan ja pisteli HK. sinistä käyrää tuulensuojaan. Taustalla pauhasi kovaäänisestä siionin laulu:" Kuule sä köyhä matkamies, sun ristis kautta kulkee ties, ja monta vaivaa vastusta, saat tällä tiellä kohdata.
Minä siinä istuin omalla lepotuolillani hellehattu silmillä, jonka alta tiirasin naapurin ukon touhuja. Välillä minua hymyilytti. En jaksanut odottaa niin kauvaa, että lapset olisi palanneet tupakinostoreissusta ja olisin kuullut, onnistuiko se. Oma puolisoni tuli nimittäin hakemaan minua kanssaan kävelylle seurakentälle.
Itse olen kattilakuntani kanssa siis lähdössä suviseuroihin ihan vaan tavan vuoksi.
Kuuntelen kyllä Jumalan sanaa herkällä korvalla, sillä seurailen muutenkin elämää ja maailman tapahtumia tarkkaan lehdistä ja tiedotusvälineistä.
Olen tullut käsittämään, että vaikka olisi vuosikymmeniä kuunnellut seurapuheita, ei voi tulla täysoppineeksi ja ajatella, ettei enää mitään uutta voi saada saarnoista.
Kyllä sieltä uusia murusia saa.
Suviseuroihin lähden rentoutumaan. Työvuorot laistan ja otan lokoisasti nauttien suviseurojen palveluista. Suihkuun en mene, sillä vietämme yönseudut muualla kuin seurakentällä leppoisissa olosuhteissa.
Sitä olen kanssa odottanut, että milloinkahan kyhätään katokset ruokailupöytien suojaksi.
Se ei voi olla rahakysymys, sillä olen nähnyt erilaisia nykyajan telttasuojia, jotka eivät ole köysin kiinnitetyjä, vaan metallirungoilla tuettuja.
Harvoin on ulkoana sellainen sää, ettei se jollain lailla haittais ja häiritsis ulkoruokailua.
Kova tuuli, armoton helle, sade ja pöly ovat viheliäisiä tekijöitä.
Puhujat ja vanhukset ovat jo pitkään saaneet nauttia telttasuoja ruokailusta, mutta tavalliset tallaajat ruokailee edelleen taivasalla.
Mutta uskossa ja toivossa on hyvä elää, että kaikki menee parempaan suuntaan, jotta seuravieras voisi viihtyä yhä paremmin ja nauttia Jumalan sanasta. Yksi tärkeä kehitysaste oli tämä, kun lopetettiin tupakanmyynti.
Eikö muka Jumalan sanan kuuleminen ravitse sielua niin, että se vapauttaisi ihmisen kaikista ahdistuksista ja himoista, tupakastakin.
Ihminen tarvitsee elääkseen hengen ja ruumiin ravintoa, mutta ei tarvitse päihdyttäviä eikä huumaamia aineita, jollainen tupakkakin on.
Tupakoiva seuravieras on epäuskoinen, jos ei jaksa uskoa, että voi pärjätä ilman nikotiinin tuomaa turruttavaa vaikutusta. Hermostunut seuravieras suviseuroissa vetää röökiä. Sen näkee ja huomaa, kun seuraa pikkusenkaa seurameininkiä.
Olen itse ollut monta kertaa siellä hermostunut, mutta olen silti pärjännyt ilman tupakkia.
Hermostumiseen auttaa, kun lähtee välillä kävelemään jonnekkin metsikköön hiljaisuuteen.
Kun seurakentän kovaääniset vaikenee päivän päätteeksi, tulee korviin ihmeellinen rauhan tunne.
Aamulla on mukava herätä tuttuun lauluun: Mutta katso aamusella, seisoo Jeesus rannalla, paistaa kalaa hiilloksella, taittaa leipää ilolla..
Suviseurat pitäisikin joka kertaa järjestää vain kovalle maaperälle,ja luopua kokonaan pelloille majoittumisista.
Lentokenttiä kyllä piisaa ja ei tarvitse maksaa maanviljelijöille suuria korvauksia sadon menetyksistä.
