…ja vanhustenhoidossa on huono ratkaisu, mikäli on uskominen viime vuoden lopussa eläkkeelle jäänyttä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö, valt.tri, dosentti Markku Lehtoa. Hän kirjoittaa aamun Hesarin pääkirjoitussivun yliökirjoituksena otsikolla ”Markkinatalouden etiikka istuu huonosti terveydenhuoltoon”.
Lehto ei ole ihan kuka vaan puhumaan asiasta. Hän lienee alan ylivertainen asiantuntija maassamme. Sosiaali- ja terveysministeriössä hän aloitti erikoistutkijana jo 1970 ollen samanaikaisesti myös assistenttina Turun yliopistossa, ja sittemmin hänen uransa jatkui alan asiantuntijatehtävien kautta kunnes hänestä tuli kansliapäällikkö 1994. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti hän on ollut vuodesta 1976. Hänen muu yhteiskunnallinen toimintansa mm. monien yhteisöjen hallituksissa on laaja, samoin hänen kirjallinen tuotantonsa. Poliittisesti hän on sitoutumaton, mutta on mielletty lähellä keskustaa olevaksi. Siksi tämä kirjoitus lienee paikallaan tällä palstalla, koskapa Lehto nyt arvostelee hallitusta, jossa Keskustakin on mukana.
Kirjoitus on todella hyvä, mutta niin pitkä, että tähän voin poimia siitä vain muutaman ydinkohdan:
Lehto kritisoi hallitusohjelmankin suosimia terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien ulkoa ostamien terveydenhoitopalvelujen määrän kasvua. Se on kasvattanut niitä tarjoavia yrityksiä, jotka nyt jo kilpailevat asiakkaista. ”Mitä enemmän markkinatalouden aatteet korostuvat terveydenhuollossa, sitä suurempi on vaara, että hyödyn tavoittelu voittaa hyvän hoidon tavoittelun”, sanoo Lehto.
Lehto esittää hyviä perusteluja markkinatalousmallin sopimattomuudesta terveydenhuoltoon. Niistä tässä muutama: ”Sitä rajoittaa asiakkaan puutteellinen kyky arvioida omaa etuaan. Hän on tosiasiassa osittain tai kokonaan hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen varassa. Kilpailuttaminen korostaa hintaa – laatu ja varsinkin potilassuhteet voivat jäädä toissijaisiksi. Kilpailuttamisen seurauksena hankitaan jatkuvasti vaihtuvaa henkilökuntaa. Lyhytaikaiset sopimukset ja pikkuerien kilpailuttaminen sitovat kohtuuttomasti voimavaroja ja aiheuttavat tyhjäkäyntiä hävinneissä yksiköissä. Kokonaishyöty on luultua pienempi”, sanoo Lehto.
Eettisen puolen asiassa Lehto näkee kärsivän eniten. ”Velvollisuusetiikka korostaa ihmisen sosiaalista vastuuta. Ei ole oikein käyttää ihmisen tietämättömyyttä häikäilemättä hyväksi ja vedota vapaaseen kilpailuun”.
Kustannuskilpailun kukkasena Lehto näkee kuntien pyrkimyksen siirtää kustannuksia sairausvakuutuksen piikkiin. ”Jos lääkkeen määräämisessä keskeinen tekijä on se, maksaako lääkkeen kunta vai asiakas ja sairausvakuutus, ollaan eettisesti arveluttavilla vesillä”, kuittaa Lehto.
- - -
En malta olla tässä yhteydessä tuomatta esille erästä aikaisempaa Lehdon kannanottoa, jonka hän teki kirjassaan ”Takaisin tulevaisuuteen”. Siinä hän oli sitä mieltä, että meille riittäisi 20 kuntaa. Jos hän on ”lähellä keskustaa”, jollainen käsitys minulla on, niin siinä ainakin hän taitaa olla eri linjoilla Keskustan kanssa. Siinä hän ei myöskään tyrmää ostopalveluja periaatteellisesti mahdottomina, jos ne voidaan hankkia riittävän suurina kokonaisuuksina.
