Ottaa todella päähän. Mulla on ollut paniikkihäiriö, paha sellainen, jo noin 30 vuotta. Lääkitys siihen on. Silti taas tänään sain taas ikäväntuntuisen kohtauksen. Mulla on siis semmoista oiretta, etten mielellään lähde kauas kodistani. Oireet pysyy hallinnassa jos vaan kyyhötän kotona. Mutta siis tänään kun oli ihana ilma, päätin lähteä vähän pidemmälle kävelylle. Ei olis pitänyt. Heti alkoi tuntumaan että oon avaralla paikalla josta en pääse pois, siis mihinkään, että olen ihan kiikissä. Kauhu alkoi nostaa päätään. Sitten iskin tuska ja kauhu, ihan kun oikeesti olisin ollut pahassa pinteessä, vaikka kävelin ulkona, kauniissa maisemassa. No, äkkiä vaan tarpomaan kotia kohti. Nämä kauhukohtaukset masentaa mua todella paljon varsinkin kun tuntuu että poljen koko ajan paikallani, samat oireet vuodesta toiseen, ei mitään etenemistä näkyvissä. Mitä tässä olis tehtävissä? Tuntuu, että joudun hautaan saakka kärsimään näistä oireistani. Onko joku teistä päässyt tämänlaatuisista ahdistuksista eroon?
paniikkihäiriö mulla
-------
7931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oletko käynyt lääkärille puhumassa noista oireistasi? paljon on lääkkeitä jotka TODELLA helpottavat oloa. Sitä ei kannata hävetä. Apua kannattaa hakea aina. varmasti olosi helpottuu. eikä lääkitys välttämättä ole elinikäinen, vaan helpotus tämänhetkiseen oloosi. itselläni oli huomattava apu.
Siis lääkitys sinulla siis jo on? Ehkä kannattaa kertoa että siitä ei juurikaan ole apua. Ehkä joku toinen lääkitys auttaisi? oletko harkinnut terapiaa?
Enemmän agorafobialta eli torikammolta.
Mulla on vähän samanlainen ongelma. Joskus tullee lenkillä paniikki varsinki jos on joki tai aukea edessä. Silti aina lenkin jälkeen on mukava olo. Mää oon alottanu Sertralinkuurin vajaa 2 viikkoa sitten, sen pitäs alkaa kohta vaikuttamaan. Oikealla lääkityksellä paranee kuulemma suurin osa.
Kannattaa varmaan puhua lääkärille lääkkeen vaihtamisesta.
mulla ollut paniikki kohtauksia jo lapsesta asti. välillä kävi parempana mutta nyt on taas ollut pahana jonkun aikaa, haittaa työ elämää ja kun on vielä kolme lasta ei voi elää normaalia ja täys painoista elämää edes lasten kanssa. uimahalliin meno saattaa olla yli pääsemätöntä. aina keksittävä joku syy miksi äiti ei lähde....mutta kyllä äiti hommaa jonkun käyttämään....mistä kaikesta sitä jääkään paitsi.
että mistä kaikesta sitä jääkään paitsi! Olen myös kärsinyt lapsesta saakka paniikkikohtauksista. Kaikenlainen matkustelu on jäänyt vähemmmälle, joskus olen toki matkoilla ollut mutta paniikkioireet onnistuvat pilaamaan matkanteon. Olisipa ihanaa päästä tästä kurimuksesta.....
Minulla on myös yli 25 vuotta ollut tuollaista. Välillä poissa, jossain taustalla paniikit. Viime vuosina sitten on tullut juuri tuota, että yksin pois kotoa, lenkilläkin on tullut inhottava tunne. Välillä aina saan itseni vakuuttuneeksi, sitten taas taantuu. Nyt olen syönyt Sertraliinia kohta vuoden, oli pakko aloittaa, tuli sellainen tilanne elämässä. Ihan positiivinen kokemus, tosin hidasta se on. Tässä joutuu muuttamaan kokonaan asenteitaan, totuttua ajatuskuviota. Luulen, että ainakin minulla tämä on juuri sitä, että aivot toimivat automaattisesti tietyn kuvion mukaan. Se pitäisi pystyä muuttamaan. Pikkuhiljaa olen pääsemässä niistä, mutta en todellakaan käsittänyt, että se on näin hidasta. No pitkän ajan kuluessahan se on tullut, ei se tietenkään hetkessä katoa.
Joku tuossa mainitsikin, että kyseessä on agorafobia. Nimenomaan, paniikkihäiriöllä, hoitamattomalla ja yksinään hoidetulla on tapana muuttua agorafobiaksi tai saada sn piirteitä.
Koti on hyvä paikka, mutta kiva se ois olla maailmallakin vapaasti :) Yritetään silti..
Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia asian tiimoilta:
[email protected].. siihen voi kirjoitella. Mielelläni kuulen muidenkin kokemuksia.
Hyvää kesää !