Entä mitäpä mieltä olet sinä tupakoitsija siitä, ettei himoitsemaasi tuotetta voi enää ostaa seurakentältä.
Kohtahan tuo nähdään, tuleeko mitään hankaluuksia. Enpä usko, vaan seuraväki tietää varautua tuomalla tullessaan kartongittain tupakkaa, jota iso peerheenisä voi vaunullaan vetää oikein himmoonsa, kestääkseen stressin ja rasituksen.
On ilo huomata, miten kenttäolosuhteet kohentuvat vuosi vuodelta. Parantamisen varaa riittää ja kehittämistä.
Muistan vuosikymmenien takaa, jolloin minulle oli pikkupoikana kauhun paikka mennä yleiseen vessaan, jossa ei ollut mitään yksilöllisyyden intiimisuojaa. Kaikki istuivat riu´ulla vierekkäin ähisten ja puhisten toistensa nähden.
Tupakointi suviseuroissa on yleistä, sillä mitäpä sitä muuta vapaa-aikanaan vois tehdä, kun vetää ja vetää. Tupakka antaa voimaa rasittuneille vanhemmille ja nuorisolle se on samaa kuin kokeilla alkoholia.
Suviseuroissa on tapanani ihan huvikseen seurata tupakoivia perheitä.
Kerran vaununaapurina oli iso perhe, jonka pää, siis mies koko ajan veteli röökiä ja käveli hermostuneena vaunupaikallaan. Ei se tainnut paljon liikkua mihinkään, siinä se grillasi makkaroita omalla grillillään ja pisteli menemään sitä mukaa kuin valmistui ja kaivoi aina T-paitansa rintataskusta sen röökiaskinsa ja alkoi savuta. Kerran silä loppui tupakit ja se pani lapset asialle sanoen: Sanokaa sille myyjälle, että isälle ne tulee ja jos eivät usko, käskekää soittaa minun kännykkään.
Isomahainen mies jatkoi grillaamistaan ja pisteli HK. sinistä käyrää tuulensuojaan. Taustalla pauhasi kovaäänisestä siionin laulu:" Kuule sä köyhä matkamies, sun ristis kautta kulkee ties, ja monta vaivaa vastusta, saat tällä tiellä kohdata.
Minä siinä istuin omalla lepotuolillani hellehattu silmillä, jonka alta tiirasin naapurin ukon touhuja. Välillä minua hymyilytti. En jaksanut odottaa niin kauvaa, että lapset olisi palanneet tupakinostoreissusta ja olisin kuullut, onnistuiko se. Oma puolisoni tuli nimittäin hakemaan minua kanssaan kävelylle seurakentälle.
Itse olen kattilakuntani kanssa siis lähdössä suviseuroihin ihan vaan tavan vuoksi.
Kuuntelen kyllä Jumalan sanaa herkällä korvalla, sillä seurailen muutenkin elämää ja maailman tapahtumia tarkkaan lehdistä ja tiedotusvälineistä.
Olen tullut käsittämään, että vaikka olisi vuosikymmeniä kuunnellut seurapuheita, ei voi tulla täysoppineeksi ja ajatella, ettei enää mitään uutta voi saada saarnoista.
Kyllä sieltä uusia murusia saa.
Suviseuroihin lähden rentoutumaan. Työvuorot laistan ja otan lokoisasti nauttien suviseurojen palveluista. Suihkuun en mene, sillä vietämme yönseudut muualla kuin seurakentällä leppoisissa olosuhteissa.
Sitä olen kanssa odottanut, että milloinkahan kyhätään katokset ruokailupöytien suojaksi.
Se ei voi olla rahakysymys, sillä olen nähnyt erilaisia nykyajan telttasuojia, jotka eivät ole köysin kiinnitetyjä, vaan metallirungoilla tuettuja.
Harvoin on ulkoana sellainen sää, ettei se jollain lailla haittais ja häiritsis ulkoruokailua.
Kova tuuli, armoton helle, sade ja pöly ovat viheliäisiä tekijöitä.
Puhujat ja vanhukset ovat jo pitkään saaneet nauttia telttasuoja ruokailusta, mutta tavalliset tallaajat ruokailee edelleen taivasalla.