Kirjassaan Lehto toteaa mm: ”Kunnille asetettuja tehtäviä ajatellen kuntia voisi olla alle kaksikymmentä. Silloin voitaisiin luopua sairaanhoitopiireistä, erityishuoltopiireistä ja sadoista kuntayhtymistä. Suurkunnat hoitaisivat sellaiset tehtävät, joissa paikallisolojen tuntemus ei ole tärkein asia. Suurkuntien avulla pääsisimme kiinni suuren mittakaavan etuihin ja varmistaisimme riittävän ammatillisen osaamisen sekä kattavan palveluverkoston. Suurkunta voi toimia etevänä palvelujen kilpailuttajana ja tarvittaessa tehokkaana tuottajana.”
Lehto ei ole ihan kuka vaan puhumaan asiasta. Hän lienee alan ylivertainen asiantuntija maassamme. Sosiaali- ja terveysministeriössä hän aloitti erikoistutkijana jo 1970 ollen samanaikaisesti myös assistenttina Turun yliopistossa, ja sittemmin hänen uransa jatkui alan asiantuntijatehtävien kautta kunnes hänestä tuli kansliapäällikkö 1994. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti hän on ollut vuodesta 1976. Hänen muu yhteiskunnallinen toimintansa mm. monien yhteisöjen hallituksissa on laaja, samoin hänen kirjallinen tuotantonsa. Poliittisesti hän on sitoutumaton, mutta on mielletty lähellä keskustaa olevaksi. Siksi tämä kirjoitus lienee paikallaan tällä palstalla, koskapa Lehto nyt arvostelee hallitusta, jossa Keskustakin on mukana.
Kirjoitus on todella hyvä, mutta niin pitkä, että tähän voin poimia siitä vain muutaman ydinkohdan:
Lehto kritisoi hallitusohjelmankin suosimia terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien ulkoa ostamien terveydenhoitopalvelujen määrän kasvua. Se on kasvattanut niitä tarjoavia yrityksiä, jotka nyt jo kilpailevat asiakkaista. ”Mitä enemmän markkinatalouden aatteet korostuvat terveydenhuollossa, sitä suurempi on vaara, että hyödyn tavoittelu voittaa hyvän hoidon tavoittelun”, sanoo Lehto.
Lehto esittää hyviä perusteluja markkinatalousmallin sopimattomuudesta terveydenhuoltoon. Niistä tässä muutama: ”Sitä rajoittaa asiakkaan puutteellinen kyky arvioida omaa etuaan. Hän on tosiasiassa osittain tai kokonaan hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen varassa. Kilpailuttaminen korostaa hintaa – laatu ja varsinkin potilassuhteet voivat jäädä toissijaisiksi. Kilpailuttamisen seurauksena hankitaan jatkuvasti vaihtuvaa henkilökuntaa. Lyhytaikaiset sopimukset ja pikkuerien kilpailuttaminen sitovat kohtuuttomasti voimavaroja ja aiheuttavat tyhjäkäyntiä hävinneissä yksiköissä. Kokonaishyöty on luultua pienempi”, sanoo Lehto.
Eettisen puolen asiassa Lehto näkee kärsivän eniten. ”Velvollisuusetiikka korostaa ihmisen sosiaalista vastuuta. Ei ole oikein käyttää ihmisen tietämättömyyttä häikäilemättä hyväksi ja vedota vapaaseen kilpailuun”.
Kustannuskilpailun kukkasena Lehto näkee kuntien pyrkimyksen siirtää kustannuksia sairausvakuutuksen piikkiin. ”Jos lääkkeen määräämisessä keskeinen tekijä on se, maksaako lääkkeen kunta vai asiakas ja sairausvakuutus, ollaan eettisesti arveluttavilla vesillä”, kuittaa Lehto.
- - -
En malta olla tässä yhteydessä tuomatta esille erästä aikaisempaa Lehdon kannanottoa, jonka hän teki kirjassaan ”Takaisin tulevaisuuteen”. Siinä hän oli sitä mieltä, että meille riittäisi 20 kuntaa. Jos hän on ”lähellä keskustaa”, jollainen käsitys minulla on, niin siinä ainakin hän taitaa olla eri linjoilla Keskustan kanssa. Siinä hän ei myöskään tyrmää ostopalveluja periaatteellisesti mahdottomina, jos ne voidaan hankkia riittävän suurina kokonaisuuksina.
Kirjassaan Lehto toteaa mm: ”Kunnille asetettuja tehtäviä ajatellen kuntia voisi olla alle kaksikymmentä. Silloin voitaisiin luopua sairaanhoitopiireistä, erityishuoltopiireistä ja sadoista kuntayhtymistä. Suurkunnat hoitaisivat sellaiset tehtävät, joissa paikallisolojen tuntemus ei ole tärkein asia. Suurkuntien avulla pääsisimme kiinni suuren mittakaavan etuihin ja varmistaisimme riittävän ammatillisen osaamisen sekä kattavan palveluverkoston. Suurkunta voi toimia etevänä palvelujen kilpailuttajana ja tarvittaessa tehokkaana tuottajana.”
Vastaukset 16
Vanhimmat
Keskusta onneksi ajaa yhdessä kokoomuksen kanssa sellaista mallia, jossa kuntien palvelutuotanto on kuntien johtamaa ja hallinnoimaa, mutta palvelujen konkreettisessa tuotannossa voidaan käyttää myös yksityisiä yrityksiä. Tämähän on joustavin tapa ottaa huomioon alueelliset tekijät ja toimia samaan aikaan sekä joustavasti, laadukkaasti että kustannustehokkaasti.
Lehdon tapa asettaa julkinen ja ysityinen palveluntuotanto keinotekoisesti vastakkain markkinataloutta leimaamalla, on hyvin tyypillistä sosialidemokraattista politikointia. Lehto nimittäin kuvittelee markkinatalouden olevan jotain sellaista "pahaa", mitä sen ei tarvitse olla, jos kuntien hallinnollinen ja laadunvalvontavastuu yhdistetään järkevästi yksityisen sektorin kanssa.
Siinä Lehto on oikeassa, että 20 kuntaa riittäisi. Hyvä olisi, jos lähivuosikymmeninä päästäisi vaikkapa vain sataankin kuntaan. Hallinnollisesti tämä järkeistäisi asioita melkoisesti.
Totaalisen väärässä Lehto sen sijaan on siinä, että palveluntuotanto pitäisi keskittää isoihin yksiköihin. Se on kaikkein järjettömintä valtionkapitalistista hömpätystä, jossa ihminen alistetaan suurten yksiköiden armoille, sillä siinä ei ole mitään eroa onko suuri ja kylmä organisaatio julkinen vai yksityinen.
Paras ratkaisu kansalaisten tarpeiden kannalta saadaan, jos palvelut ostetaan useilta pieniltä yrityksiltä, jotka kukin tuntevat oman paikkakuntansa olosuhteet ja tarpeet omakohtaisen konkreettisesti. Tilaaja/tuottajamallissa tulisi päästä siihen, että ostopalvelut kilpailutetaan vain silloin, kun siihen on laatusyistä tarvetta. Hintatason kunta nimittäin ystyy valvomaan erinomaisesti silloin, kun ostopalvelut hankitaan useilta yrittäjiltä hajautetusti, jolloin vertailutieto auttaa paljastamaan, mikäli joku yrittäjä pyrkii hinaamaan omat voittonsa muita suuremmiksi.
Kaikkein järjettömin tilannehan julkisten palvelujen tuotannossa olisi se, että julkinen valta huutokauppaa oman monopolinsa yksityiselle monopolille sen mukaan, kuka sen kunnalle halvimmalla tarjoaa. juuri tätä järjen vastaista mielikuvaa sosialidemokraatit - myös Lehto - pyrivät julkisuudessa vaalimaan antaakseen markkinataloudesta täysin valheellisen mielikuvan.
Älä sinäkään usko kaikkea, minkä luet. Markkinatalous nimittäin toimii vain silloin, kun markkinoilla toimivia yrittäjiä on paljon eikä kenelläkään ole hallitsevaa markkina-asemaa. Yhden toimijan malli on monopoli, harvojen malli oligopoli ja kummatkin ovat aina asiakkaalle huonoja vaihtoehtoja, koska silloin palvelun tarjoajien ei tarvitse välittää asiakkaistaan mitään.
Tämä puoli markkinataloudessa on vain sosialidemokraateille - ilmeisesti sinullekin - liian ylivoimainen itsestäänselvyys ymmärrettäväksi.
Enhän minä ottanutkaan omakohtaista kantaa asiaa, kun en katso siihen asiantuntemuksenikaan riittävän. Lehtoa kyllä on pakko pitää asiantuntijana, ehkä jopa parhaana maassamme hänen kokemuksensa perusteella. Ja kirjoitus oli joka tapauksessa niin hyvä, että halusin tuoda siitä eräitä kohtia tänne keskustelun pohjaksi.