Mutta uskossa ja toivossa on hyvä elää, että kaikki menee parempaan suuntaan, jotta seuravieras voisi viihtyä yhä paremmin ja nauttia Jumalan sanasta. Yksi tärkeä kehitysaste oli tämä, kun lopetettiin tupakanmyynti.
Eikö muka Jumalan sanan kuuleminen ravitse sielua niin, että se vapauttaisi ihmisen kaikista ahdistuksista ja himoista, tupakastakin.
Ihminen tarvitsee elääkseen hengen ja ruumiin ravintoa, mutta ei tarvitse päihdyttäviä eikä huumaamia aineita, jollainen tupakkakin on.
Tupakoiva seuravieras on epäuskoinen, jos ei jaksa uskoa, että voi pärjätä ilman nikotiinin tuomaa turruttavaa vaikutusta. Hermostunut seuravieras suviseuroissa vetää röökiä. Sen näkee ja huomaa, kun seuraa pikkusenkaa seurameininkiä.
Olen itse ollut monta kertaa siellä hermostunut, mutta olen silti pärjännyt ilman tupakkia.
Hermostumiseen auttaa, kun lähtee välillä kävelemään jonnekkin metsikköön hiljaisuuteen.
Kun seurakentän kovaääniset vaikenee päivän päätteeksi, tulee korviin ihmeellinen rauhan tunne.
Aamulla on mukava herätä tuttuun lauluun: Mutta katso aamusella, seisoo Jeesus rannalla, paistaa kalaa hiilloksella, taittaa leipää ilolla..
Vastaukset 42
Vanhimmat
tästä turmeluksen matkavaatteesta eroon päästä seuroissakaan.Joskus on selvä sanan nälkä, joskus tuntuu, että kaikki menee ohi korvien. Tällaisina me just saadaan uskoa kaikki synnit anteeksi.Sehän huomattavasti virkistää.Ei tarvi yrittääkkään olla vahvempi kuin on. Kaltaisenaan saa olla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000026856079
Ihan kiva "kuulla ääntäsi" pitkästä aikaa, Reinhard! Suhteesi suviksiinkin näyttää muuttuneen suopeammaksi, onnittelut henkisestä kypsymisestä.
seurata radiosta, ei aina pääsekään, eikä jaksa lähteä.
Kyllä on suunnitelmissa lähteä...
Niin mehän tapasimme viime kesänä...
Ei se ollutkaan viime kesänä vaan toissa kesänä. Menee vuodet niin äkkiä, ettei mukana pysy.... ;D
Ajatella, että haluat mennä suviseuroihin kaikesta kritiikistä huolimatta.
Olemme samalla allonpituudella, so. samoin ajattelevia ja tuntevia.
Yhtä köykäisiksi punnittuja. Mutta ovathan kaikki tervetulleita siitä huolimatta, kuinka vinksahtanutta se oma usko onkaan.
Siellä on sitä jotakin kuitenkin, vaikka haluttaa arvostella. Tällä kertaa olen todella innostunut lähtemään. Niinku sanoin, hyvä kenttä ja tupakkimyynnin lopetus innostavat.
Sotkamossa en ollut viime kesänä. Halusin huilata ja ottaa etäisyyttä. Välivuosi oli hyväksi, sillä seuraintoa se nosti.
Eikä sitä miittiä kaiketi olekkaan enää. Se koettiin kai liian paljastavaksi. Parempi pysyä tuntemattomana. Monet pitää tapaamista omituisten otusten kerhona. Vaikka toisaalta, jos se kuitenkin lujittais henkeä, kun me uskossa vinksahtaneet tapaamme toisiamme.
Mutta kuten sanottu, vaatii aika paljon luonnetta mennä sellaisiin tapaamisiin.
Viime kesänä käväisin Sotkamossa sununnuntaina, kun seuroihin oli matkaa vain muutama kymmenen kilometriä. Kävin verestämässä vähän muistoja, sillä viimeksi olin suviseuroissa v.1993, muistaakseni Haukiputaalla, missä heinäallergia haittasi. Sotkamossa aurinko paistoi; tuntui, että liiankin helteisesti. Mutaseuroissa en kyllä olisi käväissytkään.