Kiva, että toit esille noin asiallisesti ja perusteellisesti myös toisen näkemyksen. En silti ole vakuuttunut siitä, että olet ehdottomasti oikeassa. Terveydenhoitopalveluissa - enempää kuin vanhustenhoidossa tai lasten päivähoidossa, kouluissa ja eräissä muissakin asioissa - ei mielestäni pitäisi toimia samoin ehdoin kuin kaupassa ja muilla talouden alueilla, joilla markkinavoimat ovat luonnollisin ja paras säätelijä.
Näkemykseni saattaa olla sosialidemokraattinen, ja silloin olen tuolla alueella demari, vaikka eräillä muilla alueilla sitä en ole, kun olen ihan aidosti sitoutumaton. Niin kai on Lehtokin, vaikka kai häntä on pidetty mieluummin keskustaa kuin demareita lähellä olevana.
Kannattaa muistaa, että markkinavoimia ohjaavat aina ihmiset. Julkisten palvelujen tilaaja/tuottajamalli ei ole sama kuin kaupallisten tavaroiden markkinointi, jossa yrittäjät toimivat omalla riskillään.
Julkisissa palveluissa pitää löytää selkeä työnjako: palvelujen tasoon, saatavuuteen ja laatuun liittyvä päätöksenteko ja valvontavastuu pitää aina säilyttää parlamentaarisesti valituilla luottamuselimillä, kunnanvalstuustoilla ja kunnan poliittisella johdolla.
Markkinoilta ostetaan siis vain palvelujen toteuttaminen asetettujen laatukriteereiden ja hintahaarukan puitteissa.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin siinä, että takennusurakoitsija (joka hallitsee koko rakennusprojektin ja vastaa siitä) ei tee sähkötöitä eikä hoida työmaaruokalaa itse, vaan "ulkoistaa ne", mutta sanelee hyvin tarkoilla piirisutuksilla ja kriteereillä, mitä aliurakoitsijat ja ravintolayrittäjä tekee.
Lehto on tyypillinen 70-luvun sosialidemokraatti, jolle markkinatalous on sekä outo, että aatteellisesti vastustettava ilmiö.
Sinä olet sanonut ajattelevasi omilla aivoillasi, joten älä lyö kantojasi liian aikaisin lukkoon, sillä poliittinen keskustelu tästä aiheesta vjatkuu vahvana, kunhan hallitus saa aikaan täydentäviä lakiesityksiä palvelu- ja kuntarakenneuudistuksen konkreettisesta etenemisestä.
Keskustelutaito edellyttää muutamien käyttäytymissääntöjen tuntemista ja noudattamista.
1. Asiat keskustelevat eivät miehet. Korhonen ei osaa tätä.
2. Kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia. Korhonen ei ymmärrä tätä.
3. Mielipiteenilmaisun vapaus on asia, jonka puolesta voi vaikka kuolla. Korhonen on päinvastaista mieltä.
4. Keskustelussa kaikki keskustelijat ovat tasavertaisia. Korhonen ei todellakaan ymmärrä tätä.
Jos haluat hyväksi ja tunnustetuksi keskustelijaksi, tee kaikki päinvastoin kuin Korhonen tekee!
Siis keskustella keskustelijasta, ei hänen esittämästään asiasta. Myönnän, että en oikein osaa tuota tyyli. Mutta en pidä sitä heikkoutenani.
Minähän siis toin esille tri Markku Lehdon ajatuksia, vain keskustelun avaukseksi, ottamatta itse niihin juurikaan kantaa. Sen totesin tuolle hyvän vastineen antajalle, jolle sinä siis annoit kai mielestäsi sitäkin paremman vastineen.
Luoja varjelkoon minua vastakin tulemasta noin "hyvin ymmärtäväksi", josta viestisi kertoo!
kun ei lukemiensa kirjojen analysoijaa alkanut näkyä. Ja samallahan ne tuli noi poistovaatimuksetkin.Känä tais niitä jo aamulla siivota mutta jäihän sullekkin jotain.´
Kuinka pitkä jaaritus tänäpäivänä on tavoitteena että egos sais tyydytyksen?
Etpä saanut tuohonkaan aloitukseen apuja omasta päästä vaan heti pitää alkaa toisten tekstiä siteeraamaan.
Missähän vaiheessa keskustan haukkuminen astuu kuvaan?
No iteppä taakkas kannat.
Päivän sanomalehtikatsaus alkakoon. Onko sulla epäilys että et ymmärrä kaikkea lukeemaasi tekstiä kun tuot niitä tänne tarkasteltavaksi.
Niinkö ajattelet?
Ei minun pääni tosiaankaan tuota mitään itsestään, vaan kyllä minä työstän siellä vain ulkoa saatua, lukemaani, näkemääni, kuulemaani, muuten oppimaani ja omaksumaani tietoa. Jopa uskonikin on jonkin varassa - Raamatun ja muun kirjallisuuden ja kokemusteni.
Minusta niin pitää ollakin ja sellainen on kivaa, antoisaa ja kehittävää. Se juuri kehittää myös omaa ajattelua. Sellaiseen haluan antaa virikkeitä ja mahdiollisuuksia täälläkin myös niille, jotka eivät mitään tuollaista harrasta, vaan ovat vain omassa päässään syntyneen uskonsa varassa - ja se ei paljoa tuota, kuten nähdään!
Tuottaa enemmänkin vain mielipiteitä muista keskustelijoista, ja nekin ovat syntyneet uskon, ei tiedon varassa.
Olisikohan sinunkin jo aika tajuta, että on niin paljon sinua tietävämpiä ihmisiä, että kannattaisi ruveta tutkiskelemaan mitä he asioista ajattelevat. Minäkin kuulunen sellaisiin ihmisiin - keskity siis enemmän minun esityksiini kuin minun ulkoiseen olemukseeni.
Ps.
Minulla ei ole halua ryhtyä tämän saitin sheriffiksi, vaan jätän saitin puhtaanapidon nykyiselle sheriffille. Jos joku haluaa häpäistä itseään ja siinä sivussa liata kannattamansa puolueen kuvaa törkeillä kirjoituksillaan, tehköön sitä vapaasti minun puolestani. Ehkä sellainen on ihan oikein niin asianomaiselle kuin hänen puolueelleenkin.
"Kirjassaan Lehto toteaa mm: ”Kunnille asetettuja tehtäviä ajatellen kuntia voisi olla alle kaksikymmentä. Silloin voitaisiin luopua sairaanhoitopiireistä, erityishuoltopiireistä ja sadoista kuntayhtymistä."
----
Tuohan on juuri se ajatus, jonka edellisen hallituksen kuntaministeri Hannes Manninen esitti kuntauudistuksen pohjaksi sillä erolla, että Lehto nimittää uutta aluetta kunnaksi, Manninen maakuntamalliksi. Maakuntia Suomessa on nimenomaan parikymmentä.
Niin keskusta kuin Lehtokin ovat sellaisen maakuntapohjaisen palvelumallin kannalla, jossa tarpeettomat päällekkäiset kuntayhtymät lakkautettaisiin ja perustettaisiin maakuntahallinto. Keskusta liittäisi maakuntahallintoon lisäksi lääninhallinnon, TE-keskukset ja valtion aluehallinnon ylipäätään.
Valitettavasti keskustan, Mannisen ja Lehdon malli ei ole herättänyt vastakaikua demareiden ja kokoomuksen puoluejohdossa, kentällä kyllä.
Minusta sillä ei olisi väliä kutsutaanko maakunnaksi tai kunnaksi sitä suuryksikköä, jolle keskitettäisiin mm. ne Lehdon (ja kai Mannisenkin) kaavailemat toiminnot. Tärkeintä olisi, että maamme jaettaisiin tuollaisiin suuryksiköihin nykyisten satojen kuntien asemesta. Silloin niille saataisiin tarpeeksi monipuolinen ja vahva hallintorakenne, joka mahdollistaisi myös kaiken tarvittavan toiminnan järkiperäisen tehokkuuden.
Läänitkin voisi siinä samassa yhteydessä lakkauttaa ja niillä vielä olevat muutmat toiminnot siirtää noille kunnille (tai maakunnille).
helsinki-vantaallako?
Ei ainakaan suuren kenttäväen piirissä tuommoiset ajatukset saa kannatusta.
Manninen töpeksi koko asian päin persettä.
Monia hyvinvoivia kuntia yritetään pakkonaittaa jossain "100km"
päässä olevan isonmman keskuksen kanssa ja näin ollen hankaloittaa ihmisten elämää entisestään.