Ei tulisi mieleenikään lähteä.
..tulla tälle palstalle ja vielä toteutitkin sen. Saatamme Pietarin tavoin sanoa: "Herra, meidän on tässä hyvä olla" (Matt 17:4)
..mukaan. Kirjoitit, että lähdet nauttimaan palveluista ja laistamaan työvuoroja. Minäkin lähden ja otan sinusta esimerkkiä. Kyydin, jos voisit tarjota ilmaiseksi ja mikset samalla myös kustantaa kaikki palvelut puolestani. Sillä kirjoitettu on "Jolla on, sille annetaan".
Kyllähän, jos seuraisin Jeesuksen esimerkkiä kirjaimellisesti, minun pitäisi völjätä kaikki mukaan ja kustantaa ylöspito.
Kuule hei, muuta Venäjälle ja liity siellä paikalliseen seurayhistykseen, niin suomen SRK kustantaa kaikkien venäläisten matkat ja ylöspidot suomen suviseuroihin.
Ainakin tähän asti näin on tehty. Varmasti he tykkäävät siitä, että heitä paapotaan.
Olin kerran järjestysmiehenä tehtävänä toimia venäläisten majoituspaikassa oppaana ja perässä kulkijana.
Venäläiseen kulttuuriin kuului vielä silloin käsitys, että kaikki on kristityillä yhteistä, aivankuten silloin sosialismin aikana ennen Neuvostoliiton romahdusta.
No, nehän meinasi viedä kaiken iraimiston mennessään siitä majapaikastaan.
Kyllä on totta, että kavereita piisaa, kun on mistä tarjota ja kun tarjottavat loppuu, kaikkoavat kaveritkin.
Mutta kyllä voi saada ilmaiseksikin köyhä ja kurja näitä palveluita.
Olen nähnyt muutaman kerran sellaisia seuravieraita, joilla ei ole millä maksaa, vaan he esiintyvät köyhinä ja kodittomina.
Kerran näin, kun kaveri tuli kassalle tarjottimensa kanssa ja tuumasi, että kyllä se Jumala maksaa osoittaen sormellaan taivasta.
Takana tullut herrasmies ymmärsi yskän ja lupautui maksamaan rahattoman puolesta.
Hauskinta jutussa oli se, kun tämä rahaton vieras ymmärsi kiittää hyväntekijäänsä ja toivottipa vielä Jumalan siunaustakin.
itse menen myös suvareihin en asu Hesassa mut menen HRY:N järjestämällä tilauajolla joka lähtee Rautatieasemalta Tilauslaiturilta Aleksis Kiven Patsaan luota joka paivä menen junalla Helsinkiin ja sit linja-autolla kentälle matka kestää vain pari tuntia
Voisitko päättää muodoltaan ilmiselvät kysymyslauseet kysymysmerkkiin?
> suviseuroihin, jotka ovat tällä kertaa syrjäisessä paikassa ja useamman matka sinne on pitkä.
Eivät taida olla sen lähempänä valtakunnanrajaa kuin aiemminkaan keskimäärin. Itse menen Keuruulle juhannuksena, kun on säällisen polkupyörämatkan päässä kesäpaikasta.
En mä viitti lähtee sinne, kun siellä puhutaan vaan siitä ehkäsystä. Aika kuollut tapahtuma muutenkin alkaa olla. Nimenomaan siksi, että vl-liike on uskonpuhdistuksen tarpeessa.
T. nuori nainen
" Kuinka moni on täällä kirjoittavista aikeissa lähteä suviseuroihin "
Luulisin 92 (kennelit mukaan luettuina).
Senkin ajan voin käyttää Raamattua lukien.
Tosi-vl:llä jos ei esim. vanhuksia ja joitakin muita harvinaisia poikkeuksia lasketa, niin taitaa olla lähellä 100 % osallistuminen, näin arvelisin. Itse en ole innokas lähtemään, mutta en taida kehdata olla poiskaan. Poissaolo voisi herättää kysymyksiä. En niitä nyt halua, vaikka ne olisivat varmasti vain ystävällisiä. Ei ole usko oikein vahva ja into lähteä on vähäinen.