Jos kunnassa on toimiva palvelu rakenne, sairaaloineen ja vanhustenhuoltoineen ,lukioineen ym:neen niin miksi se pitäis purkaa ja väestö työntää toisten syliin hoivattavaksi.Siinä hommassa ei rikastu kuin taksit ja hautaustoimisto.
Koko aloitettu homma pitäis purkaa.
Ennemminkin pitäis saada lisää uusia eläviä pikku keskuksia, niin sekin olis ihmisten kannalta parempi ratkaisu.
Ei asiat aina ole niin kuin miltä ne näyttää kehäkolmosen sisäpuolelta.
Höpinät on höpinöitä jos ei ole mitään persetuntumaa asiasta .Kunhan vain on asiasta jostain lukenut siihen sokeasti uskoen.
Jkk:n yliarvostaa oman viisautensa täysin liian suuriin mittasuhteisiin.Mutta ei sille enää mene mikään perille niin itseensä käpertynyt kun on.Kirjaviisautta saa lukemalla mutta sitä syntymäviisautta on harvemmassa.
Lehto ei kai ole puolueen jäsen, mutta kyllä häntä keskustalaisena on pidettävä eikä demarina niin kuin nyt joku antaa ymmärtää.
Ahon hallitus Lehdon nimitti kansliapäälliköksi 1994. Todella hyvä hän siinä tehtävässä oli. Kyllä sellaisen kokemuksen ääntä pitäisi nykyistenkin päättäjien kuunella. Varsinkin kun Lehto on myös monin muin tavoin osoittanut olevansa poikkeuksellisen vastuullinen järkimies.
En ymmärrä mitä lisäarvoa julkisen organisaation tuottama palvelu tuo yksityisen organisaation tuottamaan verrattuna. Kuntahan voi ostopalveluissa määritellä hyvinkin tarkasti minkälaista palvelua se haluaa asukkailleen tarjota, esim. miten pitkään saa korkeintaan joutua odottamaan vastaanotolle pääsyä.
Rahan käyttäminen tehottomaan toimintaan ja isoon hallintoon on verovarojen tuhlausta. Yksityinen palveluntuottaja ei voi tyytyä monopoliasemaansa ja poliittiseen tukeen kuten kunnallinen, sen on pystyttävä tuottamaan tehokkaasti ja rahoja tuhlaamatta juuri sitä mitä siltä tilataan: hyvää hoitoa. Jos se ei siihen kykene, toinen yritys joka kykenee, vie siltä markkinat. Yksityisen yrityksen on kilpailutilanteessa pakko toimia tehokkaasti.
Ammattiyhdistysliike ja SDP sitä lähellä olevana on ollut yksi ostopalveluiden vastustaja, työnpaikkojen vähenemisen pelossa. Työntekijöiden kannalta kunnallinen laitos on ollut vakaa työnantaja, mutta siinäkin on tapahtunut muutos. Julkisella puolella on eniten pätkätöitä ja työviihtyvyys on huonoa. Yksityiset palveluntarjoajat eivät ole kangistuneet vanhoihin asenteisiin ja työtapoihin, vaan ottavat ennakkoluulottomasti käyttöön esim uusinta tekniikkaa joka helpottaa työntekijöiden taakkaa kun hoidettavien määrä lisääntyy ja hoitajien määrä vähenee.
... karvansa kirjoituksellaan. Hän luo kaikkia mahdollisia uhkakuvia yksityisen terveydenhoitopalvelujen päälle. Lukijalle jää mielikuva, että niin todella tapahtuu ja siitä on päästävä eroon.
Tosiasia vain on, että yksityisellä palvelun tuottajalla ei ole varaa tinkiä etiikasta eikä asiakkaan palvelusta. Muuten kyllä potilaat äkkiä kaikkoaisivat. Semmoinen on paremminkin mahdollista kunnallisissa terveyspalveluissa; kuukausipalkka juoksee vaikka potilaat vähenisivät ja toimenpidejonoissa kyllä riittää pituutta.
Itse käytän pääosin Vantaan kaupungin tuottamia palveluja ja ne ovat hyviä.
...Lehdon puhe noin 20 kunnan riittävän maahamme on tosiassa Keskustan ylläpitämä ehdotus maakunnista, joita nytkin on maassa lähes pari kymmentä. Myös minä olen usein kirjoittanut noiden maakuntien puolesta. Niihin keskitettäisiin kaikki terveyspalvelut ja muutkin palvelut, jotka vaativat laajemman väestöpohjan kuin ykittäinen tavallinen kunta. Silloin voitaisiin lakkauttaa lukemattomat erilaisi palveluja tuottavat kuntainliitot, terveydenhoitopiirit ja ym. kuntien yhteistoimintaa nyt vaativat organisaatiot. Maakuntiin voitaisiin liittää myös valtion piirihallintoja, kuten tie-, vesi-, ja ympäristöpiirit sekä yrityshallinnon maakunnissa olevat toimistot (en muista nimeä).
Maakuntahallinnolla olisi oma kunnallisvaalien yhteydessä valittu valtuusto ja näin oma hallinto ja budjetti. Lähipalveluja, kuten päivähoitoa, ala-asteen koulutusta kunnallistekniikkaa jne varten tarvitaan kuitankin nykyisen kaltaisia kuntia. Tällä ratkaistaisiin jatkuvasti vellova keskustelu kuntien yhdistymisestä.
Maakuntahallinnon voimistamisen tekisi nykyiset luonnottomat läänit tarpeettomiksi, niinpä ne voitaisiin lakkauttaa ja tehtävät siirtää maakuntien yhteyteen ja keskushallintoon.
Kaikkialla läntisessä Euroopassa on tälläinen maakuntahallinto. Mm. Ruotsissa, jossa muuten nyt olen, on kaikki terveydenhoito keskitetty maakuntiin. Tyttäreni on täällä terveyskeskuslääkärinä ja on maakunnan palveluksessa.
Olen nähnyt kohtauksia Michael Mooren elokuvasta "Sicko", joka tulee Valloissa levitykseen tämän kuun lopussa. Näytteistä päätellen meikäläisten terveydenhoidon yksityistäjien kannattaa katsoa filmi tarkkaan. Siellä ollaan nimittäin todella puhtaaksiviljellyn yksityisen systeemin varassa. Eikä hyvältä näytä.
Yksityiset sairaalat hoitavat yksityisten vakuutusyhtiöiden vakuuttamia potilaita. Joku yksittäinen potilas saakin hoitoa. Systeemi tuottaa hyvin -- rahaa. Pörssilistoilla lääkealan yritykset ovat loistavilla sijoilla. Kustannustehokkuudessaan sen sijaan amerikkalainen järjestelmä sijoittuu hämmästyttävälle 37:lle sijalle maailmassa. Ja Moore saa filmissään tämänkin tuntumaan enemmän sattumalta kuin ansiolta.
Amerikkalaiset ovat uskoakseni vastaanottavia tämänkrtaiselle Mooren raportille. Edellisen kanssahan kävi paradoksaalisesti niin, ettei viesti Bushin roistomaisuudesta ja tolloudesta mennyt perille. Tai meni, mutta ei ennen vaaleja. Tällä hetkellähän Bush on kyllä jo murskannut kaikki epäsuosion ennätykset.
Terveydenhuollosta puhuminen ei siellä jaa kansaa kuten suhtautuminen Bushiin. Mutta amerikkalaisten on opittava sosiaalisuuden alkeet ihan aasta ja beestä lähtien. Mooren on käytettävä sellaisia argumentteja kuin vertailua tielaitokseen, poliisiin, julkisen kouluun, yms, ettei amerikkalaisiin syvälle istutettu sosialisminpelko pääsisi pullahtamaan pintaan. Koska keskivertoamerikkalainen ei ole järin sivistynyt eikä älykäs, tuollaiset maagiset taikasanat saattavat toimia stiiknafuulioina, joilla iso raha sabotoi ja saa kansalaiskeskustelun raiteiltaan.
Mutta onneksi meillä Suomessa ei enää näitä keskustelua määrääviä ihmisten ymmärrystä noituvia stiiknafuulioita esiinny. Meistähän ei kukaan menetä järkeään heti kun kuulee sanan sosialismi? Mehän olemme jo selvinneet tuollaisesta yhtenäiskulttuuriin liittyvästä maagisten taikasanojen lumosta, ja pystymme ajattelemaan totuuksina muutakin kuin kotia, uskontoa ja isänmaata? Eikö niin?
se lehto voinut jotain tehdä vielä virassa ollessaan mutta kun ei uskalla, turhaa sitä on eläkkeellä ollessa huudella, mutta eipä enää mene virka alta. Semmosia tietäjiä meillä tässä maassa,