Useimmille vl:lle suviseurat ovat varmaan mahtava juhla. Itselläkin siihen liittyy positiivisiakin ajatuksia, mutta juuri nyt olisi mukavampi tunne, kun olisivat jo ohi. Jos olisi vahva usko vl-uskon oikeassaolemiseen ainoana uskona, tilanne olisi kai aivan erilainen.
tapauskosta! Laita auto, niin vl-naapuri laittaa paremman-laita uima-allas, niin naapuri rakentaa kylpylän-tee laps, naapuri yrittää tehdä kaks! Jo on kilvoittelua.
tulijat? On venkoilua ja vakoilua toisten taivaspaikoista-onneksi hajaannus koittaa puhujien kokouksessa: srk-oppi on ihmisestä ja vallanhimosta!
Olkoon kuinka 'pakollinen' riittimeno tahansa (ry:thän pannaan säppiin Suvarien ajaksi*), meiltä ei lähdetä tien pälle ympäristöä kuormittamaan.
>Lentokenttiä kyllä piisaa ja ei tarvitse maksaa maanviljelijöille suuria korvauksia sadon menetyksistä.
Toivottavasti ilmailukerhot ja -säätiöt saavat kunnon korvaukset lentotoiminnalle parhaana aikana aiheutetusta pitkäaikaishäiriöstä.
pikkukenttiä, joissa on lähinnä jotakin harrastuspörräilyä? Eli jos kohtuuvuokrankaan saavat, on se ihan eri luokkaa kuin mitä ilmailuharrastajat maksavat. Voisi kuvitella kenttien olevan mielissään, tuskin muuten vuokraisivat.
ympäristönsäästö muutakin autoilua kuin suviseuramatkoja?
Kentän ylläpitäjän tavoite ei ole rahankeruu ilmailijoilta.
Ei tarvitse mennä ankeisiin leiriolosuhteisiin, jos siltä tuntuu. Parempi pysyä vaikka kotona ja kuunnella radiosta. Kanavaa välillä vaihtamalla ei kyllästykään..
Suviseuraradion kunnat ja taajuudet
Asema (Kunta) Taajuus (MHz)
Anjalankoski 100.7
Eurajoki 88.5
Haapavesi 87.8
Helsinki 102.4
Iisalmi 107.9
Joensuu 106.9
Joutseno 100.0
Jyväskylä 98.5
Kokkola 101.7
Kuopio 102.9
Lahti 105.5
Lapua 97.5
Mikkeli 101.8
Oulu 107.7
Pihtipudas 94.7
Posio 104.0
Raahe 96.6
Rovaniemi 101.6
Ruka 97.1
Sievi 105.3
Taivalkoski 106.5
Tornio 92.0
Turku 101.9
Vaasa 105.8
Vuokatti 90.0
Ylöjärvi 100.5
Suviseura-alueella kuuluvat taajuudet
Valkeala 91.4, 94.4, 101.9, 103.3, 107.1
vl:ien pyhiinvaellusmatka käy tänä kesänä. Tervemenoa. Toivottavasti säät suosivat. Olisi mukava joskus käydä katsomassa ihan paikan päällä.
Minä en lähde, ja tulen pitämään huolen siitä, ettei perheestämme muutkaan lähde.
Keskiviikon Päivämiehessä oli pitkästä aikaa järkevää juttua: "Vaikka ihmisen vaikutusmahdollisuudet luonnon tasapainon säilyttämiseksi ovat rajalliset, niitä tulee kuitenkin käyttää". Automme tuottaa vajaat 200 grammaa hiilidioksia kilometrillä. Suviseramatkalla sitä tulisi sata kiloa. Siihen en aio suostua.
Mee suvareihi vaikka bussilla jos auto kuluttaa paljon.
tosissaan luontoa säästämässä, mikä on hieno juttu, mutta voipa joku käyttää asiaa tekosyynäkin. Luonto säilyy siinäkin tapauksessa tosin, vaikkei se rehellistä ole...
Ai tuottaako autosi hiilidioksia vain suviseuramatkalla, mutta muina aikoina autosi pakokaasut ovat puhtaita? Miten autosi ymmärtää, minne olet menossa?
Ole huoleti, "koi syö ja ruoste raiskaa" autosi joka tapauksessa ja "maa saastuu.."!
pörräys pois.
Toki nämä asiat ovat sidoksissa toisiinsa.
Vaan eipä suvaripropagandassa näy koskaan bussiaikatauluja.
aika paljon. Ja aika täysillä autoilla ajetaan muutenkin, ei jokainen omalla autollaan.
Kiva, kun täällä on tuollaisia kirjoituksia ja kirjoittajia, sitä saa meikäläinenkin tuntea itsensä ihan fiksuksi.
Automme ei ole niin fiksu, että tunnistaisi matkan tarkoituksen ja säästäisi hiilidioksidipäästöt vain turhille matkoille, kuten Suviksiin menoon. Fakta on nykytilanteessa, että mitä vähemmän ajat, sitä vähemmän aiheutat päästöjä.
ainoa pointti
"turhille matkoille, kuten Suviksiin menoon"
Ei siinä mitään, mutta jos oikein ymmärrän sinua etkä vahingossa kirjoittanut väärin, niin sanoisin että rehellisyys olisi hyvä asia luonnonsuojelun lisäksi. Et siis haluaisi olla suviseuroissa, vaikka ne olisivat kävelymatkan päässä? Vapaus tässä asiassa on, mutta olisi reilua sanoa todellinen syy ensin, jos kerran ottaa asiaa kantaa.
Minusta on turhaa polttaa luonnonvaroja t a r p e e t t o m a s s a ajossa.
Olen jo aiemmin ilmoittanut tällä palstalla pariinkin otteeseen osallistuvani Suviseuroihin, kun ne ovat Helsingissä - siis kävelymatkan päässä.
luonnon säästämisestä nostan kyllä hattua, ehdottomasti. Vähän hirvittää, mihin tämä maapallo on menossa tätä vauhtia. Meille ongelmat eivät ehkä vielä iske silmille äärimmäisen rajuina, mutta luontohan kyllä oirehtii jo nyt. Mitä siis on lapsilla ja lastenlapsilla edessä?
Hiilidioksidipäästöt: sadan kilon lomamatka
[Eeva Törmänen 14.6.2007]
Pitäisi lähteä kesälomalla Helsingistä Ouluun. Miten sinne voisi matkustaa mahdollisimman vähäpäästöisesti?
Tulos on, että päästöissä mitaten juna on ehdottomasti ympäristöystävällisin matkustusmuoto Suomen sisäisessä liikenteessä. Yksi Helsingistä Ouluun lentävä matkustaja tuottaa sadan kilon hiilidioksidipäästöt. Junan aiheuttamat päästöt matkustajaa kohden jäävät kymmenesosaan lentokoneen vastaavista.
Yksin ajeltaessa auto tuottaa lähes yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lentokonekin. Jos kyydissä on nelihenkinen perhe, auton aiheuttamat päästöt matkustajaa kohden kutistuvat lähemmäs junan päästöjä. Eri matkustusmuotojen päästövertailuja voi tehdä näppärästi Motivan sivuilla olevassa Matkalla Suomessa -pelissä.
lähden kuulemaan, kuinka media polkee Hautamäen hoitokokousasiassa suohon... tai tiedän, että annetaan julkilausuma ilman lehdistötilaisuutta-eläköön srk-avoimuus!!!
Lähtisin varmasti jos se olisi nyt mahdollista. Toivottavasti ensi vuonna pääsen.
myydään yksi alue Sedu:lle sille yökerho hemmolle se rakentaa sinne kunnon vipkylän jossa palvelu pelaa eikä nappas kengät likaannu.
Suviksien olis aika tulla nykyaikaan tasokkaineen palveluineen maksukykyisiä tässä liigassa nimittäin piisaa